artikkelit
Arvioitu lukuaika 2 min

Ilmastohuippu­kokous: puheita vai toimintaa?

Maailman johtajat kokoontuvat maanantaina 23.9. YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokoukseen. Taasko yksi ilmastokokous – onko siinä mitään järkeä?

Kirjoittaja

Oras Tynkkynen

Julkaistu

Voi ollakin. Palataan siihen hetken päästä.

Kokouksen lähtötilanne on synkkä. Historiallisessa Pariisin sopimuksessa maailman maat sitoutuivat rajoittamaan ilmastonmuutoksen selvästi alle kahteen ja mahdollisesti vain 1,5 asteeseen.

Maiden nykyiset sitoumukset ovat kuitenkin kuumentamassa ilmastoa yli kolme astetta. Tämä siis, jos kaikki maat pitävät sitoumuksensa; uutiset esimerkiksi Yhdysvalloista ja Brasiliasta eivät varsinaisesti vala tähän uskoa.

Suuntaa on siis muutettava pian ja paljon. Ja siinä ilmastohuippukokous astuu kuvaan.

Ei puheita vaan suunnitelma

Kokouksissa on puhuttu lämpöisiä vuosikymmenet. YK:n pääsihteeri António Guterresin viesti New Yorkiin kokoontuville maailman johtajille onkin tyly: älkää tuoko puheita, tuokaa suunnitelma.

Pääsihteeri on esittänyt diplomaatiksi kolme poikkeuksellisen selkokielistä vaatimusta. Maiden pitää asettaa tavoitteeksi hiilineutraalius, merkittävästi vahvistaa nykyisiä päästötavoitteita ja lisätä kansainvälistä ilmastorahoitusta.

Kokouksessa ääneen ei pääse perinteiseen tapaan kukin YK:n jäsenmaa vuorollaan. Puheenvuoron saa vain, jos on painavaa kerrottavaa ilmastotoimista. Monelle keskeiselle maalle onkin kerrottu, että puhujakorokkeelle pääsyä on tällä kertaa turha odottaa.

Suomea New Yorkissa edustavat tasavallan presidentti Niinistö ja neljä ministeriä. Nähtäväksi jää, mitä uusia toimia maallamme on tarjota – ainakin hallituksen tuoreessa talousarvioesityksessä ilmastosatsaukset jäivät vielä maltillisiksi.

Guterresin ponnistus on tarpeellinen ja rohkea. Mutta miten vastaavat maailman johtajat?

Odotukset ovat melko vaatimattomat. Harva maa on vihjannut valmiudesta ilmoittaa tiukemmista päästösitoumuksista. Euroopan unionikaan ei ole vielä kyennyt hyväksymään linjausta hiilineutraaliudesta 2050 mennessä – saatikka päivittämään vanhentuneita 2030-päästötavoitteita.

New Yorkissa kuultaneen kuitenkin yksittäisiä lupaavia sitoumuksia ja toimia, jotka vievät ilmastotyötä taas askeleen eteenpäin. Maailmanlaajuinen huomio voi myös kirittää maita harkitsemaan tiukempia päästötavoitteita ensi vuonna, kun Pariisin kokouksen päätöksen mukaan ne on aika viimeistään ilmoittaa.

Jos kokous siinä onnistuu, se kannatti taatusti järjestää.

Mistä on kyse?