Artikkeli
Sitra korostaa lausunnossaan, että ruoka tuotetaan maaperän toiminnoilla ja maaperän kasvukuntoon tulee voida investoida, jotta luonnon ekosysteemipalvelut voidaan ruokaketjussa turvata. Uudistavan viljelyn lisäarvon tuoton jakautuminen viljelijälle mahdollistaa tarpeelliset investoinnit luonnon ja luontopääoman vahvistamiseksi, mitä tulisi nostaa strategian sanoitukseen. Lisäksi Sitra ehdottaa, että ilmastonmuutokseen varautuminen ja geopoliittisten riskien huomioiminen saisi strategiassa enemmän painoarvoa.
Vanhempi neuvonantaja
Johtaja, Ennakointi
Artikkelin tyyppi
Lausunnot
Julkaistu
17.10.2025
Sitra antoi lausunnon maa- ja metsätalousministeriölle kansallisesta ruokastrategialuonnoksesta 15.10.2025.
Lue lausunto kokonaisuudessaan alta.
Kansallinen ruokastrategia 2040:n visio on Onnellisen ruuan maa. Vision tavoite on, että Suomesta tulee maailman johtava kestävien ruokajärjestelmien kehittäjä ja uudistaja. Ruokastrategia rakentuu neljästä strategisesta päämäärästä vuoteen 2040 yhteensä 15 alatavoitteella.
Sitra kiittää mahdollisuudesta kommentoida kansallisen ruokastrategian luonnosta, jossa päämäärät kannattavuudesta ja luonnon kantokyvyn huomioimisesta ovat hyvin linjassa Sitran työpaperin Miten Suomeen rakennetaan kestävä ruokajärjestelmä? – Sitra kanssa. Lisäksi huoltovarmuus ja ruokakulttuuriin panostaminen on nostettu luonnoksessa päämääriksi, mikä on oleellista hyvinvointimme lisäämiseksi luonnon kantokyvyn rajoissa.
Kommentit ovat pyydetysti eri päämäärien ja niiden tavoitteiden (luku 3) alla. Kehitettäviin alueisiin (luku 4) kohdistuva kommentointi kannustaa nostamaan ilmastonmuutokseen varautumisen vahvemmin esille. Muissa kommenteissa (lopussa, lausunnon kohta 4) on täydennysehdotuksia johdantoon ja visioon.
Kannattavuus ja arvonlisän jako tuottajalle ovat keskeisiä tekijöitä kestävässä ruokajärjestelmässä. Reiluus sanana asettaa kysymyksen kenelle reilu. Oikeudenmukaisuus olisi täsmällisempi ilmaisu nykyiseen tilanteeseen, jossa tuotteiden lisäarvon tuotto ei jakaudu viljelijälle ja viljelijän kautta luonnolle, luontopääomalle. Esimerkiksi hiilensidontaa (nurmien lisääminen viljelykiertoon) tai ravinteiden käytön kiertoa ja tehokkuutta lisäävät viljelytoimet (täsmäviljely, vesitalouden parantaminen ojituksella ja kastelulla) eivät tuloudu ruokaketjussa alkutuotantoon siten, että nämä uudistavaan viljelyyn sisältyvät maatalouden ympäristöinvestoinnit olisivat taloudellisesti mahdollisia toteuttaa siinä mitassa kuin tarve ja myös tahtotila olisi. Ruoka tuotetaan maaperän toiminnoilla ja maaperään tulee voida investoida, jotta luonnon ekosysteemipalvelut voidaan ruokaketjussa turvata. Uudistavan viljelyn lisäarvon tuoton jakautuminen viljelijälle mahdollistaa tarpeelliset investoinnit luonnon ja luontopääoman vahvistamiseksi.
Arvonlisää on myös resurssienkäytön tehokkuus ja resilisenssi, mitkä olisi otettava huomioon kannattavuuden indikaattoreina. Strategiassa tulisi ottaa myönteinen kanta hyvin hallittuun gmo-tutkimus- ja tuotekehitykseen, jotta ruoantuotannon resurssitehokkuutta ja kannattavuutta sekä ympäristö- ja ilmastokestävyyttä voitaisiin lisätä.
