Arvioitu lukuaika 13 min

Miksi alueen on itse löydettävä ratkaisunsa elinvoimaan?

Podcast-jaksossa paneudutaan alueiden erilaisuuteen. Miten jokaisella alueella voi olla mielestään paras sijainti? Millaisella verkostoyhteistyöllä alueen toimijat tunnistavat alueen erityislaatuisuuden, tulkitsevat tutkimustietoa ja uudistavat alueen osaamista?

Osaamisen aika -podcastissa Sitran vanhemmat neuvonantajat Tapio Huttula, Jaana Villanen ja Timo Matikainen. Kuva: Veera Hyytiä, Sitra.

Kirjoittaja

Anna-Maija Vesa

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Play

Neljän podcastin sarjan ensimmäisessä jaksossa pureudumme alueiden erilaisuuteen. Sarjassa käsitellään osaamisen merkitystä alueen elinvoiman rakentamisessa. Podcast-sarja Millä osaamisella alue menestyy? on osa Sitran Osaamisen aika -podcastia.

Alueet ovat huomattavan erilaisia. Alueen sijainti, historia, elinkeinorakenne, koulutusmahdollisuudet ja väestökehitys tekevät alueesta ainutlaatuisen. Väestökehitys erilaistaa alueita lisää.

Kysymme, miten alueen toimijat tunnistavat alueen erityislaatuisuuden, tulkitsevat tutkimustietoa ja yhdessä uudistavat alueen osaamista. Millaisella verkostoyhteistyöllä ratkaisut kestävään elinvoimaan voivat löytyä?

Sitran kolme vanhempaa neuvonantajaa Tapio HuttulaTimo Matikainen ja Jaana Villanen pohtivat ja jakavat kokemuksia Sitran keväällä 2021 yhdeksän alueen kanssa tekemästä Alueiden osaamisen aika -työstä.

Aluetyön tuloksia jaksossa kommentoivat Varsinais-Suomen maakunnan työssä mukana ollut toimitusjohtaja Stina Siikonen Koolle Oy:stä ja Ylä-Savon seutukunnan työssä vaikuttanut Iisalmen kaupungin elinkeinojohtaja Terho Savolainen.

Mistä alueen ainutlaatuisuus syntyy? Miten kaikilla alueilla voi mielestään olla ’paras sijainti’? Jokaisella alueella on omanlaisensa pöhinä ja tavat tehdä yhteistyötä.

Ota jaksot kuunteluun, jos olet kiinnostunut alueiden eväistä menestyä, osaajapulaan vastaamisesta, ennakoivasta ja tietoon pohjautuvasta tulevaisuustyöstä, osaamisen uudistamisesta, yhdessä oppimisesta tai alueen toimijoiden muutoskyvyn kasvattamisesta.

Kuuntele jakso sivun yläosan linkistä, Spotifystä tai Apple Podcasts -palvelusta. Jakson voi myös lukea allaolevasta tekstistä. Halutessasi voit kuunnella myös vartin pituisen esittelyjakson sarjaan.

Sarjan muissa jaksoissa pohdimme:

 

Tervetuloa Twitteriin keskustelemaan aiheesta tunnisteella #osaamisenaika tai liittymällä Facebook-ryhmään Alueiden osaamisen aika.

Osaamisen aika -podcast pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Podcast on osa Sitran Osaamisen aika -projektia, joka vauhdittaa kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen politiikan rakentumista Suomeen.

Jakso tekstinä

Merkkien selitykset

  • [?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
  • [??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
  • [tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]

Tapio Huttula [00:00:00]: Tämä on Sitran osaamisen aika podcast, joka pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Minä olen Tapio Huttula Sitrasta. Kuuntelet jaksoa neljän podcastin sarjasta, jossa paneudumme osaamisen merkitykseen alueiden kestävän ja elinvoimaisen tulevaisuuden rakentamisessa. Jaamme kokemuksia Sitran keväällä -21 yhdeksän alueen kanssa tekemästä alueiden osaamisen aika -työstä. Kanssani keskustelemassa ovat vanhemmat neuvonantajat Timo ”Timi” Matikainen ja Jaana Villanen Sitrasta. Alueella moninaisuus on myös elämisen merkki. Tervetuloa kuuntelemaan. Jaksossa pohditaan alueiden ainutkertaisuutta tai toisaalta niiden erityisyyttä. Tähän alueiden erilaistumiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Väestökehitys, elinkeinon rakenne, missä alue sijaitsee, mikä on koulutustarjonta, työvoima ja sen osaaminen. Tätä kautta alueiden haasteet on hyvin erilaisia ja sitä me tässä jaksossa pohditaan. Mikä on alueiden elinvoimatyön merkitys ja miten sitä tulisi tehdä.

