2020 on oikea aika ilmasto­toiminnalle

Vuodet eivät ole veljeksiä. Harvoin se on ollut yhtä selvää kuin peräkkäisinä vuosina 2015 ja 2016.

Vuosi 2015 jäi historiaan kahdesta kansainvälisen yhteistyön merkkipaalusta. Ensin syntyi sopu kestävän kehityksen tavoitteista, sitten Pariisin sopimuksesta. Päätökset valoivat uskoa siihen, että ihmiskunta pystyy hakemaan yhdessä ratkaisuja aikamme polttavimpiin haasteisiin.

Sitten koitti kovin toisenlainen vuosi. Kansanäänestys Ison-Britannian EU-erosta käynnisti tapahtumaketjun, joka on siitä lähtien vienyt happea EU:ssa kaikelta muulta. Yhdysvalloissa valittiin presidentti, jonka vaalilupauksiin kuului Pariisin sopimuksesta irtaantuminen.

European Council of Foreign Relationsin Jeremy Shapiro tiivisti monen tuntoja kuvatessaan vuotta 2016. Hänen sanojensa mukaan kyseessä oli ”a real dickhead of a year”.

Peräkkäiset vuodet, hyvin erilaiset tunnelmat. Vuoden nyt vaihtuessa on hyvä miettiä, miten seuraavasta saadaan enemmän vuoden 2015 kuin 2016 kaltainen.

Ja ilmaston kannalta 2020 on ratkaiseva. Maiden nykyiset päästösitoumukset ovat johtamassa yli kolmen asteen kuumenemiseen, kun Pariisissa tavoitteeksi sovittiin selvästi alle kaksi tai vain puolitoista astetta. Kuilun umpeen kuromiseksi maiden pitää vähintään kolminkertaistaa päästövähennysten kunnianhimon taso.

Pariisissa haaste tiedostettiin hyvin. Siksi siellä päätettiin, että maiden pitää ilmoittaa päivitetyt päästötavoitteensa vuoden 2020 aikana. Ratkaiseva merkkipaalu on loppuvuodesta Glasgow’ssa pidettävä seuraava YK:n ilmastokokous.

Hyvä uutinen on se, että jo noin 80 maata on ilmoittanut päivittävänsä sitoumuksensa. Huono uutinen on se, että ryhmään kuuluu lähinnä pieniä ja köyhiä maita, joiden osuus maailman päästöistä on vaatimaton.

Kaikki taito ja voima ilmaston tueksi

Viime kuussa EU sopi askelmerkeistä oman tavoitteensa tarkistamiselle. Komissio lupaa esityksen kesään mennessä.

Vaikka EU sitoutuisi kuinka reippaisiin päästövähennyksiin tahansa, yksin sillä ei vielä maailmanlaajuista ilmastokriisiä ratkaista. Siksi avainasemassa on se, miten Eurooppa saa valjastettua vaikutusvaltansa muiden suurten päästäjien suostuttelemiseen.

Yksi ratkaiseva hetki koittaa syyskuussa. Tuolloin EU ja Kiina kokoontuvat Saksan Leipzigissa yhteiseen huippukokoukseen. Parhaassa tapauksessa maailman suurin ja kolmanneksi suurin päästöjen tuottaja voisivat tuolloin ilmoittaa yhdessä rohkeammista ilmastotoimista.

Ei ole syytä vähätellä haasteen suuruutta. EU ei ole varsinaisesti tullut tunnetuksi tehokkaana maailmanpolitiikan toimijana. Kansainvälinen tilanne on jännitteinen, ja aiemmin ilmastojohtajan mainetta havitellut Kiina on viime aikoina antanut monia huolestuttavia merkkejä.

Uuden komission luotsaama Eurooppa on alkavana vuonna ilmaston parhaita toivoja. Se kuitenkin edellyttää sitä, että unioni valjastaa ilmastotyön edistämiseen kaiken taitonsa ja voimansa ylintä johtoa myöten.

“

Ilmaston kannalta 2020 on ratkaiseva vuosi.

Vaikka Suomen puheenjohtajuuskausi päättyy vuodenvaihteessa kellon lyödessä 24, voi maallamme olla tärkeä rooli myös alkavana vuonna. Suomen hallitus voi hyödyntää puolen vuoden aikana syntyneet verkostot ja kannustaa liikkeelle muita jäsenmaita. Suomalaisella komissaarilla Jutta Urpilaisella on puolestaan ilmastodiplomatian kannalta keskeinen kansainvälisten kumppanuuksien salkku.

”Kairos” tarkoittaa nykykreikassa säätä. Antiikin kreikassa sana merkitsi kuitenkin myös oikeaa aikaa.

Ilmaston kannalta kairos, oikea aika, on vuosi 2020. Siitä pitää tehdä enemmän vuoden 2015 kuin 2016 kaltainen.

Siitä on tehtävä ilmastotoiminnan vuosi. Työssä voimme auttaa me kaikki.