Luontojalanjälki voidaan jo laskea – miten se tehdään?

Luonnon monimuotoisuuden romahdus eli luontokato luontokato vaarantaa koko taloutemme ja hyvinvointimme perustan, koska olemme täysin riippuvaisia luonnosta. Mutta sitä, mitä ei voi mitata, ei voi hallita.

Niin kauan kuin luontovaikutuksilta puuttuu määrällinen mittari, emme saa luontokatoa kokonaisuutena haltuun.

Sitra, Jyväskylän yliopisto ja Nokia julkistivat tällä viikolla yhteisponnistuksen luontojalanjäljen laskennan kehittämiseksi kohti yhteistä kansainvälistä mittaustapaa.

Mutta mistä oikeastaan on kyse, kun puhutaan luontojalanjäljestä? Mikä on luontojalanjälki luontojalanjälki , voidaanko se laskea ja miten se tehdään? Tässä artikkelissa listaamme 10+1 asiaa, jotka luontojalanjäljestä on hyvä tietää.

1. Mikä on luontojalanjälki?

Lähes kaikki ihmisen toiminta kuormittaa luontoa tavalla tai toisella. Luontojalanjälki on mittari tälle kuormitukselle. Se kertoo, kuinka suuren haitan vaikkapa tuote, yritys, kunta tai kuluttaja aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle.

Luontojalanjälki voi olla myös positiivinen, jolloin vaikutus on kokonaisuutena luontoa vahvistava.

2. Se voidaan laskea

Ei ole kauankaan siitä, kun pohdinta luontovaikutusten mittaamisesta lähes järjestään pysähtyi tuskitteluun siitä, kuinka luonnon monimuotoisuus on niin monimutkaista – onko se edes mitattavissa?

Tästä kehitys on mennyt maailmassa vauhdilla eteenpäin. Suomessa Sitra ja S-ryhmä ovat rahoittaneet yhdessä uraauurtavaa hanketta, jossa Jyväskylän yliopiston tutkijat laskevat koko S-ryhmän luontojalanjäljen. Hankkeessa luodaan samalla yleinen ja avoin, minkä tahansa organisaation käytettävissä oleva luontojalanjäljen laskentamenetelmä.

Sitra ja Jyväskylän yliopiston toisessa, vuoden 2024 alussa valmistuvassa hankkeessa puolestaan selvitetään – tiettävästi ensimmäisenä maailmassa – yksilön kulutusvalintojen luontojalanjälki. Selvitys siis kertoo, miten suomalaisten kulutus kuormittaa luontoa Suomessa ja sen rajojen ulkopuolella – ja millaisilla kestävillä arjen teoilla tätä kuormitusta voidaan pienentää.

Luontojalanjäljen laskentamenetelmää on pilotoitu ensi vaiheessa Jyväskylän yliopiston luontojalanjäljen laskennassa ja sitä jatkokehitetään nyt tässä S-ryhmän hankkeessa. Myös Tampereen kaupungin luontojalanjälkeä lasketaan saman tutkimusryhmän voimin.

S-ryhmän laskennan väliraportti julkaistiin toukokuussa ja sen keskeinen viesti onkin rohkaiseva: kyllä, se on tehtävissä. Vaikutuksemme luonnon monimuotoisuuteen voidaan mitata, niin teoriassa kuin käytännössä. Tiedämme ja osaamme jo aivan tarpeeksi, jotta luontojalanjälki voidaan laskea – ja sen perusteella toimia.

3.   Suomi on kansainvälisen kehityksen eturintamassa

Luontojalanjäljen mittausta kehitetään nyt kuumeisesti eri puolilla maailmaa. Jyväskylässä kehitetty suomalainen menetelmä on aivan tämän kansainvälisen kehityksen eturintamassa.

