Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko kannustaa nopeisiin toimenpiteisiin

Selonteon viesti on harvinaisen selvä, päästöjä pitää leikata 80% 2050 mennessä 1990 tasosta laskettuna. Selontekoon on valittu neljä skenaariota. Niitä ei aseteta paremmuusjärjestykseen, vaan punnitaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Joka tapauksessa voimme olla iloisia siitä, että 2050 asumme vauraassa ja lähes hiilineutraalissa Suomessa. Valtavasti on tehtävää, mutta toisaalta tämä tarjoaa suomalaisille mahdollisuuksia: työtä, teknologiaa ja tuloja, ja toivottavasti myös rakkautta ja hyvinvointia.

Selonteon skenaariot osoittavat, millainen Suomi voi olla 2050. Tarjolla on neljä hyvin erilaista Suomea. Kahdessa niistä yhdyskuntarakenne on eheä, mikä tarkoittaa nykyistä tiiviimpää rakentamista, ja kahdessa skenaariossa enemmän tai vähemmän hajautunut. Elinkeinorakenne joko pysyy teollisena tai on palveluvaltaistunut. Uusiutuvan energian osuus on suuri kaikissa skenaarioissa, 60 ja 100 %:n välillä. Ydinvoiman käyttö joko loppuu täysin tai lisääntyy paljon skenaariosta riippuen. Talouskasvun voimme valita 1,2 ja 1,8 %:n väliltä. Energian loppukulutus pysyy joko nykytasolla tai laskee neljännesosaan. Energian loppukulutuksen ja päästöjen välistä yhteyttä skenaarioista ei löydy edes hakemalla: välillä korrelaatio on positiivista ja välillä negatiivista. Kaiken kaikkiaan vapausasteita tuntuu olevan paljon. Voimme rakentaa miltei sellaisen Suomen kuin haluamme. Skenaariot osoittavat, että hiilineutraali Suomi voi olla tiiviin kaupunkimaisesti tai hajautetusti rakennettu, ydinvoimalla tai ilman. 2050 on näet niin kaukana, että monentyyppiset ratkaisut ovat teknistaloudellisesti mahdollisia. Näin voimme rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jonka ihmiset haluavat, kunhan vaan sattuisimme tietämään, mitä todellakin haluamme.

Suuntaviivat ovat nyt kuitenkin selviä, kun selonteko on paperilla. On harvinaisen ajankohtaista kysyä, kenen pitää tehdä ja mitä vuosina 2010, 2011 jne., jotta mentäisiin oikeaan suuntaan. Tätä keskustelua tarvitaan nyt. Kysymys on juuri siitä, mitä kansalainen A, järjestö B, yritys C, ministeriö D, kunta E ja kaupunki F tekevät. Kaikkien pitää katsoa peiliin, koska kukaan muu ei tee näitä asioita meidän puolestamme. On selvää, että monentasoisia ratkaisuja tarvitaan esimerkiksi energiahuollon, korjausrakentamisen ja uudisrakentamisen osalta, kokonaisuutta unohtamatta.

Rakennetun ympäristön osalta ensimmäinen askel olisi määrittää rakennusten energiatehokkuus päästöpohjaisesti. Ei riitä, että juhlapuheissa todetaan rakennuksessa käytetyn kilowattitunnin energiamäärän aiheuttavan hyvinkin erilaiset päästöt energiamuodosta riippuen. Juhlapuheiden aika on nyt selvästi ohi. Nyt pitää sopia laskentatapa ja asettaa vaatimukset. Päästöihin pohjautuva energiatehokkuuden laskentapa voidaan sopia asettamalla kansalliset energiamuotojen kertoimet, mikä mahdollistaa numeeristen tavoitteiden asettamisen rakennuksille. Tavoitearvot helpottavat suunnittelua suunnattomasti, koska uudis- ja korjaushankkeet suunnitellaan suoraan niihin nojautuen.

On aika laittaa viisaat päät yhteen ja luoda energiamuotojen kertoimet rakennusten päästöpohjaisen energiatehokkuuden laskemiseksi. Vuoden 2012 rakentamismääräyksillä kestävä rakentaminen tehdään, jos tehdään. Tätä pidempää aikaa meillä ei ole, mikäli 2050 haluamme asua vauraassa ja hiilineutraalissa Suomessa.