Julkaistu 21.04.2016

Kohti oikeita kysymyksiä

Miten Ratkaisu 100 -kilpailussa ratkaistava ongelma valitaan?
Kirjoittaja
 
Antti Halonen

Hyvä hallinto ja vapaa kansalaiskeskustelu pohjautuvat 1700-luvun suureen sosiaaliseen innovaatioon – mikä olisi 2010-luvun vastine?

Pian juhlittavan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan varjossa vietetään toista kansallista merkkivuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 250 vuotta Ruotsin painovapauslain asettamisesta.

Mitä tekemistä 1700-luvun ruotsalaisella valtiosääntöoikeudella on 2010-luvun suomalaisen innovaatiokilpailun kanssa?

Yllättävän paljon.

Vuoden 1766 painovapauslaki on yksi Suomen historian tärkeimmistä sosiaalisista innovaatioista. Lyhyesti ja yksinkertaistaen, ns. säätyvallan aikana eläneiden Anders Chydeniuksen (synt. Sotkamossa 1729) ja Peter Forsskålin (synt. Helsingissä 1732) yhteiskunnallisesta toiminnasta kipinänsä saanut asetus lakkautti ennakkosensuurin Ruotsissa ja antoi ensimmäisen kerran maan kansalaisille mahdollisuuden lukea valtionhallinnon asiakirjoja.

Monen mielestä tylsältä tai jopa merkityksettömältä kuulostava asia loi perustan pohjoismaiselle julkisuusperiaatteelle, laille viranomaisen toiminnan julkisuudesta, nykyaikaiselle hyvälle hallinnolle ja vapaalle kansalaiskeskustelulle. Vastuuntuntoinen ja luotettava julkinen valta on ensimmäinen ja tärkein edellytys toimivalle kansalaisyhteiskunnalle ja sitä kautta keskinäiselle luottamukselle, yhteiskunnalliselle uudistumiselle ja innovaatioille.

Painovapauslakiin johtanut kehitys on kuin malliesimerkki sosiaalisen innovaation syntymisestä. Sen taustalla oli tunnistettu ja aito yhteiskunnallinen ongelma (kansalaisvapauksien ja -keskustelun puute), sitä ratkaisemaan asettui useita toisistaan riippumattomia toimijoita (Chydenius ja Forsskål olivat vain kaksi säätyvallan aikaisessa Ruotsissa kansalaisvapauksien puolesta toiminutta vaikuttajaa) ja hyvin pitkäjänteisellä työllä, argumentoinnilla ja kohdennetuilla toimilla saatiin ratkaisu, joka vakiintui vaiheittain yleiseen käyttöön ja jonka vaikutukset tuntuvat yhä.*

Kansakunnan ääni: vapaalla keskustelulla kohti oikeita kysymyksiä

Ratkaisu 100 -kilpailussa halutaan kunnioittaa 1700-luvulla syntyneitä julkisuuden ja vapaan kansalaiskeskustelun periaatteita.

Haastekilpailussa ratkaistavan haasteen määrittely alkoi helmikuussa kaikille avoimella ideakuulutuksella. Ehdotusten takarajaksi asetettuun 15.4. mennessä kansalaisilta saatiin yli tuhat haaste-ehdotusta. Näiden ehdotusten pohjalta rajataan lopullinen kysymys, johon syksyllä 2016 alkavassa kilpailussa haetaan vastauksia.

Haasteen yksityiskohtaista määrittelyä varten on koottu riippumaton, n. 25-henkinen ryhmä kansalaisista, jotka keskustelevat avoimessa ideakuulutuksessa tulleista ehdotuksista.

Tämä haasteraati jatkojalostaa tieteellisen tutkimuksen sekä aiheiden parissa toimivien ihmisten kokemustiedon tuella ideakuulutuksessa esitetyistä ideoista kolmesta viiteen haastetta, joista äänestetään yksi itse kilpailuun kaikille avoimessa yleisöäänestyksessä. Kaikki ideakuulutuksessa esitetyt ideat viedään raadille ja ne otetaan huomioon työskentelyssä.