Timo Matikainen [00:01:19]: Tähän keskusteluun me kutsutaan mukaan Stina Siikonen, yrittäjä Varsinais-Suomesta. Hän on työssään nähnyt tämän erilaistumiskehityksen hyvin. Toinen loistava kommentoija löytyy Iisalmesta, elinkeinojohtaja Terho Savolainen, joka on saanut aikaiseksi pieniä ihmeitä Iisalmen alueen elinvoiman suhteen. Varmasti kiinnostavaa kuunneltavaa.

Timo Matikainen [00:01:40]: Minulle jäi tästä mieleen, että meillä on yhdeksän aluetta, jotka on huomattavan erilaisia ja ne kaikki kokee olevansa parhaalla paikalla Suomessa. Se oli jotenkin ilahduttava ja innostava ajatus, että miten voi olla, mistä tässä teidän mielestä on kysymys?

Jaana Villanen [00:01:59]: Juuri näin, mistä alueen ainutkertaisuus tulee? Mehän kuultiin tosi paljon sitä, että alueen sijainti on meillä erinomainen ja tietenkin on tärkeää, että alueella toimivat ihmiset kokevat oman alueensa sijainnin ainukertaisena ja tärkeänä. Se ei enää riitä, tullaan siihen perustan merkitykseen eli käytetäänkö riittävästi aikaa siihen, että tutkitaan ja pohditaan, mihin se ainutkertaisuus siellä alueella perustuu, mitä se itse asiassa tarkoittaa. Me puhuttiin paljon aluetyössä kolmikannasta, puhuttiin paljon alueiden arvomaailmasta, millä tavoin siellä toimintaa ja millä tavoin saadaan kaikki mukaan alueiden tulevaisuuden pohtimiseen. Onko siellä alueella riittävästi nälkää vaikuttaa tulevaisuuteen, onko rohkeutta mennä eteen päin kohti epämukavuusaluetta ja kytkeytyä siihen jatkuvaan muutoshaluun, siihen muuttuvaan maailmaan, mitä ympäristössä tapahtuu. Jotenkin itse ajattelen, että alueet on ainutkertaisia ja erilaisia, jolloin niiden kehittämiskohteet ja tarpeet on myös yksilöllisiä. Tässä piilee omaperäisyyden rikkaus. Kuinka rohkea me voitais hyödyntää alueiden sijainnin, luonnonvarojen, historian ja kulttuurin sekä siellä olevien ihmisten, yritysten ja yhteisöjen erilaisuutta, että ne voitaisi valjastaa varhemmin sen kehityksen vetureiksi.

Timo Matikainen [00:03:29]: Tämä on muuten Jaana ihan totta. Kaikki nämä yhdeksän aluetta ja niiden ihmiset näyttäytyvät eri lailla, siellä on erilainen pöhinä, erilaista meininkiä eli se tunnelma Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Kainuussa, Lapissa, niin siellä on ihan omanlaisensa yhteisöllisyys ja semmonen paikallinen kulttuuriote ja musta oli aivan ihanaa kuunnella ja olla mukana fasilitoimassa keskusteluja meidän tilannekuvasta. Miten sinä näät tämän ainutkertaisuuden Tapio, mitä tässä on tapahtumassa Suomessa?

Tapio Huttula [00:04:01]: Tartun siihen, mistä lähdit eli paras sijainti. Minusta se kertoo siitä, että toimijoilla on uskoa omaan alueeseensa. Ollaan ylpeitä ja tiedostetaan, että meillä on täällä uniikkeja omia juttuja ja sitten taas toisaalta ne asiat, mihin Jaana viittasit, niin mikä tekeminen ei voi olla irti reaalimaailmasta. Sen takia perusta ja ihan elinkeinorakenteen huomioiminen ja ymmärtäminen on niitä asioita, joista se voima voisi nousta.

Jaana Villanen [00:04:39]: Minun mielestä herääminen tilannekuvaan ja nähdä riittävästi vaivaa, että pysähdytään jossakin hetkessä pohtimaan, että missä me mennään ja mitä meidän alueilla tapahtuu ja millä tavalla tarkastellaan kaikki se valtava määrä hyvää tekemistä, mitä siellä alueella on, että mennäänkö me samaan suuntaan ja kuinka me vältetään päällekkäistä tekemistä, että me ei haaskata resursseja. Yksi, mikä minua resonoi tosi paljon, niin on ymmärrys siitä, että meillä on monesti vahva käsitys, että mitä meillä on meneillään nyt, mutta millä tavoin me kyetään näkemään vähän tulevaisuuteen enemmän, että mitä siellä vaaditaan ja millä tavalla me rakennetaan tietty rakenne, että me ennakoitaisi enemmän tekemistä, jota kautta me huolehdimme siitä, että meillä on näkökulmaa huomiseen, ylihuomiseen, ensi viikkoon, eikä vain, että meillä on pelkästään kädet savessa. Tämähän ei ole joko tai, vaan se on enemmän sekä että oivallusta.