Päämäärän strateginen tavoite 1 Arvonlisä jakautuu tasaisemmin ruokaketjussa, on erittäin kannatettava. Tässä kontekstissa luontopääoma ja ekosysteemipalvelujen turvaaminen ja arvonlisän suuntaaminen luonnon kantokykyyn on oleellista tunnistaa, sillä ilman hyvinvoivaa maatalousympäristön luontoa ja maaperää ruokaturva on vaarassa ja sopeutuminen ilmastonmuutokseen heikkoa. Elinkeinossaan maanviljelijät tekevät yhteistyötä luonnon kanssa ja ovat siten avainasemassa viljellyn ympäristön luontopääoman turvaamisessa.
Strateginen tavoite 2 Ruokavienti ja kansainvälinen kilpailukyky kasvaa on kannatettava, sillä ruokaviennissä on paljon käyttämättömiä talouden kasvun mahdollisuuksia ja ruokavienti vahvistaa myös kotimaista tuotantoa ja siten ruokaturvaa. Olisikin tarpeellista painottaa, että Suomella on runsaat vesivarat ja puhdas ympäristö verrattuna moneen muuhun valtioon, mikä antaa suhteellista etua kotimaisten raaka-aineiden tuotantoon, jatkojalostukseen ja vientiin arvonlisätuotteina.
Strateginen tavoite 3 Ruoka-ala on houkutteleva ja reilu ei täysin avaudu strategisen päämäärän tavoitteena olla kannattava ja reilu. Ruokajärjestelmän kokonaisuuden ja kompleksisuuden ymmärtäminen on oleellista houkuttelevuuden lisäämiseksi. Siksi tavoitteeksi sopisi hyvin ”Ruoka-ala on houkutteleva ja osaava”, jota sisältökin kuvaa. Ymmärrystä tulisi lisätä ruuan alkuperästä, miten ja missä se on tuotettu ja mitä tuotanto on tarvinnut alkutuotannossa ja edelleen elintarvikkeiksi jalostettaessa. Ruokajärjestelmän kokonaisuuden ymmärtämisessä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa alkutuotannon rooli osana ruokajärjestelmää jää usein ohueksi. Myös tämän strategialuonnoksen johdanto-osan kuvassa alkutuotanto on yllättävän pienessä roolissa.
Strateginen tavoite 4 Tuotantoeläinten hyvinvointi lisääntyy, on tärkeä osa oikeudenmukaisuuden strategista päämäärää. Päämäärää haastaa ilmastonmuutoksen tuomat hellejaksot.
Strateginen tavoite 5 Reilu datatalous luo arvoa ruokajärjestelmään on oleellinen, jotta kannattavuus voi parantua ja ekologisten tuotteiden arvonlisä voidaan ohjata esimerkiksi ympäristöinvestointeihin datatuotteina, jotka datan luojat voivat myydä eteenpäin ruokaketjussa, alkutuotannosta asti.
Huoltovarmuus on erinomainen strateginen päämäärä. Muuttuneessa toimintaympäristössä geopolitiikan ja sen kaupan epävakaus sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat säiden ääri-ilmiöt luovat turvattomuutta, jota kansallisen huoltovarmuuden lisäämisellä voidaan lieventää. Strategiset tavoitteet sisältävät osin päällekkäisiä elementtejä, ja yhdistävänä tekijänä on kiertotalouden edistäminen, jota voisi harkita omaksi strategiseksi tavoitteeksi.