Haasteraatiin on kutsuttu kansalaisia siten, että ihmisten erilaiset taustat, näkökulmat ja asiantuntemukset ovat edustettuina mahdollisimman kattavasti. Raadin jäsenet osallistuvat itsenäisinä kansalaisina, eivätkä edusta mitään taustaorganisaatiota eivätkä he lähtökohtaisesti ole haaste-ehdotusten aiheiden huippuasiantuntijoita. Heidän työnsä tukena on Sitrasta riippumaton selvitys- ja tiedonhankintakumppani, joka tuottaa raadin käyttöön tietoa ja etsii raadin kuultavaksi eri aihealueiden asiantuntijoita.

Haasteraati on muunnelma yhdysvaltalaisen Jefferson Centerin kehittelemästä deliberatiivisen demokratian periaatteisiin pohjautuvasta päätöksentekomenetelmästä, eli kansalaisraadista. Siinä ryhmä kansalaisia kokoontuu keskustelemaan ja tekemään keskusteluun pohjautuvia päätöksiä annetusta aiheesta. Tarkka toteutustapa voi vaihdella kansalaisraadille asetetun tavoitteen mukaan. Kansalaisraateja on hyödynnetty edustuksellisen päätöksenteon tukena useissa maissa. Esimerkiksi Britanniassa julkinen terveydenhuoltoyhtiö NHS on soveltanut kansalaisraateja, kun se on halunnut antaa kansalaisille lisää sananvaltaa NHS:n kehitykseen.

Varovaiset arviot ja nöyryys haasteen määrittelyn perustana

Haasteraadin työn tavoitteena on tuottaa kolmesta viiteen valmista haastetta yleisöäänestystä varten. Tehtävänanto on laaja ja vaikea. On lähes mahdotonta vertailla yhteiskunnallisia ilmiöitä ja nostaa yksi muita arvokkaammaksi tai tärkeämmäksi. On ymmärrettävä, että raadin määrittelemät haasteet ovat vain muutamat useista yhtä merkittävistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Haaste on uskottava vain, jos se pohjautuu tutkittuun tietoon ja monipuoliseen ja korkeatasoiseen keskusteluun. Yhteiskunnallisen haastekilpailun kohdalla hyvän haasteen ja odotustenhallinnan merkitys voimistuu entisestään. On pohdittava nöyrästi, minkälaisiin kysymyksiin haastekilpailulla voidaan ja kannattaa vastata ja minkälaisia tuloksia voidaan saavuttaa. On hahmotettava, mikä on realismia ja mikä utopiaa.

Haasteraadin työn lähtökohdat ovat yhtäältä äärimmäisen kiinnostavat ja toisaalta haastavat. Raadin päätöksenteon tulee pohjautua hyvin huolellisiin, historiallisesti syvällisiin ja varovaisiin arvioihin eri yhteiskunnallisten ilmiöiden välisistä syy- ja seuraussuhteista ja yhteiskunnallisen muutoksen mittasuhteista. Muutos on aina hidasta ja ennalta arvaamatonta. Harvalle yhteiskunnalliselle ongelmalle on edes olemassa yhtä ratkaisua eikä kaikkia ongelmia välttämättä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä ratkaisemaan. Kaikilla ratkaisuilla on hintansa eikä yksi ratkaisu voi miellyttää tai hyödyttää kaikkia. Ratkaisemalla yhden ongelman voi luoda kaksi uutta ongelmaa. Täydellisyyttä ei tavoiteta koskaan.

Raati aloittaa urakkansa huhtikuun lopussa ja sille on varattu aikaa kesäkuuhun asti. Raadin muotoilemat kolmesta viiteen haastetta avataan yleisöäänestykseen kesän jälkeen. Voit seurata haasteraadin työn etenemistä Sitran kanavilla tai tilaamalla Ratkaisu 100 -uutiskirjeen.

* Ruotsin ensimmäinen painovapauslaki oli loppujen lopuksi hyvin lyhytikäinen.  Vuoden 1772 vallankumouksessa valtaan noussut kuningas Kustaa III heikensi parlamentin ja säätyjen valtaa, peruutti useita yhteiskunnallisia uudistuksia ja palautti Ruotsiin yksinvaltaisen monarkian. Painovapauslain ensimmäinen ilmentymä huuhtoutui vallankumouksen aaltoihin, mutta innovaation siemen ei uponnut. Julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon idea jäi elämään ja juurtui myöhemmin osaksi pohjoismaista yhteiskuntajärjestelmää.

Mistä on kyse?