Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 26.01.2017

Sijoittaisinko SIBiin?

Tulosperusteisissa SIB-hankkeissa tavoitellaan tuottoa ja hyvinvointia. Mikä niissä kiinnostaa sijoittajia?
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Juuso Janhonen
Johtava asiantuntija, Pääomasijoitukset, Sitra
Juuso Janhonen tekee sijoituksia, joilla edistetään Sitran tavoitetta paremmasta Suomesta. Salkustamme löytyy sekä kasvuyrityksiä että pääomarahastoja, mutta uudet sijoitukset kohdistuvat tällä hetkellä rahastohankkeisiin.

Brittiläisen Social Financen viime kesänä julkaiseman raportin mukaan maailmalla on toteutettu vuoden 2010 jälkeen 60 Social Impact Bondia (SIB) eli tulosperusteista rahoitussopimusta. Määrä jatkaa kasvuaan ja vuodenvaihteen tienoilla lukumäärä oli jo ainakin 65.

Suomen ja samalla Pohjoismaiden ensimmäinen SIB käynnistyi syksyllä 2015. Sen tavoitteena on työhyvinvoinnin edistäminen ja sairaspoissaolojen vähentäminen sopimukseen osallistuvissa julkisen sektorin organisaatioissa. Jatkoa seuraa, sillä valmisteluvaiheessa on useampi uusi SIB-hankekokonaisuus, joista maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvä SIB-hanke on tiettävästi pisimmällä.

Tulosperusteiset sopimukset eli SIBit ovat yksi vaikuttavuusinvestoimisen muoto. Kokemukset loppuun asti viedyistä hankkeista ovat vielä vähissä, mutta varsin positiivisia välituloksia on jo saatu. On helppo listata ainakin kolme tekijää, joiden takia sijoittajien kiinnostus SIBejä kohtaan lisääntyy jatkossa:

  1. Sijoittajat ovat enenevässä määrin kiinnostuneita sijoitusten aikaansaamista positiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista pelkän tuoton lisäksi. Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa kiteytti tämän trendin hyvin kommentoidessaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden merkitystä omassa sijoitusstrategiassaan: ”… Elämä on liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi pelkän taloudellisen hyödyn tavoitteluun.” (Talouselämä 2/2017.) SIBeissä tuotto on yleensä suoraan sidottu mitattavaan yhteiskunnalliseen vaikutukseen.
  2. SIBit ovat uusi omaisuusluokka. Ne mahdollistavat tuotot myös nykyisessä matalien korkojen toimintaympäristössä.
  3. Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen ei pääsääntöisesti korreloi muun markkinariskin kanssa ja julkiseen sektoriin ei maksajana liity luottoriskiä. SIBejä voi siten käyttää sijoitussalkun riskin hajauttamiseen.

Suomessa SIBien toteutustavaksi on ainakin toistaiseksi valikoitunut pääomasijoittamisesta tuttu vaihtoehtorahastomalli. Tässä mallissa rahasto on kommandiittiyhtiö ja sijoittajat ovat yhtiön äänettömiä yhtiömiehiä. Tämä on monille institutionaalisille sijoittajille ennestään tuttu, veroneutraali rakenne eli mahdollisten tuottojen verotus tapahtuu kunkin sijoittajan oman verostatuksen mukaisesti. Toisaalta sijoittajien täytyy olla pääsääntöisesti ammattimaisia ja rakenne on melko raskas erityisesti yksittäisiä SIBejä rakennettaessa. Kyseessä on myös epälikvidi, pitkäaikainen sijoituskohde.

Sopimuksessa paljon osapuolia – roolit määritettävä tarkoin

Toistaiseksi valmistelussa olevissa hankkeissa hankehallinnoija toimii integraattorina tilaajan, palveluntuottajien ja sijoittajien suuntaan. Usein hankehallinnoija toimii samalla rahastonhoitajana sijoittajiin päin, mutta nämä kaksi roolia on myös mahdollista eriyttää, jolloin rahastonhoitaja toimii SIBin aihealueosaamista omaavan hankehallinnoijan kumppanina.

Roolien eriyttäminen voi olla perusteltua, koska hankehallinnoijan tehtävänä on ajaa tasapuolisesti eri osapuolten etua, kun taas rahastonhoitajan tehtävänä on tehdä tuottoa sijoittajille. Intressiristiriitoja voi syntyä, jos SIBin hyödynjakomallin perusteella kaikki hyötyvät kun tuloksia saavutetaan, mutta ainoastaan sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman, jos tuloksia ei saavuteta.

SIB eli tulosperusteinen rahoitussopimus on nimensä mukaisesti rahoitussopimus, jonka tuotto riippuu erikseen sovittavan tuloksen saavuttamisesta. Sopimus tai useita sopimuksia on mahdollista toteuttaa kommandiittiyhtiömuotoisen toimijan lisäksi muillakin rakenteilla. Näitä voisivat olla esimerkiksi lainamuotoiset instrumentit (joukkovelkakirjalaina, bilateraalinen tai syndikaattilaina), osakeyhtiö tai kapitalisaatiosopimus. Joukkorahoituskin voisi toimia ainakin osassa hankkeista.