Sitä voidaan verrata muihin edelläkävijämenetelmiin, kuten ranskalaisen CDC Biodiversitén kehittämään GBS:ään (Global Biodiversity Score), jolla on laskettu esim. Schneider Electricin luontojalanjälki, tai hollantilaiselle ASN Bankille alun perin luotuun rahoituslaitosten luontojalanjälkeen (Biodiversity Footprint for Financial Institutions, BFFI), jolla on mm. mallinnettu pankin oman luontojalanjäljen kehitys 2014-2020.

Seuraava askel on nostaa suomalainen luontojalanjäljen mittausosaaminen maailman parhaaksi. Tähän on kaikki edellytykset. Esimerkiksi LUT-yliopistossa tehdään jo suomalaisen laskentamenetelmän kehitystyötä tiiviissä vuorovaikutuksessa Jyväskylän yliopiston kanssa, joka puolestaan käynnistää aihepiirin väitöskirjatutkijayhteistyön Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Suomesta on mahdollista luoda luontojalanjäljen laskennan johtava tutkimuskeskittymä maailmassa.

4.   Luontojalanjälki on viiden asian summa

Jos haluaa ymmärtää, miten luontojalanjälki lasketaan, se on syytä palastella osiinsa. Mikä oikeastaan on ”jalanjälki”? Se on mittauksen kohteena olevan ihmistoiminnan vaikutus tiettyyn asiaan ympäristössämme. Aivan kuten hiilijalanjälki mittaa vaikutustamme ilmaston kuumenemiseen, luontojalanjälki mittaa vaikutustamme luonnon monimuotoisuuteen.

Jotta tämä vaikutus voidaan laskea, on tiedettävä, mitkä ihmistoimet aiheuttavat sitä. Hiilijalanjälkeä aiheuttaa yksi asia: kasvihuonekaasupäästömme. Luontojalanjälkeä sen sijaan aiheuttaa viisi asiaa: kansainvälisen ilmastopaneelin IPBES:n määrittämät viisi luontokadon ajuria.

1. Maankäytön muutokset aiheuttavat ekosysteemien pirstoutumista, heikkenemistä ja häviämistä, kun esimerkiksi metsä raivataan pelloksi tai kosteikko jää infrahankkeen alle.
2. Kasvihuonekaasupäästöt aiheuttavat ilmaston kuumenemista, joka muuttaa ekosysteemien toimintaa
3. Saasteet eli muut keskeiset päästöt kuormittavat ekosysteemejä. Esimerkiksi typpi- ja fosforipäästöt aiheuttavat vesien rehevöitymistä tai jätteet maaperän pilaantumista.
4. Luonnonvarojen suora hyödyntäminen aiheuttaa elollisten tai elottomien luonnonvarojen, esimerkiksi kalakantojen tai vesivarojen, hupenemista.
5. Haitallisten vieraslajien levittäminen aiheuttaa muutoksia ekosysteemien toiminnassa.

Luontojalanjälki on siis näiden viiden luontoon kohdistamamme paineen summa: kuinka paljon mitattava ihmistoiminta aiheuttaa maankäyttöä, kasvihuonekaasupäästöjä, saastumista, luonnonvarojen ylikulutusta ja haitallisten vieraslajien leviämistä? On myös huomionarvoista, että luontojalanjälki sisältää hiilijalanjäljen: hiilijalanjälki on yksi viidestä luontojalanjälkeen sisällytettävästä tekijästä!

Yksikään laskentamenetelmä ei saa vielä kiinni kaikkia viittä ajuria. Parhaat huomioivat kolme tai neljä viidestä. Sillä pääsee kuitenkin jo erittäin pitkälle. Jo kaksi tärkeintä, maankäyttö ja ilmastonmuutos, selittävät suurimman osan luontojalanjäljestä.

5. Jalanjälkesi ei ole vain se, mitä teet, vaan myös se, mitä hankit

Suurin osa suomalaistenkin luontojalanjäljestä syntyy kulutuksemme kautta kaukana Suomen rajojen ulkopuolella. Yksittäisen ihmisen luontojalanjäljestä ison osan muodostavat hankitut tuotteet ja palvelut.

Yritysten suurin vaikutus luontoon ei useimmiten synny yrityksen omissa toimipisteissä Suomessa. IT-firman, päivittäistavarakaupan tai vaikkapa korkeakoulukampuksen luontovaikutus on pieni verrattuna jalanjälkeen, joka aiheutuu sen hankkimien tavaroiden ja palvelujen valmistuksesta eri puolilla maailmaa – siellä, missä kahvi on kasvatettu, huonekalujen puu hakattu tai laitteisiin tarvittavat mineraalit louhittu.

Kunnollinen luontojalanjäljen mittaus kattaakin koko arvoketjun. Arvoketjua kuvataan usein jokena. Ylävirrasta tulevat hankinnat: raaka-aineet, energia ja tarvikkeet. Ylävirta kuljettaa nämä yrityksen porteille, joiden sisällä niistä valmistetaan tuotteita ja palveluja. Yrityksen omista toimipaikoista ne kulkeutuvat alavirtaan kuluttajille – ja näiltä edelleen jätteeksi tai muuhun loppukäyttöön.

Alkutuotannon yritykselle, vaikkapa kahvin tuottajalle, oman varsinaisen toiminnan luontovaikutus on kaikkein suurin. Päivittäistavarakaupan yrityksellä suurin luontovaikutus on ylävirrassa, josta myytävät tuotteet vihanneksista vispilöihin tulevat. Esimerkiksi huoltoaseman luontovaikutuksesta taas leijonanosa toteutuu todennäköisesti alavirrassa, kun myyty bensiini muuttuu kuluttajien käytössä kasvihuonekaasupäästöiksi.

6.   Luontojalanjälki lasketaan neljällä askeleella

Luontojalanjäljen laskenta tapahtuu käytännössä nelivaiheisena prosessina:

1. Kerätään data mittauskohteen konkreettisesta toiminnasta. Tämä data saadaan mitattavan organisaation omista järjestelmistä, lähtökohtaisesti taloustiedoista. Mihin toimintamme sijoittuu, mitä siellä teemme? Mitä olemme hankkineet, mistä, kuinka paljon?
2. Johdetaan datasta paineet, jotka toiminta kohdistaa luontoon. Kun tiedämme, mitä yritys tekee, on aika katsoa, miten se kiihdyttää luontokadon viittä ajuria. Jos esimerkiksi hankimme tonnin vehnää Yhdysvaltain keskilännestä, paljonko maankäyttöä, kasvihuonekaasuja, ravinnepäästöjä jne. se tuottaa? Tässä käytetään hyväksi globaaleja tietokantoja, joihin sisältyy kattava aineisto erilaisten toimintojen aiheuttamista ympäristökuormituksista maailman eri alueilla. S-ryhmän laskennassa käytetty EXIOBASE-tietokanta on yksi tällainen.
3. Johdetaan paineista niiden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Edellisen vaiheen ansiosta tiedämme, mitä paineita yrityksen toiminta kohdistaa luontoon. Seuraavaksi tutkitaan, mikä on niiden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Tämä tehdään toisella globaalilla aineistolla, S-ryhmän laskentahankkeessa LC-IMPACT-metodologialla, joka mallintaa äsken lasketut ympäristökuormitukset (”viisi tonnia ravinnepäästöjä”) luontovaikutuksiksi (”luonnon monimuotoisuus heikkenee X yksikköä”).
4. Yhdistetään nämä vaikutukset luontojalanjäljeksi. Lopuksi summataan yhteen kohdissa 2 ja 3 tunnistetut vaikutukset kaikista organisaation toiminnoista yhdeksi luvuksi, joka on koko organisaation luontojalanjälki.

7. Data on epätäydellistä, mutta keskiarvoilla pääsee jo pitkälle

Yrityksellä ei yleensä ole käytettävissä kattavaa tietoa hankintaketjustaan. Emme tiedä, kuinka paljon esimerkiksi tietyn vehnätonnin tuotanto Yhdysvaltain keskilännessä kuormitti luontoa maan- tai vedenkäytöllä, tai paljonko se aiheutti kasvihuonekaasu- tai ravinnepäästöjä.

