Miten megatrendit kirittävät EU:ta uudistumaan?

Vielä muutama vuosi sitten monet ennakointiraporttien tunnistamat murrokset näyttivät kaukaisilta, mutta nyt ne ovat Euroopan unionin politiikan arkea. Näitä muutoksia käsiteltiin Brysselissä Suomen EU-edustuston toimitilojen avajaisissa, jossa megatrendeistä keskustelivat komission EU Policy Labin johtaja Thomas Hemmelgarn ja Euroopan parlamentin vaikutusarvioinneista vastaava johtaja Kajus Hagelstam yhdessä Sitran EU-asioiden päällikön Veera Heinosen kanssa.

EU:ssa ollaan siirtymässä komission esittämien uudistusten toimeenpanovaiheeseen juuri hetkellä, jolloin monet megatrendit kuten geopolitiikan jännitteet, teknologinen kilpailu ja ilmastokriisin vaikutukset voimistuvat samanaikaisesti. Suomen EU-edustuston Lauri Hirvosen mukaan maailmanjärjestyksen muutos, teknologinen kilpailu, turvallisuus, ilmastonmuutos ja luonnon kantokyvyn rajat näkyvät lähes kaikissa Euroopan komission keskeisissä aloitteissa.

1. Maailmanjärjestyksen murros on vauhdittanut EU:n siirtymää kohti aktiivisempaa teollisuuspolitiikkaa

Siinä missä unionin kilpailukyky perustui aiemmin ennen kaikkea sääntöihin, avoimiin markkinoihin ja kilpailun edistämiseen, korostuvat nyt yhä enemmän geotalous, strategiset riippuvuudet, investoinnit sekä tuotantokapasiteetin vahvistaminen.

Erityisesti Kiinan nousu teollisena ja teknologisena suurvaltana on lisännyt painetta vahvistaa Euroopan toimintakykyä. Tämä näkyy EU:ssa kunnianhimoisena kilpailukyky- ja teollisuusagendana, jossa painottuvat strateginen autonomia, kriittisten materiaalien saatavuus sekä eurooppalaisen tuotanto- ja teknologiakyvykkyyden vahvistaminen.

2. Teknologinen murros on tuonut teknologiasuvereniteetin eurooppalaisen politiikan ytimeen

Chips Act, puolijohteet sekä tele- ja digitaalisen infrastruktuurin kehittäminen eivät ole vain teollisuuspolitiikkaa. Niissä on kyse siitä, pystyykö EU aktiivisesti ohjaamaan teknologista kehitystä vai jääkö se sopeutumaan muiden määrittämiin pelisääntöihin.

Keskustelun ytimessä ei kuitenkaan ole teknologia itsessään. Kyse on myös vallasta, instituutioista ja siitä, millaisiksi yhteiskunnat rakentuvat teknologian ympärille. Sen myötä teknologian murros on myös demokratian, työn tulevaisuuden ja yhteiskunnallisen kehityksen kysymys.

3. Ilmastopolitiikasta on tullut myös kilpailukykykysymys

EU:ssa ollaan siirtymässä ilmastopolitiikan seuraavaan vaiheeseen, jossa päästövähennysten rinnalle nousevat kiertotalous, resurssitehokkuus ja talouden materiaaliperustan vahvistaminen.

Samalla pohditaan, miten Eurooppa voi rakentaa kilpailukykyään kestävien arvoketjujen ja tehokkaamman luonnonvarojen käytön varaan. Tässä ajattelussa ilmasto- ja kilpailukykypolitiikka eivät ole erillisiä kokonaisuuksia, vaan yhä vahvemmin saman muutoksen eri ulottuvuuksia.

4. Turvallisuus ja alueellinen eriytyminen huolettavat Brysselissä yhä enemmän

EU-keskusteluissa korostuvat puolustus, varautuminen ja Euroopan kyky vastata kasvaviin geopoliittisiin uhkiin. Niiden lisäksi alueelliset erot ja poliittinen tyytymättömyys haastavat EU:n yhtenäisyyttä. Keskeinen kysymys on, missä tyytymättömyys kasvaa voimakkaimmin ja miksi. Miten Eurooppa voi säilyttää yhtenäisyytensä tilanteessa, jossa alueiden kehitys ja ihmisten kokemukset tulevaisuudesta erkanevat toisistaan?

Komission EU Policy Labin johtaja Thomas Hemmelgarnin mukaan EU:n vahvuus ei synny sen yhdestä osa-alueesta, kuten sisämarkkinoista, vaan sen eri osa-alueiden yhteenkietoutumisesta. Siksi Euroopan ei kannata tarkastella kilpailukykyä, teknologiaa, turvallisuutta tai kestävyyttä erillisinä politiikkalohkoina, vaan osana laajempaa kokonaisuutta, ja tässä ennakointi on avuksi. Lopulta kyse on myös siitä, miten EU pystyy uudistumaan tavalla, jonka ihmiset kokevat oikeudenmukaiseksi.

Komission keväällä julkaistun sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden strategian mukaan Eurooppa tarvitsee uudenlaisen yhteiskuntasopimuksen. Se tarkoittaa esimerkiksi alueellisten erojen kaventamista, reiluja työllistymismahdollisuuksia sekä nuorten vahvempaa osallistumista päätöksentekoon. Ajatus uudesta yhteiskuntasopimuksesta on myös Sitran megatrendien keskiössä.

5. Eurooppa tarvitsee ennakointia

Pitkä aikaväli jää helposti akuutimpien kriisien jalkoihin, mutta näin ei kuitenkaan pitäisi käydä. Juuri epävarmuuden keskellä tarvitaan kykyä katsoa pidemmälle. Ennakoinnissa tarkoituksena ei ole ennustaa tulevaisuutta, vaan tunnistaa muutokset ajoissa ja uudistaa unionia ennen kuin olosuhteet pakottavat siihen. Ennakointi auttaa tulemaan sinuiksi myös epämukavien tulevaisuuksien kanssa. Se haastaa oletuksia, murtaa suoraviivaista ajattelua ja auttaa näkemään ja rakentamaan vaihtoehtoja silloin, kun vaihtoehdot näyttävät katoavan.

Ennakoinnin hyödyntäminen EU-päätöksentekoon jää tästä huolimatta vajavaiseksi. Vaikka komission vuosittainen Strategic Foresight Report lähetetään esimerkiksi EU-parlamentin valiokuntaan raportin painopistealueen mukaan, siitä ei seuraa päätöksiä tai päätelmiä. Muutoinkin strategisen ennakointiraportin hyödyntämisen seuranta on rajallista eikä vaikutuksia pystytä juurikaan mittaamaan.

Tulevaisuusajattelun seuraava askel on ennakointikyyvkkyyden vahvistaminen päätöksenteon rakenteissa. Kestävä uudistuminen edellyttää, että tulevaisuusnäkökulma on mukana päätösten valmistelussa ja arvioinnissa alusta lähtien.