Timo Matikainen [00:05:47]: Tämä on ihan todella kiinnostava syksy edessä. Me olemme saaneet yhdeksälle alueelle tilannekuvat rakennettua ja jkv. siellä oli jo sitä tahtolausetta, että mitä me halutaan, mutta nehän nousi vähän nykytilan haasteista, mutta tämä tulevaisuuskuvafoorumi, että mitä nämä ihmiset yhdessä haluaa saada aikaiseksi omalla alueella, niin mikä voisi olla kiinnostavampaa. Yhteisöllisyyden ydin on toiveikkuus, tulevaisuuden usko, joka energisoi sen yhdessä tekemisen, että nämä meidän viranomaiset, oppilaitokset, työpaikat yhdessä rakentaa tulevaisuutta ja osaamista yhdessä. Jos ei tämmöistä elinvoimatyötä tehdä ja sitä yhteisöllisyyttä vahvisteta, niin mitä seuraa. Meillä tulee toivottomuutta, passiivisuutta ja luovuttamista, niin eihän me sellaista haluta, eikä kukaan halua omalle asuinalueelleen ja paikkakunnalleen luovuttaa.

Tapio Huttula [00:06:39]: Tiedätkö, mikä minulle tulee mieleen näistä perusasioista? On pakko sanoa, että aika ja prosessi eli tälle tilannekuvatyölle, mitä näillä yhdeksällä alueella tehtiin kevään aikana, niin ne toimivat varasivat aikaa saapua yhdessä sen asian äärelle eli sekään ei synny tyhjästä, siihen täytyy panostaa ja aika on keskeisimpiä resursseja, mitä joku toimija tai organisaatio voi siihen yhteiseen työhön antaa ja toinen on se prosessi, mihin Jaana viittasit eli kun lähdettiin miettimään sitä, että missä me ollaan nyt, niin se työ on tehtävä, ennen kuin voi lähteä tekemään johtopäätöksiä, että mikä se tulevaisuus on eli tunne tilasi, ymmärrä tautisi, niin kuin joku viisas on joskus sanonut, niin siitä se lähtee, että voidaan rakentaa tulevaisuutta, niin sen takia se kevään prosessi oli tärkeä.

Jaana Villanen [00:07:40]: Olen ehdottomasti samaa mieltä ja semmoinen oikotie onneen, niin hyvältä, kuin se kuulostaa, niin melkein missä tahansa tekemisessä, että jos halutaan saadaan kestävää ja pysyvää, niin silloin juuri tällainen tietty rakenne, että me ymmärretään ensinnäkin se lähtötilanne, missä me ollaan ja nähdään vaivaa siihen, että me käytetään aikaa ja annetaan se oma panos siihen ja silloin meille syntyy kantava pohja. Jos ajatellaan vaikka talon rakentamista, niin helppohan meidän on ajatella, että nopeasti me se kyhätään, mutta hyvin nopeasti me nähdään ne seuraamukset siitä, kun perustaa ei ole tehty kunnolla. Jos ajatellaan alueita, niin niillähän on perustehtävä aika samankaltainen, mutta mikä on visio tulevasta, mikä on ainutkertaisuus, kulttuurihistoria ja kaikki ja se tekemisen tapa ja miten me nähdään vaivaa, että me siitä lähdemme rakentamaan jotain ainutkertaista ja erottuva tulevaisuutta ja tästä syystä se perustan rakentaminen on todella tärkeää ja pitäisi nähdä vaivaa, ettei sorruttaisi valittamiseen ja ikävään, vaan ennemmin nähdään ne hyvät ja uskalletaan uskoa tulevaan, että se kantaa.

Timo Matikainen [00:09:04]: Jos tämä ei olisi ollut tarpeellista ja hyödyllistä, niin ei nämä ihmiset olisi olleet mukana koko tätä prosessia. Minun mielestä innostus kasvoi sitä mukaa, kun prosessi eteni ja nämä toimijat kohtasi toisensa uudella areenalla ja uudella tavalla keskustellen ja uudenlaisen tietosyötteen äärellä pohdiskellen, että mikä tämä meidän tilannekuva oikeasti on. Siellä tuli paljon palautetta siitä, että ei me olla saatu tällä kokoonpanolla koskaan yhdessä rakentaa sitä tilannekuvaa tästä meidän oman alueen tulevaisuudesta ja ne on joskus fantastisia nämä sisällöt siitä, että missä tilanteessa nämä yhdeksän eri aluetta on.

Jaana Villanen [00:09:39]: Olen tästä täsmälleen samaa mieltä ja tässä juuri tulee se, että miten tärkeä rooli Sitralla oli tässä aluetyössä. Olla sillanrakentajana eri toimijoiden välillä ja tällä tavoin ehkä kannattaisi alueilla ylipäätään herätä siihen, että ottaa joku ulkopuolinen, joka kokoaa eri toimijoita yhteen ja luo imua, koska sitten, kun se imu saadaan päälle ja oivalletaan se yhdessä tekemisen voima ja jotenkin saada integroitua sitä tekemistä, koska alueillahan tehdään läpi Suomen valtakunnallisesti valtavasti paljon hyvää. Monesti nämä toimijat ja erilaiset, jos ajatellaan, että siellä tehdään parvessa erilaisia asioita, niin eivät tiedä toisistaan ja silloin niissä on vaarana, että niistä tulee irrallisia paloja ja tehdään tätä päällekkäisyyttä, joka haaskaa resursseja.

