archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Aurinkoenergiaa? Kuluttajat tarvitsevat yksilöllisempää neuvontaa

Aurinkoenergian suosio kasvaa Suomessa, mutta sen käyttöä tulee vauhdittaa huomattavasti nykyisestä, jotta yllämme ilmastotavoitteisiin. Tänään julkaistussa selvityksessä on tarkasteltu niitä haasteita ja ongelmia, joita ihmiset kohtaavat hankkiessaan aurinkopaneeleja. Keskeinen haaste on kuluttajien vaikeus löytää tietoa, joka huomioisi kunkin yksilölliset tarpeet ja tukisi investointipäätöstä. Kuluttajien energianeuvontaa pitäisi miettiä uudelleen.

Kirjoittaja

Lotta Toivonen

Asiantuntija, Luonto ja arki

Julkaistu

Energiavirasto uutisoi viime viikolla, että sähköverkkoon kytketty aurinkosähkökapasiteetti kolminkertaistui Suomessa viime vuonna. Tämä on hieno uutinen. Mutta kun kuulee, että sähköverkkoon liitetyn aurinkosähkötuotannon kapasiteetti on edelleenkin vain noin 27 MW, josta asuinkiinteistöissä olevan kapasiteetin osuus on noin 40 prosenttia, ymmärtää, että työtä määrän kasvattamiseksi riittää. Vertailun vuoksi on hyvä tiedostaa, että Sitran vuonna 2016 teettämän selvityksen mukaan potentiaalinen kansalaisten asuinrakennuksiin asentaman aurinkosähkökapasiteetin määrä voisi olla 2200 MWp. Vuonna 2030 sähköä voitaisiin asuinrakennusten katolla tuottaa siis noin 1,7 TWh, joka vastaisi noin neljännestä kotitalouslaitteiden tämän hetkisestä kulutuksesta.

Tänään julkaistussa Turun kaupungin, Turku Energia Oy:n ja Sitran teettämässä Aurinkoenergia- ja kysyntäjoustoselvityksessä on tarkasteltu sitä, millä perusteilla aurinkopaneelien hankintaan lähdetään ja mitkä ovat yleisimpiä ongelmia, joita ihmiset kohtaavat hankkiessaan aurinkopaneeleita. Selvityksen on toteuttanut Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Selvitystä varten haastateltiin Turun alueella toimivia isännöitsijöitä, kiinteistön hallinnasta vastaavia henkilöitä sekä tehtiin muutama kuluttajille suunnattu ryhmähaastattelu. Haastatteluissa kartoitettiin yksityishenkilöiden palvelujen ja neuvonnan tarvetta, sekä tekijöitä, jotka hankaloittavat aurinkopaneelien hankintaa.

Selvityksessä esille nousseita asioita ovat muun muassa kuluttajien epävarmuus aurinkojärjestelmien hinnoista ja kannattavuudesta, saatavilla olevan tiedon puolueettomuus ja tämän tiedon kokeminen liian tekniseksi tai hankalasti ymmärrettäväksi. Kuluttajat kaipaavat erityisesti tietoa, joka ottaisi huomioon heidän yksilölliset tarpeensa auttaen heitä valitsemaan energiajärjestelmän, joka sopii juuri heidän tarpeisiinsa ja kiinteistöönsä.  Selvityksestä kävi ilmi, että myös kaupunkien tulee tarkastella omia lupakäytäntöjään ja helpottaa niitä sekä tiedottaa niistä entistä paremmin.

Nyt tehty selvitys tukee omaa käsitystäni siitä, että nykyisenlainen energianeuvonta kaipaa uudistamista. Vaikka selvityksessä tuodaan esille tiedonhankinnan vaikeus, ei itse tiedosta ole tämän päivän internet-keskeisessä maailmassa enää puutetta. Kyse on ennemminkin siitä, miten oikea tieto saadaan oikealle henkilölle oikeaan aikaan ja miten luotettavana päätöstä tekevä kuluttaja tämän tiedon kokee. Kaikki eivät ole kiinnostuneita käyttämään aikaansa tiedonhakuun, joten tiedon tulee myös olla helposti ja nopeasti saatavilla ja helposti ymmärrettävää. Oikea tieto yhdistettynä tarvittaviin päätöksenteon välineisiin kuten kuluttajalle  sopivaan rahoitusratkaisuun myös nopeuttaa ja helpottaa päätöksentekoprosessia. Energianeuvontaa koskeva kysymys onkin lähinnä siitä, miten tällainen tieto saadaan tarjolle, kenen sitä pitäisi tarjota ja pitäisikö yhteiskunnan tukea tällaista neuvontaa? Vai pystyttäisiinkö kuluttajan näkökulmasta luotettavaa tietoa tuottamaan liiketaloudellisesti kannattavasti?

Yllä olevaan kysymykseen ei varmastikaan ole yhtä oikeaa vastausta. Kaupungit ja muut julkisen sektorin tarjoamat energianeuvojat koetaan yleensä puolueettomiksi tietolähteiksi, mutta näiden tahojen haasteena on juuri kuluttajien kaipaaman, heille räätälöidyn tiedon tarjoaminen ilman että vääristetään kilpailua markkinoilla. Julkisen sektorin tarjoama energianeuvonta maksetaan verovaroista, joten kuluttajat itse myös loppupeleissä maksavat sen. Kaupallisten tahojen tuottaman tiedon kuluttajat taas saattavat usein kokea epäluotettavaksi ja kaupallisten toimijoiden omien intressien mukaisiksi. Lisäksi energianeuvonnan tuottaminen liiketaloudellisesti kannattavasti on ainakin toistaiseksi ollut haastavaa, eivätkä kuluttajat ole loppujenlopuksi olleet riittävän halukkaita maksamaan tällaisesta palvelusta.

Sen pohtiminen, millaista energianeuvonta tulevaisuudessa pitäisi olla, mitä kaikkea sen tulee sisältää ja kenen sitä tulee tarjota, vaatii kokonaisvaltaista ja monipuolista keskustelua. Jotta aurinkoenergian tuotanto Suomessa ottaa isomman harppauksen, edellyttää se kaikkien eri tahojen yhteistyötä energianeuvonnan kehittämiseksi. Mukaan työhön tarvitaan niin kotitaloudet, julkinen sektori, rahoituslaitokset, energiayhtiöt kuin aurinkosähköjärjestelmien toimittajat. Tehokkain ratkaisu syntyy varmasti silloin kun jokainen tekee jotakin – sen minkä parhaiten osaa – ja kaikkien yhteisenä tavoitteena on tuottaa Suomen asuinrakennuksissa aurinkosähköä vuonna 2030 lähes 2 terawattituntia. Toivottavasti tämä tänään julkaistu selvitys edistää tällaisen keskustelun syntymistä ja johtaa nopeasti hyvään ja toimivaan ratkaisuun.

Mistä on kyse?