Strateginen tavoite 1 Riskienhallinta vahvistuu ruokajärjestelmässä on välttämätön, sillä toimintaympäristön muutokset ilmaston ja geopolitiikan muutoksissa lisäävät erityisesti ruoantuotannon ja -saatavuuden riskejä. Kotimainen ruoantuotanto varmistetaan vesitalouden hallinnalla, joka on edellytys maan kasvukunnolle, mikä tulisi lisätä tekstiin. Toisin sanoen riittävä kuivatus, kastelu ja kosteikot mahdollistavat vesivarojen käytön ja tasaisen saatavuuden, kun sääriskit kasvavat. Paikallisen energian lisäksi ravinteiden kierrätys usean maatilan ja alueen toimijoiden kesken on välttämätön osa riskienhallintaa ja tuotantopanosten omavaraisuuden nostamista. Maatilojen monimuotoisuuden lisäksi tulisi korostaa alueiden monimuotoisuuden tuomaa resilienssiä, sillä pinta-alaltaan suuressa maassamme sääriskit toteutuvat eri lailla eri puolella Suomea.
Strateginen tavoite 2 Ruuantuotannon jatkuvuus turvataan, on oleellinen tilanteessa, jossa sukupolven vaihdoksia tehdään entistä vähemmän ja oikeudenmukaisuuden tunne alan yrittäjissä on heikkoa. CAP jakaa enemmän tukea nuorille viljelijöille mutta myös kansallisesti tarvitaan lisää toimia sukupolvenvaihdoksiin ja nuorten viljelijöiden tukemiseen. Jatkuvuus vaatii elinkeinon kannattavuutta ja ennakoivaa liiketoimintaympäristöä, osaamista sekä rahoitusta vihreän siirtymän investointeihin, sekä yhteiskunnan arvostusta, mitä tulisi korostaa. Alkutuottajan sopimusaseman parantaminen ja tulon saaminen markkinoilta tukien sijaan on niin ikään keskeinen kestävän ruokajärjestelmän tekijä jatkuvuuden turvaamiseksi kansallisella tasolla.
Strateginen tavoite 3 Tuotantopanosten omavaraisuusaste nousee, on keskeinen osa huoltovarmuuspäämäärää. Vaikka Suomi tuottaa 80 % ruoastaan, se tapahtuu pääosin ulkomaisilla tuotantopanoksilla, mikä lisää riskejä kansainvälisten häiriöiden tilanteessa.
Ruoantuotanto on riippuvainen luonnon hyvinvoinnista ja sen tuottamista ekosysteemipalveluista, joita viljellyssä ympäristössä voidaan ihmisen toimesta vahvistaa tai heikentää. On oleellista, että alkutuotanto on uudistuvaa eli maan terveyttä ja kasvukuntoa hoitavaa ja sen päästöt ilmaan ja vesiin ovat mahdollisimman vähäiset. Nykytilan kuvauksessa todetaan, että suurin osa Suomen ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöistä syntyy maataloudesta ja niiden osuus Suomen kokonaispäästöistä on kasvanut 2000-luvulla. Tässä yhteydessä olisi tarpeellista jatkaa, että kasvihuonekaasupäästöjen suhteellinen osuus on noussut, koska teollisuus-, energia- ja liikennesektoreiden päästöjä on pystytty vähentämään tehokkaasti.
Nykytilan kuvaus ei anna sijaa jo tapahtuneelle edistykselle maataloudessa esimerkiksi monimuotoisuus- ja viherlannoitusnurmien lisääntymisestä (Latvala ym. 2025 Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja ruokajärjestelmän murroksissa).
Sanan humus sijalla on suotava käyttää sanaa orgaaninen aines, sillä humus on pitkälle maatunutta orgaanista ainesta. Maaperän rakenne on heikentynyt tiivistymisen vuoksi, jota tapahtuu märissä oloissa, joihin on puolestaan syynä peltojen salaojituksen heikentynyt kunto. Salaojien putkistot ovat vanhentuneet ja monet yli 50 vuotta vanhoja, joten salaojituksen putkiremontin tarve tulisi siksi mainita nykytilan kuvauksessa.
Strategisen tavoitteen 1 Ruokaketjun ilmastovaikutukset vähentyvät hyvään tekstiluonnokseen tulisi lisätä huomio ilmastovaikutusten laskennan kehittymisestä ja päivitystarpeista. Maatalouden päästöt ovat osa biogeenistä hiilenkiertoa, jossa kasvin kasvu yhteyttämisellään sitoo ilmakehän hiilidioksidia esimerkiksi hyvin kasvavien nurmien juuriin tavalla, jota ei vielä tunnisteta kasvihuonekaasuinventaariossa.