Timo Matikainen [00:10:34]: Kutsutaan mukaan ihmeidentekijä Iisalmesta. Elinkeinojohtaja Terho Savolainen on tämän erilaistumiskehityksen konkreettisesti kokenut jo omassa työssään. Terholla on todella painavaa sanottavaa siitä, miten pieni paikkakunta pystyy tämmöisessä tilanteessa selviämään.

Terho Savolainen [00:10:49]: Vaikka alueillamme näkyy kaupungistumisen trendi jossain määrin negatiivisena ja myös syntyvyyden lasku haastaa väestökehitystä, emme ole jääneet surkutelemaan tilannetta. Aktiivinen omiin asioihin vaikuttaminen ja tulevaisuuden rakentaminen ovat avainasemassa, kun halutaan pitää alueita elinvoimaisina. Meillä on vahvat kärkialat, joiden osaamista on rakennettu jo vuosikymmenet. Sille pohjalle on hyvä tehdä myös uusia tulevaisuuden tekoja. Haasteena on työikäisen väestön väheneminen ja alueen houkuttelevuus, miten saamme vapautuviin paikkoihin uusia tekijöitä ikäluokkien pienentyessä. Ikääntyminen on monille haaste, koska väestö keskittyy vuosi vuodelta etelämmäksi. Pelkät koulutuspaikat eivät yksin ratkaise ongelmia, vaan tarvitaan myös muuttoliikettä lähialueita ja ulkomailta, jolloin houkuttelevuutta täytyy olla myös muualta tulijoille. Yhtä yksinkertaista ratkaisua ei ole, vaan täytyy kokeilla monia eri tapoja ja löytää itselle parhaiten toimivat keinot. Erilaistuminen voi olla haaste, kun valtakunnallisia päätöksiä tehdään liian kaukana tuntematta alueiden erityispiirteitä. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille ja keskittäminen ei ole oikeaa politiikkaa joka alalla. Osaamista ja tekijöitä tarvitaan täällä pienemmilläkin seudulla, ei ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Me haluamme nähdä erilaistumisen myös vahvuutena, mistään muualta et löydä samanlaisia kärkiyrityksiä ja huipputyönantajia, kuin Iisalmesta ja Ylä-Savosta. Haluamme erottua ihmeitä tekevänä seutukuntana tulevaisuudessakin. Olen ollut tehtävässäni jo useamman vuoden ajan, joten olen nähnyt yhden ohjelmakauden verran EU-hankkeita ja muitakin kehittämistyötä. Tällä hetkellä tuntuu, että erilaistumiskehitys on vasta nyt suurimmalle osalle konkretisoitunut ja vaikkapa pula osaavasta työvoimasta tunnistetaan nyt vihdoinkin laajasti koko valtakunnassa. Olemme tehneet yhteistyötä yritysten kanssa alueen vetovoiman rakentamiseksi yhteisellä [?? 00:12:41] brändityöllä jo vuodesta 2016 lähtien ja yhteistyössä on mukana 30 eri alojen työnantajaa. Yhteistyöstä on erittäin hyvät kokemukset ja nyt viimeisinä vuosina tehdyissä osaamisen kehittämisen hankkeissa se tuntuu tiivistyneen vain entisestään. Kevään tilannekuvafoorumeista jäi erittäin hyvä maku, etenkin siitä tavasta, jolla kaikki alueen toimijat saatiin mukaan miettimään alueen tulevaisuuden haasteita. Yhteinen näkemys asioista löytyi kuitenkin aika nopeasti ja helposti, jos näin voi sanoa. Ehkä se kertoo myös alueen jo valmiiksi tiivistä yhteistyöstä ja tekemisen meiningistä. Asioista on puhuttu avoimesti jo pitkään. Tulevaisuutta varten opin kuitenkin, että keskustelun lisäksi tarvitaan lisää konkreettisia yhteisiä foorumeita ja tekemisen paikkoja, jotta sanat muuttuvat teoiksi.

