Korjausliike

Suomi kohti 1,5 asteen tavoitteen mukaisia ilmastotoimia

Kirjoittajat

Mariko Landström, Alexander Kohl, Samuli Puroila, Rasmus Sihvonen ja Saara Tamminen

Julkaistu

Esipuhe

Ilmastokriisin ratkaiseminen on välttämätöntä niin suomalaisten ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnin kuin talouden kannalta. Ilmastokriisi nivoutuu kiinteästi myös luontokatoon. Kriisien juurisyyt ovat pitkälti yhteisiä, ja ilmaston kuumeneminen kiihdyttää luontokatoa.

Pariisin sopimuksessa maailman maat sitoutuivat pyrkimykseen rajoittaa ilmaston kuumeneminen 1,5 asteeseen, mikä auttaisi välttämään ilmastokriisin tuhoisimmat seuraukset. Maailman maiden päästötavoitteet eivät vielä ole riittäviä, mutta suunta on oikea. Yli sata maata ja lukuisat kaupungit ja yritykset ovat asettaneet itselleen hiilineutraaliustavoitteen, mukaan lukien kaikki G7-maat. Kunnianhimoisimpia tavoitteita löytyy Suomen verrokkimaista: Tanska tavoittelee maankäytön ulkopuolisten päästöjensä vähentämistä 70 prosentilla ja Iso-Britannia 68 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta ja syyskuuhun 2021 asti lausunnoilla olevan ilmastolakiluonnoksen mukaan 70 prosentin päästövähennystä vuoteen 2035 mennessä. Tuoreimman ilmastovuosikertomuksen mukaan päätöksiä lisätoimista tarvitaan 11 miljoonan tonnin (Mt) edestä, kun Suomen päästöt vuonna 2019 olivat 53 Mt.

Tilanteen korjaamiseksi päivitetään parhaillaan Suomen ilmasto- ja energiastrategiaa sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma laaditaan ensimmäisen kerran. Eri teollisuudenalat ovat jo laatineet toimialakohtaiset vähähiilitiekartat.

Myös EU-tason ilmastopolitiikka on menossa remonttiin, jotta saavutetaan EU:n välitavoite vähentää päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämä merkitsee myös Suomen velvoitteiden kiristymistä, mutta auttaa Suomea saavuttamaan kansallisenkin tavoitteen.

Suomessa 1,5 asteen tavoitteen mukainen ilmastopolitiikka edellyttää vuoden 2035 jälkeen huomattavaa hiilinegatiivisuutta. Hiilibudjettia tai määrällistä hiilinegatiivisuuden tavoitetta ei kuitenkaan ole asetettu. Pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamisesta on myös toistaiseksi keskusteltu hyvin rajallisesti.

Hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää merkittäviä lisätoimia. Myös hiilinegatiivisuus on syytä ottaa huomioon jo nyt tehtävissä päätöksissä, sillä hiilineutraalius on vain välitavoite. Ymmärrys pitkällä aikavälillä tarvittavista ratkaisuista edistää siirtymän kustannustehokkuutta, ennakoitavuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Tässä selvityksessä olemme pyrkineet selventämään kokonaiskuvaa: mitä hiilineutraalius ja sen jälkeinen hiilinegatiivisuus edellyttävät sekä mistä ja miten tarvittavat päästövähennykset voidaan parhaiten saavuttaa. Lisäksi olemme koonneet yhteen ratkaisujen toteuttamisen tiellä seisovia esteitä ja esittäneet mahdollisia tapoja ylittää niitä – eli miten Suomessa voidaan tehdä korjausliike kohti 1,5 asteen tavoitteen mukaista ilmastopolitiikkaa.

Selvitys pohjautuu aiempaan kirjallisuuteen ja yli sataan asiantuntijahaastatteluun. Kiitämme kaikkia asiantuntijoita, jotka osallistuivat selvitykseen ja antoivat kommentteja työhön.

Tämä selvitys keskittyy ilmastoon, mutta olemme pyrkineet huomioimaan myös luontokadon asettamat reunaehdot. Olemme painottaneet ratkaisuja, joilla voidaan ratkoa molempia kriisejä – tai ainakin olla heikentämättä luonnon tilaa lisää. Luontokato kuitenkin ansaitsee oman selvityksensä – ilmastokriisin lisäksi myös luontokadon ratkaiseminen on tuotava päätöksenteon ytimeen.

Helsingissä 19.8.2021

Mari Pantsar
johtaja, Kestävyysratkaisut
Sitra

Mariko Landström
asiantuntija, Ilmasto- ja luontoratkaisut
Sitra

Tiivistelmä

Mitä tehtiin?

Tämän selvityksen tavoitteena on selventää kokonaiskuvaa siitä, millä ratkaisuilla hiilineutraalius 2035 ja hiilinegatiivisuus sen jälkeen voidaan saavuttaa ja mitkä ovat ratkaisujen käyttöönoton suurimmat esteet. Esitämme myös mahdollisia toimenpiteitä esteiden purkamiseksi – eli millaisilla korjausliikkeillä Suomen päästöt voidaan saada 1,5 asteen tavoitteen mukaiselle polulle.

Toivomme selvityksen edistävän keskustelua tarvittavasta pitkän aikavälin siirtymästä ja sen huomioimisesta tulevissa päätöksissä. Kaukaa viisaat päätökset edistävät siirtymän kustannustehokkuutta, ennakoitavuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Selvitys pohjautuu yli sataan asiantuntijahaastatteluun ja laajaan kirjallisuuskatsaukseen. Esitetyt johtopäätökset ovat tekijöiden omia eivätkä välttämättä edusta haastateltujen henkilöiden tai heidän organisaatioidensa näkemyksiä.