Strategisen tavoitteen 2 Luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja luonnontila paranee hyvään tekstiluonnokseen tulisi lisätä biologisten kasvinsuojeluaineiden käytön edistäminen, kun kemiallisista luovutaan, sekä kaksitasouomien perustamisen lisääminen peruskuivatuksessa, jolloin ojan tasanteille muodostuu monimuotoinen kasvillisuus. Myös viljelykiertojen ja maanparannuskasvien monipuolistaminen olisi tärkeää lisätä.
Strateginen tavoite 3 Ravinnepäästöt vähentyvät ja peltojen vesitalous paranee, tulisi sanoittaa ”Peltojen vesitalous paranee ja ravinnepäästöt vähentyvät”, sillä ilman parempaa vesitaloutta ravinnepäästöjä on vaikea vähentää. Tämä johtuu siitä, että hyvä vesitalous on edellytys kasvien ravinteiden otolle, joka puolestaan vähentää ravinnepäästöjä, kun sadonkorjuun myötä ravinteet viedään pois pellolta. Märkyys ja kuivuus jarruttaa ravinteiden ottoa kaikista lannoitetyypeistä (lanta, kierrätyslannoitteet, neitseellisistä raaja-aineista valmistetut lannoitteet). Märkyys lisää eroosio- ja tiivistymisriskiä. Hyvä vesitalous tehdään ojituksella märkyyden poistamiseksi ja ilmavuuden ylläpitämiseksi. Liika vesi varastoidaan ojiin ja kosteikkoihin, joista vettä käytetään kasteluun poutakausina, mikä edistää ravinteiden ottoa ja vähentää ravinnepäästöjä.
Strateginen tavoite pellon vesitalouden parantamisesta olisikin siksi toivottava lisäys. Ylipäätään vesitalouden parantaminen ja vesien hallinta on välttämätöntä ilmastonmuutokseen varautumisessa, sillä ilmastonmuutos lisää rankkasateita ja kuivuusjaksoja sekä leutoja talvia, joiden tulvat huuhtovat maata ja ravinteita vesistöihin.
Ruokakulttuuriin tulisi lisätä lause ruokahävikin vähentämisestä ja ruoan arvostuksesta luonnon ja ihmisen moninaisena yhteistyönä. Suotavaa olisi korostaa myös ruoan makua ja viljeltyä maisemaa ja sen tuoksuja osana kulttuurista ympäristöä, jota ruoka yhdistää.
Lihankulutuksen vähentämistä ei ole kirjattu strategiaan, vaikka se on ravitsemussuositusten mukaista edistäen ihmisten terveyttä. Lihankulutuksen väheneminen kannattaa kompensoida viennin lisäämisellä, sillä kotieläimet tuottavat rehusta arvokasta lantaa ja kierrättävät rehuissa elintarvikkeiksi kelpaamattomia raaka-aineita. Maito- ja lihatuotteet vaativat paljon vettä, jota Suomessa riittää ilmaston muuttuessa muualla kuivemmaksi. Suomessa hyvin kasvavia rehunurmia tarvitaan viljelykierroissa maaperän hyvinvoinnin edistämiseksi, kun maata murustavat pakkasjaksot vähenevät ilmaston lämmetessä.
Strateginen tavoite 1 Kotimaisten elintarvikkeiden käyttö lisääntyy ja ymmärrys ruokajärjestelmästä vahvistuu, on tärkeä, sillä tieto mistä ruoka tulee, on yhä heikompi yhteiskunnassa ja vaatii opetusta kouluissa ja jo päiväkodeista lähtien. Tässä erityisesti ihmisen ja luonnon yhteistyö biomassojen tuottajana taivasalla säiden reunaehdoilla ja myös solumaatalouteen on hyvä tunnistaa. Myös ruokapolitiikkaan tulisi saada lisää sävyjä, sillä se nähdään turhan mustavalkoisena. Arvovalinnat tässä kontekstissa eivät ole helppoja.