Tapio Huttula [00:13:32]: Tuosta päästän siihen, että miten se ekosysteemi, verkosto ja alueen toimijat yhdessä, miten ne tekee yhteistyötä ja siitä päästään siihen, mikä musta on hyvä vielä keväästä sanoa, että aika ja keskustelu tarvitaan sen luottamuksen rakentamiseen ja jos jotakin oppia tästä keväästä miettii, niin sen tyyppinen keskustelu pitäisi alueilla käydä. Tarkoitan sillä sitä, että vaikka siellä on kuntia, kehitysyhtiöitä tai oppilaitoksia, joilla on kehittämistehtäviä semmoisenaan, mutta tämä ekosysteemimäinen yhdessä tekemisen juttu on semmoinen, ettei siellä voi kukaan yhtäkkiä julistautua, että nyt minä hoidan tämän jutun, vaan se on enemmän sen yhteisön keskustelua ja luottamuksen rakentamista ja tekojen kautta todentamista, että kenelle se tehtävä, se koordinaatio, alustan rakentaminen annetaan. Meillä oli helppo Sitrana, ulkopuolisena tarjota, että tässä on teille tämmöinen kiitotie, haluatteko lähteä lennolle yhdessä, mutta silloin, kun se on alueella sisäsyntyistä, niin alueen pitää itse se päättää.

Jaana Villanen [00:14:48]: Kyllä, ehdottomasti ja tuo on tosi tärkeä huomio, että se paikka, ehkä voisi nyt näin sanoa, että se pitää jotenkin ansaita, että on valmis antamaan sen panoksen ja toisaalta se, kun joku on tosissaan ja lähtee sitä tekemään, niin siihen on helppo myös liittyä mukaan, jos hän on toiminnassaan uskottava ja ennustettava ja mehän nähtiin paljon vaivaa, että me rakennettiin sitä kolmikantaa eli julkiset toimijat, oppilaitokset ja alueen elinkeinoelämäyrittäjät ja yritykset olivat vahvasti siinä mukana siinä toiminnassa ja tämä on ehkä jokin sellainen, mitä itse ajattelen, että se vaatii vaivaa, että automaattisesti ei voi pitää itsestään selvänä, että esim. yritykset käyttää kallisarvoista aikaa siihen aluetyöhön, mutta jos he kokevat sen itselleen merkitykselliseksi ja löytävät sellaisen [?? 00:15:41] -ajattelun siihen omaan toimintaan, niin siinä on valtava voima ja ilman sen kolmikannan toimivuutta, niin se saattaa jäädä vähän vajaaksi, että kolmikanta on kuitenkin valtava hyvä rakenne sen aluetyön pohjaksi.

Timo Matikainen [00:15:55]: Sanoit sen niin hienosti, yritysten kiinnostus osallistua mukaan. Minusta tuntuu, että se on paras indikaattori sille, että kuinka hedelmällistä se yhteistyö ja keskustelu on siellä, ettei yritysten edustajilla ole aikaa vatvoa asioita, jotka ei johda mihinkään, vaan siellä täytyy olla selkeä hyöty, esim. tämän osaamisen riittävyyden ongelman ratkaisemisen suhteen näköpiirissä, niin se vetää ne puoleensa ja näillä meidän viranomaisilla ja oppilaitoksilla oli selkeä vahva intressi yhdessä yritysten kanssa tehdä asioita toisin, kuin ennen. Paljon on sellaista, jota me voidaan tehdä paljon paljon paremmin ja saada parempaa vastinetta verorahoille, jotta meidän yritystoiminta kehittyy. Sieltä nousee upeita viestejä tuolta alueelta vai mitä mieltä olet Tapio tästä?

Tapio Huttula [00:16:42]: Ainakin sellaisen yhteenvedon tästä meidän keskustelusta ja tästä meidän kevään taipaleesta voisi tehdä, kun alueet eriytyy, niin ne eriytyy myös siinä, miten ne tekee yhteistyötä eli tavallaan ei voi olla sellaista yksikantaista oppia, että tehkää näin, vaan alueen pitää ikään kuin se kaava, miten me tällä alueella tehdään, niin löytää. Me voidaan tässä vain nostaa joitain asioita, mitkä olisi hyvä ottaa huomioon, tämä kolmikanta, ajan käyttäminen, luottamuksen rakentaminen, roolitus, resurssointi, mutta se, mitä se käytännössä tarkoittaa, niin se on alueen omissa käsissä ja niin sen kuuluu ollakin.

Timo Matikainen [00:17:18]: Ehdottomasti.

Jaana Villanen [00:17:21]: Ehdottomasti olen samaa mieltä, että se on aina alueen omissa käsissä ja tämä aluetyön merkitys on tosi suuri ja siinä puhuit jo aiemmin Tapio tuosta prosessista, niin jotenkin, vaikka me tehdään erilaisia projekteja ja tartutaan erilaisiin asioihin ja siihen prosessiin pitäisi aina luottaa ja tästä syystä sellainen näkymä, mitä me halutaan olla, niin olisi hirveän tärkeä synnyttää sinne alueille. Ei tämä ole mikään helppo homma. Haluan vielä nostaa sen näkökulman, mitä Terho nosti omassa puheenvuorossaan, että se ylpeys myös niitä yrityksiä ja yrittäjiä kohtaan, että alueilla oivalletaan, että meillä on valtavan vetovoimaista yritystoimintaa ja nostaa niitä myös siellä aluekehittämisessä merkittävään rooliin, joka me nähtiin muutamilla alueilla, että siellä yrittäjät ja yritykset oli äärimmäisen isossa arvostuksessa ja tämähän tuo myös imua niiden muiden lähteä mukaan, kun he näkevät, että mitä mahdollisuuksia siellä syntyy ja näitä esimerkkejä ja tarinoitahan meidän pitäisi entistä enemmän valtakunnallisesti jakaa.

