Arvioitu lukuaika 4 min

Innovaatioiden Idols

Innovaatiokilpailut ovat aina kuuluneet Sitran työkalupakkiin.

Kuva: © Rob Örthen, Super Otus Oy & Sitra

Kirjoittaja

Noora Mattila

Toimittaja

Julkaistu

Tavallisille suomalaisille, tutkijoille, yhteisöille ja yrityksille suunnatuilla kilpailuilla on Sitrassa pitkä historia. Ne ovat kuuluneet rahaston työkalupakkiin sen ensimmäisistä toimintavuosista lähtien. Milloin on etsitty hyvää ideaa otsonisaattoriksi, milloin ratkaisuja tehokkaampaan jäteveden puhdistamiseen.

2000 ideaa eetteriin

Ensimmäinen hanke, jossa etsittiin käyttökelpoisia ja yhteiskunnan kannalta tarpeellisia ja merkittäviä keksintöjä ja innovaatioita, ei tosin ollut varsinaisesti kilpailu. Vain pari vuotta rahaston toiminnan aloittamisesta, vuonna 1970, Sitra myönsi Yleisradiolle 40 000 markkaa Ideapankki-nimiseen radio-ohjelmaan lähetetyn aineiston hyödyntämiseksi.

Kuulijat saivat lähettää ohjelmaan omia keksintöehdotuksia, joista sitten keskusteltiin lähetyksessä asiantuntijoiden kanssa. Kahden vuoden aikana radiossa oli käsitelty muun muassa liikennettä ja liikennevälineitä, keittiökalusteita, turpeen käyttöä, jätteiden ja lumen poistoa, malminetsinnän tehostamista ja Joulumaan tuotteita koskevia ideoita.

Tuona aikana toimitukseen oli tulvinut noin 2000 ideaa, mikä tarkoitti, että vain murto-osa pääsi eetteriin asti. Ohjelman tekijät kokivatkin, että oli väärin käyttää ideoita journalistiseen tarkoitukseen ilman, että selvitettiin, oliko joukossa hyödyntämiskelpoisia ”kadunmiehen ideoita”, jotka voisi ”välittää teollisuuteen” ja ”oikeisiin paikkoihin hyödynnettäviksi ja yhteiskuntaa palvelemaan”.

Ylen kokoama asiantuntijapaneeli valitsi 2000:n idean joukosta lopulta 40, joista tuotekehittelyryhmä valitsi neljä varsin sympaattista ehdotusta jatkokehiteltäväksi. Sivellinsarjasta, nastoittajasta ja systeemilukosta suunniteltiin Sitran rahalla prototyyppi, ja vaijerimäestä tehtiin havaintomalli. Ideapankki yritti myös markkinoida keksintöjä.

Yksikään ei edennyt koskaan valmistukseen asti. Sitralle antamassaan loppuraportissa Yle arvioi syyksi sen, ettei mikään tuotteista ollut sinällään uusi. Parempaan lopputulokseen olisi silti tuskin päästy, vaikka kohteet olisi valittu toisin, se totesi. Oppirahana nimittäin oli, että tarve tuotteelle oli ”keksinnöllisyystasoa” huomattavasti tärkeämpi.

Sitra päätyi samaan omassa loppuarviossaan. Sen mukaan Yle toteutti projektin mallikelpoisesti, mutta ideoiden innovaatiotaso oli niin alhainen, etteivät ne kiinnostaneet teollisuutta.

”Sitran ei ole syytä jatkossa rahoittaa vastaavanlaisia selvityksiä, vaan mahdollisissa Sitran rahoittamissa ideakilpailuissa tulisi aina olla selvästi määritelty aihe”, loppuarvio päättyy.

Kutsukisa jätteenkäsittelystä

Sitra käynnisti oman ideointi- ja suunnittelukilpailunsa jo seuraavana vuonna 1971. Rahastossa herännyt huoli ympäristöstä poiki kilpailun, jossa etsittiin ideoita hyötysuhteeltaan aiempaa paremmalle ja tehokkaammalle otsonisaattorille.

