Kommentti
Arvioitu lukuaika 5 min

EU määrittää pelisääntöjä datataloudelle – näin uusi sääntely vaikuttaa sinuun ja meihin kaikkiin

Lähivuosina alustataloutta sekä datan liikkuvuutta ja käyttöä koskevat pelisäännöt luodaan globaalisti, ja EU näyttää nyt johtajuutta.

Kirjoittajat

Kristo Lehtonen

Teemajohtaja, Reilu datatalous, Sitra

Laura Halenius

Projektijohtaja, Datatalouden tiekartta, Sitra

Julkaistu

Komission tänään julkistama ehdotus datasäädökseksi on osa EU:n datastrategiaa ja viiden mittavan lainsäädäntöehdotuksen sarjaa, joilla digitalisoituvaa Eurooppaa rakennetaan. Kokosimme päähuomioita EU:n uudistusvyörytyksestä ja sen vaikutuksista.

Mihin EU pyrkii digitalisaatiota koskevalla sääntelyllä?

Euroopan unionin tietosuoja-asetus (GDPR) astui voimaan vuonna 2018. Sen jälkeen EU:ssa on tullut sarja kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia, joilla pyritään sääntelemään internetpalveluita, kuten somealustoja ja netin hakukoneita. Voidaan jo puhua datatalouden regulaatiotsunamista.

Uuden lainsäädännön nähdään ohjaavan suotuisasti Euroopan digitaalisen talouden kehitystä ja parhaimmillaan toimivan esimerkkinä myös globaalille kehitykselle kohti reilumpaa datataloutta. Nykyisessä datataloudessa digijättien intressi on ylikorostunut yksilön ja yhteiskunnan intressien kustannuksella.

Miksi EU aktiivisesti rakentaa ja sääntelee datavetoista taloutta?

EU:n datastrategiaa toteuttavan sääntelyviisikon (Digital Markets Act, Digital Services Act, Data Governance Act, Data Act, Artificial Intelligence Act) tarkoituksena on lisätä datan hyötykäyttöä EU:n sisämarkkinoilla. Se pyrkii myös luomaan yhtenäiset säännöt ja tasapuoliset olosuhteet kaikille toimijoille. Toisin sanoen tarkoituksena on luoda toimivat datan sisämarkkinat EU-alueelle.

Ennen kaikkea uuden sääntelyn on tarkoitus kohentaa pienempien toimijoiden mahdollisuuksia dataliiketoimintaan.

Mitkä ovat datastrategian keskeiset lainsäädäntöehdotukset?

Datahallintasäädös eli DGA (Data Governance Act): Helpottaa datan liikkumista julkisen ja yksityisen sektorin välillä luomalla hallinnolliset raamit datan turvalliselle jakamiselle.

Digimarkkinasäädös eli DMA (Digital Markets Act): Asettaa uusia velvoitteita suurille digitaalisten markkinoiden toimijoille eli niin sanotuille portinvartijayrityksille kilpailun edistämiseksi.

Digipalvelusäädös eli DSA (Digital Services Act): Uudistaa sähköisen kaupankäynnin ja välityspalveluiden, kuten some-alustojen, velvoitteet ja vastuut koko sisämarkkinoilla. Se tuo yrityksille koon ja roolin mukaan kasvavia velvoitteita.

Tekoälyasetus eli AIA (Artificial Intelligence Act): Luo riskiperusteisen lainsäädäntökehikon tekoälylle ja kieltää joidenkin tekoälyohjelmistojen käytön kokonaan.

Datasäädös eli DA (Data Act): Datasäädös on viidestä säädösehdotuksesta merkittävin ja vertautuu merkitykseltään tietosuoja-asetukseen (GDPR). Tämä säädös koskee kaikkea dataa (ei vain henkilötietoa). Tarkoitus helpottaa dataan pääsyä ja datan jakamista.

Mitä hyötyä uudistuksista on yksilöille?

Maailman arvokkaimmat yritykset ovat globaaleja digijättejä, joiden arvo perustuu meiltä yksilöiltä tulleeseen dataan. Me yksilöt olemme moderni dataproletariaatti.

Sääntelyn on tarkoitus lisätä yksilöiden kontrollia meistä kerättyyn dataan tai dataan, jonka luomisessa olemme olleet mukana.