Tapio Huttula [00:18:35]: Juuri näin ja kun mietitään sitä, että mistä kestävä elinvoima alueille syntyy, niin sinä puhuit siitä perustasta ja siihen perustaa kuuluu juuri se, että miten pidetään huolta, vaikka elinkeinorakenteen, monipuolisuudesta, jolloin se kestää, vaikka teknologisia murroksia ihan eri tavalla, kuin semmonen alue, jossa on hyvin kapealle sektorille keskittynyt se tekeminen eli se moninaisuus on myös elämän merkki ja sitten ehkä vielä palaan tuohon yhteiseen tavoitteeseen ja prosessiin, mihin Jaana viittasit. Se taloesimerkki on hyvä. Meillä kaikilla, joilla on vahva visio siitä, että minkälainen se talo on, me tiedetään sen värikin, mutta sen värin määrittely ei ole lähtötilanteessa se tärkein juttu, vaan miten siitä tehdään kestävä ja aikaa pitävä ja toinen siihen prosessiin liittyvä juttu, mihin Timi viittasit, on se, että meidän pitää uskoa siihen prosessiin ja ottaa vastaan se palaute, mitä missäkin vaiheessa tulee ja ketterästi myös koko ajan kehittää sitä iteratiivisesti sitä prosessia. Eihän näillä ole sellaista määrättyä lopputulemaa, vaan se tulee siinä työn myötä.

Timo Matikainen [00:19:58]: Me ollaan kaikki kolme samaa mieltä siitä, että sitä alueen elinvoimatyötä ei voi ulkoistaa alueen ulkopuolelle, eikä sitä voi ulkopuolelta ohjata. Se on niiden ihmisten omalla vastuulla, mutta on joitain asioita, jossa toivoisin, että olisi valtakunnallista toimintaa. Nythän Sitra otti aloitteen tiedontuottamisesta, että me pystyttiin valtakunnallisesti tuottamaan mielenkiintoista informaatiota, jossa alueiden tilannekuvaa pystyttiin vähän peilailemaan ja vertailemaan. Tällainen tieto edeltää tietoisuutta ja se keskitetty tiedon tuotanto voisi olla jotakin sellaista, mitä meidän valtiotasolla pitäisi miettiä. Millainen tiedontuotanto parhaiten palvelisi sitä alueiden elinvoimatyön keskustelua.

Tapio Huttula [00:20:40]: Tuohon on ajankohtaisesti hyvä kommentoida. Tämä jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus, niin sen yksi tehtävä on ennakointitiedon analysointi ja myös sen välittäminen käyttäjille. Toinen on alueiden verkostotyön tukeminen. Minä luulen, että tässä on jotakin sen tyyppistä jo harjoiteltu, mitä siellä palvelukeskuksessakin voi tapahtua jatkossa. Siihen tietoonhan meidän kevään tilannekuvaprosessikin perustui eli tarvitaan tietoa, mutta tieto itsessään ei ole vielä mitään, jos ei alueilla käydä keskustelua siitä, että mitä tämä tarkoittaa, minkälaisia johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä ja sitä kautta voi syntyä vuorovaikutteinen tilannekuva, joka oli meidän kevään työn pihvi sinne alueille.

Timo Matikainen [00:21:32]: Minä haluisin vielä vähän palata alueiden erilaistumiseen, koska minulle oli iso yllätys se, että miten erilaisista lähtökohdista nämä alueet ponnistaa. Kyllähän minä olen aina tiennyt, että Länsi-Suomessa on erilainen meininki, kuin Itä-Suomessa tai että meillä Helsingissä on erilainen pöhinä, kuin pohjoisessa, mutta on tämä silti, että tämä erilaistumiskehitys näyttää jopa kiihtyvän.