Samaan aikaan Sitran rahoilla tehtiin teollisuuden jäteinventaaria, joten oli luontevaa etsiä käytännön ratkaisuja teollisuuden aiheuttamaan ympäristön kuormitukseen.

Kutsukilpailussa korkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta pyydettiin uusia hapetusteknisiä ratkaisuja erityisesti kunnallisten talous- ja jätevesien puhdistukseen ja ”turmeltuneiden vesistöjen saneeraukseen”. Ajatuksena oli hyödyntää tulokset suurprojektin yhteydessä.

Kilpailuun oli varattu jopa 95 000 markkaa, mutta se – ja ensimmäinen palkinto – jäi jakamatta. Yksikään 15:sta kilpailuehdotuksesta ei pärjännyt Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen VTT:n tekemissä testauksissa eikä johtanut uuteen otsonin valmistusmenetelmään tai laitteeseen.

Kilpailua ei siltikään tyrmätty keinona etsiä toteuttamiskelpoisia tuoteideoita. Sen sijaan katsottiin, että tällä kertaa aihe oli vain ollut liian vaikea.

Seuraavaksi Sitra yritti avittaa yhteiskunnallista muutosta jätevedenpuhdistamojen saralla. Vuonna 1975 se järjesti osana yhdyskuntien vesi- ja ympäristöprojektia (YVY) kilpailun, jossa etsittiin allasrakenteisiin, niiden modulimitoitukseen ja sarjavalmistukseen liittyviä käytännön ratkaisuja.

Tätä varten tehtävään tutkimukseen jaettiin noin 32 000 markkaa, ja ehdotuksia saatiin lähes 20.

Aihe kiinnosti myös tiedotusvälineitä, ja kilpailuehdotuksista pidettiin näyttely. Kaikesta huolimatta tavoite jäi jälleen saavuttamatta: palkintoraadin mielestä ehdotuksissa keskityttiin liikaa elementtitekniikkaan, ei moduuliratkaisuihin.

Jotain silti saavutettiin, sillä kilpailu toi suunnittelijoiden ja elementtirakentajien käyttöön monia hyviä ideoita, jotka liittyivät elementtitekniikkaan. Jokunen jatkokehityssopimuskin tiettävästi solmittiin.

 

Mainetta ja kunniaa ympäristökeksintökilpailusta

Tämän jälkeen kilpailut saivat jäädä Sitran keinovalikoimasta pariksi vuosikymmeneksi, kunnes vuonna 1995 rahasto oli mukana järjestämässä todellista voimanponnistusta, Sininen Pallo -ympäristökeksintökilpailua.

Kilpailu oli merkittävin Euroopan luonnonsuojeluvuonna järjestetty tapahtuma Suomessa ja sai kansainvälistäkin huomiota.

Aloite kilpailuun tuli Maailman Luonnon Säätiöltä WWF:ltä sekä patentti- ja rekisterihallituksesta. Sitra oli kilpailun merkittävin ulkoinen rahoittaja. Mukana olivat myös kauppa- ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö sekä Keksintösäätiö.

Vaatimukset kestävän kehityksen mukaisista tuotteista ja tuotannosta olivat lisääntyneet, joten kilpailulla toivottiin löydettävän ympäristöä ja luonnonvaroja säästäviä ja kestävää käyttöä edistäviä teknisiä keksintöjä, tuotteita ja menetelmiä. Usko teknologiaan ja uusiin menetelmiin ympäristöongelmien ratkaisijana oli jo vahva.

Samalla kilpailulla haluttiin havahduttaa päätöksentekijät ja tavalliset ihmiset huomaamaan luonnon ja ympäristön merkitys arkielämässä ja tekemään suuria ja pieniä tekoja luonnon hyväksi.

Siinä sivussa haluttiin edistää suomalaisten yritysten tunnettuutta ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäjinä ja avittaa ideoita, joista saattaisi tulla tulevaisuudessa kaupallisia menestyksiä.