Ilmastoratkaisujen potentiaalia on hahmoteltu suuntaa antavasti, eikä työssä ole tehty uutta mallinnusta tai pyritty ennustamaan tulevaa kehitystä. Selvitys ei myöskään pysty kattamaan kaikkia tarvittavia korjausliikkeitä. Olemme kuitenkin pyrkineet sisällyttämään niistä tärkeimpiä.

1,5 asteen tavoitteen mukainen päästökehitys

Ilmastopaneeli on arvioinut Suomen oikeudenmukaiseksi osuudeksi maailman jäljellä olevasta päästöbudjetista 79 Mt vuosille 2020–2050. Vertailun vuoksi vuonna 2019 Suomen nettopäästöt olivat 38 Mt. Nykypäästöillä kolmen vuosikymmenen budjetti tulisi siis syötyä jo runsaassa kahdessa vuodessa.

Budjetissa voidaan kuitenkin yhä pysyä, jos päästöjä vähennetään hiilineutraaliustavoitteen mukaisesti ja kertynyt alijäämä katetaan myöhemmin negatiivisilla päästöillä. Vuodesta 2045 eteenpäin pitäisi yltää noin –17 Mt:n nettopäästöihin vuodessa.

Ratkaisut ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi

Grafiikka Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2019 hiilidioksidiksi muutettuna. Kokonaispäästöt +71,3 miljoonaa tonnia, nielut -32,9 tonnia ja nettopäästöt + 38,4 miljoonaa tonnia.

Kuva: Topias Dean, Sitra. Huomaa, että tässä selvityksessä maankäytön päästöt on sisällytetty kokonaispäästöihin ja kunkin sektorin päästöihin, koska sektoreiden toimilla voidaan vaikuttaa niihin. Vuonna 2019 maankäyttösektorin ulkopuoliset päästöt olivat 53 Mt, ja maankäytön päästöt ja nielut yhteensä –15 Mt.

Vuonna 2019 maatalous aiheutti päästöistä liki neljänneksen, sähkön ja kaukolämmön tuotanto sekä teollisuus kumpikin viidenneksen ja kotimaan liikenne kuudesosan. Rakennetun ympäristön, jätteiden käsittelyn ja muun polttoainekäytön suorat päästöt muodostivat yhteensä 10 prosenttia. Metsien ja kosteikkojen käyttö, eli metsätalous ja turvetuotanto, tuottivat päästöistä kahdeksasosan. Samalla metsät kuitenkin muodostivat nielun, joka kumosi laskennallisesti liki puolet Suomen kokonaispäästöistä.

Sektorit vaikuttavat myös toisiinsa. Esimerkiksi teollisuus ja rakennukset käyttävät sähköä ja kaukolämpöä, rakennettu ympäristö luo puitteet liikkumiselle ja teollisuuden tuotesuunnittelu vaikuttaa syntyviin jätteisiin. Kokonaisuudessaan energiankäyttö aiheutti kokonaispäästöistä 55, maankäyttö 28 ja teollisuuden prosessipäästöt 8 prosenttia. Maankäytön päästöistä turvemaiden käyttö muodosti 90 prosenttia.

Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan karkeasti kolmenlaisia ratkaisuja: tehokkuuden ja tuottavuuden kasvattamista, päästöjä aiheuttavien toimintojen korvaamista vähäpäästöisillä vaihtoehdoilla sekä nielujen vahvistamista.

Tehokkuus ja tuottavuus ovat avainasemassa päästöjen kustannustehokkaaksi vähentämiseksi kaikilla sektoreilla. Kiertotaloudella tehostetaan materiaalien käyttöä, mikä vähentää tuotanto- ja jätteenkäsittelyprosessien päästöjä. Teollisuuden, rakennusten ja liikenteen energiatehokkuuden parantaminen leikkaa päästöjä tuottavan energian tarvetta, helpottaa puhtaiden energiaratkaisujen soveltamista ja laskee energiajärjestelmän kustannuksia. Siirtyminen kohti kasvis- ja kalapainotteista ruokavaliota sekä satotasojen nosto vapauttavat maataloudessa ruuantuotannolta tilaa päästövähennystoimille, esimerkiksi metsittämiselle. Päästöjen lisäksi tehokkuus ja tuottavuus säästävät luonnonvaroja, mikä vähentää painetta myös luonnolle.

Tehostamisen jälkeen on korvattava päästöjä aiheuttavat polttoaineet, prosessit ja raaka-aineet vähäpäästöisillä vaihtoehdoilla. Sähköistäminen on tärkein ratkaisu niin lämmityksen, liikenteen kuin teollisuuden puhdistamisessa. Tarvittava sähkö voidaan tuottaa puhtaasti, pääasiassa tuulivoimalla. Kulutuksen joustavuus ja energian varastointi mahdollistavat sääriippuvaisen tuotannon lisäämisen ja parantavat järjestelmän kustannustehokkuutta. Kestävästi tuotettua biomassaa on saatavilla rajallisesti, mutta sillä voidaan korvata fossiiliperäisiä raaka-aineita ja tarjota joustavaa energiantuotantoa ja polttoaineita vaikeasti sähköistettäviin kohteisiin. Biomassan käytölle vaihtoehtona on usein epäsuora sähköistäminen, jossa sähkö muunnetaan vedyksi ja joissain tapauksissa edelleen synteettisiksi polttoaineiksi.

