Nykyään Sitra edistää kiertotaloutta eli Suomen siirtymistä talouden uuteen malliin, jossa materiaalit ja arvo kiertävät, ja tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla ja älykkyydellä. Maapallon tärväämisen vastaisen agendan juuret ovat kuitenkin syvällä rahaston historiassa, sillä Sitra oli luonnonvarojen säästämisen ja kierrätyksen etujoukoissa jo ennen käsitteen yleistymistä.

1970-luvun alussa rahaston mielenkiinto kohdistui teollisuuden jätteisiin massiivisen teollisuuden jäteinventaarin muodossa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisia mahdollisuuksia teollisuudella oli materiaalien kierrättämisessä.

“

Teollisuuden lisäksi Sitra suuntasi katseensa tavallisiin kuluttajiin, mikä oli ajan oloon hyvinkin edistyksellistä.

Alkutaipaleella 1970-luvun alussa rahasto riskirahoitti ”ympäristöystävällisen kertapullon” kehittämistä. Kierrätettävien muovipullojen aikakaudesta katsottuna Ahlströmin Karhulan Lasitehtaan ja Riihimäen Lasin suunnitelmat kehittää nimenomaan kertakäyttöinen lasipullo tuntuu ehkä hassulta, mutta tuolloin kaikki pakattiinkin vielä lasiin.

“

Huoli siitä, että lasi roskasi luontoa, nosti silti jo päätään.

Siksi lasitehtaat halusivat kehittää pullon, joka joko hajoaisi mahdollisimman nopeasti luonnossa tai vaihtoehtoisesti ei hajoisi lainkaan.

Karhulassa yritettiin tehdä lasipulloja, jotka rikkoutuessaan särkyisivät pyöreäsärmäisiksi siruiksi, jotka hajoaisivat luonnossa muutamassa vuodessa. Toinen idea oli yrittää lujittaa pulloa niin, ettei se särkyisi helposti. Tärkeää oli, että pullot voitaisiin kierrättää.

Riihimäellä puolestaan yritettiin kehittää pulloja, joiden sirut olisivat ”vaarattomia”.

Esitutkimukset vaikuttivat lupaavilta. Ilmeni esimerkiksi, että kohtuullisessa ajassa rapautuva pullo voitiin tehdä alkalisilikaattilasista. Tutkimuksia jatkettiinkin vielä kauppa- ja teollisuusministeriön huomassa.

Joitakin vuosia myöhemmin ne kuitenkin kaatuivat – ilmeisesti tekniikan puutteisiin ja energiakriisiin. Se näkyi Sitran toimistossakin, jossa energiakriisin aikana sammutettiin joka toinen käytävän lamppu.

Pullot puntariin

Meni vuosikymmen, muovipullot, pantit ja automaatit tulivat ja pullonpalautus lisääntyi. Sitten 80-luvun puolivälissä osuttiin jättipottiin.

“

Pienellä vastaperustetulla espoolaisyrityksellä oli idea, joka mullisti pullonpalautuksen Suomessa.

Paavo Lantto, Palmatic-nimisen pienyrityksen perustanut diplomi-insinööri, oli keksinyt, että pullon tunnistaminen voisi toimia punnitusperiaatteella. Tuohon aikaan markkinoilla oli vain yksi norjalaisyritys, jonka palautusautomaatti perustui kaikuluotausmittaukseen. Sen tekniikka oli kuitenkin hidasta, minkä lisäksi kauppiaan oli lajiteltava pullot itse.

Sitra lähti riskirahoittamaan Lanton keksintöä, minkä seurauksena vain 17 000 markalla Lantto kehitti laitteen, joka oli norjalaista automaattia nopeampi, helppokäyttöisempi ja halvempi. Laitteessa oli elektroninen vaaka, joka yhdistyi tietokoneeseen, joka rekisteröi palautetut tavarat ja antoi siitä kuitin. Kauppiaan ei tarvinnut enää lajitella, vaan asiakas asetti pullot koreihin palautusvaiheessa.

