Sitran lausunto valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ensimmäisestä osasta sivistysvaliokunnalle

Lausunto on annettu sivistysvaliokunnalle 13.11.2026 (VNS 7/2025 vp).

Lue lausunto kokonaisuudessaan alta.

1. Ennakoiva ja pitkäjänteinen päätöksenteko luo edellytyksiä lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien hyvälle elämälle 

Ennakoiva ja pitkäjänteinen päätöksenteko korostuu nopeasti muuttuvassa, epävarmassa toimintaympäristössä. Sitra suosittaa, että ennakointia ja tulevaisuusselonteon hyödyntämistä tulisi kytkeä vahvemmin ja systemaattisemmin keskeisiin ohjausprosesseihin ja niiden avainhetkiin, kuten valmistelevaan työhön ennen hallitusohjelmaneuvotteluja sekä sen tulevaisuusvaikutusten arviointiin, hallituksen puolivälitarkasteluun ja julkisen talouden suunnitelmaan. Näiden yhteydessä tulisi myös avata toimenpiteiden ja päätösten tulevaisuusvaikutuksia selkeästi ja ymmärrettävästi.  

Ministeriöiden välisenä yhteistyönä valmisteltu tulevaisuusselonteko tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tukea hallituksen ja valtioneuvoston strategista päätöksentekoa, varautumista vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin ja pitkän aikavälin, kestävää ja tulevat sukupolvet huomioivaa politiikkaa. Jatkon kannalta on oleellista, että selonteon hyödyntäminen jatkuu ja laajenee yhteiskunnassa myös valtioneuvostoa laajemmalle, ja että sitä hyödynnetään myös lapsia ja nuoria koskevan päätöksenteon tukena. 

Tulevaisuusselonteon toimintaympäristöanalyysissä tunnistetuilla kehityskuluilla ja epävarmuuksilla on pitkän aikavälin vaikutuksia myös lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien elämään. Selonteko toimiikin hyvänä lähtökohtana myös lasten ja nuorten tulevaisuuksien ennakointiin. Kuitenkin esimerkiksi eri hallinnonalojen, koulutuksen järjestäjien tai nuoriso- ja kansalaisjärjestöjen kannalta haasteena on, että selonteon tapauskohtaisempi jatkohyödyntäminen edellyttää huomattavan paljon soveltamista, jäsentelyä ja paketointia, sekä ennakointiosaamista, aikaa ja resursseja.  

Selonteon jatkohyödyntämistä voisi tukea lasten, nuorten ja perheiden tulevaisuuksiin keskittyvän työryhmän tai verkoston perustamista kansallisen ennakointiverkoston yhteyteen. Tämänkaltainen toimintamalli lisää myös eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua, mikä puolestaan tukee ennakoinnin vaikuttavuutta, uusien toimenpiteiden tunnistamista ja laajempaa systeemistä muutosta.

Suomessa tulisikin kehittää ja hyödyntää lapsinäkökulmaista ennakointia, jonka keskiössä on lasten oikeus hyvään tulevaisuuteen. Lapsinäkökulmainen ennakointi tarkastelee yhteiskunnallisten muutosten ja ilmiöiden mahdollisia, todennäköisiä, toivottuja ja ei-toivottuja vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Sen avulla voidaan analysoida lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksia, jotka vaikuttavat lasten arkeen ja elämään. 

Myös lainsäädännöllä on pitkäkestoisia ja vasta pitkän aikavälin kuluttua näkyviä vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Ennakoivan lainvalmistelun vahvistaminen ja vaikutusten arviointi onkin tunnistettu tulevaisuusselonteossa skenaarioista riippumattomissa, päätöksenteon kannalta tärkeissä ja erityistä huomiota vaativissa asioissa. Vastatakseen tulevaisuuden haasteisiin lainsäädännön tulisikin olla tulevaisuuden kehityskulkuja ennakoivaa. Pidämmekin tärkeänä kehittää ja systematisoida tulevaisuusvaikutusten arviointia tulevaisuusselontekoa ja ennakointia hyödyntäen. 

Sitra suosittaa lapsinäkökulmaisen ennakoinnin vahvistamista systemaattisesti osana päätöksentekoa, lainvalmistelua ja vaikutustenarviointia. Ehdotamme myös lasten, nuorten ja perheiden tulevaisuuksiin keskittyvän työryhmän tai verkoston perustamista kansallisen ennakointiverkoston yhteyteen. 

2. Erityisesti nuorten tulevaisuususkoa on vahvistettava päämäärätietoisesti ja pitkäjänteisesti 

Tarve vahvistaa väestön kestävää hyvinvointia ja tulevaisuususkoa on tunnistettu tulevaisuusselonteossa skenaarioista riippumattomissa, päätöksenteon kannalta tärkeissä ja erityishuomiota vaativissa asioissa. Pidämme tulevaisuususkon vahvistamista välttämättömänä, jotta Suomi kykenee vastaamaan seuraavien vuosikymmenien aikana tulevaisuusselonteossa tunnistettuihin muutoksiin ja haasteisiin. Vastaavasti tulevaisuususko on edellytys myös sille, että kykenemme uudistamaan yhteiskuntaa ja tarttumaan selonteossa tunnistettuihin mahdollisuuksiin.

Haluamme kuitenkin nostaa esille, että kyselytutkimusten mukaan erityisesti nuoret ovat menettämässä luottamuksensa tulevaisuuteen. Maaliskuussa julkaistun Nuorisobarometrin mukaan optimistisesti omaan tulevaisuuteensa suhtautuvien nuorten osuus on romahtanut lähes 20 prosenttiyksikköä. Myös lokakuun alussa ilmestyneen Kansalaispulssi-kyselyn mukaan erityisesti nuorten luottamus tulevaisuuteen murenee. 

Nuorten tulevaisuususkon horjuminen ei ole kuitenkaan uusi ilmiö. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana useat kyselyt ovat kertoneet, että nuoret ovat menettämässä uskonsa Suomen, maailman ja nyt myös omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteen. Myös Sitran Tulevaisuusbarometrissa innostuneesti tulevaisuuteen suhtautuvien nuorten osuus on laskenut kolmessa peräkkäisessä (2021,2023, 2025) kyselyssä. 

Entä nuorten tulevaisuususkon tulevaisuus? Tulevaisuusselonteossa tunnistetut Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat muutokset – geopoliittisten jännitteiden kiristyminen, maailmantalouden riskitekijöiden lisääntyminen, väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen, teknologian arvaamaton kehitys, ilmaston kuumeneminen ja demokratiakehityksen heikkeneminen – viittaavat siihen, että nuorten tulevaisuususkoa tullaan haastamaan yhä voimakkaammin ja useammista suunnista. 

Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota nimenomaan nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseen. Tulevaisuususko on nuorten hyvinvoinnin ja elämäntyytyväisyyden kivijalka, jonka mureneminen johtaa moniin vaikeuksiin niin psyykkisen kuin fyysisen pärjäämisen eri osa-alueilla. Tulevaisuususko ohjaa myös nuorten elämänvalintoja liittyen esimerkiksi opintoihin, työuraan ja perheen perustamiseen. Näillä valinnoilla on ratkaiseva merkitys koko suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle, elinvoimalle ja uudistumiskyvylle.  

Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen ei ole kuitenkaan vääjäämätöntä. Päinvastoin kehityksen suunnan kääntäminen on välttämätöntä. Valtionhallinnossa käynnissä olevat hankkeet liittyen nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseen ja peruskoulun tulevaisuustyöhön tarjoavat erinomaisia edellytyksiä nuorten tulevaisuususkon vahvistamiselle. Molempien hankkeiden työ valmistuu alkuvuonna 2026, minkä jälkeen oleellista on varmistaa, että loppuraportit myös johtavat nuorten tulevaisuususkoa vahvistaviin toimenpiteisiin.  

Nuorten tulevaisuususko ei kuitenkaan ole ainoastaan nuoriso- ja koulutuspoliittinen kysymys, vaan hallinnossa ja päätöksenteossa tarvitaan myös laajempia toimia ja uudistuksia, joita kuvaamme myöhemmin tässä lausunnossa. Lopulta ratkaisevaa on suomalaisen yhteiskunnan kyky rakentaa tässä hetkessä päämäärätietoisesti parempaa tulevaisuutta nuorille – sellaista, johon nuoret voivat ja haluavat uskoa.

Sitra pitää tärkeänä, että Suomessa ryhdytään pikaisiin, päämäärätietoisiin ja pitkäjänteisiin uudistuksiin erityisesti nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Tässä nuoriso- ja koulutuspolitiikalla on ratkaiseva merkitys. Lyhyellä aikavälillä oleellista on, että nuorten tulevaisuususkoa ja peruskoulun tulevaisuutta pohtivien hankkeiden tuotokset johtavat myös konkreettisiin toimenpiteisiin. Pidemmällä aikavälillä toimenpiteitä ja uudistuksia tarvitaan myös yhteiskunnan ja hallinnon muilla sektoreilla. 