Turvemailla on siirryttävä vähäpäästöisempiin maankäyttömuotoihin. Heikkotuottoisia suopeltoja ja -metsiä voidaan ennallistaa soiksi. Myös pelkkä turvepellon jättäminen maatalouskäytön ulkopuolelle auttaa vähentämään päästöjä. Metsä- ja maatalouskäyttöön jäävillä alueilla vedenpintaa voidaan pitää korkealla ja päästöjä vähentää metsien jatkuvapeitteisen kasvatuksen, kosteikkoviljelyn sekä monivuotisten kasvien ja säätösalaojituksen avulla.

Päästövähennysten lisäksi nieluja pitää kasvattaa. Siksi on tärkeää edistää metsien kasvua ja torjua metsätuhoja vahvistamalla monimuotoisuutta. Myös metsien käsittelyä ja kivennäismaiden viljelykäytäntöjä pitää muuttaa sitomaan enemmän hiiltä. Ilmastokriisin hillinnän lisäksi ratkaisut torjuvat luontokatoa. Tekniset nielut, kuten bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, täydentävät selvästi kookkaampaa metsänielua.

Suuri osa tarvittavista ratkaisuista, erityisesti erilaiset teknologiavaihdokset, edellyttävät merkittäviä investointeja. Investoinnit tuovat myös työtä ja voivat tukea kestävää elpymistä koronakriisistä. Vaikka ratkaisut ovat tiedossa, monet niistä eivät vielä ole täysin kypsiä, ja edelläkävijyys antaa mahdollisuuden kehittää ratkaisuja kasvaville maailmanmarkkinoille. Näin voidaan luoda vientiä ja työpaikkoja ja Suomella voi olla kokoaan suurempi rooli ilmastokriisin ratkaisussa.

Esteet ja korjausliikkeet

Ratkaisujen käyttöönotolle hahmotettiin seitsemän poikkileikkaavaa estettä.

  1. Positiivisista visioista ja johtajuudesta on puutetta niin koko yhteiskunnan tasolla, kunnissa kuin yrityksissä. Visioita tarvitaan luomaan suuntaa ja innostamaan toimintaan. Valtion tulisi myös asettaa tarvittavat pitkän aikavälin tavoitteet, luoda selkeä kuva tulevasta muutoksesta ja valmistella ohjauskeinot hyvissä ajoin.
  2. Taloudelliset kannustimet puuttuvat monelta tarvittavalta ratkaisulta. Tarvitaan kannustimet luonnonvarojen käytön vähentämiselle, fossiilisten raaka-aineiden korvaamiselle, maatalouden ilmastotoimille, negatiivisille päästöille sekä kestäville kulutus- ja liikkumisvalinnoille.
  3. Nykyiset tuet ohjaavat liian suureen puun käyttöön ilmaston kannalta tehottomissa kohteissa. Tarvitaan ohjausta, joka kohdentaa rajalliset kestävät bioresurssit ilmaston kannalta parhaalla tavalla. Kannustimia tarvitaan peruslämmöntuotannon sijaan puun käytölle fossiilisten raaka-aineiden korvaajana ja hiilinieluna.
  4. Nykyinen infrastruktuuri ei anna riittävää pohjaa. Kustannustehokas siirtymä edellyttää resurssitehokasta ja kestävän liikkumisen mahdollistavaa yhdyskuntarakennetta, säästeliääseen ja älykkääseen energiankäyttöön kykeneviä rakennuksia, riittävää jakeluverkkoa liikenteen sähkölle ja uusille polttoaineille sekä infrastruktuuria vedyn ja talteen otetun hiilidioksidin siirrolle.
  5. Uusien ratkaisujen riskiä ei ole jaettu riittävästi. Tarvitaan vahvempaa tukea uusien ratkaisujen tuotekehitykseen, demonstrointiin ja kaupallistamiseen, jotta niiden käyttöönotto nopeutuu.
  6. Tietoa ja osaamista puuttuu. Tarvitaan ymmärrystä ilmastokriisin vakavuudesta ja ilmastotoimien kiireellisyydestä, ja siirtymän vaatimaa uutta osaamista on kehitettävä laajasti. Ilmasto-osaaminen tulisi integroida kaikille koulutusasteille. Panostuksia tarvitaan niin huippututkimukseen ja ratkaisujen pilotointiin kuin rakentamisen sekä maa- ja metsätalouden ammattilaisten täydennyskoulutukseen.
  7. Hallinnolliset esteet. Ilmastoratkaisujen tieltä pitää raivata luvitukseen liittyviä ja muita hallinnollisia esteitä. Tuulivoimarakentamista ja aluevalvontaa pitää yhteensovittaa sekä voimaloiden ja sähköverkkojen luvitusta sujuvoittaa. Kaavoitusta pitää joustavoittaa sallimaan rakennetun ympäristön kehittäminen nopeasti, ja kierrätysmateriaalien hyödyntämiselle on luotava selkeät pelisäännöt. Ydinvoimalainsäädäntö on uudistettava helpottamaan pienreaktoreiden käyttöönottoa.

Valtiolla on ratkaiseva rooli sääntelyn ja kannusteiden asettajana, hallinnollisten esteiden raivaajana ja Suomen edustajana EU-päätöksenteossa. Kunnat ovat tärkeitä käytännön toteuttajia: niiden päätökset pitkälti määrittävät yhdyskuntarakenteen ja lähiliikenteen infrastruktuurin, ja ne voivat ohjata omistamiaan energiayhtiöitä kohti hiilineutraaliutta. Yritykset puolestaan kehittävät ratkaisut ja pääosin toteuttavat käytännön investoinnit. Kuluttajat taas lopulta päättävät, millaisille tuotteille ja palveluille on kysyntää.

Miten siirtymästä tehdään reilu?