Lantto oli keksinyt kultaa. Rahoitushakemuksen jättämisestä Sitraan ei mennyt kahtakaan vuotta, kun hän oli myynyt palautusautomaatin tuotekehitystyön hyödyntämisoikeudet pellolaiselle Pellometallille. Sieltä automaatti päätyi nopeasti kauppoihin, tavarataloihin ja Alkoon.

Sitran seikkailut pullonpalautusautomaattien parissa eivät tosin jääneet tähän. Vuonna 1998 se teki ensisijoituksen toiseen vastaperustettuun pullo-, tölkki- ja koriautomaatteja kehittävään, valmistavaan ja myyvään yritykseen. Tarkoituksena oli rakentaa kouvolalaisesta Bevesys Oy:stä yhdessä sijoittajasyndikaatin kanssa vahva kotimainen toimija nopeasti Euroopassa kasvaville pullonpalautusautomaattimarkkinoille ja luoda siitä kilpailija markkinoita hallitsevalle Tomralle.

Vuoteen 2006 yrityksen liikevaihdosta jo yli puolet tuli viennistä. Tähän mennessä Sitra oli sijoittanut yritykseen yhteensä yli 1 770 000 euroa omistaen yli 28 prosenttia yrityksestä.

Bevesys Oy:llä oli kuitenkin ollut ongelmia laadun tasaisuuden suhteen, minkä vuoksi se teki vuonna 2004 merkittävän tappion.

Sitra ja muut omistajat yrittivät löytää yritykselle uutta rahoittajaa tai teollisuuskumppania, tuloksetta. Kesäkuussa 2006 yritys haki itsensä konkurssiin.

Pullonpalautusta ehkä vielä merkittävämpi rooli Sitralla on ollut paperinkeräyksessä.

Kannattavaa kierrätystekniikkaa

Kun Paperinkeräys Oy vuonna 1973 haki Sitralta rahoitusta paperinkierrätystä koskevaan hankkeeseensa, kierrätyspaperia oli kerätty Suomessa jo vuosikymmeniä. Kotitalouksista kerättyä paperia ei kuitenkaan voitu käyttää muuhun kuin kartongin valmistamiseen.

Samaan aikaan sanoma- ja aikakauslehdistä oli ylitarjontaa, ja vuosittain kymmeniätuhansia tonneja sanoma- ja aikakauslehtipaperia jouduttiin polttamaan tai viemään kaatopaikalle. Kaikkea keräyspaperia ei edes voitu ottaa vastaan, mikä puolestaan vaikutti suomalaisten kierrätysintoon.

“

Tekniikkaa oli siis kehitettävä.

Tästä syystä Sitra päätti rahoittaa Paperinkeräyksen selvitystä, jossa tarkasteltiin, kuinka paljon keräyspaperissa olevan painomusteen poistamiseksi tarvittava laitos maksaisi, mitä sellaisen perustaminen edellyttäisi ja kuinka taloudellisesti kannattavaa se olisi. Rahasto maksoi yli puolet insinööritoimisto Jaakko Pöyryn toteuttamasta tutkimuksesta.

“

Vaikka rahoitushakemuksessa oli mainittu ihmisten asennekasvatus, paperinkeräyksen tehostaminen ja raaka-aineiden entistä tehokkaampi käyttö, kyse ei toki ollut pelkästä ympäristöherätyksestä.

Jos painomuste saataisiin poistettua paperista, yritys saisi hyödynnettyä paperin silloisella keräyshinnalla.

Mitä ilmeisemmin laskelmat näyttivät suotuisilta. Selvityksen valmistuttua Paperinkeräys nimittäin perusti Keräyskuitu Oy -nimisen yrityksen, joka rakensi tehtaan. Se valmisti kotikeräyspaperista massaa, jota voitiin alkaa käyttää samaan tarkoitukseen kuin puuhioketta.

Tämä oli iso askel paperin kierrätykselle.

Nykyään Suomi kierrättää yli 70 prosenttia kulutetusta paperista, mikä on muihin maihin nähden ihan hyvin.

Muilla osa-alueilla on vielä paljon parantamisen varaa. Kun otetaan huomioon kaikki mahdollinen kotitalousjäte, suomalaiset ovat edelleen läntisen Euroopan laiskimpia kierrättäjiä.

Tässä artikkelissa käytetyt lähteet.