Julkaistu 23.05.2018

Kannusteet nopeuttamaan väistämätöntä kiertotaloutta

Valtio voi jouduttaa siirtymää kiertotalouteen tekemällä kestävistä valinnoista houkuttelevampia. Suomen kannattaisi ottaa mallia muissa maissa hyviksi havaituista ratkaisuista.
Kirjoittajat
Johtaja, Hiilineutraali kiertotalous, Sitra
Projektijohtaja, Kiertotalous, Sitra
Kari Herlevi on Sitran kiertotalous -avainalueen vetäjä ja kiertotalouden moniosaaja.

Vanha lääke talouskasvun kiihdyttämiseen on kulutuksen lisääminen. Kansalaisia on kannustettu suuntaamaan tileillään makaava laiska raha tuotteiden, mielellään kotimaisten, hankkimiseen. Tällöin myös tuotanto lisääntyisi tuoden mukanaan uusia työpaikkoja ja hyvinvointia.

Sinällään perusteltu ajattelumalli on nyt päivitettävä nykypäivään. Työpaikkamme ja hyvinvointimme eivät enää kauaa voi perustua neitseellisistä raaka-aineista valmistettujen, usein lyhytikäisten tuotteiden valmistukseen ja kulutukseen. Luonnonvarojen ylikäyttö, ilmastokriisi ja biodiversiteettikato ovat asettaneet uudet rajoitukset.

Tuotteiden omistamisen ja kuluttamisen sijaan on siirryttävä käyttämään enemmän palveluita ja kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita sekä jakamaan tuotteita keskenämme.

Siirtymä kiertotalouteen on väistämättä edessämme. Ne maat ja yritykset, jotka edelläkävijöiden joukossa luovat ratkaisuja usean tuhannen miljardin euron maailman markkinoille, saavuttavat etulyöntiaseman vientitulojen kotiuttamisessa.

Uusi talousmalli vaatii uudenlaisia kannusteita. Valtio voi jouduttaa siirtymää tekemällä kestävistä valinnoista houkuttelevampia.

Olisikin järkevää, että ympäristön kannalta kestävämmät hyödykkeet olisivat myös kukkaron kannalta houkuttelevia.

Verotus on tässä oiva keino. Verotus tulisikin nähdä yhteiskunnan uudistumisen työvälineenä peruspalveluihin tarvittavan rahoituksen keräämisen rinnalla. Verotus pitäisi suunnata siten, että verotetaan enemmän sitä, mitä halutaan vähemmän – ja vähemmän sitä, mitä halutaan enemmän.

Työn ja yritystoiminnan verotusta tulisi keventää – haluammehan työpaikkoja ja kilpailukykyä. Samalla ympäristön ja ilmaston saastuttamisen sekä luonnonvarojen ylikäytön verotusta tulisi kasvattaa – haluammehan kilpailukykyä ja tulevaisuuden.

Raha on tehokas väline ohjaamaan kuluttajien valintoja. Palveluiden käyttämisestä voidaan tehdä tuotteiden kuluttamisen sijaan houkuttelevaa alentamalla kestävien palveluiden arvonlisäveroa. Ulottamalla kotitalousvähennykset kodin ulkopuolella tapahtuvaan korjauspalveluun, kulutus kohdistuisi tuotteen ostamisen sijaan tuotteen käyttöikää ylläpitävien palveluiden ostamiseen. Palveluilla on ympäristön kestävyyden lisäksi toinen hyvä puoli: ne luovat työpaikkoja.

Verotuksen ohella voidaan luoda useita muita kannusteita. Ensinnäkin kierrätetyillä materiaaleilla, niin kutsutuilla sekundäärisillä raaka-aineilla, pitäisi olla sama tai parempi markkina-asema kuin neitseellisillä raaka-aineilla laadusta kuitenkaan tinkimättä. Tämä koskee niin lannoitteiden kuin elektroniikkatuotteiden raaka-aineita.

Fossiilisten polttoaineiden käyttöön kannustavia tukia pitäisi suunnata uusiutuvan energian käyttöönottoon tai innovaatiotuiksi.

Myös julkisia hankintoja tulisi käyttää strategisena työkaluna kiertotalouden mukaisten ratkaisujen läpimurron saavuttamiseksi. Tämä koskee niin tuote palveluna -konsepteja kuin investointeja infrastruktuuriin. Mitäpä jos julkisissa keittiöissä tarjoiltaisiin vain pääasiassa kasvipohjaista ruokaa tai kunta hankkisi valaistuksen palveluna?

Materiaalien hävikki, kuten ruokahävikki, pitäisi minimoida esimerkiksi lainsäädännöllisin toimin ja tavoittein. Ranska on muun muassa kieltänyt lailla ravintoloiden ruokahävikin ja määrännyt sen jaettavaksi hyväntekeväisyyteen. Ranska on myös jo ilmoittanut luovansa samanlaiset kannusteet kauppojen myymättömille tekstiileille ja jatkossa hotellien, elektroniikka- ja huonekaluteollisuuden ylijäämätuotteille.

Suomen kannattaisikin ottaa käyttöön muissa maissa toimiviksi koetut ratkaisut ja soveltaa niitä omaan toimintaympäristöömme. Yllä on mainittu muutamia esimerkkejä kiertotalouden kannusteista. Kattavampi listaus löytyy Suomen kiertotalouden tiekartasta.

Kannusteita luotaessa on muistettava, että kiertotalous tulee nähdä arvonlisätekijänä kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. Sen vuoksi ei pidä luoda omaa erillistä kiertotalousregulaatiota vaan kiertotalouden periaatteet tulee sisällyttää kaikkeen regulaatioon – oli kyse ympäristö-, jäte-, tuote-, jakamistalous- tai verotuslainsäädännöstä.

Mistä on kyse?