Sen sijaan globaalien tietokantojen ansiosta tiedämme, kuinka paljon keskimääräin vehnätonnin tuotanto tietyllä alueella – vaikkapa Yhdysvaltain keskilännessä – aiheuttaa näitä.

Luontojalanjälki onkin siis pääsääntöisesti laskennallinen keskiarvo: tämä toiminta tässä sijainnissa tuottaa laskennallisesti keskimäärin tällaiset luontovaikutukset.

Tämä ei ole menetelmän virhe, vaan käytettävissä olevan datan ominaisuus. Menetelmä tuottaa niin tarkkaa luontojalanjälkeä kuin data antaa myöten. Jos tarkempaa dataa on saatavilla, keskiarvoihin nojaavat tietokantojen luvut voidaan korvata tarkoilla tiedoilla todellisesta maankäytöstä, päästöistä jne. yrityksen arvoketjun eri pisteissä. Näin yritys, jonka raaka-aineet tuotetaan keskiarvoa kestävämmin menetelmin, voi osoittaa jalanjälkensä pienemmäksi.

8. Yhteinen mittayksikkö uupuu vielä

Luontojalanjäljelle ei ole vielä yhtä vakiintunutta mittayksikköä. Eri menetelmät tuottavat hieman eri yksiköitä riippuen taustalla olevista tietokannoista ja malleista. Eräitä käytettyjä luontovaikutuksen mittayksiköistä ovat:

1. Potentiaalisesti hävinneiden lajien määrä (potentially disappeared fraction of species, PDF), joko alueellisesti tai koko maailmassa
2. Keskimääräinen lajirunsaus (mean species abundance, MSA)
3. Luontotyyppihehtaari (LTHA)
4. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kehittämä STAR-pisteluku

Niin kauan kuin luontojalanjäljellä ei ole yhteistä kansainvälistä mittayksikköä, eri yritysten ja muiden organisaatioiden tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

Ensimmäinen askel tästä eteenpäin on selvittää, voidaanko nykyiset parhaat olemassa olevat mittarit saattaa yhteismitallisiksi keskenään: voidaanko löytää yhteinen kieli, jolla yksi mittari voidaan kääntää toiseksi?

Juuri tähän Sitran rahoittama uusi Jyväskylän yliopiston hanke tähtää. Jos siinä onnistutaan, jäljellä olisi enää vain pieni jatkoaskel kohti aidosti yhteistä globaalia mittaria.

9. Globaali mittatikku tarvitaan

Jokainen hehtaari maapalloa ei ole ekologisesti samanarvoinen. Hehtaari trooppista sademetsää Madagaskarilla on planeetan biologiselle monimuotoisuudelle isompi menetys kuin hehtaari lajiköyhää tundraa. Hehtaari uhanalaista lehtoluontotyyppiä on luontoarvoiltaan suurempi kuin hehtaari ei-uhanalaista kangasmetsää.

Kun yrityksen luontojalanjälki voi kohdistua monenlaisiin ekosysteemeihin pitkin maailmaa, miten saada yhteismitalliseksi niiden erilainen ekologinen merkitys?

Kun ihmistoiminnan luontovaikutus kiteytetään yhteen mittayksikköön, on kolme osatekijää, jotka tulee huomioida:

1. Vaikutuksen kohteena oleva alue. Kuinka suurelle pinta-alalle mitattavan toiminnan luontovaikutus kohdistuu?
2. Ekologisen tilan muutos. Kuinka paljon alueen ekologinen tila heikkenee mittauksen kohteena olevan ihmistoiminnan vuoksi? Kymmenen prosenttia? Viisikymmentä prosenttia? Sata?
3. Alueen ekologinen merkitys. Kuinka ekologisesti merkittävä on mittauskohteessa tapahtuva muutos?

