Kansalaiskeskuste­lun järjestäminen vaatii raameja ja väljyyttä

”Suomen askeleet” –kansalaiskeskustelujen sarja oli Kansanvalistusseuran ja yhteistyökumppaneiden aloite osallistavan, sivistyneen ja rakentavan yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin luomiseksi. Keväällä 2017 kaikkiaan 27 keskustelutapahtumassa halusimme vahvistaa osallistujien dialogitaitoja ja osallisuuden kokemusta. Lisäksi pohdimme yhdessä deliberatiivisen demokratian World Cafe -menetelmän avulla tärkeitä arvoja ja rakenteita, joiden pohjalle Suomea rakennetaan tulevaisuudessa.

Tapahtumien järjestäjinä toimivat pääosin paikallinen kansalaisopisto ja vastuuhenkilö, joiden panos ja työtapa vaikuttivat merkittävästi tapahtuman syntyyn, ilmapiiriin ja jopa pöytäkeskustelujen kulkuun. Luomastamme konseptista ja yhtäläisestä ohjeistuksesta huolimatta 27 tapahtumaa muodostuivat keskenään hyvin erilaisiksi. En kuitenkaan pidä sitä lainkaan epäonnistumisena. Opin, että tärkeintä oli tehdä juuri tekeillä olevasta tapahtumasta onnistunut ja merkityksellinen kyseiselle ryhmälle siinä hetkessä.

Jos tarkoitus on vertailla samanlaisia tapahtumia ja analysoida niiden vaikutusta, on tiettyjen asioiden pysyttävä samanlaisina tapahtumasta toiseen. Vaikka konseptin puitteissa on hyvä osata luovia ja mahdollistaa hetkessä eläminen, rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun aikaansaamiseksi pitäisin kiinni ainakin seuraavista kohdista.

1. Fasilitaattoreiden osaaminen

Pienryhmien jututtajien eli fasilitaattoreiden osaamista ei voi painottaa liiaksi. Tehtävä ei kokemukseni mukaan vaadi tietyn alan tutkintoa tai vuosien ammattitaitoa. Enemmänkin kyse on persoonasta, innostuksesta, kuuntelemisen ja omien dialogitaitojen hallinnasta. Fasilitaattorin taito pitää pöytäkeskustelua yllä, aiheessa ja elävänä näkyy kaikessa: keskustelun kulussa, osallistujien kokemuksessa tapahtuman tunnelmasta, näkökulmien moninaisuudessa, ehdotusten laajuudessa ja innovatiivisuudessa, syntyneiden ratkaisujen muotoilussa ja ymmärrettävyydessä.

2. Osallistujien monimuotoisuus

Kun osallistujat ovat erilaisista taustoista ja heillä on erilaista elämänkokemusta, tulee esille monenlaisia näkökulmia ja siten keskustelukin on hedelmällisempää.

Jotta mukaan saadaan monimuotoinen joukko ihmisiä, on nähtävä vaivaa suunnitteluvaiheessa. Suomen askeleet -tilaisuuksissa käsiäänestyksissä havaittiin, että suurin osa osallistujista oli osallistunut vastaavanlaisiin keskusteluihin aiemmin. Mukaan olisi saatava jollakin konstilla myös ne, joilla ei ole kiinnostusta tai kokemusta yhteiskunnallisesta keskustelusta tai yhteistoiminnasta sekä ne, jotka eivät koe saavansa ääntään kuuluviin.

Kansalaiskeskusteluissa tuli esille, että ihmiset sitoutuvat keskusteluun parhaiten, kun tarjolla on aiheita omasta lähiympäristöstä. Pelkät suuret, ideologiset tai rakenteelliset ratkaisut eivät kosketa ihmisiä samalla tavalla. Mitä lähempänä konkretiaa ja omaa arkea käsiteltävä asia on, sitä voimakkaammin sitä lähdettiin ratkomaan.

Kun ryhmää onnistuttiin rikastuttamaan eritaustaisilla osallistujilla edes jonkin verran, palaute keskustelijoilta oli kiittelevä. Ihmiset kokivat saaneensa uudenlaisia näkökulmia ja ymmärrystä tuttuihin asioihin.

3. Prosessin eteneminen

Tiedetään, että kansalaiskeskusteluun osallistuminen vahvistaa osallisuuden kokemusta. Keskustelijoiden on tärkeä päästä esittämään omia näkemyksiään. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että yhdessä muodostetut ratkaisuehdotukset eivät jää vain keskustelutilaan. Tässä saattaa piillä syy siihen, että osallistamisen käytännöt eivät ole vielä rakentuneet sujuvaksi osaksi yhteiskunnallista toimintaa eivätkä kansalaiset koe sellaisia tutuksi ja vaikuttavaksi tavaksi toimia osana yhteiskuntaa.

Jotta kahvipöydästä päästään tekoihin, keskustelutapahtumaa seuraava polku pitäisi olla hyvin suunniteltu ja aikataulutettu. Mitä syntyneille ajatuksille ja ratkaisuille tehdään seuraavaksi? Mitä mahdollisia tahoja kuullaan, miten ja mihin ratkaisuehdotuksia viedään eteenpäin ja miten niitä työstetään yhdessä? Vaikka ratkaisut eivät sellaisenaan päätyisikään toteutukseen saakka, olemassa oleva suunnitelma jatkotyöstölle luo selkeämmän reitin asioiden muuttamiselle. Kun keskustelua seuraavasta prosessista viestitään jo kutsussa, se tuo uskottavuutta tapahtumalle ja vaikuttamismahdollisuuden kokemuksen osallistujille.

“

Eri taustaisten ihmisten joukossa on voimaa isompienkin haasteiden ratkomiseen

Deliberatiivinen demokratia ja keskustelut sen toteuttamiseksi ovat tärkeitä yhteiskunnan äänen tasaamiseksi. Edustuksellinen demokratia ei riitä saamaan kaikkien ääntä kuuluviin. Yksinkertaisesti, eri taustaisten ihmisten joukossa on voimaa isompienkin haasteiden ratkomiseen.

Jotta osallistamiskäytännöistä tulisi valtavirtaa, kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä olisi kurottava umpeen. Päättäjiä ja valtaa on estettävä lipumasta liian kauaksi kansalaisten arjesta. Aidon vaikuttamisen siltaa rakennetaan luomalla kansalaisraadeista ja -kuulemisista osa normaalia päätöksentekoprosessia sekä osoittamalla, että niillä on merkitystä.

Lue lisää:

• Yhteenveto Suomen askeleet -kansalaiskeskusteluista
• 100 askelta Suomen tulevaisuuteen -hanke osana Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -ohjelmaa.