Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 20.09.2019

Vauva tuli, auto lähti 22 kuukautta sitten

Elämään ilman omaa autoa tottuu kuin mihin tahansa muutokseen. Perheemme matkustuspäiväkirja kertoo, miten ennen omalla autolla tehdyt matkat muuttuivat.
Kirjoittaja
Asiantuntija, Kiertotalous, Sitra
Heikki Sorasahi on asiantuntija Sitran Kiertotalous-avainalueella. Heikin hyppysissä ovat muun muassa liikkumisen ja logistiikan kysymykset kiertotalouden kansallisessa tiekartassa sekä Kiertotalouden kiinnostavimmat -yrityslistaus.

Miltei pari vuotta on vierähtänyt siitä, kun minä ja Helsingin Etelä-Haagassa asuva perheeni (vaimo, nyt 1,5-vuotias taapero ja koira) heittäydyimme omistusautottomuuteen. Jäimme liikkumispalveluiden kirjon ja lihasvoimiemme armoille. Päätös oli muhinut muutaman vuoden, koska autoon upposi liiaksi vaivaa ja rahaa sen todelliseen tarpeeseen nähden.

Ryhdyin kirjaamaan ylös matkoja, jotka olisimme todennäköisesti kulkeneet omalla autolla, jos meillä olisi sellainen vielä ollut. Tilalle tuli varsinkin junailua ja yhteiskäyttöautoilua eri muodoissaan. Tässä kokemuksiamme Liikkujan viikon 2019 kunniaksi!

Elämyksellistä yhteiskäyttöautoilua ja junailua

Omaa autoa korvanneita matkoja meille kertyi jakson aikana kaikkiaan 68 kipaletta (useimmiten koko perheen menopaluumatkoja) ja 15 700 kilometriä. Kustannuksia näistä matkoista koitui yhteensä 4 800 euroa. Matkoista kaksi kolmannesta suuntautui Kehä III:n ulkopuolelle.

Hieman yli puolet kaikista matkoista teimme yhteiskäyttöautoilla. Näistä edelleen puolet hoitui vertaisvuokra-autoilla (BloxCar) ja puolet yritysten vuokraamilla autoilla (24Rent/24Go, DriveNow). Kiperimmin autoa tarvittiin hyvien joukkoliikenneyhteyksien puuttuessa asiointiin ja kavereiden tapaamiseen lähialueilla tai kehyskunnissa (esimerkiksi Nurmijärven Lepsämässä). Autoa tarvittiin myös hieman pidemmillä matkoilla muun muassa koiranhoitoasioissa Salon Kiskoon tai mökille Puumalan Hurissaloon.

VR:n palveluksia emme aiemmin käyttäneet juuri koskaan. Uudessa tilanteessa omistusautoa korvanneista matkoista reilu kolmannes muodostui Kouvolan ja Mikkelin junamatkoista. Pidemmillä matkoilla bussi jäi auton korvaajana pienempään rooliin, koska matkustaminen lemmikin ja pikkulapsen kanssa on junassa rattoisampaa ja helpompaa. Kävely ja pyöräily, HSL-joukkoliikennettä unohtamatta, olivat arkirepertuaarissamme jo vahvasti ennen (omistus)autotonta aikaa.

Lihoiko säästöpossumme?

Laskelmieni mukaan säästimme vanhan diesel-Mazdan käytön jatkamiseen verrattuna vähintään 3 000 euroa. Vielä jonkin verran enemmän olisimme säästäneet, jos olisimme hankkineet matkaliput useammin reilusti etukäteen. Jos taas meillä olisi ollut käytössämme uusi alle 20 000 euron auto, josta olisimme luopuneet, olisi säästöä kertynyt jo arviolta 4000-5000 euroa.

Tyypillisin omaa autoa korvannut matka maksoi 20-40 euroa (yleensä yhteiskäyttöautoilua pk-seudulla). Kalleinta oli kausiauto koko heinäkuulle: kotiovelle toimitettu Opel maksoi 690 euroa (sisältäen polttoaineet 2 100 kilometrille). Yhteiskäyttöautoilun keskimääräinen kilometrikustannus on meillä 0.38 euroa, junan 0.21 euroa.

Hyötyä itselle ja yhteiskunnalle

”Autotilastoinnin” ulkopuolelle jäi meillä paljon arjen liikkumista. Viime vuosina on tullut pyöräiltyä niin töihin kuin ruokamarkettiin, ja kaikkiaan pyöräilykilometrejä kertyi minulle jakson aikana noin 3 500. Myös kymmeniä kävelykilometrejä on tullut joukkoliikenteen kylkiäisenä kuin varkain.

On muuten mielenkiintoista, että henkilökohtaisen rahan säästön lisäksi kävelyn ja pyöräilyn on arvioitu tuovan yhteiskunnalle 0.37 ja 0.18 euron hyödyn kilometriä kohden erityisesti terveysvaikutustensa vuoksi.

Lopuksi on todettava, että jos yhtään takaraivossa kolkuttaa ja elämäntilanne sallii, niin suosittelen kokeilemaan omistusautotonta elämää. Se on liikunnallista, säästäväistä, seikkailullista ja luontoystävällistä. Junamatkoista lapsen ja koiran värittäminä sekä autojen vuokraamisesta ventovierailta on jäänyt mieleen painuneita kohtaamisia. Toivottavasti liikkumispalvelujen kirjo jatkaa kehittymistä yhä useammilla alueilla, jotta liikkumisen monipuolistaminen olisi mahdollisia yhä useammalle ympäri Suomen!

Mistä on kyse?