Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Noora Lindroos, Sitra

Julkaistu 18.12.2019

Hiilijalan­jäljen vuosi 2019

Hiilijalanjäljen mittaaminen on ollut vuoden 2019 hittituote. Mutta onko laskureilla väliä, jos päästöt kuitenkin edelleen kasvavat? Kyllä on.
Kirjoittajat

Michael Lettenmeier on resurssiviisauden ja vähähiilisen elämäntavan konsultti, Aalto-yliopiston tutkijatohtori ja D-mat oy:n toimitusjohtaja. Hän on tiiminsä kanssa ollut mukana suunnittelemassa Sitran elämäntapatestiä, koonnut ja arvioinut 100 fiksua arjen tekoa sekä järjestänyt Tulevaisuuden kotitalous -pilotin.

Kestävän kulutuksen professori, Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Hiilijalanjälkityökalut ovat olleet tämän vuoden hittituote. Vuoden aikana esimerkiksi Kesko, S-ryhmä ja Nordea ovat esitelleet omat jalanjälkilaskurinsa. Sitran elämäntapatestiä on tehty jo lähes 900.000 kertaa ja Sitoumus-palvelun testiä noin 60.000 kertaa. Laskurit tekevät korkealentoisesta ilmastopolitiikasta arkista.

Jalanjälkilaskentaan liittyy kuitenkin epäilyjä: voivatko kuluttajien valinnat ohjata talouden isoa rakennusmuutosta? Onko laskureilla väliä, jos kokonaispäästöt kasvavat ja tulevaisuuspolut vähähiilisyyteen puuttuvat? Kyllä on. Hiilijalanjäljen vuosi on ollut tärkeä monella tapaa, eikä kuluttajien roolia kannata vähätellä. Vuotta voi tarkastella ainakin näistä näkökulmista: hiilitalous, joukkoliike, kohtuullisuusinnovaatiot ja hiilikädenjälki.

Hiilitalous: Viime viikolla Nordea kertoi, että hiilijalanjäljen saa tilinotteen oheen. Hiilipäästöistä on syntynyt rahan tapaan mitattava asia: ilmaston lämpenemisen ehkäiseminen luo päästöille rahallisten tulojen kaltaisen kiintiön, jonka puitteisiin päästöt eli menot pitää saada mahtumaan. Kuten rahaa, päästöjä joudutaan suunnittelemaan ja budjetoimaan tärkeiden asioiden saavuttamiseksi. Yksittäisten kotitalouksien toiminta on antanut mallin kaupunkien hiilibudjetointiin. Tampere tekee ilmastobudjettia. Lahden asukkaille on tarjolla liikkumisen henkilökohtainen hiilibudjetti.

Joukkoliike: Markkinataloudessa yritykset matkivat toisiaan. Tätä kutsutaan isomorfismiksi. Hiilijalanjälkilaskuri on bandwagon-ilmiö, joka leviää kuluttajamarkkinoilla. Miten enemmän laskureita, sitä suurempi tarve laskureille. Matkiminen markkinoilla kerryttää voimaa ja vaikuttavuutta kuluttajien yksittäisille teoille. Yritysten asiakasrajapinnoille ilmaantuvat laskurit puolestaan näkyvät niillekin, joille asia on ollut vähemmän tärkeä.

Kohtuullisuusinnovaaatiot: On totta, että hiilijalanjälkiä tarkastelemalla ei ole helppo muuttaa kaukolämpöverkon kaltaisia järjestelmiä tai suunnitella ja rakentaa kestäviä kaupunkeja. Laskureiden ehdoton valtti kuitenkin on niiden kyky puuttua kulutuksen kokonaismäärään ja kohdistaa huomio kohtuullisuuteen. Hiilijalanjäljen pienentäminen on yksinkertaisimmillaan vain ostamisen vähentämistä. Sitran raportti 1,5 asteen elämäntavoista arvioi, että kulutuksen hiilijalanjäljen on tiputtava alle neljännekseen kymmenessä vuodessa. Tämä ei ole mahdollista ilman kohtuullisuusinnovaatioita. UseLess -start-up kehittää palveluita, jotka auttavat kuluttajia vähentämään kulutustaan ja käyttämään rahansa päästövähennyksien tavoitteluun.

Hiilikädenjälki: Hiilijalanjäljen vuonna ilmassa on ollut sekä innostusta että kompensaatiokyynisyyttä: lentäminen ja muu kulutus voi jatkua, kunhan maksamme pienen synninpäästön. Alkuvuodesta Compensate-säätiö ryhtyi toimintaan, jonka tarkoituksena on ollut luoda kuluttajille mahdollisuus kompensoida hiilijalanjälkensä. Tässäkin tapauksessa pieni alku on merkittävä muutos. Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan välttämättä hiilinieluja. Niitä varten tarvitaan pääomia, oli kyse sitten metsittämisestä, soiden ennallistamisesta tai teknisemmistä keinoista hiilen poistoon ilmakehästä. Hiilijalanjäljen vuonna rahan suuntaaminen tulevaisuuden rakentamiseen, hyvän tekemiseen ja hiilikädenjälkeen muuttui muodikkaaksi. Tulevana vuonna muutos voimistuu, kuluttaja- ja kansalaisvetoisesti ja ilmastokonferensseista huolimatta.

 

Mistä on kyse?