Vihreää grillausta, onko sellaista?

Kesäloma on käsillä, ja sormeni syyhyävät päästä grillaamaan. Siirrän vanhan grillin varastosta pihalle, putsaan sen ja lähden huoltoasemalle vaihtamaan kaasupullon täyteen.

Painavaa kaasupulloa kantaessa ehtii miettiä kaikenlaista, myös ilmastoasioita. Mieleen hiipii epäilys siitä, onko kaasugrilli sittenkään oikea valinta. Minkälaisen grillin nykyaikainen, vastuullinen ja tiedostava ihminen valitsisi?

Nopean tiedonhaun tuloksena käy ilmi, että vaihtoehtoja on periaatteessa kolme: hiili-, kaasu- ja sähkögrilli.

Grillaamiseen vakavasti suhtautuvalle ainoa mahdollinen valinta on tietysti hiiligrilli. Se on muita työläämpi vaihtoehto, mutta vain hiiligrilli tekee grillatun ruoan  maun, jota ei voi jäljitellä. Hiiligrilli tuntuu luonnonmukaisimmalta ja siksi ehkä myös ympäristövalinnalta: hiilillä on grillattu vuosituhansia ja vain siinä voi tuntea olevansa osa ikiaikaista perinnettä ja yhtä luonnon kanssa.

Menestyjän valinta on yhtä varmasti kaasugrilli. Menestyjä ei tuskaile tulitikkujen ja sytytysnesteen kanssa, vaan napsauttaa pietsosähköisellä sytyttimellä grillin polttimet päälle ilman, että prosecco läikkyy toisessa kädessä. Kaasugrillaaja voi kehittyä harrastuksessaan loputtomasti hankkimalla isomman grillin ja lisää varusteita: sivukeitin, moottoroitu varras… mitä näitä nyt on.

Sähkögrilli sen sijaan on järkevä valinta, vaikka siitä ei ehkä saakaan uskottavuuspisteitä grillaajapiireissä. Se on edullinen, turvallinen, helppokäyttöinen ja huoleton. Sähkögrilli vaatii luonnollisesti pistorasian, joten ihan eräolosuhteisiin siitä ei ole.

Mutta entä jos haluan ottaa huomioon myös tulevat sukupolvet? Mikä olisi nykyaikaisen, ympäristötietoisen grillaajan valinta? Siis Google laulamaan ja laskin esiin.

Kaasugrilli käyttää nestekaasua, joka on yleensä pääasiassa öljynjalostuksen sivutuotteena syntyvää propaania – siis fossiilista polttoainetta. Sen energiasisältö on hyvä (12,83 kWh/kg), mutta kaasua kuluu grillatessa paljon. Täydellä teholla esimerkkigrillini kuluttaa 1,17 kiloa kaasua tunnissa. Käyttäessäni grilliä puolella teholla puolen tunnin ajan, kaasua kuluu 293 grammaa. Tämä tuottaa hiilidioksidipäästöjä noin 880 grammaa. Jos 10 kg pullo kaasua maksaa 30 euroa, yhden grillaukseni hinnaksi tulee 88 senttiä.

Hiiligrillin hiilet tehdään yleensä puusta, ja vaikka niiden polttamisesta syntyy hiilidioksidia ja muita päästöjä, sitä pidetään laskennallisesti päästöttömänä, koska hiilidioksidi sitoutuu ajan mittaan takaisin kasvavaan metsään. Hiilien energiasisältö on hieman kaasua pienempi (kivihiili 7,08 kWh/kg), ja iso osa lämmöstä kuluu grillin lämmittämiseen ja jäähtymiseen, joten hiiliä kuluu enemmän. Yksi 10 kilon säkki riittää noin 6-10 grillaukseen. Säkki maksaa noin 15 euroa, joten yhden grillauksen hinta nousee noin 1,50-2,00 euroon. Hiilet hehkuvat lämpöä reilusti pidempään kuin vertailun puoli tuntia, joten hiiligrilli on parhaimmillaan kypsymisajan ollessa pitkä.

Normaali sähkögrilli on teholtaan 2 kW, koska sen verran tehoa saa tavallisesta pistorasiasta. Teho on pienempi kuin kaasu- tai hiiligrillin lämpöteho. Mikäli grillaisin tunnin täydellä teholla, kuluttaisin sähköä 2 kWh. Hupi maksaa noin 30 senttiä, mikä on selvästi muita vaihtoehtoja vähemmän. Itse sähkön päästöt riippuvat siitä, miten sähkö on tuotettu. Keskimäärin 2 kWh sähköä tuottaa 362 grammaa hillidioksidipäästöjä, mutta jos sähkö on esimerkiksi tuulisähköä, päästöt jäävät periaatteessa nollaan.

Perustavanlaatuisen ja analyyttisen grilliselvitykseni voittajiksi tulevat tasatuloksella hiiligrilli ja sähkögrilli, jossa käytetään tuuli- tai muuta päästötöntä sähköä. Näistä sähkögrilli on rinnanmitan edellä, koska hiiligrilli on aikamoinen energiasyöppö, eikä puun päästöttömyys ole täysin kiistaton asia. Kolmanneksi tulee sähkögrilli perinteisellä fossiilisähköllä, ja kaasugrilli jää pitämään perää.

Tuloksista jää vähän pettynyt olo: mikään näistä grilleistä ei ole erityisen hyvä ekogrilli. Mutta onko sellaista olemassakaan? Ehkä lähimmäs pääsee aurinkogrilli, joka heijastaa ja keskittää auringonvalon suoraan grilliin ja grillattavaan ruokaan. Auringon energiaa ei mene hukkaan, päästöjä ei synny lainkaan ja grillaaminen on kaiken lisäksi täysin ilmaista. Suomen kesää tuntevat arvannevat, että kesämökin ainoaksi ruoanlaittovälineeksi aurinkogrillistä ei ole. Tänä kesänä sillä olisi kuitenkin varmasti ollut hetkensä.

Sitä paitsi tekemäni vertailu ei kerro koko totuutta, eikä siksi  ole oikotie eko-onneen. Itse grillin lisäksi pitää katsoa myös mitä siinä grillataan.

Jos laitan grilliin neljä 200 gramman naudanlihapihviä, ne tuottavat yli kymmenkertaisen määrän päästöjä grillaukseen verrattuna  –  kaasugrillissäkin. Neljän pihvin hiilijalanjälki on 15 kiloa. Kanan- ja porsaanlihan hiilijalanjälki on pienempi, mutta neljä pihviä tuottaisi niissäkin yli 3 kilon hiilidioksidipäästöt. Kasvisten hiilijalanjälki on murto-osan tästä, joten päästöjen kannalta kannattaisi grillata erityisesti kasviksia. Monet vihannekset ovat herkullista grillattavaa, ja nykyisin tarjolla on myös yhä enemmän kasvisperäisiä korvikkeita lihatuotteille, kasvismakkaroita, pihvejä jne., jotka sopivat myös grilliin.

Näyttää siltä, että itse grillin päästöt kalpenevat siinä kypsyvän lihan hiilijalanjäljen rinnalla. Ympäristötietoisen grillaajan kannattaakin siis vertailla grillien sijaan kasvisruokien reseptejä.

Mikä kestää? -blogisarja on ihmisille, jotka tuskailevat kestävien arjen valintojen kanssa. Sitran asiantuntijat puntaroivat lomakauden valintoja ympäristön ystävän näkökulmasta ja kaivavat faktat, jotta sinun ei tarvitse.