Kilpailusarjoja oli kolme: metsät, vesistöt ja muu ympäristö, kuten ilma ja energia- ja luonnonvarat.

Sininen pallo osoittautui menestykseksi. Puolen vuoden aikana yritykset, työryhmät ja yksittäiset ihmiset jättivät yli 430 ehdotusta, joista vajaa puolet oli idea-asteella, kolmannes kaupallistamisvaiheessa tai jo markkinoilla.

Kiitettävää oli erityisesti teollisuusyritysten osallistuminen.

Ensimmäiseksi metsät-sarjassa tullut Ahlström kehitti esimerkiksi kloorittomia valkaisumenetelmiä, toiseksi tullut Imatran Enzo-Gutzeit puolestaan kierrätettäviä pakkausmateriaaleja uusiutuvista raaka-aineista.

Kilpailusta ponnisti myös joitakin suomalaisia keksintöjä, jotka menestyivät myöhemmin kansainvälisissä ympäristökilpailuissa. Yksi näistä oli tamperelaisen Plustechin kehittämä kävelevä metsäkone, joka ei jättänyt maastovaurioita. Kone ei kuitenkaan päässyt koskaan tuotantoon saakka. 1990-luvun tekniikka ei ilmeisesti riittänyt koneen hallintaan.

Koneen prototyypeistä on kuitenkin ollut apua ekologisesti kestävämpien metsäkoneiden tuotekehittelyssä, kun laitteen kehitystyö siirtyi yrityskaupassa John Deerelle.

Ratkaisuja energiatehokkuuteen

Jälleen 2010-luvulla Sitra rahoitti ympäristön hyvinvointiin liittyvää kilpailua. Kilpailun fokuksessa oli pientalojen energiatehokkuuden lisääminen korjausrakentamisessa. Rakennusyrityksille vuonna 2011 suunnatun EEMontti-kilpailun tarkoituksena oli synnyttää korjausrakentamisen palveluja vanhojen pientalojen korjaamiseen.

Kilpailun kohteena olivat suomalaisessa rakennuskannassa tyypilliset sähkölämmitystalot, joissa ei ole vesikiertoista lämmitysjärjestelmää ja joiden korjaaminen on siten haastavaa. Tällaisia taloja oli Suomessa tuolloin noin 500 000.

Kilpailuun oli valittu neljä erilaista pientaloa, joihin yrityksiltä pyydettiin parannusratkaisuja. Ehdot olivat tiukat: lämmityskulujen oli pudottava puoleen, remontti oli tehtävä kahdessa viikossa ja hinnan tuli olla asiakkaalle mieleinen.

Kaiken kaikkiaan kilpailulla haettiin malliratkaisuja siihen, miten tavalliset omakotitaloasujat voisivat toteuttaa energiaremonttinsa taloudellisesti, inhimillisesti ja ekologisesti järkevästi.

Esimerkkikohteiden osalta kilpailun päämäärät toteutuivat, ja sen avulla löydettiin hyviä kokonaisratkaisuja.

Samalla kilpailu nosti esiin alaan liittyviä ongelmia: pientalojen energiaremonttipalveluja tarjoavia yrityksiä on Suomessa vähän, eivätkä ne toimi avaimet käteen -periaatteella, vaan kaikki talotekniikkaan liittyvät yksityiskohdat ja parannusratkaisut jäävät asiakkaan oman paneutumisen varaan.

 

Tässä artikkelissa käytetyt lähteet.

Aihe

Suomi 100 – Sitra 50

Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta vuonna 2017. Se on Suomen suuri vuosi, joka rakennetaan yhdessä. Se on myös Sitran juhlavuosi – perustihan eduskunta Sitran lahjaksi 50-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Juhlimme tulevaisuustyön merkeissä – tule mukaan!

Kirjoittaja

Noora Mattila

Toimittaja

Julkaistu

JATKA AIKAMATKAA

T&k-rahoittajasta yhteiskunnalliseksi muutosagentiksi.

Lisää tarinoita 2010-luvulta

Vielä yhdet?

Mistä on kyse?