Strateginen tavoite 2 Mahdollisuus terveelliseen ruokaan lisääntyy, on erinomainen tavoite tasa-arvon lisäämiseksi.
Strateginen tavoite 3 Ruoka on osa rikasta ja elävää ruokakulttuuria on merkittävä tavoite osallisuuden ja yhteisöllisyyden näkökulmista. Koska kyse ruokakulttuurista, kotimaisen ruoan nostaminen otsikkoon olisi toivottavaa.
Strateginen tavoite 4 Yhteisöllisyys ruuan ympärillä kasvaa ja vahvistaa hyvinvointia voisi kytkeä edellisen tavoitteen yhteyteen.
Kehitettävät valmiudet (Innovaatioiden ja teknologioiden kehittäminen ja hyödyntäminen; Osaamiseen, oppimiseen ja muutoshalukkuuteen panostaminen; Investointikyvyn vahvistaminen, Yhteistyön ja ekosysteemien kehittäminen, sekä hallinnon roolin kehittäminen aktiiviseksi mahdollistajaksi) ovat kaikki kannatettavia. Läpileikkaavana teemana ilmastonmuutokseen varautuminen tulisi nostaa paremmin esiin, koska se toimii reunaehtona tulevaisuuden kehitykselle, samoin kuin varautuminen geopolitiikan muutosten myötä kaupan epävakauteen sekä väestörakenteen muutoksiin.
Johdanto: Suomalaista maataloutta ovat muokanneet rakennemuutos ja kaupungistuminen, vihreän vallankumouksen kemiallistekniset viljelymenetelmät sekä datatalous ja tietointensiivisyys, jotka tulisi lisätä johdannon ensimmäiseen historiaa koskevaan kappaleeseen. Lisäksi lause nykyisyydestä tulevaisuuteen olisi hyvä todeta historian jatkumona: Tänä päivänä monokulttuurista ollaan luopumassa ja luonnon toimintoja vahvistavat viljelykierrot nurmineen ovat osa viljelyn arkea (Latvala ym. 2025. Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja ruokajärjestelmän murroksissa). Viljeltyä ympäristöä biomassojen tuottajana ja maiseman ylläpitäjänä tarvitaan myös uusien ruokainnovaatioiden tulevaisuudessa. Luonnontoimintoja kuten vedenkiertoa ja fotosynteesiä on haastavaa korvata teknologialla ilman energiaintensiivisyyttä.
Visio: Neljännessä kappaleessa todetaan, että ”Maaperä ja vesistöt voivat hyvin, kun ravinteita kierrätetään ja sivuvirrat hyödynnetään tehokkaasti.” Tässä syy-seuraussuhde ei toimi, sillä ravinteiden kierrätys ei johda vesiensuojeluun, ellei maaperä voi hyvin ja luo edellytyksiä kasvin kasvulle ja ravinteiden otolle tai eroosiokestävyydelle. Kasvit ottavat ravinteet (typpi, fosfori) samassa muodossa (nitraatti, fosfaatti) riippumatta siitä mistä lähteestä tai lannoitteesta ravinteet ovat peräisin. Kaikissa tapauksissa maan on oltava ilmavaa ja riittävän kosteaa, jotta juuret hengittävät ja ottavat veden mukana ravinteet. Lause tulisi kirjoittaa siten, että ”ravinteiden kierrätys ja sivuvirtojen hyödyntäminen onnistuu hyvinvoivassa maaperässä, jolloin ravinnehävikki on vähäistä.”
Vision loppuun (7. kpl) olisi hyvä todeta Suomen runsaista vesivaroista ruokaviennin kirittäjänä ilmaston muuttuessa muualla yhä kuivemmaksi. Myös Suomen suuri pinta-ala ja alueiden maaperä- ja sääolojen erot tuovat ruokaturvaan resilienssiä muuttuvassa ilmastossa, mikä tulisi todeta visiossa tulevaisuuden mahdollisuutena.
Liisa Pietola, vanhempi neuvonantaja, Ennakointi ja koulutus Veera Heinonen, johtaja, Ennakointi ja koulutus