Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Topias Dean, Sitra

Julkaistu 09.09.2019

Lab loki #7: Tarinateatterissa kokemukset tulevat iholle

Kirjoitettu yhdessä: Siiri Varis ja Enja Seppänen

Sitra Labin nuorten ohjausryhmä kokoontui kesäkuussa pohtimaan, kuinka voitaisiin järjestää nuorten ja labilaisten kanssa tapahtuma, jossa nuoret tulisivat todella kuulluiksi. Tapaamisessa jaettiin erilaisin dialogin keinoin kokemuksia tapahtumista ja tilanteista, joissa olimme aiemmin kokeneet olevamme tervetulleita ja tulleemme kuulluiksi. Näiden kokemusten ja ideoiden pohjalta rakentui viisikohtainen lista suunnitteluperiaatteita, joiden pohjalta Tampereen kohtaamista lähdettiin suunnittelemaan.

  1. Varaa (henkistä) tilaa ja aikaa osallistumiselle. Se tarkoittaa mm., että on mahdollisuus kysyä ilman, että joku loukkaantuu tai ihmettelee, että miksi kysyt tuollaista.
  2. Tasavertainen kohtaaminen. Tässä on tärkeää yhteinen tekeminen ja yhteinen tavoite. Yhteinen tekeminen voi olla vaikka teatteria, graffitihommia tai jotain muuta kivaa. Tasavertainen kohtaaminen tarkoittaa myös, että puhutaan tavalla ja sanoilla, jonka kaikki ymmärtävät. Myös ennakkoon voi ja kannattaisi kysyä asioita, joihin on sitten helpompi ottaa kantaa. 
  3. Kontakti. Kun tulee työpajaan, niin joku huomaa. Kun joku menee työpajaan tai toimintapisteelle, niin joku ottaa vastaan ja kertoo, mitä odotetaan. 
  4. Anna mahdollisuus vastuun kantamiselle ja välitä. Nämä aiheet ja ongelmat koskettavat oikeita ihmisiä. Jos saan mahdollisuuden vaikuttaa, niin mitä tapahtuu?
  5. Tarjoa ruokaa. Se on oheistekemistä ja hyvä houkutin.

Yhteistyössä rakentui tapahtuma, johon saapui Sitra Lab:n labraryhmäläisten lisäksi  noin 30 nuorta esimerkiksi ammattiopisto Luovista, Pirkkalan seurakunnasta, Pesäpuu ry:ltä, Tampereen nuorisovaltuustosta, Kölvi ry:stä ja nuorisotaloilta. Tapahtuma alkoi tarinateatterilla ja tämä Lab loki käsittelee kokemuksiamme tarinateatterin näkökulmasta.

Mikä tarinateatteri?

Tarinateatteri on improvisaatioteatteria, joka perustuu yleisön kertomiin ajatuksiin, tunteisiin ja tarinoihin. Tarinateatteri (Playback Theatre) syntyi 1970-luvulla ja on kehittynyt suosituksi soveltavan teatterin menetelmäksi.Tarinateatteriesityksiä käytetään yhteisöllisen keskustelun keinona koulutusten, seminaarien, kuntoutusten ja juhlien yhteydessä. 

Lähde: Suomen Tarinateatteriverkkoyhdistys ry

Tarinateatteri luovana keskustelun keinona

Ohjausryhmän nuorten mielestä tarinateatteri on hyvä dialogin muoto, sillä sen avulla ilmennetään visuaalisesti, musiikillisesti ja liikkeen avulla asioita, joita ei voi sanoin kuvailla. Intuitiivinen aivopuoliskomme, jonka toiminta ei perustu kieleen tai kulttuuriin, jää usein sanallisin keinoin käydyn keskustelun ulottumattomiin. Tarinateatteri monipuolisen luovana keskustelun keinona aktivoi kapasiteetiltaan siis huomattavasti laajempaa osaa mielistämme. Osa paikalla olleista kuvasi, että tarinateatterissa tuntuivat toisten kokemukset eri tavalla iholla kuin mitä pelkkä keskustelu onnistuu koskettamaan. 

