Kolme nostoa tulevaisuusvaliokunnan koronajulkaisusta

Tulevaisuusvaliokunnan tuore julkaisu tarjoaa tuhdin lukupaketin koronan vaikutuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Raportissa laaja joukko asiantuntijoita suosittelee myös toimenpiteitä ja hahmottelee tässä hetkessä oleellisia kysymyksiä. Millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa yhdessä?
Mikko Dufva

Kirjoittaja

Mikko Dufva

Johtava asiantuntija, Ennakointi, Sitra

Julkaistu

Mikko Dufva

Kirjoittaja

Mikko Dufva

Johtava asiantuntija, Ennakointi, Sitra

Julkaistu

Kirjoitussarja

Koronan vaikutukset

Blogi on osa Koronan vaikutukset -kirjoitussarjaa, jota julkaistaan kesän 2020 aikana. Sarjassa avataan koronan pidempiaikaisia vaikutuksia megatrendien avulla. Tunnistamme keskeisiä kysymyksiä ja valinnanpaikkoja, joista pitäisi parhaillaan keskustella, sillä koronan jälkeisen maailman perustuksia luodaan nyt. Nostamme myös muutoksen ensioireita eli heikkoja signaaleja sekä toivoa herättäviä kehityskulkuja.

Tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” joukko eri alojen asiantuntijoita hahmottaa mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Julkaisu on täynnä hyvin perusteltuja näkemyksiä koronakriisin vaikutuksista, epävarmuuksista ja suosituksista toimenpiteiksi.

Kirjoituksissa ei haikailla menneeseen, vaan katsotaan rohkeasti mahdollisiin tulevaisuuksiin. Koronapandemian tuomien muutosten lisäksi raportin kirjoittajia on pyydetty pohtimaan myös sitä mikä ei muutu – tai oikeastaan minkä ei haluta muuttuvan.

Vaikutuksia ja suosituksia

Raportti hahmottaa mielestäni onnistuneesti koronakriisin vaikutusten kokonaiskuvaa ja kehityskulkujen keskinäisriippuvuutta. Erityisesti alun kolme artikkelia luovat katsaukset muutosten kokonaisuuteen ja kehityskulkujen välisiin kytköksiin. Sirkka Heinonen kiteyttää keskeiset muutokset tulevaisuustauluun, Elina Hiltunen tarjoaa esimerkkejä pursuavan havainnollistuksen muutoksista ja Tarja Meristö kuvaa mahdollisia asennoitumisia kriisiin skenaarioiden avulla.

Erilaiset näkökulmat ovat raportissa kattavasti esillä. Tilannetta ei tarkastella vain talous- tai terveysvaikutusten kautta, vaan myös esimerkiksi ympäristön, käyttäytymisen, kulttuurin, aluekehityksen ja turvallisuuden näkökulmista. Esiin tuodaan niin hyviksi, kuin huonoiksi koettuja vaikutuksia ja usein myös avataan mistä näkökulmasta jokin kehityskulku on toivottavampi kuin toinen.

Raportissa ei ole vain vaikutusten analyysiä, vaan kirjoittajia on pyydetty myös esittämään suosituksia toimenpiteiksi, joilla voidaan vahvistaa hyviä seurauksia ja ehkäistä huonoja. Suositukset on tiivistetty esipuheeseen. Kirjoittajien näkökulma luonnollisesti näkyy myös suosituksissa. Kyseessä ei ole mielestäni kuitenkaan oman asian ajaminen koronakontekstin varjolla, vaan perusteltuja vastauksia muutostarpeisiin. Koska koronakriisi on monella tapaa nopeuttanut jo meneillään olevia muutoksia, on moni jo aiemmin ajettu toimenpidesuositus tullut entistä ajankohtaisemmaksi.

Nostan seuraavaksi julkaisusta kolme mielestäni tärkeintä huomiota.

1. Ilmastokriisi ei odota

Samalla kun koronakriisin vaikutusten laajuus ja merkittävyys tunnustetaan, korostetaan useissa kirjoituksissa ekologista kriisiä. Sen suuruus ja aikajänne ovat huomattavasti koronapandemiaa vakavampia ja myös se vaatii välittömiä toimenpiteitä. Esimerkiksi Janne Hukkinen muistuttaa ekosysteemivelasta, joka nousee taloudellista velkaa kriittisemmäksi asiaksi.

Useissa kirjoituksissa todetaan, että taloudellisten elvytystoimien tulee samalla auttaa siirtymässä kestävämpään yhteiskuntaan. Tai kuten esipuheen suosituksissa asia ilmastaan: ”Kriisinhoidossa käytettävät julkiset resurssit on käytettävä tavalla, jotka auttavat myös muiden keskeisten globaalien kysymysten ratkaisussa, kuten ilmastonmuutoksen hillinnässä.”