3. Koulutus ja sivistys vahvistavat nuorten edellytyksiä toimia muuttuvassa toimintaympäristössä

Tulevaisuusselonteossa väestön koulutus- ja osaamistason nostaminen nostetaan esiin Suomen tulevaisuutta määrittäväksi kohtalonkysymykseksi. Tätä perustellaan ennen kaikkea talous- ja tuottavuuskasvun edellyttämällä inhimillisellä pääomalla. Johtopäätös on erittäin perusteltu, kun sitä peilataan selonteossa tunnistettuihin Suomen tulevaisuuteen vaikuttaviin muutostekijöihin ja toimintaympäristön epävarmuuksiin, sekä Suomen sisäisiin kehityskulkuihin kuten heikkoon tuottavuuskehitykseen ja väestön ikääntymiseen. 

Suomessa vallitseekin melko laaja yhteisymmärrys siitä, että tulevaisuudessa maamme menestys ja kilpailukyky perustuvat yhä vahvemmin osaamiselle ja koulutukselle. Samalla kun Suomessa pyritään lisäämään inhimillistä pääomaa, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, etteivät nämä pyrkimykset kasvata entisestään nuorten kokemia paineita, ja heikennä heidän hyvinvointiaan, toimintakykyä ja tulevaisuususkoa.  

Kuten selonteossakin todetaan, osaamistason nostaminen rakentuu tälle inhimillisen hyvinvoinnin perustalle. Huoli sen murentumisesta on aiheellinen jo nyt. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana nuoria on ryhdytty ohjaamaan yhä nopeammin ja tehokkaammin työelämän palvelukseen, mikä on puolestaan heijastunut nuorten elämään kasvavina paineina ja mielenterveysongelmina, koulutus- ja uravalintojen kuormittavuutena sekä tulevaisuususkon horjumisena. Tulevaisuutta silmällä pitäen on tärkeää varmistaa, että koulutusjärjestelmää ja yhteiskuntaa kehitetään niin, että nuorille jää tilaa ja aikaa olla nuoria, puntaroida omia valintojaan sekä etsiä omaa polkuaan. Tästä näkökulmasta on oleellista, että kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuutta suunnitellaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa, heitä kuullen ja osallistaen. 

Selonteossa nostetaan ansiokkaasti esille myös osaamisen ja sivistyksen merkitys demokratian elinvoimaisuudelle, yhteiskunnan eheydelle ja kestävälle kehitykselle. Oleellista on myös havainto siitä, että koulutus, osaaminen ja sivistys auttavat niin yhteiskuntaa kuin yksilöitä varautumaan ja sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin ja mahdollisiin yllätyksiin. Osaaminen ja sivistys vahvistavat koko väestön, ja erityisesti nuorten, edellytyksiä toimia aktiivisina toimijoina muuttuvassa toimintaympäristössä niin kansalaisina kuin työelämässä. Tätä nuorten toimijuutta on mahdollista tukea myös vahvistamalla tulevaisuuskasvatuksen ja -ohjauksen roolia koulujen oppilaitosten arjessa. 

Olipa kyse inhimillisen pääoman kasvattamisesta, nuorten hyvinvoinnin lisäämisestä tai kestävän kehityksen edistämisestä, oleellista on, että suomalaista koulutusjärjestelmää kehitetään tulevaisuuteen katsoen sekä ennakointia ja ennakointitietoa hyödyntäen. Kyse ei ole ainoastaan siitä, miten koulutusjärjestelmä voi varautua toimintaympäristön muutoksiin, vaan siitä, miten sen avulla voidaan proaktiivisesti rakentaa toivottua tulevaisuutta. Tämänkaltaisesta lähestymistavasta hyvä ja ajankohtainen esimerkki on parhaillaan käynnissä oleva Peruskoulun tulevaisuustyö -kehittämishanke.     

Sitra pitää tärkeänä, että Suomessa nostetaan väestön osaamis- ja koulutustasoa kiinnittämällä samaan aikaan erityistä huomiota siihen, etteivät inhimillisen pääoman kasvattamiseen tähtäävät toimet kasaa nuorille entistä suurempia paineita, ja täten murenna osaamistason nostamisen perustaa eli nuorten hyvinvointia, terveyttä ja tulevaisuususkoa. Koulutusjärjestelmän sisällä ja laajemmin yhteiskunnassa on tarve vahvistaa nuoruuden tukemista itsessään arvokkaana elämänvaiheena, ei ainoastaan tulevaisuuden osaavana työvoimana.  