Kaikessa päätöksenteossa on varmistettava, että ihmiset pysyvät muutoksessa mukana. Tähän voidaan hahmottaa kolme askelta.

Ensimmäiseksi on varmistettava, että muutos ei pääse yllättämään. Oikeudenmukaisen siirtymän edellytys on, että toimet ovat hyvin ennakoitavissa. Siksi toimintaa ohjaamaan on tärkeää selkeyttää pitkän aikavälin tavoite ja näkemys siirtymästä sitä kohti. Samalla pitää estää investoinnit, jotka voisivat lukita pitkäksi aikaa siirtymää mutkistaviin ratkaisuihin.

Toiseksi on pyrittävä minimoimaan siirtymän kustannuksia. Kustannustehokkaiden ratkaisujen ja ohjauskeinojen valinta mahdollistaa yhteisten rahojen järkevän käytön ja mahdollisimman pienen kokonaisrasituksen ihmisille, yrityksille ja yhteiskunnalle.

Kolmanneksi on tarkasteltava rasituksen jakautumista ja varmistettava, ettei se ole kenellekään liian suuri. Siirtymässä katoaa väistämättä vanhoja työpaikkoja, mutta samalla syntyy uusia. Päätösten vaikutukset eri ihmisryhmille ja alueille on selvitettävä ja mahdolliset kohtuuttomat haitat hyvitettävä. Ihmisille on varmistettava edellytykset tuoda näkemyksensä esiin ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Ihmisiä on tuettava osaamisen kehittämisessä ja uuden toimeentulon hakemisessa.

Seuraavaksi pureudutaan ratkaisuihin, esteisiin ja korjausliikkeisiin tarkemmin sektoreittain.

Sähkö ja kaukolämpö

Päästöjen nykytila

Sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt olivat vuonna 2019 14,2 Mt, viidenneksen Suomen päästöistä. 75 prosenttia päästöistä oli peräisin kivihiilen ja turpeen käytöstä. 90 prosenttia päästöistä syntyi lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, jota ajaa pääasiassa kaukolämmön tarve, ja hieman alle 10 prosenttia lämmön erillistuotannossa. Pääasiallinen ohjauskeino energiantuotannon päästöjen vähentämiseksi on EU:n päästökauppa.

Ratkaisut

Tärkeä päästövähennyskeino lämmöntuotannossa on sähköistäminen. Sähkön avulla lämpöä voidaan tuottaa erityisesti lämpöpumpuilla, joilla hyödynnetään erilaisia hukka- ja ympäristölämpöjä. Tuulivoima on edullisin tapa rakentaa uutta sähköntuotantoa vastaamaan kasvavaan kysyntään ja korvaamaan nykyistä yhteistuotantosähköä. Myös ydinenergiaa voidaan hyödyntää luotettavana tasaisena sähkön ja kaupunkien kaukolämmön tuotantona. Akut ja lämpövarastot, sähkön ja lämmön joustava kulutus sekä kansainvälisten sähkönsiirtoyhteyksien vahvistaminen mahdollistavat polttoon perustumattoman energiantuotannon lisäämisen. Joustavaakin tuotantoa, esimerkiksi bioenergiaa, vesivoimaa ja puhdasta kaasua (kuten vetyä), kuitenkin tarvitaan.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Puolustusvoimien aluevalvonta tutkien avulla rajoittaa tuulivoimarakentamista erityisesti Itä-Suomessa.
Korjausliike: Etsitään valtion ja tuulivoimatoimijoiden yhteistyöllä tutkakysymykseen ratkaisumalli. Vähintään tämä kannattaa tehdä alueilla, joilla tuulivoiman rakentaminen parantaisi merkittävästi energiajärjestelmän kustannustehokkuutta tasapainottamalla sähköntuotantoa eri aikoina sekä alueellisesti, mikä edistää sähköverkon tehokasta hyödyntämistä.

Este: Tuulivoiman ja sähkönsiirtoverkkojen kaavoitus- ja luvitusprosessit ovat hitaat ja jäykät.
Korjausliike: Lisätään voimavaroja hallinto-oikeuksiin käsittelemään valituksia, joustavoitetaan kaavoitusta ja sujuvoitetaan lupaprosesseja. Puretaan merituulivoiman päällekkäisiä prosesseja.

Este: Rajallista kestävää biomassaa ohjautuu runsaasti lämmön perustuotantoon ja polttoon perustumattomien ratkaisujen käyttöönotto on hidasta.
Korjausliike: Varmistetaan polttoon perustumattomien ratkaisujen kannattavuus suhteessa biomassaan esimerkiksi ohjaamalla lämmöntuotannon verotusta oikeaan suuntaan. Lisätään tukea uusien teknologioiden kaupallistamiselle. Uudistetaan ydinvoimalainsäädäntö helpottamaan pienten reaktoreiden käyttöönottoa.

Este: Markkinaehtoinen kehitys ei välttämättä johda kustannustehokkaaseen ja toimitusvarmaan sähköntuotantojärjestelmään.
Korjausliike: Seurataan tiiviisti energiajärjestelmän kehitystä ja tarvittaessa kehitetään kannusteita esimerkiksi joustavan sähköntuotannon lisäämiselle turvaamaan toimitusvarmuus. Suunnitellaan sähkönsiirto- ja vetyinfrastruktuuria kokonaisuutena, jotta energian siirto on kustannustehokasta.

