Kuva: Joanna Moorhouse

Julkaistu 19.12.2016

Ideakuulutuksen satoa: eMentoroinnin tulevaisuutta luodaan nyt

Mikä ihmeen eMentorointi? Tuula Rajander kertoo, miten mentorointi siirtyi digiaikaan.
Kirjoittaja

Tuula työskentelee aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPAssa suunnittelijana ja  eMentorointihankkeen projektipäällikkönä.

Maailma muuttuu ja sen myötä myös korkeakoulujen strategiat. Siksi koulutuksen ja sen osana mentoroinnin yhtenä merkittävänä oppimisen muotona on oltava tiukasti mukana digimuutoksessa. Digitaalinen ja sosiaalinen media sekä mobiili- ja älylaitteet ovat jo tällä hetkellä osa opiskelijoiden arkipäivää ja vapaa-aikaa, joten heille esimerkiksi iPadit ja älypuhelimet ovat luonteva tiedon etsimisväline, oppimisalusta ja vuorovaikutuskanava.

Opiskelijan arkioppiminen mahdollistuu jo hyvin digitaalisten viestintäkanavien ja sähköisen median kautta. Sen vuoksi koulutuksen ja opetuksen kehittämisen näkökulmasta niin opiskelijat kuin kouluttajatkin tarvitsevat kriittistä otetta valitessaan sopivia välineitä tukemaan oppimista ja opetusta. eMentorointikoulutus tukee alkuvaiheessaan autenttista digiajan oppimista.

Tässä viisi vinkkiä opetuksen ja oppimisen kehittämiseen: 1. Luomme yhteisön ja varaamme ajan henkilöstön digipedagogisen osaamisen kehittämiseen. 2. Toimimme opettajina yhä enemmän (e-)mentorin roolissa. 3. Panostamme digiohjaukseen. 4. Osallistumme oikeisiin työelämäprojekteihin. 5. Vahvistamme tutkimusperustaista digiopetuksen ja -oppimisen kehittämistä.

Digitaaliset välineet ja uudet teknologiat eivät itsessään muuta opetuksen ja oppimisen perimmäistä tavoitetta. Muutos tulee juuri siitä, miten median eri muotoja, kuten digitarinoita, videoita tai pelejä, käytetään oppimisen tukena. Helena Aarnio ja Jouni Enquist toteavat Ammattikasvatuksen aikakauskirjassa julkaistussa artikkelissaan Uudistettu DIANA-malli kehykseksi digiajan oppimiselle, että opiskelijan osaamisen kehittymiseen digiajan oppimisympäristöissä tarvitaan mm. autenttisuutta, teorian ja käytännön integrointia sekä ennen kaikkea dialogisuutta. Tämä dialogisuus erityisesti vaatii Aarnion ja Enquistin mukaan uskallusta, se on kuin hyppy tuntemattomaan. Kirjoittajat puhuvatkin digiloikan sijaan dialogiloikasta. Täysin ilman haasteita ei eMentorointia kuitenkaan voida toteuttaa.

Kirjallisuudessa esitetään yhdeksi haasteeksi ennakkoasenteet digitaalista mentorointia kohtaan. Onneksemme olemme saaneet nyt käynnissä olevaan koulutukseen mukaan ennakkoluulottomat osallistujat, joten tämä ensimmäinen haaste on ylitetty. Muita kirjallisuuden esittämiä haasteita ovat mm. luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutussuhteen ylläpitäminen sekä käyttäjäystävällisen teknologian löytäminen ja tietosuoja. Näihin haasteisiin etsitään ratkaisuja hankkeen aikana. Koulutuksen aikana on jo noussutkin esiin visaisia kysymyksiä mm. tekijänoikeuksiin liittyen, kun opiskelijat tekivät omia profiilivideoitaan.

Yksi eMentorointihankkeen päätavoitteista on tukea valmistuvia ammattikorkeakoulun perustutkinto-opiskelijoita, eli hankkeen aktoreita, heidän siirtymisessään opinnoistaan työelämään. Digitaalistuvaan työelämään tarvitaan monipuolisia digitaitoja, joita eAktorit ja eMentorit pääsevät hankkeessa yhdessä ottamaan haltuun ja näin kehittämään omia työelämävalmiuksiaan.Tulevaisuutta eMentoroinnin saralla luodaan siis nyt.

Ideakuulutuksen satoa -blogisarjassa pohditaan, mistä vipua korkeasti koulutettujen työelämävalmiuksiin. Tuula Rajander osallistui tiiminsä kanssa Sitran ideakuulutukseen idealla eMentorointi amk-opiskelijan tukena.

Mistä on kyse?