Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Oona Tiainen, Sitra

Julkaistu 24.04.2019

20 prosentin leikkaus henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen - riittääkö se?

Hiilijalanjälkitieto ja ilmastoteot kiinnostavat suomalaisia. Mitä Elämäntapatestin tehneiden tulokset kertovat?
Kirjoittajat
Kirjoittajan profiilisivu: Anu Mänty
Johtava asiantuntija, Sitra
Anu Mänty selvittää ja kehittää Sitrassa markkinointiviestinnän menetelmiä, joiden innostamana suomessa asuvat kuluttajakansalaiset hoksaavat tehdä kestävämpiä valintoja.
Projektikoordinaattori, Resurssiviisas kansalainen, Sitra

Sitran huippusuosittu Elämäntapatesti on tehty jo yli 660 000 kertaa. Ja jo yli 1 000 suomalaista on tehnyt oman konkreettisen suunnitelman hiilijalanjälkensä pienentämisestä valtioneuvoston kanslian Sitoumus2050-palvelussa.

Sadat tuhannet suomalaiset heräsivät viime syksynä julkaistun IPCC:n raportin jälkeen selvittämään elämäntapojensa ilmastovaikutuksia, ja mitä kukin meistä voi tehdä kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi. Sitran Elämäntapatesti ja 100 fiksua arjen tekoa luotiin vuonna 2017 vastaamaan tähän ilmastonmuutoksesta johtuvaan akuuttiin tietotarpeeseen. Testin 27 kysymykseen vastaamalla voi selvittää oman hiilijalanjälkensä ja pohtia, miten on valmis toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Samalla kun sadat tuhannet suomalaiset ovat tehneet testiä ja tutustuneet keinovalikoimaan, he ovat omalta osaltaan auttaneet analysoimaan, miten elämäntapamme kuormittavat luonnonvaroja ja millaiset kestävämmät arjen teot meitä kiinnostavat.

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 300 kg CO2e. Elämäntapatestaajat ovat sen sijaan keskimäärin tiedostavampaa ja pienipäästöisempää väkeä. Testaajien hiilijalanjäljen keskiarvo on noin 7 300 kg CO2e. Hiilijalanjälkemme tulisi olla  noin 2 500 kg CO2e vuoteen 2030 mennessä, jotta pysäyttäisimme lämpötilan nousun tavoitteiden mukaisesti 1,5 asteeseen. Vain muutama prosentti testaajista on tällä hetkellä jo alle kolmen tonnia päästeleviä arjen sankareita.

SYKE:n tutkimuksen mukaan asuminen muodostaa hiilijalanjäljestämme noin kolmanneksen, ruoka ja liikkuminen molemmat osaltaan noin viidenneksen. Neljännes henkilökohtaisista päästöistämme syntyy muusta kulutuksesta kuten tavaroista ja palveluista.

Tulosten tarkastelu selittää miksi testaajien päästöt ovat keskimääräistä pienemmät

Noin kolmanneksella oman hiilijalanjälkensä selvittäneistä on käytössään ekosähkö. Joka neljännen asunto myös lämpenee sähköllä, mutta suurimmalla osalla (42 %) kaukolämmöllä. Kaksi kolmesta testaajasta autoilee, mutta suurin osa vain alle 100 km kuussa. Tähän nähden yllättävää on myös se, että peräti puolet testaajista ei käytä joukkoliikennettä lainkaan.

Vain yhdellä prosentilla testiin vastanneista autot käyvät kaasulla tai sähköllä. Ylivoimaisesti eniten kuljetaan bensamoottoreilla (61 %) ja noin kolmannes ajelee dieselillä.

Moni testin tekijä on kommentoinut sosiaalisessa mediassa liikkumisen aiheuttamaa verrattain suurta hiilijalanjälkeä. Etenkin silloin kun viimeisen vuoden aikana on tullut lennettyä useampi ulkomaanmatka. Lentomatkailijoita löytyy joka lähtöön, eikä noin 44 prosenttia testaajista ole lentänyt viimeisen vuoden aikana lainkaan. Omien reissujen kompensoimisesta saa testissä jonkin verran hyvitystä myös omaan hiilijalanjälkeensä, mutta vain ani harva on kompensoinut lentomatkailun päästöjään.

Valtaosa testaajista syö säännöllisesti liha- ja maitotuotteita. Vain joka kymmenes noudattaa jo kasvis- tai vegaaniruokavaliota. Ruokahävikkiä ymmärtää välttää lähestulkoon jokainen.

Testituloksen jälkeen selattuja suosituimpia 100 teon sisältöjä ovat olleet ne teot, joilla on suurempi ilmastovaikutus. Meitä kiinnostaa esimerkiksi tieto siitä miten voimme säästää rahaa optimoimalla kodin energiankulutusta, turhan lentomatkailun korvaaminen jollain muulla liikkumismuodolla tai etäyhteyksillä, kasvisruokavalioon siirtyminen, second hand markkinoille pääsy ja tavaroiden korvaaminen palvelulla.

