Nuorten mureneva tulevaisuususko haastaa koko Suomen kehityksen

Maaliskuussa 2025 julkaistun Nuorisobarometrin mukaan optimistisesti omaan tulevaisuuteensa suhtautuvien nuorten määrä on romahtanut lähes 20 prosenttiyksiköllä. Sitran Tulevaisuusbarometrissa on havaittu, että vaikka nuoret ovat muita ikäryhmiä optimistisempia, tulevaisuuteen innostuneesti suhtautuvien nuorten osuus on laskenut kolmessa edellisessä kyselyssä. Tulevaisuususkon horjumisesta ovat raportoineet myös useat muut kyselytutkimukset.

Huolestuttaviin tuloksiin on tarttunut nuorisoministeri Sandra Bergqvistin asettama asiantuntijaryhmä, joka selvittää parhaillaan nuorten tulevaisuususkon heikkenemiseen vaikuttavia tekijöitä sekä laatii suosituksia tilanteen parantamiseksi. Sitra on mukana ryhmässä.

Mitä jos nuoret menettävät uskonsa tulevaisuuteen? -ennakointikatsaus tarkastelee nuorten tulevaisuususkoa yhteiskunnallisena tulevaisuuskysymyksenä. Katsaus pureutuu nuorten tulevaisuususkoon vaikuttaviin kehityskulkuihin ja niiden mahdollisiin seurauksiin – sekä antaa ehdotuksia, joilla uskoa tulevaan voisi vahvistaa.

”Jos perinteisesti olemme tottuneet ajattelemaan, että tulevaisuususko ja nuoruus kuuluvat erottamattomasti yhteen, niin jokin on nyt muutoksessa. Ilmiössä ei ole kyse ainoastaan nykyisten nuorten henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, vaan koko yhteiskunnan tulevaisuudesta”, sanoo Veera Heinonen, Sitran ennakointi ja koulutus -toiminnon johtaja.

Tulevaisuususko ohjaa nuorten elämänvalintoja esimerkiksi opinnoissa, työssä ja perheen perustamisessa. Nuorten tulevaisuususkon murenemisen yhteiskunnallista merkitystä voi verrata siihen, että yritykset menettävät uskonsa tulevaisuuteen. Niiden halu ja kyky investoida, ottaa riskejä, kasvaa ja työllistää heikkenee, mikä vaikuttaa kielteisesti yhteiskuntaan.

Pitkällä aikavälillä nuorten tulevaisuususkossa ei ole kyse ainoastaan yksittäisistä elämänvalinnoista, vaan koko Suomen kehityksestä: tuottavuudesta ja talouskasvusta, syntyvyydestä, koulutus- ja osaamistasosta, luottamuksesta ja demokratiasta, jopa maanpuolustustahdosta.

Tulevaisuususkon horjuminen on sukupolvikokemus

Tyypillisesti keskustelu nuorten tulevaisuususkosta on kiinnittynyt nuoruuteen elämänvaiheena. Seurauksena on ollut ilmiön rajautuminen lähinnä nuoriso- ja koulutuspoliittiseksi erilliskysymykseksi.

”Väitämme, että nuorten tulevaisuususkon horjumisessa on kyse myös eräänlaisesta nuoria ikäryhmiä yhdistävästä sukupolvikokemuksesta”, sanoo Otto Tähkäpää, ennakoinnin asiantuntija ja yksi katsauksen kirjoittajista sekä ministeri Bergqvistin asettaman asiantuntijaryhmän jäsen. ”Sen ytimessä on jännite nuorille toivottavana ja todennäköisenä näyttäytyvän tulevaisuuden välillä, sekä siitä kumpuava tunne sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta.”

Nuorten omat toiveet tulevaisuudesta ovat edelleen varsin perinteisiä, ja heijastelevat yhteiskunnan heille asettamia odotuksia. Vakituisen työn, eläkkeen, omistusasunnon tai elinkelpoisen planeetan kaltaiset asiat eivät kuitenkaan enää näyttäydy tämän päivän nuorille samalla tavalla itsestään selvästi saavutettavilta kuin heitä edeltäneille sukupolville.

Siksi nuorten tulevaisuususkon heikkenemistä ei voi ymmärtää tai ratkaista keskittymällä ainoastaan esimerkiksi nuorille tarjottaviin palveluihin.
”Meidän aikuisten pitää ylipäätään rakentaa tulevaisuutta, johon nuoret voivat uskoa. Siinä olemme epäonnistuneet. Meidän ei tule muuttaa nuoria, vaan yhteiskuntaa nuorille niin, että he voivat luottaa hyvään elämään myös 2080-luvulla”, tiivistää Tähkäpää.

Ennakointikatsaus korostaa, että nuorten tulevaisuususkon mureneminen ei ole vääjäämätöntä, päinvastoin sen pysäyttäminen on välttämätöntä. Tämä edellyttää pikaisia, päämäärätietoisia tekoja ja pitkäjänteisiä toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, ei ainoastaan nuoriso- ja koulutuspolitiikassa.

Katsaukseen on koottu ehdotuksia nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Ratkaisujen lähtökohta on, että perusasioiden kuten lapsiperheköyhyyden vähentämisen, nuorten mielenterveyspalveluiden ja työllistymismahdollisuuksien tulisi olla kunnossa. Olennaista olisi myös lisätä nuorten toimijuutta suhteessa tulevaisuuteen sekä pidemmällä aikavälillä kehittää myös ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa.

Katsaus on tarkoitettu kaikille aikuisille, päättäjille ja viranhaltijoille, yritysjohtajille sekä muille yhteiskunnallisille vaikuttajille. Sen tavoitteena on herättää yhteiskunnallista keskustelua nuorten tulevaisuususkon murenemisesta, sekä sen pysäyttämiseksi tarvittavista toimenpiteistä.