Teollisuus

Päästöjen nykytila

Teollisuuden suorat päästöt olivat vuonna 2019 13,3 Mt eli noin viidenneksen Suomen päästöistä. Päästöjä syntyy energiankäytöstä (teollisuuden omasta sähkön ja lämmön tuotannosta sekä työkoneista) sekä esimerkiksi teräksen, vedyn ja sementin valmistusprosesseista. Teollisuustuotanto aiheuttaa myös muilla sektoreilla laskettavia päästöjä ostetun energian tuotannossa (arviolta 7,5 Mt), kuljetuksissa ja jätteiden käsittelyssä sekä välituotteiden kautta Suomen ulkopuolella. Tärkein käytössä oleva ohjauskeino on EU:n päästökauppa.

Ratkaisut

Teollisuuden päästöjen vähentämiseksi on kasvatettava materiaalitehokkuutta kiertotalouden avulla ja lisättävä energiatehokkuutta. Runsaspäästöisiä tuotteita ja raaka-aineita (kuten F-kaasuja ja kemianteollisuuden raakaöljyä) on korvattava, otettava käyttöön päästöttömiä valmistusprosesseja (esimerkiksi teräkselle ja vedylle) ja siirryttävä puhtaaseen energiaan sähköistämisen tai polttoainevaihdosten avulla. Kaikkia päästöjä olisi nykyteknologialla hyvin vaikeaa tai kallista välttää. Suurissa pistelähteissä (kuten sementin tuotannossa) voidaan kuitenkin hiilidioksidia estää karkaamasta ilmakehään talteenoton ja varastoinnin avulla. Muualla niitä voidaan kompensoida tuottamalla negatiivisia päästöjä, erityisesti ottamalla talteen ja varastoimalla bioperäistä hiilidioksidia.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Puitteet teollisuuden suurille investoinneille eivät ole tarpeeksi vakaat ja ennakoitavat.
Korjausliike: Tehdään pitkäjänteisempää ilmastopolitiikkaa asettamalla päästötavoitteiden lisäksi päästöbudjetit ja nielutavoitteet vuosiin 2040 ja 2050 asti. Tehdään valtiotasolla sektorikohtaiset pitkän aikavälin tiekartat päästöjen vähentämiseen, tarvittavaan infrastruktuuriin ja ohjauskeinoihin. Valmistellaan tarvittavat ohjauskeinot hyvissä ajoin. Vaikutetaan EU:ssa ilmastopolitiikan korjaamiseksi 1,5 asteen tavoitteen mukaiseksi.

Este: Kannusteet ja sääntely kiertotaloudelle ja fossiilisten raaka-aineiden korvaamiselle, negatiivisille päästöille ja vetytaloudelle puuttuvat.
Korjausliike: Vaikutetaan EU-tasolla tavoitteiden, kannustimien ja sääntelyn luomiseksi luonnonvarojen tehokkaammalle käytölle, negatiivisille päästöille ja vedylle. Asetetaan näille myös kansalliset tavoitteet, laaditaan tiekartta ratkaisujen käyttöönotolle ja luodaan kannusteita kestävän kehityksen verouudistuksen sekä esimerkiksi jakelu- ja sekoitevelvoitteiden avulla.

Este: Uusien ratkaisujen kaupallistaminen ja käyttöönotto on hidasta.
Korjausliike: Nostetaan julkisia TKI-panoksia sekä pilottien ja demonstraatioiden rahoitusta. Luodaan vähäpäästöisille tuotteille edelläkävijämarkkinoita esimerkiksi julkisilla hankinnoilla, hiilen hintaan sidotuilla hinnoittelutuilla tai jakeluvelvoitteilla.

Este: Osaamista puuttuu.
Korjausliike: Ennakoidaan osaamis- ja koulutustarpeita. Sujuvoitetaan työperäistä maahanmuuttoa. Panostetaan korkeakouluihin, perustutkimukseen, poikkitieteellisyyteen ja moniosaamiseen. Otetaan ilmasto- ja kiertotalousosaaminen laajasti mukaan kaikille koulutustasoille sekä opettajakoulutukseen. Panostetaan reilun siirtymän toimiin, kuten uudelleenkouluttamiseen.

Rakennettu ympäristö

Päästöjen nykytila

Rakennetun ympäristön suorat päästöt (3,9 Mt eli 6 prosenttia päästöistä) koostuvat öljylämmityksestä, rakennustyömaista ja rakentamisen aiheuttamasta maankäytön muutoksesta. Rakennettu ympäristö on myös merkittävä materiaalien, sähkön ja lämmön käyttäjä, ja voidaan sanoa, että kulutuksellaan rakennettu ympäristö aiheuttaa yhteensä noin neljänneksen Suomen päästöistä. Lisäksi rakennetulla ympäristöllä on merkittävä vaikutus ihmisten mahdollisuuksiin valita kestäviä liikkumismuotoja. Rakentamisen ympäristöohjaus on toistaiseksi keskittynyt rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen sääntelyn ja tukien avulla.

Ratkaisut

Öljylämmityksestä luopuminen poistaa suuren osan rakennetun ympäristön suorista päästöistä. Alueiden resurssiviisas suunnittelu sekä rakennusten käyttöasteen nosto ja pitkäikäisyys kasvattavat resurssitehokkuutta ja vähentävät siten päästöjä materiaalien ja usein energian tuotannossa, rakentamisessa sekä ihmisten liikkumisessa. Rakennusten energiatehokkuuden kasvattaminen ja älykäs energiankäyttö tukevat päästöjen vähentämistä energiantuotannossa. Rakentamiseen liittyviä päästöjä vähentävät myös tarkempi materiaalien käyttö, vähäpäästöisempien materiaalien valinta sekä työkoneiden ja kuljetusten sähköistäminen tai polttoainevaihdokset.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Alueiden suunnittelussa ilmastonäkökulma ei paina tarpeeksi, ja jäykkä kaavoitus tekee alueiden kehittämisestä hankalaa.
Korjausliike: Tehdään vahvempi kansallinen suositus ja kaupungeissa strateginen päätös rakentaa uusia asuntoja mahdollisimman pitkälle täydennysrakentamisella hyvien kulkuyhteyksien varrelle ja muuntamalla vajaakäyttöisiä tiloja. Otetaan käyttöön maankäytön muutokseen kohdistuva maksu ja vaatimus ekologisesta kompensaatiosta. Joustavoitetaan kaavoitusta, jotta rakennusten käyttötarkoitusta olisi helpompi muuttaa.