Kiinnostavaa ja käytännönläheistä, vai mitä? Yleinen keskustelu aiheesta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa paljastaa, että useimmat meistä ovat myös valmiita ryhtymään tekoihin päästöjemme pienentämiseksi. Mutta riittävätkö vapaaehtoiset toimemme ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi?

Tavoite ilman suunnitelmaa on vain haave

Jos yhä useampi suomalainen tietää oman hiilijalanjälkensä koon, niin miksi emme ottaisi myös selvää millaisia suunnitelmia olemme valmiita tekemään jäljen pienentämiseksi? Yhdistimme loppuvuodesta 2018  Sitran Elämäntapatestin ja 100 fiksua tekoa osaksi valtioneuvoston kanslian Sitoumus2050-palvelua. Vuodesta 2014 lähtien yrityksiä, kuntia ja yhteisöjä palvellut sivusto on kerännyt satoja sitovia suunnitelmia kestävämpien toimintatapojen puolesta. Sitoumus2050-palvelun avulla toteutetaan kestävän kehityksen Agenda2030-toimintaohjelmaa Suomessa.

10. joulukuuta 2018 alkaen yksittäiset kansalaiset ovat voineet tehdä henkilökohtaisia hiilijalanjälkisuunnitelmia Sitoumus2050-palvelussa. Tarkastelemalla suunnitelmia voimme myös paremmin analysoida, millaisiin käytännön ilmastotoimiin me suomalaiset olemme valmiita. Moni tietää, että elämäntavoissamme on tapahduttava muutos, jotta turvaamme puhtaan ja turvallisen tulevaisuuden tuleville sukupolville. Onhan peräti 68 prosenttia kulutusperusteista kasvihuonekaasupäästöistä jyvitettävissä meille, viidelle ja puolelle miljoonalle kansalaiselle.

Kun tiedämme oman lähtötasomme, eli hiilijalanjälkemme koon, ja mitkä elämäntavat omassa vaakakupissamme painavat, on seuraava askel helpompi ottaa: Sitoumus2050 on ennen kaikkea helppo suunnittelu- ja seurantatyökalu henkilökohtaisen päästövähennystavoitteen asettamiseen ja pitämiseen. Omien tavoitteiden julkaiseminen luo usein positiivista painetta tavoitteiden saavuttamiseksi, ja omalla suunnitelmalla voi myös näyttää esimerkkiä muille. Tai kenties saada muutkin innostumaan mukaan – jopa sen epäilijän.

Tuhatta kortta voi kutsua jo keoksi

Tarkastelimme tuhatta suunnitelmaa ja niihin kirjattuja motivaatioita ja käytännön toimia. Suunnitelmista ja niihin liitetyistä kommenteista näkee, että hiilijalanjälkisuunnitelman tekeminen ei välttämättä aina kumpua innostuksesta ja motivaatiosta oppia uutta. Monen mielessä korostuu huoli maapallomme kantokyvystä ja tulevien sukupolvien elinolosuhteista köyhtyneessä biosfäärissämme. Toimenpiteisiin sitoutuminen ja suunnitelman luominen nähdään myös keinona lieventää ilmastoahdistusta. Jokaista suunnitelmaa yhdistää kuitenkin usko siihen, että oma korsi kannattaa aina kantaa kekoon.

“Toivon, että esimerkilläni kasvatan lapsistani vastuullisia kuluttajia, joiden elämänarvot ja tärkeät asiat pohjautuvat muuhun kuin tavaraan.”
– Suunnitelma Siilinjärveltä, tavoitteena 3400 kg hiilijalanjälki

Suomalaiset Hangosta Utsjoelle ja Vaasasta Joensuuhun ovat tehneet suunnitelmia kestävämmästä arjesta. Suunnitelmia on luotu ahkerasti etenkin Uudenmaan ja Pirkanmaan kaupunkikeskuksissa. Oman suunnitelman voi tehdä myös ulkosuomalaisena, mutta on huomioitava, että palvelun ympäristölaskenta perustuu Suomessa sovellettaviin tietoihin ja oletuksiin. Sitoumuksiin voi tutustua osoitteessa sitoumus2050.fi/selaasitoumuksia, ja vajaa kolmannes on luonut suunnitelmansa vain omaan käyttöönsä.

Sitoumuksen tehneiden keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 6 500 kg CO2e, ja he tavoittelevat keskimäärin noin 20 prosenttia pienempää hiilijalanjälkeä vuoden kuluessa. Kansallisessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa kannustetaan noin 50 prosentin leikkauksiin kulutusperusteisissa päästöissä. Joka kymmenes sitoutuja on ottanut tavoitteekseen alle 3 000 kg CO2e:n lukeman ja pyrkii saavuttamaan sen keskimäärin vuoden 2020 loppuun mennessä. Jotta tavoitteet todella saavutettaisiin, on meillä jokaisella oltava myös omaan arkeemme sopiva suunnitelma ja yhtäläiset mahdollisuudet sen toteuttamiseksi.