Timo Matikainen [00:21:56]: Minä palaisin siihen tietotuotannon osaan, jossa puhuttiin väestökehityksestä. Meillähän oli viime vuoden, mille väestölle, se selvitys oli tukena ja siinä oli neljä isoa trendiä; syntyvyyden lasku, työikäisen väestön määrän väheneminen, väestön ikääntyminen ja sitten muuttoliike, joka polarisoi näitä alueita. Nämä kaikki neljä asiaa kolahtaa eri alueille eri tavoin. Tässä on selvästi muuttoliikkeessä se hankaluus, että siellä ennen kaikkea 15-25-vuotiaat muuttaa, ne muuttaa yleensä koulutuksen perässä, silloin koulutusrakenne ja koulutustarjonta vaikuttaa siihen ja toinen porukka on siitä seuraava ikäluokka 25-34-vuotiaat, jossa on jo töissä kävijöitä. Näistä molemmista virroista erityisesti Uusimaa hyötyy, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi kanssa, mutta muilla on jo haasteita ja sen takia tämänhetkinen jo aika akuutti osaajapula eri alueilla, niin se tulee näyttäytymään, sanotaanko vaikka vuosikymmen eteen päin, kun mennään, niin ihan erilaiselta ja tästä on se johtopäätös hyvä tehdä, että alueilla on nyt aika tehdä asioita ja se, minkä nostaisin työhön yhdeksi ytimeksi, on se pitovoima. Miten alueet pitää nuoret, jotka siellä alueella kouluttautuu ja siinä tulee ennen kaikkea toisen asteen oppilaitosten merkitys ja sieltä valmistuvien merkitys korostumaan, korkeakoulutusta ei kaikilla alueilla olekaan, mutta miten niistä pidetään kiinni, että se perustyövoima turvataan.

Timo Matikainen [00:23:38]: Pitäisikö alueiden saada itse päättää, minkälaista koulutustarjontaa siellä toteutetaan.

Tapio Huttula [00:23:46]: Terho tuossa omassa kommentissa viittasi siihen, että valtakunnallinen ohjaus ja nämä alueiden erilaiset tilanteet on haastavia ja se on totta, mutta taas se, että olisiko se täysin vapaata, niin en siihenkään usko, koska meidän pitää pystyä tätä kokonaisuutta hallitsemaan. Alueiden osaamistarpeet, että miten se välittyy sieltä yrityksistä oppilaitoksiin ja tuonne valtakunnanohjaukseen, niin se on se kysymys.

Stiina Siikonen [00:24:22]: Minä Stiina Siikonen, konseptointiyritys Koolle Oy:n vetäjä. Olen ollut mukana tässä Sitran tilannekuvafoorumeissa, ihan jokaiseen en ole päässyt osallistumaan, mutta useampaan ja sitten olen ollut tässä Sitran [?? 00:24:33] -toiminnassa mukana, Varsinais-Suomen A-tiimiä edustanut ja näiden molempien myötä päässyt tutustumaan eri alueiden osaamiseen ja elinvoimatyön tilanteeseen ja kuullut sitä työtä, millä eri alueiden ja niitä edustavien ryhmien työskentelyssä on noussut esiin ja tosi mielenkiintoista, että miten nämä eroaa. Toisella alueella työvoimapula on niin kriittistä, että sen ratkaisemiseen valjastetaan ihan kaikki alueen toimijat ja tosi laajasti ja niitä uusia toimintatapoja tuntuu, että etsitään lähes kelloa vastaan ja toisaalla taas on tunnistettu muutoskyvykkyyden tarvetta ja sitä, että miten eri kokoiset ja pienet yritykset ehkä erityisesti tarvitsevat lisää kouluttamista ja osaamista siinä, että opitaan muuttuvassa maailmantilanteessa nopeasti reagoimaan eli tuetaan sitä muutoskyvykkyyttä eli soisin näkyvän enemmän semmosta, missä huomioidaan pienten ja mikrotason yritysten arkeen, että ne perinteiset yritys- ja koulutuspalvelut ei istu välttämättä suoraan siihen arkeen, vaan täytyy vähän rohkeammin etsiä uusia tapoja tukea kasvua näiden kautta. Ennakoinnin tarve selvästi lisääntyy, että osataan reagoida hyvissä ajoin oikea-aikaisesti koulutustarjonnalla tai muilla yrityspalveluiden suuntaamisella. [?? 00:26:08] on kapeampi, että jos eriydytään tai on omanlaisia suunnitelmia eri alueilla, niin voidaankin keskittyä oman erikoisuuden ja erityisyyden tuomien pointtien ratkaisemiseen eli silloin ei toimita niin leveästi, mutta se, mikä tässä varmasti on, että henkilökohtaisen verkostoitumisen tarve lisääntyy, koska ihmisten täytyy tuntea toisensa hyvin. Silloin, kun alue erikoistuu, niin toimijoiden täytyy tuntea toistensa toiminta ja toimintamahdollisuuksia hyvin. Toimijoilla tarkoitan julkista puolta, koulutusta, rahoitusta ja sitten niitä toimivia yrityksiä ja henkilökohtaista verkostoitumista lisää. Lisäksi täytyy myös alueiden välillä verkostoitua, koska kuitenkin oma erikoistuminen muuttuu ja erilaistuminen muuttuu eli mikä tänään on meidän alueen suunta ja erityspiirteet, niin sehän muuttuu. Meidän täytyy olla tosi tietoisia ja seurata muiden alueiden kokemuksia ja saada sieltä evästystä omaan suuntautumiseen ja reagointiin silloin, kun se oma tilanne on muuttumassa, että hakea sellaisia suuntia, toimintamalleja ja kumppaneita myös toisista alueita. Näitä eri alueiden tilanteita kuunnelleena, niin minun mieleen nousee ensin sana muutos. Jokaisella alueella on menossa joko muutoksen sopeutumisen tai muutoksen hakemisen vaihe ja ainakin itselle tämä muistuttaa sitä, että muutos on jatkuvaa ja niin kuin tiedetään, niin siihen ei pitäisi niin helposti suhtautua negatiivisesti tai liian huolestuneesti, koska me jatkuvasti sopeudutaan ja edistytään, eikä valmista oikeastaan koskaan ole tarkoitus tullakaan, niin täytyy vain keskittyä niihin askeleisiin, jotka vie kohti kulloinkin määriteltyä ja toivottua välietappia jne. Muutos on sellainen, mikä on itselle jäänyt päällimmäiseksi mieleen.

