Ei kovin reilua! Nuorten tulevaisuususko huutaa ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta

Maailmanlaajuiset megatrendit murentavat myös suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kannattelevaa yhteiskuntasopimusta, kuten käy ilmi Sitran tuoreesta Megatrendit 2026 -raportista. Yhteiskuntasopimuksen uudistamisen tarvetta voi ja tulee tarkastella myös siitä näkökulmasta, miten oikeudet, velvollisuudet sekä valta, vastuu ja kustannukset jakautuvat yhteiskunnassa eri sukupolvien välillä – ja kuinka oikeidenmukaista se on.

Ei kovinkaan reilua, olisi todennäköisesti vastaus, jos yhteiskuntasopimuksesta kysyttäisiin tämän päivän nuorilta sukupolvilta. Kokemus sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta nostettiin yhdeksi nuorten tulevaisuususkoa heikentäväksi kehityskuluksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen asiantuntijaryhmän maaliskuussa julkaisemassa loppuraportissa. Minulla oli ilo ja kunnia toimia ryhmän jäsenenä.

Nuorten esiin nostama kysymys sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta kumpuaa kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, jonka mukaan nykyinen yhteiskunta ja päätöksenteko on valjastettu palvelemaan nykyisten päättäjä- ja äänestäjäsukupolvien lyhytnäköisiä etuja. Tämän seurauksena yhteiskunta ei enää kykene tuottamaan riittävän vakaita, turvallisia ja ennustettavia rakenteita, joiden varassa nuoret kokevat voivansa suunnitella ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Päinvastoin tehtyjen ja tekemättömien päätösten kustannukset ovat jäämässä kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti nuorten ja tulvien sukupolvien maksettavaksi.

Viime syksynä julkaistussa Sitran ennakointikatsauksessa kirjoitimme käynnissä olevien kehityskulkujen viittaavan siihen, että kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ei ole katoamassa mihinkään – päinvastoin sitä tullaan koettelemaan yhä vahvemmin. Asian korjaamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmä esitti toimenpidesuosituksissaan, että Suomessa tulisi käynnistää laaja keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja aloittaa uuden yhteiskuntasopimuksen valmistelu. Lisäksi tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus pitää turvata kirjaamalla ne lakiin. Ja toimiin pitää tarttua pikaisesti.

Ratkaisuja on olemassa!

Mitä jos nuoret ja tulevat sukupolvet menettävät uskonsa tulevaisuuteen ja sukupolvien väliseen oikeidenmukaisuuteen? Jos ja kun nuorten kannettavaksi ollaan sälyttämässä vastuu hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta ja rahoittamisesta, mikä on se lupaus, jonka voimme heille tulevaisuudesta antaa? Entä voiko edustuksellinen demokratia ja poliittisen päätöksenteko säilyttää oikeutuksensa nuorten ja tulevien sukupolvien silmissä, jos se ei kykene turvaamaan heidän oikeuksiaan, hyvinvointiaan ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta?

Vaikka kysymykset ovat suuria, voivotteluun ja voimattomuuteen ei kuitenkaan ole aihetta. Kuten esimerkiksi OKM:n loppuraportti osoittaa, ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi on olemassa. Suositusten mukaisesti Suomessa tuli käynnistää laaja, avoin sekä nuoria ja eri ikäisiä kansalaisia laajasti osallistava julkinen keskustelu sukupolvien välisen yhteiskuntasopimuksen uudistamisesta. Samaan aikaan edustuksellista demokratiaa ja siihen perustuvaa päätöksentekojärjestelmää tulisi uudistaa sitovilla rakenteilla ja mekanismeilla niin, että sukupolvien välisen oikeidenmukaisuuden ja tulevien sukupolvien oikeuksien toteutuminen ei olisi ainoastaan nykyisten sukupolvien hyväntahtoisuuden varassa. 

Tarvitaan myös laajempi ja kokonaisvaltaisempi kulttuurinen muutos, jotta kykenemme yksilöinä ja yhteiskuntana kantamaan vastuuta ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta ja toisaalta arvostamaan nuoria yhteiskunnan täysipainoisina jäseninä, joilla on oikeus saada äänensä kuuluviin päätöksenteossa, joka vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa.