artikkelit
Arvioitu lukuaika 8 min

Tekoäly mediassa – Demokratian pelastus vai journalismin uskottavuuden tuho? 

Tekoäly tarjoaa journalismille uhkia ja mahdollisuuksia. Politiikan toimittaja Juha Honkonen kokeili, voisiko tekoäly auttaa tehtävässä, joka on politiikan journalismille tällä hetkellä laajuudessaan ylivoimainen: suomalaisen kunnallisen ja alueellisen päätöksenteon uutisseurannassa.

Kirjoittaja

Juha Honkonen

Politiikan toimittaja, Uutissuomalainen

Julkaistu

Tekoäly muuttaa maailmaa ja erityisesti mediaa. Ei ihme, että myös perinteisen journalismin piirissä pohditaan kuumeisesti, miten tekoälyä kannattaisi hyödyntää.

Generatiivinen tekoäly on lähinnä tekstin ja kuvien tuottamista, uusimpien versioiden myötä yhä useammin myös erilaisten ääni- ja videoklippien tekemistä. Tuotosten luonteen vuoksi uusien tekoälysovellusten käyttö sujahti nopeasti kaikkien silmille sosiaalisessa mediassa.

Olen viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana käynyt lukuisia keskusteluja tekoälyn käytöstä eri toimitusten ja mediatalojen ammattilaisten kanssa sekä perehtynyt siihen, miten tekoälyä on hyödynnetty journalismin tekemisessä maailmalla. Tähän artikkeliin olen koonnut muutamia keskeisiä havaintoja.

Toistaiseksi tekoälyn oleellisimmat hyödyt liittyvät toimitusten työprosessien nopeuttamiseen ja sitä myötä resurssien suuntaamiseen rutiinityöstä ajattelua vaativaan tutkivaan journalismiin. Toistaiseksi yleisin ja toivotuin tekoälytyökalu toimittajien keskuudessa on litterointi eli haastattelupuheen muuttaminen tekstiksi. 

Journalistit myös keskustelevat generatiivisen tekoälyn kanssa juttuideoistaan ja teksteistään sekä laittavat sen kirjoittamaan sähköpostiluonnoksia etenkin vieraalla kielellä. Tekoäly tekee useassakin suomalaislehdessä jutuista lyhennelmiä ja otsikkoehdotuksia.  

Tekoäly myös nopeuttaa kuvankäsittelyä ja taittaa printtilehtiä, esimerkiksi Kalevaa ja Hufvudstadsbladetia. Bauer Medialla on tekoälyradio. Tekniikan Maailma on julkaissut Chat GPT-pohjaisen, Tuuma-nimisen palvelun, jolla lukija voi kysyä kysymyksiä Tekniikan Maailman juttuarkistolta.

Ruotsissa taas esimerkiksi Aftonbladet on tehnyt sivuston, jossa lukijat pystyvät keskustelemaan fiktiivisen Kustaa Vaasan kanssa. Aftonbladet myös tutki tekoälyn avulla ruotsidemokraattien YouTube-kanavan sisältöä ja teki löydöksistä uutisia.

Tekoälyn suurimpana haittana on uskottavuuden koettelu. Tämä koskee niin tekstiä kuin kuvaakin. Jos toimittajat kopioivat juttuihinsa tekoälyn tekemää tekstiä, mukaan tulee väistämättä myös virheitä. Oikein toimiessaan journalisti tarkastaa aina faktat ennen julkaisua. 

Paikallinen ja alueellinen päätöksenteko jää katveeseen

Näen tekoälyn hyödyt journalismille haittoja suurempina. Vallan vahtikoirana toimiminen parhaassa tapauksessa tehostuu, mikä tekee demokratialle ja kansanvallalle hyvää. 

Suomessa on 309 kuntaa. Politiikan toimittajana tiedän, että kaikkien niiden ja hyvinvointialueiden, kuntayhtymien ynnä muiden päätösten seuraaminen on journalisteille ylivoimainen tehtävä.  