2. Hirvi valtatiellä

Koronakriisin laajuus tuli monelle yllätyksenä, vaikka pandemian mahdollisuus oli ollut tiedossa. Kyseessä ei siis varsinaisesti ollut niin sanottu musta joutsen, eli ennakoimaton, yllättävä ja vaikutuksiltaan merkittävät tapahtuma. Antti Huntus tarjoaa kirjoituksessaan mielestäni osuvan vaihtoehtoisen vertauskuvan:

”Mustan joutsenen sijasta koronakriisin metaforaksi sopisi paremmin hirven kohtaaminen keväisellä valtatiellä. Tiesimme niitä olevan liikkeellä, mutta ilmaantuminen suoraan eteen ajokaistalle oli silti yllättävä ja epätodellinen tapahtuma.”

Artikkeleista löytyy hyvää pohdintaa yllätyksistä ja epäjatkuvuuksista. Yllätyksiin voi koittaa varautua, mutta aina ei osata varautua oikeisiin yllätyksiin. Kirsti Lonkan artikkelissa on esimerkki, kuinka ”varasuunnitelmaopetuksessa” on varauduttu tietoverkkojen kaatumiseen, ei aivan toiseen suuntaan tilanteen kääntäneeseen pandemiaan.

Monissa kirjoituksissa pohditaan myös sitä, kuinka hyvin vanhat suunnitelmat ja säännöt pätevät koronakriisin jälkeisessä maailmassa. Esimerkiksi Juho Saari kirjoittaa, että ”koronakriisiä edeltänyt sosiaali- ja terveyspolitiikan tilannekuva ei ole yhteensovitettavissa sen jälkeiseen tilanteeseen”, koska oletus siitä, että mennyt muutos kuvaa hyvin tulevaisuutta ei välttämättä enää päde. Laajemmin epävarmuutta ja ennakointia yllätysten ajassa avaavat Risto Linturin ja Jari Kaivo-Ojan artikkelit raportin lopussa.

3. Millaista tarinaa kerromme tulevaisuuksista?

Itse jäin raporttia lukiessani pohtimaan erityisesti Mika Aaltolan artikkelin inspiroimana kehityskulkujen ympärille kudottua tarinaa. Aaltola kuvaa artikkelissaan pandemian poliittista ulottuvuutta ja sen käyttöä geopolitiikassa: ”Tartuntataudit pääsääntöisesti territorialisoidaan, etnistetään, kulttuuristetaan, kansallistetaan ja rodullistetaan ulkopuolisin uhkiin.” Pandemian rinnalla kulkeva infodemia, eli valheellisen tiedon leviäminen ja levittäminen haittaa pandemian hoitoa. Pandemian ympärille kudotusta tarinasta tulee näin vallankäytön ja vaikuttamisen keino.

Tarinoilla on vaikutusta myös muussa kuin geopolitiikassa ja siksi on mielestäni tärkeää pohtia, millaisia tarinoita tulevaisuuksista kerromme. Mistä tarinoista tulisi nyt luopua, ja millaisin tarinoin rakennamme tulevaisuuksia? Mikä tarina auttaa meitä pääsemään kohti toivottavia tulevaisuuksia? Korostammeko me sitä, kuinka onnistumme nousemaan kuopasta ja palaamaan normaaliin vai hahmottelemmeko uutta polkua kohti kestävämpää, uudistuvaa yhteiskuntaa?

+ Tulevaisuus on yhä olemassa

Koronakriisi ei hävittänyt meneillään olevia kehityskulkuja, mutta saattaa nopeuttaa niitä ja tuoda uusia ilmiöitä pinnalle. Ennakointi ja tulevaisuusajattelu tarjoavat keinoja ymmärtää muutoksia. Megatrendit voivat auttaa hahmottamaan muutosten keskinäisriippuvuutta ja kokonaiskuvaa, ja heikot signaalit puolestaan tuovat esiin yllättävämpiä kehityskulkuja. Avaamme koronakriisin pidemmän aikavälin vaikutuksia ja valinnan paikkoja kesän mittaan julkaistavassa artikkelisarjassa.

Tulevaisuus saattaa näyttää tällä hetkellä monin tavoin epävarmalta, mutta sitä suurempi arvo on erilaisten mahdollisten kehityskulkujen avaamisella ja keskeisten valinnan paikkojen tunnistamisella. Millaiseksi koronan jälkeinen aika muodostuu, riippuu nykyhetken toimista ja valinnoista. Kuten Maaret Kallio kiteyttää: ”Tulevaisuus on yhä olemassa – ja jokainen meistä voi siihen yksin ja yhdessä vaikuttaa.”

AIHE

Koronavirus

Sitran analyysiä koronakriisin vaikutuksista sekä työkaluja, kokeiluja ja ehdotuksia kriisin selättämiseen.

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?