Oman suunnitelmansa luoneet suomalaiset ovat jo varsin harjaantuneita yhdessä jos toisessa kestävän arjen osa-alueessa. Suunnitelmista näemme, että annamme mieluiten lahjaksi aikaa tai vain tarpeellista turhien tavaroiden sijaan. Käytämme omia kauppakasseja ja vesipulloja, ja yli puolet sitoutuneista kokee olevansa jo säntillisiä jätteen kierrättäjiä. Reippailemme niin kirjastoon kuin metsäänkin. Vietämme luontevasti jo kasvisruokapäiviä ja äänestämme mieluummin kestävästi ajattelevia poliitikkoja. Pienistä teoista kasvaa iso puro, ja näihin toimiin on jokaisen helppo tarttua.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa pienentää hiilijalanjälkeä

Kestävän arjen perusrutiinit sujuvat meiltä jo, mutta miten voisimme edelleen petrata ja tehdä arjestamme vielä kestävämpää? Pienempi hiilijalanjälki syntyy, kun kiinnitämme huomiota jatkossa myös seuraaviin suunnitelmissa korostuviin toimiin. Emme ole vielä harjaantuneita tarkistamaan, käytämmekö turhaa energiaa lämmitykseen, emmekä ole tarkkailleet sähkönkulutustamme saati miettineet läträämmekö turhan paljon lämmintä vettä.

Meitä kiinnostaa muuttaa ruokailutottumuksiamme:  joka kolmas aikoo vähintään osallistua vegaanihaasteisiin ellei siirtyä kokonaan kasviperäiseen ruokavalioon. Vähintään joka neljäs lisää kotimaisen ruuan, kuten järvikalan ja perunan, syöntiä vaihtoehtona riisille ja ulkomaiselle lihalle. Myös punalappuisten tuotteiden ostaminen on suomalaisille mielekäs, oikea tuplaekoteko: ekonominen ja ekologinen. Haluaisimme jatkossa järkeistää kuluttamista korjauttamalla hyvin palvelleita tuotteita. Myös kodin turhan tavaran karsinta, niin kutsuttu konmaritus, kiinnostaa. Tällaiset teot halutaan omaksua omaan arkeen keskimäärin reilun vuoden sisällä, mitä palvelu automaattisesti ehdottaakin.

“Mistään ei ole tarkoitus kokonaan luopua, vain kohtuullistaa kaikessa.”
– sitoumuksen tekijä Orimattilasta, tavoitteena 4 600 kg hiilijalanjälki

Monelle suunnitelman tekeminen voi merkitä suuremman elämänmuutoksen käynnistämistä, jolloin myös suunnitelman toteuttamiselle on varattu enemmän aikaa. Ilmastovaikutuksiltaan suuret teot edellyttävät usein taloudellisia investointeja ja niihin sitoudutaan varoen. Osalle kodin lämmitysjärjestelmän uusiminen tai muuttaminen pienempään asuntoon on ajankohtaista muutaman seuraavan vuoden aikana. Osa taas tietää auton vaihdon olevan lähivuosina ajankohtaista, jolloin pientä, mutta kasvavaa joukkoa kiinnostaa hankkia seuraavaksi sähköllä, kaasulla tai bioetanolilla käyvä menopeli.

Vähähiilisemmät matkustusvaihtoehdot kiinnostavat yhä useampaa. Joka viides aikoo luopua lentämisestä vähintään vuodeksi. Joka kuudes aikoo sen sijaan lisätä junamatkailua sekä yhdistää jatkossa matkojaan fiksummin – eli matkustaa kerralla pidempään. Jakamistalouteen perustuva matkailu kuitenkin mietityttää suomalaisia edelleen. Yhteiskäyttöautot, kotimajoitus tai oman mökin vuokraus tuntuvat sopivalta vaihtoehdolta vain kouralliselle suunnitelmansa tehneistä.

Sanoista tekoihin

Kaikkien tuhannen henkilön toimenpiteiden toteutuessa saisimme aikaan jopa 1 467 800 kg CO2e päästövähennykset. Entä jos miljoona suomalaista tavoittelisi viidenneksen pienempää hiilijalanjälkeä?

“Haluan todella sitoutua näihin tavoitteisiin ja uskon että moni muukin haluaa, mutta tarvitsemme kaupunkimme tukea tavoitteiden toteutumiseksi ja niiden saavuttamisen helpottamiseksi.”
– sitoumuksen tekijä Pieksämäeltä, tavoiteena 5 300 kg hiilijalanjälki

Yhteisiin päästötavoitteisiin ei päästä kuitenkaan yksin kansalaisten sisulla, vaan jokaisella yhteiskunnan sektorilla on ryhdyttävä toimiin. Hyvä elämä maapallon kantokyvyn rajoissa edellyttää vastavuoroisuutta omien arkisten valintojemme, yritysten ja päätöksentekijöiden välillä. Miten voit omalta osaltasi vaikuttaa siihen, että kansalaiset voivat tehdä kunnianhimoisempia henkilökohtaisia tavoitteita ja saadaan kunnon päästövähennystalkoot vauhtiin?

Mistä on kyse?