4. Lasten ja nuorten tulevaisuusvaltaa ja osallisuutta on edelleen vahvistettava 

Nuorten tulevaisuususkon kannalta ei ole yhdentekevää, ketkä yhteiskunnassa käyttävät tulevaisuusvaltaa eli määrittelevät, mikä tulevaisuudessa on mahdollista tai toivottavaa.  Nuorten toiveet, huolet ja näkökulmat jäävät helposti sivuun sekä päätöksenteon prosesseissa että tulevaisuudesta käytävissä keskusteluissa. 

Tästä näkökulmasta on ansiokasta, että osana tulevaisuusselonteon 1. osan valmistelua järjestettyjä 40 tulevaisuusdialogia kohdennettiin erityisesti nuorille. Selonteosta ei kuitenkaan käy ilmi, kuinka hyvin nuoria lopulta onnistuttiin tavoittamaan tai miten nuorten näkemykset ovat vaikuttaneet selonteon sisältöön. Jatkon kannalta pidämme tärkeänä, että nuorten osallistamisesta tulevaisuusselontekoprosessiin tulee pysyvä käytäntö, ja että dialogeja kytketään entistä osaksi selontekoprosessia. Tulevaisuusdialogien rinnalla kannattaa harkita myös muita nuorten osallistamisen keinoja, kuten esimerkiksi puntaroivia kansalaispaneeleja ja digitaalista kansalaiskonsultaatiota. 

Vallan ja osallisuuden näkökulmasta on olennaista, että nuorten osallistumisella on yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten kytkös päätöksentekoon tai yhteiskunnalliseen keskusteluun tulevaisuuksista. Tällä hallituskaudella nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia on lisätty merkittävästi. Pidämme tärkeänä, että valtioneuvostossa on tunnistettu selkeä tarve edistää lasten ja nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamista, mikä näkyy keskeisesti demokratiaohjelman (2025–2027) ja lapsistrategian (2023–2027) toimeenpanosuunnitelmissa sekä valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa (2024–2027). Tätä myös tukee hallituksen puoliväliriihessä tekemä linjaus lasten ja nuorten osallisuustoimien lisäämisestä kaikilla toimialoilla ja kaikissa ministeriöissä jo ohjelmatyön ja lakiuudistusten suunnitteluvaiheessa.

Edistysaskeleista huolimatta pidämme tärkeänä, että nuorten tulevaisuusvallan ja osallisuuden vahvistamista jatketaan määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Tästä näkökulmasta nuorten osallisuuden ja toimijuuden nostaminen selonteon toisen osan keskiöön on erittäin kannatettava ja tervetullut.  

Nuorten osallistamiseen Suomessa on jo hyviä olemassa olevia rakenteita, kuten nuorisovaltuustot ja tuore Digiraati-palvelu. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin lisää ja monipuolisia keinoja saavuttaa entistä laajempi joukko lapsia ja nuoria. Näitä voivat olla esimerkiksi suosituksia päätöksenteon tueksi tekevät lasten ja nuorten kansalaispaneelit tai erilaiset digiosallistamisen muodot. Kun uusia menetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön, on tärkeää pitää mielessä eduskunnan kanslian ja demokratiakasvatuskentän toimijoiden syyskuussa julkaisema suomalaisen demokratiakasvatuksen visio. Siinä korostetaan, että eri lähtökohdista tulevilla lapsilla ja nuorilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja tulevaisuuden ratkaisujen puntarointiin.  

Korostamme myös, että uusien menetelmien lisäksi tarvittaisiin parempaa koordinaatiota, yhteiskehittämistä ja toimiviksi koettujen menetelmien haarukointia ja skaalaamista nuorten osallistumisen vaikuttavuuden vahvistamiseksi. 

Samasta vaikuttavuuden varmistamisen näkökulmasta pidämme myös tärkeänä kokeille esimerkiksi Japanissa kehitetyn Future Design -menetelmän kaltaisia osallistavia tulevaisuustyöskentelyn tapoja, jotka auttavat ja pakottavat päättäjiä asettumaan nuorten ja tulevien sukupolvien asemaan. 