Este: Rakennussääntely ja vaatimukset eivät ole tarpeeksi kunnianhimoisia.
Korjausliike: Kehitetään sääntelyä vaatimaan rakennuksilta lähtökohtaisesti 100 vuoden suunniteltua käyttöikää, kiristetään energiatehokkuusvaatimuksia sekä uudis- että korjausrakentamiselle ja sisällytetään vaatimuksiin myös valmius sähkön ja lämmön kulutusjoustoon.

Este: Osaamista ja tietoa energiafiksuista ratkaisuista puuttuu.
Korjausliike: Panostetaan alan ammattilaisten ja opettajien koulutukseen ja jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Tarjotaan kiinteistönomistajille neuvontaa ja työkaluja. Tuetaan tiedonjakoyhteisöjen muodostamista. Vaaditaan taloyhtiöiltä kiinteistöstrategia ja energiatehokkuussuunnitelma.

Este: Energiakorjauksiin ei aina ole saatavilla rahoitusta.
Korjausliike: Tuetaan alueita, joissa markkinaehtoisen rahoituksen saatavuudessa on ongelmia, esimerkiksi lainojen valtiontakauksilla. Kannustetaan ryhmäkorjaamiseen. Mahdollistetaan energiatehokkuustukien käyttö myös palvelumalleilla toteutettuihin energiainvestointeihin.

Liikenne

Päästöjen nykytila

Kotimaan liikenteen päästöt vuonna 2019 olivat 11,3 Mt  eli noin kuudennes Suomen päästöistä. Kansainvälisen liikenteen päästöjä ei lasketa Suomen päästöinventaarioon tai -tavoitteisiin, mutta ne lämmittävät ilmastoa noin 8,7 Mt:n edestä. 95 prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä. Valtio on asettanut tavoitteeksi fossiilittoman kotimaan liikenteen vuonna 2045 ja välitavoitteen päästöjen puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen päästöjä ohjataan sääntelyllä, veroilla ja tuilla.

Ratkaisut

Henkilöliikenteen energiankulutusta ja siten päästöjä voidaan vähentää pienentämällä liikkumistarvetta sekä suosimalla kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Kuljetuksia taas voidaan tehostaa digitalisaation mahdollistamalla optimoinnilla, hyödyntämällä uusia, energiatehokkaampia kuljetusmuotoja ja siirtämällä kuljetuksia teiltä raiteille. Suurimman päästövähennyksen odotetaan kuitenkin tulevan siirtymisestä uusiin käyttövoimiin eli sähköön, biokaasuun ja vetyyn. Päästöt voidaan välttää myös vaihtamalla fossiiliset polttoaineet uusiutuviin tai synteettisiin polttoaineisiin niissä sovelluksissa, joissa käyttövoiman vaihto olisi hankalaa tai kallista.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Liikennejärjestelmä on suunniteltu yksityisautoilun ehdoilla.
Korjausliike: Parannetaan kestävien kulkumuotojen olosuhteita investoimalla infrastruktuuriin, asettamalla kestävät kulkumuodot liikennejärjestelyissä etusijalle ja kasvattamalla tukea joukkoliikenteelle. Vähennetään kaupungeissa asuntojen pysäköintivaatimuksia ja mahdollistetaan tiemaksut.

Este: Taloudelliset kannusteet siirtyä kestävämpiin liikkumismuotoihin tai käyttövoimiin ovat osin heikot.
Korjausliike: Toteutetaan päästövähennyksiin tähtäävä liikenteen kokonaisvaltainen vero-, maksu- ja tukiuudistus. Huolehditaan toimien oikeudenmukaisuudesta tarvittaessa esimerkiksi kohdentamalla lisätukia syrjäseutujen pienituloisille.

Este: Kestävät polttoaineet ovat kalliita ja niiden raaka-aineet rajallisia.
Korjausliike: Lisätään tukea uusien kestävien polttoaineiden kehitykseen, demonstrointiin ja markkinoille pääsyyn. Tarkastellaan, olisiko uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteessa perusteltua kasvattaa kehittyneiden polttoaineiden osavelvoitetta entisestään.

Este: Lento- ja meriliikenteen ilmasto-ohjaus on puutteellista.
Korjausliike: Asetetaan tavoitteeksi, että kotimainen ja Suomesta lähtevä lento- ja meriliikenne eivät enää lämmitä ilmastoa ja että fossiilisen lento- ja meripolttoaineen myynti Suomessa loppuu vuoteen 2050 mennessä. Asetetaan kiristyvä uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite lento- ja meriliikenteeseen. Edistetään tavoitteita, jakeluvelvoitteita ja riittävää hiilen hinnoittelua myös EU-tasolla sekä globaalisti.