Esimerkiksi moni lautakunnan kokous menee silmien ohi. Suuret päätökset etenevät vielä kunnanhallituksen tai -valtuuston pöydille, mutta silloin saattaa olla kuntalaiselle jo myöhäistä vaikuttaa luottamushenkilöihin ja päätösprosessiin. Pienissä kunnissa tärkeimmätkin kokoukset jäävät helposti maakuntalehtien toimittajien tutkan ulkopuolelle. 

Alueen valtalehdellä saattaa olla vain pari politiikan toimittajaa mutta yli kymmenen kuntaa seurattavanaan. Usein kokouksia on samaan aikaan. 

Lukuisten esityslistojen, pöytäkirjojen, talousarvioiden, tilinpäätösten ynnä muiden seuraamisessa voi tekoälystä olla verraton apu. Koneen haaviin jää paljon epäoleellista tietoa, mutta mukana saattaa hyvin olla oikeita uutisaiheita. Toki ihmistoimittajan täytyy aina tarkastaa faktat ennen julkaisua. 

Toivoa herättävä kokeilu

Päätin tätä artikkelia varten kokeilla, miten tällainen uutisaiheiden metsästys toimisi käytännössä. Yhdeksi haasteeksi osoittautui se, että kokouskutsujen ja -päätösten liitteet ovat yleensä pdf-muodossa. Ainakaan Chat GPT 4 ei pysty sitä lukemaan. Taulukot pitää pyytää esimerkiksi Excel-formaatissa.  

Minulla oli valmiiksi Excel-taulukkona Lahden kaupungin talousarvioesitys vuodelle 2024. Liitin sen Chat GPT 4:ään ja pyysin tekoälyä poimimaan siitä uutisen arvoisia huomioita. 

Kone teki budjettiesityksestä neljä nostoa. Ne kaikki ovat ihan oleellisia ja yksi oikean uutisen aihe: Lahden vuosikate romahtaa vuoden 2023 noin 65 miljoonasta eurosta vuoden 2024 vain 0,07 miljoonaan euroon. Tein tuosta aiheesta itse uutisjuttuja Etelä-Suomen Sanomiin joulukuussa 2023. 

Kokeilu osoitti, että tekoälystä voi tosiaan olla hyötyä uutisten etsinnässä. Aineistojen vain täytyy olla oikeassa muodossa ja promptien tarpeeksi tarkkoja. Kokenut toimittaja huomaa kyllä merkittävimmät muutokset budjettitaulukoissa, mutta aloittelevalle journalistille tekoälyn hoksauksesta saattaa olla ratkaiseva apu. 

Tulevaisuudessa toimituksilla voi parhaimmillaan olla käytössään tekoäly, joka haistelee automaattisesti nettiin ilmestyviä asiakirjoja ja ehdottaa niistä uutisaiheita journalisteille. 

Tulevaisuus on toisenlainen – miten mediaympäristö muuttuu tekoälyaikakaudella?

Sitran selvityksessä Mediavälitteinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen (sitra.fi) (2021) arvioitiin, että sosiaalisen median kumouksellisuus ja suuri demokratialupaus piilee siinä, että se kaventaa teknologista välimatkaa vallanpitäjien ja kansalaisten väliltä.

Lähes kuka tahansa voi ainakin teoriassa luoda keskusteluketjun, joka tempaisee mukaansa tuhansia ihmisiä jopa ministereitä myöten tai sosiaalisen median tilin, jolla saavuttaa satojen tuhansien tai jopa miljoonien ihmisten huomio.

Tekoälyn aikakaudella ihmiset saattavat sen sijaan passivoitua henkilökohtaisen digihovimestarinsa, esimerkiksi Sirin, palveltaviksi. Tekoälyyn liittyvissä visioissa kone tarjoilee kuluttajalle tätä kiinnostavia uutisia, reportaaseja, videoita ja vaikkapa kotiin kuljetettavaa ruokaa. 

Tällöin myös tiedollista, digitaalista valtaa valuu entistäkin enemmän tekoälyjäteille. Niitä ovat Microsoft, Apple, Alphabet (Google), Nvidia, Amazon ja Meta (mm. Facebook). 

Yli kolme vuotta sitten julkistetussa Mediavälitteinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen -selvityksessä esiteltiin neljä mahdollista mediaympäristön tulevaisuuskuvaa. Pohdin niitä hieman viimeaikaisen tekoälykehityksen näkökulmasta. 