Yksikään parhaista kehityksen alla olevista mittareista ei vielä hallitse näitä kaikkia kolmea täysimääräisesti. Erityisesti viimeksi mainittu puuttuu suurimmasta osasta laskentamenetelmiä.

S-ryhmän jalanjäljen laskennassa käytettävä mittayksikkö, globaali potentiaalisesti hävinneiden lajien määrä (gPDF), onkin tästä näkökulmasta hyvin lupaava. Se kysyy, kuinka paljon mittauksen kohteena oleva ihmistoiminta lisää lajien todennäköisyyttä hävitä ei vain tältä alueelta, vaan koko maapallolta.

Tällä tavoin mitattuna luontojalanjälki tulee yhteismitalliseksi, kun yrityksen luontovaikutukset erilaisiin ekosysteemeihin eri puolilla maailmaa saavat globaalin mittatikun. Yritys, joka tuotteet tuotetaan Kolumbiassa, tulee vertailukelpoiseksi yrityksen kanssa, joka tekee hankintansa Indonesiasta, Espanjasta ja Suomesta. Tässä Jyväskylän yliopiston kehittämä suomalainen mittausmenetelmä astuu askeleen pidemmälle monia kansainvälisiä verrokkejaan.

10. Mutta mitä se tarkoittaa?

Valitun mittayksikön, globaalin potentiaalisesti hävinneiden lajien määrän, haasteena on toistaiseksi sen ymmärrettävyys. Yksittäisen organisaation suurikin luontovaikutus näyttää helposti pieneltä muruselta, kun se on suhteutettu koko maapallon luonnon monimuotoisuuteen. Vaikka vaikutus olisi iso, se ei tunnu isolta, jos sitä kuvaa pienen pieni desimaaliluku.

Tämä ei ole ongelma laskentamenetelmän sisällöllisen pätevyyden kannalta. Mutta suurimman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi on tärkeää varmistaa, että mittari on mahdollisimman selkeästi viestittävissä niin yrityksen johtoryhmälle, asiakkaille ja sidosryhmille kuin suurelle yleisölle.

Jatkokehityksessä onkin tärkeää katsoa, miten mittayksiköstä voidaan tehdä ymmärrettävämpi. Esimerkiksi edellä mainittu hollantilainen ASN Bank kääntääkin potentiaalisesti hävinneiden lajien määrän lopulta hehtaareiksi: näin ja näin monta hehtaaria laskennallista puhdasta luonnontilaa maailmasta menetetään pankin sijoitustoiminnan jalanjälkenä.

+1 Luontojalanjäljestä valtavirtaa? Se on lähempänä kuin luulitkaan.

Luontojalanjäljen laskentamenetelmien kehitys etenee nyt hurjaa vauhtia. Suomalaista luontojalanjäljen laskentaa viedään eteenpäin, tarkennetaan ja syvennetään. Menetelmät alkavat olla tarpeeksi kypsiä siirtyäkseen piloteista laajamittaisempaan käyttöön. Tämä on hyvä uutinen kaikille yrityksille ja muille organisaatioille, jotka haluavat laskea oman luontojalanjälkensä.

Vielä tällä hetkellä kysyntä on valtavasti suurempi kuin laskentapalvelujen tarjonta. Pullonkaulana on laskentamenetelmää hallitsevien osaajien puute. Tilanne korjautuu kuitenkin sitä mukaa, kun mittari kypsyy pilottivaiheesta tarpeeksi vakiintuneeksi.

Jo nyt aletaan olla sen vaiheen kynnyksellä, jossa konsulttitoimistojen on mahdollista napata menetelmästä kiinni ja lähteä kehittämään asiakkaille luontojalanjäljen laskentapalvelua hiilijalanjäljen laskennan tapaan.

Jos pelaamme kortit Suomessa oikein, luontojalanjäljen laskennasta voi tulla valtavirtaa muutaman vuoden sisällä – ja Suomesta kansainvälinen tiennäyttäjä.