Esimerkiksi Ruotsin ensimmäinen SIB on toteutettu lainamuotoisena. Rakennetta valittaessa täytyy huomioida sen tarkoituksenmukaisuus, verotukselliset näkökulmat sekä mahdolliset sijoittajan vakavaraisuussäännökset. Vaihtoehtoisissa rakenteissa on olennaista huomioida hankintalain vaikutukset eli miten kilpailutus täytyy toteuttaa.

Julkisen sektorin tilaajaa SIB-mallissa kiinnostaa erityisesti hankkeiden riskittömyys sekä mahdollisuus kilpailuttaa ainoastaan integraattorina toimiva hankehallinnoija yksittäisten palveluntarjoajien sijasta.

Julkisen kilpailutuksen erikoispiirteet huomioon

Pääomarahastoihin tottuneelle sijoittajalle kilpailutus tuo mukanaan joitakin erityispiirteitä. Perinteisessä toimintatavassa sijoittaja valitsee parhaan tiimin, joka etsii tuottoisat sijoituskohteet. SIB-mallissa sijoituskohde on yleisellä tasolla tiedossa ja julkinen tilaaja kilpailuttaa sen toteuttamiseen tarvittavan hankehallinnoijan sekä rahastonhoitajan. Sijoittajan tehtäväksi jää arvioida hankkeen ja sen toteuttajaksi valitun tiimin kyky saavuttaa tavoiteltu tuotto ja vaikuttavuus sijoituksen riskiin nähden. Kilpailutus tuo myös rajoituksia sijoittajan tavanomaisiin oikeuksiin. Rahastonhoitaja on valittu kilpailuttamalla, joten sitä ei voi välttämättä vaihtaa ilman uutta kilpailutusta. Näin ollen tilaajan täytyy hyväksyä myös mahdolliset avainhenkilömuutokset rahastonhoitajaan liittyen.

SIB-hankkeissa keskeistä on ratkaistavien haasteiden ja ennen kaikkea myös mahdollisuuksien mallintaminen. Yhteiskunnallisten haasteiden juurisyyt on tunnistettava ja löydettävä niihin vaikuttamiseksi toimiva ratkaisu. Hankehallinnoijan täytyy tehdä vähintään osa tästä työstä, jotta selviää, onko haasteesta ja sen ratkaisemisesta mahdollista rakentaa kaikkien osapuolten näkökulmasta houkuttelevaa tulosperusteista rahoitussopimusta. Tästä johtuen SIB-hankkeiden kulut syntyvät etupainotteisesti tavanomaiseen pääomasijoitusrahastoon verrattuna, jopa ennen varainkeruuvaihetta. Yksi SIB-mallin yleistymiseen liittyvistä hidasteista ovatkin korkeat transaktiokulut ja maksajan löytäminen niille. Mallinnustyö hyödyttää joka tapauksessa tilaajaa, joten kenties sen voisi ainakin osittain maksaa tilaaja.

Tavoitteena hyvinvointi ja tuotto

Yksi tulosperusteisen rahoitussopimuksen lähtökohdista on tulosten saavuttamiseen liittyvän riskin siirtäminen julkiselta tilaajalta ja palveluntuottajalta yksityiselle sijoittajalle. Pääoman palautuminen ja tuotto voivat olla sidottuja esimerkiksi osuuteen julkisen toimijan saavuttamista säästöistä.

Yleensä pyrkimyksenä on välttää ylisuuria tuottoja, jotka voisivat johtaa mallin poliittiseen vastustukseen. Yhtälö ei välttämättä kuulosta sijoittajan näkökulmasta kovin houkuttelevalta, jos toisaalta on kohtalainen mahdollisuus menettää koko sijoitettu pääoma ja toisaalta tuottomahdollisuutta on rajoitettu. Odotettu tuotto on kuitenkin mahdollista tehdä houkuttelevammaksi esimerkiksi epäsymmetristä hyödynjakomallia käyttäen.  Silloin sijoittaja saa ensin sijoitetun pääoman palauttamiseksi suuremman osuuden hyödystä, jonka jälkeen jakosuhde kääntyy enemmän julkisen tilaajan eduksi. Toinen vaihtoehto on tarjota rahoitussopimukselle osittainen takaus tai perusmaksu, joka ei ole riippuvainen saavutetusta tuloksesta.

On todennäköistä, että SIBeihin sijoitustuotteena kohdistuu kasvavaa kiinnostusta, kun markkina kypsyy ja tarjonta lisääntyy. Taloudellisen tuoton lisäksi sijoittaja voi olla mahdollistamassa suurta yhteiskunnallista muutosta, jossa julkinen sektori ostaa lopputuloksia suoritteiden sijaan. Tämä johtaisi tehokkaampaan verovarojen käyttöön ja parantaisi sitä kautta myös kestävyysvajetta.

Sitra on sijoittajana Suomen ensimmäisessä SIBissä.

Mistä on kyse?