Maatalous

Päästöjen nykytila

Maatalouden yhteenlasketut päästöt vuonna 2019 olivat 16,2 Mt eli noin neljänneksen Suomen kokonaispäästöistä. Maatalouden päästöistä yli puolet (8,8 Mt) on peräisin turvepeltojen viljelystä, vaikka niiden osuus kokonaispeltoalasta on vain noin 10 prosenttia. Kokonaisuutena maaperä ja lannoittaminen muodostavat päästöistä kolme neljännestä, eläinten ruuansulatuksessa syntyvä metaani ja lannan käsittely yhteensä viidenneksen sekä maatalouskoneet ja muu energiankäyttö kuusi prosenttia. Maatalouteen ei toistaiseksi kohdistu merkittävää päästöohjausta.

Ratkaisut

Päästöjen vähentämiseksi maatalouden tarvitsemaa pinta-alaa voidaan pienentää kasvis- ja kalapainotteisemman ruokavalion, ruokahävikin vähentämisen, uusien ruuantuotantotapojen sekä satotasojen noston avulla. Vapautuva pinta-ala mahdollistaa heikkotuottoisemman alan metsittämisen, turvemaiden tapauksessa myös ennallistamisen, siirtämisen kosteikkoviljelyyn tai vain jättämisen maatalouskäytön ulkopuolelle. Maataloustuotantoon jäävällä turvealalla on siirryttävä yksivuotisista kasveista monivuotisiin ja vedenpintaa nostettava säätösalaojituksen avulla. Kivennäismailla voidaan ottaa käyttöön hiiltä sitovia viljelykäytäntöjä. Uusi pellonraivaus erityisesti turvemailla on lopetettava, minkä osaltaan mahdollistaa lannan käsittely biokaasuksi ja kierrätysravinteiksi. Energiakäytön päästöt voidaan poistaa sähköistämällä tai vaihtamalla työkoneiden ja lämmityksen polttoaineet.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Maatalouden päästövähennyksiin ei ole kannusteita.
Korjausliike: Asetetaan ilmastotoimille kannustimet. Taataan kosteikkoviljelylle oikeus maataloustukiin ja poistetaan vähitellen maataloustuet turvemailta, joilla vedenpintaa ei pidetä korkealla. Kehitetään uusia kannustimia palkitsemaan päästövähennyksistä, kun pelto jätetään maatalouskäytön ulkopuolelle. Kohdennetaan ympäristökorvausjärjestelmän tuet vaikuttavimpiin päästöjä vähentäviin toimenpiteisiin. Suomen tulisi edistää muutosta myös EU-tasolla, erityisesti turvemaiden suhteen.

Este: Pellonraivaus on kannattavaa.
Korjausliike: Kannustetaan tilusjärjestelyihin ja lisätään voimavaroja niiden toteuttamiseen. Asetetaan pellonraivaus turvemailla ympäristöluvan alaiseksi. Asetetaan maankäytön muutokselle maksu. Edistetään tilojen välistä yhteistyötä ja nurmirehumarkkinoita.

Este: Kierrätysravinteiden ja turvetta korvaavien kasvualustojen markkinat ovat heikot.
Korjausliike: Lisätään panostuksia kierrätyslannoitevalmisteiden ja turvetta korvaavien kasvualustojen tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen. Tuetaan tuotteiden kysyntää ja kustannuskilpailukykyä. Edistetään kannusteiden kehittämistä myös EU-tasolla.

Este: Kuluttajat ovat tottuneet kotieläintuotteisiin, ja ne ovat edullisia.
Korjausliike: Hyödynnetään julkisia hankintoja, ravitsemussuosituksia ja koulujen ruokakasvatusta ohjaamaan ilmastoystävällisiin valintoihin entistä vahvemmin. Selvitetään keinoja toteuttaa ilmastovaikutusten pakolliset pakkausmerkinnät ja elintarvikkeiden päästöpohjainen hintaohjaus.

Metsien ja kosteikkojen käyttö

Päästöjen nykytila

Vuonna 2019 metsien puusto, kangasmetsien maaperä ja puutuotteet muodostivat 32,9 Mt nielun. Suometsien maaperän, kosteikkojen (eli turvetuotantoalueiden ja epäonnistuneiden metsäojitusalueiden) sekä työkoneiden päästöt olivat yhteensä 9,3 Mt. Yhteenlaskettuna metsien ja kosteikkojen käytön nettonielu oli 23,6 Mt eli laskennallisesti sektori vähensi Suomen nettopäästöjä noin 40 prosenttia. Varsinaista ilmasto-ohjausta metsäsektorilla ei ole tähän asti ollut, mutta metsien kasvun parantamiseen on ohjattu pitkäjänteisesti.

Ratkaisut

Metsien ja kosteikkojen käytön päästöjä voidaan vähentää siirtymällä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen suometsissä, ennallistamalla heikkotuottoiset suometsät, lopettamalla uusien turvetuotantoalueiden raivaus ja jälkikäsittelemällä tuotannosta vapautuva turvetuotantoala. Nielua puolestaan voidaan kasvattaa vahvistamalla monimuotoisuutta, mikä edistää metsien kasvua ja torjuu metsätuhoja, ja muuttamalla metsien käsittelyä sitomaan enemmän hiiltä. Myös metsäkadon vähentäminen ja käytöstä poistuvan maatalous- ja turvetuotantoalan metsitys auttavat. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä korvaavat ja pitkäikäisemmät puutuotteet sekä kasvattavat puutuotteiden nielua että auttavat vähentämään päästöjä muilla sektoreilla.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Metsänomistajilta puuttuu kannustin kasvattaa hiilensidontaa tai vahvistaa monimuotoisuutta.
Korjausliike: Luodaan taloudelliset kannustimet hiilensidonnalle. Aloitetaan kehittämällä tietopohjaa ja pilotoimalla hiilikorvausjärjestelmää, jossa metsänomistajille maksetaan tukea hiilivaraston kasvattamisesta. Edistetään myös vapaaehtoista hiilikauppaa. Asetetaan monimuotoisuutta tukevat metsänhoitovalinnat, kuten monipuolisen puulajisuhteen ylläpito, ehdoksi Kemera-tukien myöntämiselle. Uudistetaan Kemera-tukia niin, että ne kohtelevat jatkuvapeitteistä ja tasaikäistä metsänkasvatusmenetelmää tasapuolisesti.