Jaana Villanen [00:28:18]: Tässä tullaan siihen alueiden erilaistumiseen, että siihen tulee se ennakoinnin merkitys eli se tulee lisääntymään. Stiinahan totesi, että yksinyrittäjä ja mikroyritysten potentiaalia kasvun edistäjänä ei vielä tunnisteta riittävästi, se ei ainakaan näy toimenpiteinä ja minä kyllä hyvin mielelläni tämän vahvistaisin ja sen, mitä Tapio juuri sanoit, että millä tavoin sitä pitovoimaa sinne alueille saadaan lisää, niin sehän syntyy juuri elinkeinoelämästä ja se oivaltaminen, että pienempien yritysten arkeen, että perinteiset yritys- ja koulutuspalvelut, mitä tällä hetkellä on tarjolla, niin ne ei suoraan istu eli tarvittas uudenlaisia ja rohkeampiakin käytäntöjä, että kokeiltaisiin enemmän uudenlaisia tapoja ja tämä on tärkeä oivallus ja hyvä kommentti Stiinalta.

Tapio Huttula [00:29:15]: Juuri näin ja tämähän oli yksi viesti myös tuolta yritysmaailman sidosryhmiltä, kun mietittiin, että mihin me ryhdytään, niin oli tämä oppilaitos-työelämän rajapinnan haasteet ja se nousi siinä yrityskyselyssä, mikä tehtiin joka alueilla. Siinä on edelleen tehtävää ja mistä olen todella iloinen, niin tämän kevään aikana me olemme nähneet, että erityisesti tämä kysymys on noussut esille, yritykset ovat entistä halukkaampia käymään sitä keskustelua oppilaitosten kanssa esim. vuoropuhelussa, kun se tehdään niin, että siinä on yhteiset intressit olemassa. Se haaste on tässä ollut monesti, mikä tuli keskusteluissakin esille, että yritykset otetaan liian myöhään monessa asiassa mukaan. Niin siinä, että miten saadaan vetovoimaa oppilaitoksille, kuin siinä, että miten hankkeiden tavoitteita määritellään ja toteutetaan. Minä kysyn Timi sulta, kun olemme puhuneet alueiden erilaistumisesta, mitkä siihen asiaan vaikuttaa ja mitä tässä voisi tehdä, niin miten sinä summaisit tämän meidän pohdinnan.

Timo Matikainen [00:30:20]: Samoilla metodioilla me ei pystytä auttamaan eri alueita, vaan on jotain isoja alueita, joissa me voidaan tukea sitä alueiden omaa elinvoimatyötä, mutta meidän pitää antaa vastuuvapaus ja resursseja sinne alueille ottaa vastuu omasta tulevaisuudestaan ja siihen, että miten osaamistarpeita ennakoidaan kullakin alueilla, niin täytyy vain luottaa siihen, että ne ihmiset löytää ne keitot siellä paikallisesti. On jotain tällaisia ison mittakaavan ennakointitehtäviä, jossa valtakunnallista koordinointia tarvitaan, mutta tulevaisuus on alueiden käsissä.

Tapio Huttula [00:30:57]: Kiitos, kun kuuntelit Sitran Osaamisen aika -podcastia. Löydät sen Spotifysta, apple podcasteista ja osoitteesta Sitra.fi/osaamisenaika. Keskusteluun voi osallistua Twitterissä aihetunnisteella Osaamisen aika.

Hanke

Alueiden osaamisen aika

Yhdeksän aluetta eri puolilta Suomea tekee Sitran kanssa verkostoyhteistyötä tavoitteena kasvattaa alueen toimijoiden kykyä uudistua ja hyödyntää alueen osaamista entistä vaikuttavammin. Yhdessä uudistumalla elinvoimaa!

Kirjoittaja

Anna-Maija Vesa

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Kuuntele lisää

Osaamisen aika -podcasteja elinikäisestä oppimisesta.

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?