1. Huomioalgoritmien tyrannia 

Mistä kyse? Tässä tulevaisuuskuvassa nykyisen mediaympäristön kielteisimmät piirteet voimistuvat edelleen: Sosiaalisen median alustat ja eri toimijat niillä käyttävät entistä härskimpiä keinoja yleisön huomion kaappaamiseksi algoritmien avulla, mikä voi polarisoida yhteiskunnallista keskustelua entisestään ja näin edelleen vähentää ihmisten vaikuttamis- ja osallistumishaluja. Kolmen vuoden takaisessa selvityksessä sanottiin, että “vuonna 2030 informaatioympäristö on viestejä vastaanottavan yksilön näkökulmasta kaoottinen.” 

Tulevaisuuskuva tekoälykehityksen näkökulmasta: Tekoälyllä pyritään poistamaan kaoottisuutta. Jos edellä mainitut digitaaliset hovimestarit, superapplikaatiot, yleistyvät, kuluttajan navigointi eri uutis- ja some-sivustoilla vähenee. Tämä edellyttää sitä, että tekoäly oppii tuntemaan käyttäjänsä mieltymykset niin hyvin, että ihminen todella alkaa luottaa koneen valintoihin. 

Tässäkin on vaaransa. Suosiiko esimerkiksi Copilot-tekoäly Microsoftin sivustoja ja ohjelmia? Nostaako Googlen Gemini vastaavalla lailla Alphabet-konsernin tuotteet muiden edelle? Voiko Facebookin Metaversumissa ostaa pienten yritysten tuotteita, esimerkiksi paikallislehden uutisia? 

Alustatalouden feodaalisuudesta ovat varoittaneet muun muassa kreikkalais-australialainen taloustieteilijä Gianis Varoufakis ja taloussosiologian ja digitaalisen yhteiskuntatutkimuksen professori Vili Lehdonvirta. 

Entä kohtelevatko Piilaaksossa kehitetyt tekoälyohjelmat kaikkia poliittisia näkemyksiäkään tasa-arvoisesti? Toisaalta olisiko vain hyvä, jos kaikki aatesuuntaukset eivät pääsisi samanarvoisesti esille? 

2. Portinvartijoiden kasvava valta 

Mistä kyse? Tässä tulevaisuuskuvassa teknologiayritykset ja niiden algoritmit, ja toisaalta myös perinteistä media edustavat toimijat, ovat entistä voimakkaampia portinvartijoita, joilla on valtaa määritellä, mikä on luotettavaa tietoa, mitä tietoa ihmiset ylipäätään näkevät, miten mielipiteitä muodostetaan ja millaista yhteiskunnallinen keskustelu on.

Tulevaisuuskuva tekoälykehityksen näkökulmasta: Suurten kielimallien yleistyminen voi muuttaa merkittävästi median portinvartijamekanismeja, sillä kielimallien toimintalogiikka ei ole millään tavalla neutraali tai objektiivinen. Kielimallien kehitysprosessi määrittää, millaisia arvoja, asenteita ja sisältöjä nostetaan esiin ja tuotetaan.

Jos kuluttajan puolesta useita palveluja käyttävät supersovellukset yleistyvät, saavat niihin syötetyt promptit ja algoritmit portinvartijan roolin. Samalla erilaiset portinvartijuudet katoavat nykyistäkin enemmän tavallisen ihmisen näkymättömiin. Helsingin Sanomien journalistisesta kehityksestä vastaava päällikkö Esa Mäkinen on sanonut, että “Jos tyhjyyteen tuijottaa tarpeeksi kauan, sinne ilmestyy mainos.” Mäkinen viittaa uhkakuvaan, jossa tekoälyn sisältöihin myydään mainostilaa. 

Sen kaltainen markkinointi voi olla huomaamattomuudessaan pirullisen tehokasta. 

Entä kuinka pahaa jälkeä tekoäly tekee sellaisissa maissa kuin Kiina, Israel ja Venäjä? Diktaattorit käyttävät tekoälyä jo nyt kansalaistensa massavalvontaan. 

