artikkelit
Arvioitu lukuaika 4 min

Kyläelämää lasten ehdoilla

Julkaistu

Elämä Kuohun kylässä maittaa Laukkaristen perheelle. Perheen koti sijaitsee työmatkojen puolessa välissä, ja lasten harrastukset takaavat liikkumisen myös vapaa-ajalla. 

Kuohun kylä sijaitsee Jyväskylän länsireunalla. 1800-luvun lopulla alueelle perustettu mylly synnytti ympärilleen kylän, joka sittemmin 1900-luvun loppupuolelle asti kukoisti erityisesti alueella toimineen sahan voimin. Nykyisin kylässä on noin kuusisataa asukasta, joihin myös Laukkaristen viisihenkinen perhe kuulu.

”Ennen esikoisemme syntymää päätimme, että on aika muuttaa tilavampaan kotiin. Omakotitalomme Kuohulla löytyi lehti-ilmoituksella. Ehdimme muuttamaan muutama kuukausi ennen kuin Vilho syntyi”, Mari Laukkarinen, 42, muistelee.

Iso syy muuttoon Kuohulle oli perheen työtilanne. Mari työskentelee kieltenopettaja koulussa Petäjävedellä, 16 kilometriä Kuohulta länteen. Antti Laukkarinen, 42, on viestintäpäällikkönä Jyväskylän kaupungilla ja matkaa puolestaan töihin 16 kilometriä itään, kaupungin keskustaan. Työmatkojen tasaamiseksi Kuohu on sijainniltaan erinomainen, etäisyydet töihin ovat miltei metrilleen samat.

Perhe onkin jatkuvasti liikkeessä. Työmatkojen lisäksi arkeen kuuluvat lasten koulumatkat. Vilho, 14, ja Saimi, 12, pystyivät käymään peruskoulun ensimmäiset neljä luokkaa Kuohun omassa koulussa, mutta yläkoulu sijaitsee Jyväskylän keskustassa. Koulumatkat taitetaan bussilla. Kuopus Vilppu, 4, on hänkin neljän kilometrin päässä perhepäivähoidossa.

Kylä on kokemassa uutta kukoistuskauttaan. Alueelle on muuttanut viime aikoina paljon uusia asukkaita. Kyläkauppakin ehti olla kiinni vain muutaman vuoden, kunnes se avattiin uudelleen nuorten ja innokkaiden kyläkauppiaiden toimesta.

”Itse työntelin täällä lastenrattaita 2000-luvun alussa, joten tunnen enemmän 70-vuotiasta kantaväestöä. Mutta viimeisten vuosien aikana Kuohulle on tullut paljon nuoria lapsiperheitä”, Mari kertoo.

”Kylällä on todella hyvä yhteisö ja yhteishenki. Täällä tehdään paljon itse. Vertaisohjattuna jumppia, jalkapalloa ja lentopalloa, paljon höntsättävää lapsillekin. Kesäisin kylän uimaranta on täynnä. Täällä on paljon Vilpun ikäisiä leikkikavereita”, Antti toteaa.

Laukkariset ovat mukana kylän toiminnassa. Mari ja Saimi käyvät vapaa-ajallaan kylän näytelmäseurueessa. Kuohu on hyvä asuinpaikka lastenkin mielestä.

”Paljon mukavampi täällä on asua kuin kaupungissa olisi”, Saimi pohtii.

Myös perheen miehet harrastavat. Antti käy talvikaudella pelaamassa pappalätkää ja kesällä työmatkat tulee joskus taitettua pyörän selässä. Todellinen himoharrastaja on perheen vanhin lapsi Vilho. Hän viihtyy niin painin kuin uinnin parissa.

”Viime vuonna oli sellaisia päiviä, että kahdeksasta neljään oli koulua, sitten painiharjoitukset ja lopuksi uintia. Kyllä siinä silti energiaa riittää”, Vilho kuvaa.

Erityisesti Vilhon harrastukset tuovat lisää kilometrejä perheen arkeen. Uimahalli on Jyväskylän keskustassa ja painia puolestaan harrastetaan Vaajakoskella, 25 kilometrin päässä.

”Meidän harrastuksenahan on kuskata noita lapsia!” Mari nauraa.

Viisihenkisen perheen täytyy usein sovitella, että yhteistä aikaa löytyy. Tämä näkyy niin arjessa kuin matkoilla.

”Viime keväänä kun Vilholla oli kisamatka Porvooseen, hän meni päivää ennen ja me tultiin muu perhe perässä turisteina. Vietettiin yhteistä aikaa Porvoossa ja sitten suunnattiin porukalla kotiin, se oli erittäin mukavaa”, Antti muistelee.

Järven rannalla sijaitseva Laukkaristen koti on rakennettu 1934 ja vaatii ison pihan kera niin paljon huoltoa, kuin sen ikäisen omakotitalon voisi odottaakin vaativan.

Antti ja Mari myöntävät, että etäisyydet voivat viedä paljon aikaa arjesta. Vaikka lapsilla onkin vielä koulut kesken, onko mielessä käynyt muutto vaikkapa sitten, kun Salmi ja Vilho lähtevät opiskelemaan?

”En pidä mahdottomana Jyväskylän keskustassa asumista, mutta kyllä kaupunkiin muuttamiseen olisi kovat kriteerit. Pitäisi olla ylintä kerrosta ja järvinäköalaa”, Antti naurahtaa.

”Minä näen hyvin vahvasti meidät täällä. On sellainen tunne että tämä on minun kotini, ja niin kuin vanhat ihmiset sanoo, mihin ihminen kotoaan lähtisi”, Mari puolestaan linjaa.

Suomi on etäisyyksien maa, kuten sanotaan. Henkilöliikennekilometreistä kahdeksan kymmenestä tehdään henkilöautolla. Suomalaisista kasvihuonekaasupäästöistä viidennes johtuu liikenteestä, josta taas yli puolet henkilöautoista. Keskivertosuomalaiset matkaavat töihin 14 kilometriä, mikä on yli 7200 kilometriä vuodessa – melkein Suomesta Japaniin.

Kun puhutaan resurssiviisaudesta ja liikkumisesta, kääntyvät ajatukset automaattisesti olemassa olevien resurssien käyttöasteeseen. Henkilöautolla ajetaan keskimäärin vain 2 tuntia vuorokaudessa, eli alle kymmenen prosenttia koko käyttöajastaan. Työmatkoja tehdään autoilla 1,1 henkilöä per auto. Kimppakyydillä auton ympäristövaikutusta on helppo jyvittää. Tähän maalaisjärkeen tietysti perustuu myös joukkoliikenteen resurssiviisaus.

Laukkaristen materiaalijalanjälki

Hanketta voi seurata Sitran verkkosivuilla: http://www.sitra.fi/hankkeet/tulevaisuuden-kotitalous, tykkäämällä Facebookissa sivusta Resurssiviisaus ja muualla sosiaalisessa mediassa hashtageilla #resurssiviisaus ja #tulevaisuudenkotitalous

Mistä on kyse?