Esimerkiksi datasäädöksessä lisätään merkittävästi yksilön kontrollia. Datasäädöksen mukaan, jos on osallistunut datan luomiseen, pitää olla oikeus päästä käsiksi dataan ja jakaa sitä kolmansille osapuolille. Esimerkiksi jos hankit älyjääkaapin tai ajat uudehkolla autolla, kuten sähköautolla, keräävät nämä tuotteet paljon dataa. Käyttäjänä olet osallistunut datan luomiseen älyjääkaappia käyttämällä tai sähköautoa ajamalla, ja datasäädöksessä saat oikeuksia suhteessa tähän dataan. Tuote ja siihen liittyvä palvelu pitää suunnitella niin, että käyttäjä pääsee dataansa käsiksi ja hänelle tulee oikeus jakaa sitä kolmansille osapuolille, kuten vaikkapa sähköauton huoltodataa huoltoliikkeelle, ja tätä ei saa teknisesti estää.

Entä yrityksille?

Data on nykyisin talouden tärkein raaka-aine. Ongelmana on tällä hetkellä, että toimijat eivät jaa dataa keskenään, tieto ei ole yhteensopivaa ja keskeiset palvelut ja infrastruktuuri ovat voimakkaasti keskittyneet, ja sitä kautta markkinoilla on epätasapaino datan saatavuudessa ja käytössä. Erityisen ongelmallinen tilanne on pk-yrityksille. Sääntelyllä pyritään varmistamaan, että kilpailu toimii ja data liikkuu digitaalisilla sisämarkkinoilla.

Miten yhteiskunta sitten hyötyy?

Yhteiskuntina olemme heränneet siihen, että tietyt keskeiset somealustat ovat niin sanottua yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria esimerkiksi demokraattisen keskustelun kannalta. Alustoilla ja niiden algoritmeillä on paljon valtaa siihen, mitä yksilöt näkevät somekuplissaan, kuten Facebookin tai Instagramin virrassa.

Jos tätä valtaa kyetään hyödyntämään ihmisten manipuloimiseksi – esimerkiksi valetietoa jakamalla – pahimmillaan vaarantuu demokraattisen järjestelmän toimivuus, joka perustuu ajatukseen autonomisista yksilöistä, jotka ovat kykeneviä tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Mitä vaikutuksia säädöksillä tavoitellaan maailmanlaajuisesti?

Oikein toteutettuna nyt muodostuva datalainsäädäntö voi olla seuraava asia, joka menee niin sanotun ”Brussels Effect’ -otsikon alle. On mahdollista, että uudesta datalainsäädännöstä kehittyy toisin sanoen maailmanlaajuinen standardi.

Tämä olisi merkittävä kilpailukykytekijä EU:lle ja Suomelle. Edellytyksenä toki on, että yritykset rakentavat uusia liiketoimintamalleja etupainotteisesti kehittyvän lainsäädännön päälle.

Onko lakipakettien läpimeno jo varmaa?

DGA, DMA ja DSA ovat lähes varmoja, AIA on todennäköinen ja DA mahdollinen. Tekoälysäännöksen ja datasäännöksen soveltamisala on edelleen auki.

Millaisia esteitä uuden lainsäädännön tiellä on?

Yksi vaikeimmista kysymyksistä on nykyisen sääntelyn, kuten tietosuoja-asetuksen, yhteensovittaminen uusien ehdotusten kanssa. Lisäksi osa ehdotuksista on kiistanalaisia, kuten suhtautuminen liikesalaisuuksiin tai immateriaalioikeuksiin, taikka vaade jakaa dataa julkisen sektorin kanssa poikkeustilanteissa, esimerkiksi terveyskriiseissä. Monet asiat ovat vielä auki tai alttiita kritiikille. Voittajia ovat ne, jotka kykenevät mukautumaan nopeasti uuteen sääntelyyn.

Myös tietoisuus uudesta lainsäädännöstä on vajavaista. Monet asiantuntijat ovat tietoisia sääntelyehdotuksista, mutta harvalla on kokonaiskuvaa siitä, millaisen kokonaisuuden nämä viisi aloitetta muodostavat. Tämä voi olla suuri riski digitaalisten sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.

Kouluttamisella on merkittävä rooli ongelman selättämisessä. Tehtävä on suuri, joten saatamme tarvita datatalouden perusteiden opetusta kaikille kansalaisille.

Mitä Sitra tekee auttaakseen suomalaisia ymmärtämään paremmin kehittyvää datalainsäädäntöä?

Datatalouden tiekartta -projektissa seuraamme ja vaikutamme aktiivisesti kehittyvään lainsäädäntöön. Kevään 2022 aikana teemme yhdessä asianajotoimisto Bird & Birdin kanssa analyysia kehittyvästä lainsäädännöstä ja sen kokonaisvaikutuksesta.

Mistä on kyse?