Toisaalta Edward Snowden paljasti 2013, että myös Yhdysvaltain Kansallinen turvallisuusvirasto NSA harjoittaa digitaalista joukkovalvontaa. Mahdollisuudet valvontaan ovat tekoälyn aikakaudella entistäkin suuremmat. Lisäksi Ranska aikoo käyttää tekoälypohjaista valvontaa Pariisin olympialaisissa 2024. 

3. Luottamusta vahvistavat verkostot 

Mistä kyse? Tässä tulevaisuuskuvassa korostetaan uuden viestintä- ja muun teknologian avaamia mahdollisuuksia rakentaa luottamukseen perustuvia ja sitä rakentavia verkostoja ja yhteisöjä vastapainona algoritmien aiheuttamalle eristäytymiselle ja epäluottamukselle.

Tulevaisuuskuva tekoälykehityksen näkökulmasta: Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2024 maailman ensimmäiset tekoälysäännöt. Niiden mukaan muun muassa kasvokuvien kohdentamaton haravointi internetistä on kiellettyä. Myös suurilla toimituksilla on jo tekoälysääntönsä. Esimerkiksi Keskisuomalainen-konsernin kahdeksanosaisessa normistossa lukee: “Lukijalle kerrotaan, että teksti on luotu tekoälyllä.” Kuville on omat sääntönsä. Siellä sanotaan muun muassa: “Kuviin ei lisätä eikä niistä poisteta mitään kuvankäsittelyssä.” 

Toisaalta kehittyneet tekoälytyökalut avaavat lukuisia uusia mahdollisuuksia faktantarkistukseen. Tämä voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi entistä laajempaa some-monitorointia, uusia keinoja käydä läpi isoja data-aineistoja tai työkaluja erilaisten materiaalien todenperäisyyden tarkistamiseen.

4. Eriytyvät mediatodellisuudet 

Mistä kyse? Tässä kehityskuvassa ihmisten ja eri väestöryhmien mediaympäristöt jatkavat eriytymistään. Tämän seurauksena ihmiset myös saavat tietonsa eri lähteistä ja samalla käsitykset jakautuvat sen suhteen, mitä luotettava tieto ylipäätään on. Tämä voi johtaa yhteisen todellisuuskäsityksen murenemiseen.

Tulevaisuuskuva tekoälykehityksen näkökulmasta: Helsingin Sanomien Mäkinen on arvioinut, että tulevaisuudessa mainosten näyttämiseen pohjautuva liiketoiminta kärsii. Tekoäly voi tarjoilla tietoa ja viihdettä kuluttajalle suoraan ilman häiritseviä mainoksia. 

Samaa on veikannut myös belgialaisen Mediahuis-konsernin muutosjohtaja Ezra Eeman. 

Häviäjinä ovat esimerkiksi Google ja mainosrahoitteinen media. Ilmoitustulojen määrä on jo pitkään ollut laskussa. Kun reilut kymmenen vuotta sitten sanomalehdet saivat noin puolet tuloistaan ilmoituksista ja puolet tilauksista, on mainosten osuus supistunut suunnilleen kolmannekseen kokonaispotista. 

Kun mainostulot valuvat somejäteille, lehtien kannattaa panostaa digitilausten haalimiseen. Seurauksena on ollut muun muassa se, että sanomalehdet ovat tiukentaneet maksumuurejaan ja iltapäivälehdet lisänneet verkkosivuilleen huomattavan runsaasti maksullista sisältöä. Iltalehdellä on IL Plus ja Ilta-Sanomilla IS Extra. 

Suomessa maksuttomia uutisia tarjoaa jatkossakin myös Yleisradio, mutta senkin rahoitusta ollaan leikkaamassa. Kehitys voi hiljalleen johtaa tiedonsaannin nykyistä selvempään eriytymiseen. Maksukykyiset ovat vähävaraisia huomattavasti informoidumpia ja voivat ostaa pääsynsä luotettavaan tietoon, josta voi tulla ”luksustuote”. Tällaista näkymää ja kansalaisten jakautumista ”maksumuurieliittiin” ja muihin nosti vastikään esiin Medialiitto laajassa Media 2035 -tulevaisuusselvityksessään yhtenä mahdollisena kehityssuuntana.

Mistä on kyse?