Este: Kemera-tuet ohjaavat tasaikäiseen metsänkasvatukseen myös suometsissä.
Korjausliike: Uudistetaan tuet ja sääntely ohjaamaan jatkuvapeitteiseen kasvatukseen suometsissä, ja luovutaan suometsissä kunnostusojitusten, taimikonhoidon ja nuoren metsän hoidon tuista. Ohjataan voimakkaammin tukea runsaspäästöisten suometsien ennallistamiseen kosteikoiksi.

Este: Turvetuotantoalueiden sääntely on vaillinaista.
Korjausliike: Turvetuotantoalueet tulisi jälkikäsitellä ilmasto- ja luontovaikutukset minimoivalla tavalla. Tuetaan turvetuotantoalueiden jälkikäsittelyä niin, että siitä tulee taloudellisesti kannattavaa, tai asetetaan sille velvoite. Tehdään päätös luopua turpeen käytöstä vaiheittain.

Este: Puu ohjautuu lyhytkestoisiin ja heikosti päästöjä vähentäviin tuotteisiin.
Korjausliike: Tarkastellaan kriittisesti puun kysyntää kasvattavat politiikat ja korjataan ohjausta. Esimerkiksi varmistetaan, että polttoon perustumaton lämmöntuotanto on lähtökohtaisesti puun polttoa kannattavampaa. Toisaalta voidaan asettaa sekoitevelvoitteita materiaaleille, joissa korvaaminen puupohjaisilla vaihtoehdoilla on järkevää. Selvitetään, miten puun käytön kokonaisvaltainen ilmasto-ohjaus voitaisiin toteuttaa.

Jätteiden käsittely

Päästöjen nykytila

Jätteiden käsittelyn suorat päästöt vuonna 2019 olivat 1,8 Mt eli kolme prosenttia kokonaispäästöistä. Merkittävimmät päästöt syntyvät eloperäisen jätteen hajotessa hapettomissa oloissa kaatopaikalla (1,4 Mt). Lisäksi päästöjä syntyy jätevesien käsittelyssä (0,2 Mt) sekä eloperäisen jätteen kompostoinnissa ja mädätyksessä (0,1 Mt). Jätteenpolton päästöt (0,7 Mt) raportoidaan energiasektorilla. Jätteiden käsittelyä ohjataan EU:n jätedirektiivillä ja siihen pohjautuvalla jätelailla, joka kielsi biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoituksen vuodesta 2016.

Ratkaisut

Päästöjen merkittäväksi vähentämiseksi on vähennettävä jätteen määrää. Tätä varten kiertotalous – käytännössä esimerkiksi tuotteiden materiaalitehokkuus, kestävyys ja kierrätettävyys – tulee huomioida jo tuotteiden suunnittelussa (ks. teollisuus). Myös kulutusvalintojen on muututtava kestävämmiksi. Kun jätettä kuitenkin syntyy, se pitää lajitella nykyistä paremmin. Lisäksi on otettava käyttöön käsittelyprosesseja, jotka mahdollistavat uusien jätejakeiden hyödyntämisen materiaalina.

Esteet ja korjausliikkeet

Este: Kannustimet puuttuvat resurssitehokkaalle tuotesuunnittelulle, ja kierrätysmateriaalin kysyntä on riittämätöntä.
Korjausliike: Luodaan teollisuuden resurssitehokkuuteen kannustimia ja sääntelyä (ks. teollisuus). Heikennetään jätteenpolton suhteellista kannattavuutta laajentamalla jätevero jätteenpolttoon ja korottamalla sen tasoa tai siirtämällä jätteenpoltto päästökauppaan.

Este: Kannustimet kuluttajien ilmastoystävällisiin valintoihin ovat heikkoja.
Korjausliike: Tarjotaan neuvontaa kulutusvalintojen ilmastovaikutuksista ja kiertotalouden palveluista. Kehitetään ympäristösertifiointeja kiertotalouden mukaisiksi. Selvitetään kulutustuotteiden hiiliveroa, hiilijalanjäljen pakollista pakkausmerkintää ja korjauspalvelujen käytön tukemista. Edistetään EU-tasolla kuluttajan oikeutta saada tietoa tuotteen kestävyydestä ja korjattavuudesta.

Julkaisun perustiedot

Otsikko

Korjausliike

Alaotsikko

Suomi kohti 1,5 asteen tavoitteen mukaisia ilmastotoimia

Tekijät

Mariko Landström, Alexander Kohl, Samuli Puroila, Rasmus Sihvonen ja Saara Tamminen

Julkaisupaikka

Helsinki

Julkaisuvuosi

2021

Julkaisija

Sitra

Sivumäärä

146 s.

ISBN (PDF)

978-952-347-236-5

ISSN (PDF)

1796-7112

Aihe

ilmastopolitiikka, ilmastonmuutokset, päästöt, hiilineutraalius, energiantuotanto, sähkö, kaukolämmitys, teollisuus, rakennettu ympäristö, liikenne, maatalous, metsätalous, metsät, jätteiden käsittely, kiertotalous

Sarja

Sitran selvityksiä

Julkaisun numero

193

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?