archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Luovien töiden markkinan murros pakottaa niin työn etsijät kuin tarjoajatkin luovimaan

On toista puhua työn muutoksesta, kuin elää sitä omana todellisuutenaan. Luovan alan osaajien asema työn markkinoilla on viime vuosina aidosti heikentynyt. Miltä työelämän muutoksessa eläminen tuntuu?

Kirjoittaja

Lilli Poussa

Asiantuntija, Ennakointi

Julkaistu

Luovan alan työn markkinoiden muutoksesta on puhuttu pitkään. Se näyttäytyy laajasti eri toimijoita ja ihmisiä koskettavana ravistuksena, jossa systeemin kaikki palaset siirtyvät ja etsivät omia paikkojaan. Huoli ei ole tuulesta temmattu. Esimerkiksi muotoilijoiden työttömyystilanne on muihin suunnittelualoihin verrattuna keskimääräistä korkeampi. Työttömyysaste oli työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan 15 prosenttia vuonna 2015.

Millaisin valmiuksin yksilö pärjää tällaisessa koko toimialaa koskevassa muutoksessa, tai mikä on mielekäs toimintatapa? Halusimme syventää ymmärrystä työn muutoksesta ja tulkita sitä myös eri toimijoiden ja ihmisten kokemusten kautta pureutumalla yhteen toimialaan, jossa muutos näkyy erityisen voimakkaasti. Lisäksi pääsimme seuraamaan sitä, voisiko uusi työllistämismalli edistää työn ja tekijöiden parempaa kohtaamista.

Sitra teetti yhteistyössä Teollisuustaiteen Liitto Ornamon, henkilöstöpalveluyritys Opteamin ja uutis- ja sisällöntuotantoyhtiö Mediahub Helsingin kanssa selvityksen luovan alan työn markkinasta. Luovilla töillä tarkoitetaan tässä erityisesti markkinointi-, media-, muotoilu- ja viestintäalan töitä. Selvityksen kohteena olivat työn markkinan eri toimijoiden kokemukset sekä uudenlainen työllistymismalli, jota edellä mainitut yhteistyökumppanit kokeilivat. Työllistymismallin ideana oli tehdä intensiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden voimin ja katsoa, miten se vaikuttaa työn ja tekijöiden kohtaamiseen.

Selvityksen ohessa Sitra rahoitti Ornamon jäsenistölle suunnattua Muotoilutyön uudet muodot -valmennusta, jonka tavoitteena oli tukea muotoilualan ammattilaisten ammatti-identiteetin muutosta, hyvinvointia ja (työssä)oppimista ja nostaa heidän työmarkkina-arvoaan. Olennaista oli oppia, miten työn etsijöitä voisi ohjata uusille työurille ja ennalta tuntemattomille työn markkinoille.

”Keskeistä oli tunnistaa eri toimijoiden kokemuksia ja kipupisteitä sekä etsiä valmennuksellisia keinoja tukea työn etsijöitä työllistymään. Mikä muutoksessa palvelee työn etsijöitä ja työn tarjoajia? Miltä markkina näyttää henkilöstöpalveluyrityksen kannalta ja millaisen roolin muutoksessa ottaa toimialajärjestö? Kiinnostavaa kaiken kaikkiaan on se, voisiko luovan alan kokemuksista hyötyä muutkin alat, joissa muutoksia on jo näköpiirissä”, kertoo johtava asiantuntija Pirjo Nikkilä Sitrasta.

Sellaista työpanosta ei voi ostaa, mitä ei ymmärrä

Selvityksen valossa luovan alan töitä on lähes mahdotonta saada vain omaa koulutustaan tai tutkintoaan tarjoamalla. Työllistyminen näyttäisi edellyttävän erityisen tarkkaa käsitystä työn tarjoajan tarpeista sekä työnhakijan kykyä myydä osaamistaan ja potentiaaliaan tarvittavien ratkaisujen tuottajana.

Luovan osaamisen myymisen vaikeus on siinä, ettei luovan prosessin lopputulosta juurikaan voi ennustaa. Tätä käsitystä vahvisti myös uuden työllistämismallin kokeileminen. Sellaista työpanosta ei voi ostaa, mitä ei ymmärrä, kiteyttivät rekrytoivat osapuolet. Toisaalta ongelma näyttäisi piilevän myös siinä, että harvan luovan osaajan profiili istuu suoraan määrämuotoisiin toimenkuviin tai tulostavoitteisiin.

”Muotoilija joutuu perustelemaan tarpeellisuuttaan, toisin kuin esimerkiksi arkkitehti”, summaa eräs kyselyn vastaaja.

Täytyykö oman ammatin elättää?

Työllistämismallin kokeileminen ei hankkeen aikana työllistänyt muotoilijoita tarjolla olleisiin työtehtäviin. Siksi se vahvistaa entisestään käsitystä siitä, ettei työllistyminen luovalla alalla tapahdu perinteisin keinoin työpaikkoja täyttämällä. Työsuhteen syntyminen edellyttää erityisiä taitoja ja kykyä kokeilla niin työn etsijältä, tarjoajalta kuin mahdollisesti kohtaannon rakentajaltakin, eli tässä tapauksessa työn välittäjältä.

Samaan aikaan selvityksen ja Ornamon kanssa tehdyn valmennuskokeilun valossa näyttää siltä, että osa luovan alan työn etsijöistä joutuu tasapainoilemaan työllistymisen ja oman rakkaan ammattinsa välillä.

”Moni sopeutuu ajatukseen siitä, ettei oma ammatti tule koskaan elättämään ja oma ammatinvalinta on myös valinta epävarmaan tulotasoon. Siksi tarvitaan uutta ymmärrystä siitä, miten luovien alojen asiantuntijoita tuetaan ja valmennetaan ennestään tuntemattomille urapoluille”, Nikkilä sanoo.

Niin, miltä se työelämän muutoksessa eläminen sitten tuntuu?

”Selvityksen perusteella luovan alan osaajista piirtyy kuva sitkeinä luovijoina – työelämän tutkimusmatkailijoina, jotka ovat kaikesta huolimatta optimistisia töidensä suhteen, vaikka huoli toimeentulosta ja jatkuvuuden puutteesta vaivaakin”.

Toisaalta keskittyminen ainoastaan työn etsijöihin työn muutoksessa antaa väärän kuvan. Yksi hankkeen johtopäätöksistä on se, että työn markkinan muutos luovalla alalla koskettaa kaikkia toimijoita. Näyttää siltä, että työntekijöiden ja etsijöiden rinnalla myös työn tarjoajat, toimialajärjestö ja henkilöpalveluyritys tarvitsevat uudenlaisia valmiuksia.

Uutisen virheellisiä muotoilualan työttömyyslukuja korjattu 13.4.2017 klo 08:00.

Mistä on kyse?