Äänestysikärajan laskemista 16 ikävuoteen tulisi myös harkita ja kokeilla. Tutkimusten perusteella äänestysikärajan saavuttaminen kouluaikana lisää todennäköisyyttä jatkaa äänestämistä tulevaisuudessa. Päätöksentekoon osallistumisen lisäksi on tärkeää, että lapsilla ja nuorilla olisi tiloja ja mahdollisuuksia keskustella myös enemmän siitä, millaista tulevaisuutta he toivoisivat, ja että he saisivat aikuisilta tukea tulevaisuusajatteluun. 

Sitra kannattaa nuorten nostamista tulevaisuusselonteon toisen osan keskiöön. Sitra suosittaa, että lasten ja nuorten osallistumisesta tehdään pysyvä toimintamalli osaksi tulevaisuusselonteon valmistelua. Nuorten tulevaisuusvallan ja osallisuuden laajentamiseksi Sitra kannustaa myös puntaroivien kansalaispaneelien ja erilaisten digiosallistamisen muotojen kehittämistä ja vakiinnuttamista. Pidämme myös tärkeänä, että uusi menetelmien ja kokeilujen lisäksi kiinnitetään huomiota niiden koordinaatioon ja skaalaukseen, jotta turvataan nuorten osallistamisen vaikuttavuus.  

5. Tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus 

Tulevaisuusselonteossa skenaarioista riippumattomissa, päätöksenteon kannalta tärkeissä ja erityistä huomiota vaativissa asioissa korostetaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden edistämistä, sekä tarvetta arvioida lainsäädännön vaikutuksia kokonaiskestävyyteen, tulevat sukupolvet huomioiden.   

Tulevaisuusselonteon toimintaympäristöanalyysissä tunnistetut muutokset sekä Suomen sisäiset kehityskulut lisäävät tarvetta uudistaa ja vahvistaa edustuksellista demokratiaa ja poliittista päätöksentekoa tavoilla, jotka turvaavat tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. On myös tärkeää kiinnittää nuoret sukupolvet osaksi demokraattista päätöksentekoa ja yhteiskuntaa, sillä osallistumiskuilu vanhempien ja nuorempien sukupolvien välillä on Suomessa kasvussa. 

Päätöksenteon uudistaminen ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden huomioiminen edellyttää myös laajaa ja moniäänistä, kansalaisia osallistavaa yhteiskunnallista keskustelua. Tästä hyvänä ja ajankohtaisena esimerkkinä on EU:n sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden strategian valmistelu, jossakansalaispaneelit ovat elimellinen osa strategian valmistelua. Sen tarkoituksena on varmistaa, että EU:n politiikassa ja lainsäädännössä otetaan huomioon sekä nykyisten että tulevien sukupolvien väliset edut kattaen eri politiikan alat. Tästä näkökulmasta on oleellista, että tehtyjen ja tekemättä jätettyjen päätösten vaikutuksia arvioidaan paitsi eri ikäryhmiin (esim. vanhat vs. nuoret), mutta myös eri sukupolviin (esim. suuret ikäluokat vs. z-sukupolvi vs. syntymättömät sukupolvet).  

Syyskuussa 2024 järjestetyn YK:n tulevaisuushuippukokouksen päätteeksi maailman valtiot, Suomi mukaan lukien, sitoutuivat rakentamaan kestävää tulevaisuutta tulevien sukupolvien oikeudet huomioiden. Edellisen tulevaisuusselonteon toinen osa käsitteli seuraavien sukupolvien huomioimista lainsäädännössä, mutta Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole kirjattu perustuslakiin mainintaa tulevista sukupolvista eikä Suomessa ole laadittu erillislakeja tai perustettu tulevien sukupolvien valtuutetun kaltaisia uusia instituutioita. Päätöksenteossa tulisi pohtia tapoja vahvistaa ylivaalikautista parlamentaarista yhteistyötä, etsiä keinoja yhteisiin tavoitteisiin pääsemiseksi sekä harkita ylisukupolvisuuden ja kestävyyden sisällyttämistä sitoviksi velvoitteiksi lakiin ja vaikutustenarviointiin esimerkiksi Walesin, Alankomaiden ja Irlannin tapaan.   

Sitra suosittaa, että Suomi on aktiivisesti mukana valmistelemassa strategiaa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja edistää sitä myös kansallisessa lainsäädännössä ja tulevaisuusvaikutusten arvioinnissa. 

Veera Heinonen, johtaja, Ennakointi ja koulutus 
Otto Tähkäpää, asiantuntija, Ennakointi ja koulutus 
Sanna Rekola, asiantuntija, Ennakointi ja koulutus 
Lilli Poussa, asiantuntija, Ennakointi ja koulutus