Tarinateatteri osallisti katsojia mukaan esityksen tekemiseen. Yleisöön saapuneet nuoret saivat mahdollisuuden kertoa oman tarinansa, joka liittyi yhteiseen aiheeseen: kokemukseen eriarvoisuudesta. Illan aikana kuultiin lähes kymmenen tarinaa ja katsottiin yhdessä niistä improvisoidut kohtaukset. Kaikki  eivät itse päässeet osallistumaan ohjaajan, näyttelijöiden ja tarinankertojan väliseen kommunikaatioon, mutta oli antoisaa kuunnella, ymmärtää ja nähdä toisen silmin myös hyvin intiimejä kokemuksia. Oli voimakas kokemus olla samassa tilassa ihmisten kanssa, jotka kantoivat mukanaan arpia tragedioista, jotka näyttelijöiden satirisoimina itkettivät ja naurattivat. 

Tarinateatterin jälkeen osallistujat jakaantuivat heitä kiinnostaviin Sitra Labin ryhmien työpajoihin, joihin osallistuimme myös me ohjausryhmäläiset. Työpajoissa keskusteltiin ryhmien valmistelemien sosiaalisten innovaatiokokeilujen toteuttamisesta, ja nuoret pääsivät kertomaan omat näkemyksensä niistä.

Nuorten puheenvuorot työpajoissa olivat ihailtavat rohkeita, avoimia ja jopa tunteikkaita. Keskusteluissa oli hyvä ilmapiiri, vaikka Sitra Labin ryhmäläiset eivät aina saaneetkaan vastausta juuri esittämiinsä kysymyksiin. Keskustelu oli antoisaa ja kohtaamiset osoittivat hyvin, keille näitä palveluja ja kokeiluja ollaan todellisuudessa tekemässä. Uskomme, että se antoi metatasollaan realistisen kuvan siitä, kuinka haastavaa voi olla löytää yhteinen kieli eri ihmisryhmien välillä; tässä tilanteessa asiantuntijoiden ja nuorten, jotka ovat elämässään kohdanneet eriarvoistamista.

Yhdessä työpajassa nuoret sanoivat esimerkiksi, etteivät luota virkailijoihin tai muihin aikuisiin kuin perheenjäseniinsä. He olivat kuitenkin hyvin avoimia omista kokemuksistaan ja taustoistaan Sitra Labin työryhmäläisille. Millä tavalla kohtaaminen oli erilainen kuin näiden nuorten muilla elämän osa-alueilla tapahtuvat kohtaamiset? Ainakin tarve tulla kuulluksi ja valmiudet jakaa omia näkemyksiä ovat olemassa, eivätkä ne kaikki mitenkään mahtuneet tuohon puolentoista tunnin kohtaamiseen. 

 

Alussa mainituista nuorten kohtaamisen suunnitteluperiaatteista pidettiin tilaisuudessa kiinni siten, että nuorten ohjausryhmä otti vieraat vastaan, juonsi, opasti perille ja osallistui. Tilaisuus oli siis sekä nuorten suunnittelema että tekemä. Jokaisella pienryhmällä oli oma fasilittaatori, eli ohjaaja, joka kertoi, mikä on tavoite ja mitä milloinkin odotetaan. Nuoret ja aikuiset toimivat työpajoissa yhdessä, tasavertaisina osallistujina ja kysymykset yritettiin muotoilla niin, että kaikkien on helppo osallistua. Tapahtumassa virinnyt keskustelu kuitenkin osoitti, että tämä osio vaatii sinnikästä harjoittelua. Niin, ja tarjosimme pizzaa myös. Lopuksi kiitimme kauniisti jokaista nuorta osallistumisesta. 

Haluatko kuulla lisää Sitra Labista?

Liity Muutoksentekijöiden yhteisöön Facebookissa.

Liity myös Sitra Labin sähköpostilistalle saadaksesi kuukausittaisen koosteen kiinnostavista linkeistä sekä mahdollisuuksista osallistua ja oppia.

 

Mistä on kyse?