Julkaistu 23.10.2013

Loppuuko työ?

Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Liiketoiminnan kehitys, Sitra
Matti Aistrich on suomalaisen liiketoiminnan kehittäjä Sitrassa. Hän edistää kestävämpiä arjen valintoja Resurssiviisas kansalainen -avainalueessa.

Työn kysyntä vähenee ja yrityksen perustaminen on edelleen hankalaa. Esimerkiksi yritysideaa ei Suomessa voi käytännössä kokeilla vaikka sivutoimisena yrittäjänä, ja työttömien kohdalla osa-aikayrittäjyys on erityisessä pannassa.

Työn kysynnän ja tarjonnan mureneminen on Suomen suuri haaste. Erityisesti keskiluokkainen työ vähenee globalisaation (katso Kohti kestävää hyvinvointia -julkaisu) ja automaation takia. Rakenteellisia muutoksia kaivataan, mutta laajasti työllistävää vaihtoehtoa Suomen perinteisille toimialoille, metsäteollisuudelle, koneteollisuudelle ja ict-alalle, ei ole löytynyt. Elinvoimainen ja laaja työllisten joukko tuottaa hyvinvointia sekä itselleen että luo hyvinvointiyhteiskunnan perustan verojärjestelmän kautta. Suomen huoltosuhteen heiketessä työssä olevan väestön tuottaman lisäarvon tulisi jopa kasvaa nykyisestään, että järjestelmä pysyy pystyssä.

Työttömien osa-aikatöiden ja osa-aikayrittäjyyden mahdollistaminen, heidän omaehtoinen kaupallinen toimintansa, toisi työhön huomattavasti voimavaroja, jotka yhteiskunta tällä hetkellä haaskaa. Osa-aikainen toiminta voi myös muodostaa polun kokopäivätyöhön tai -yrittäjyyteen ja toimeentulon lähteiden lisääminen vähentää veronmaksajille erilaisista tuista tulevaa taakkaa. Mutta pieniä lisätuloja ei edes kannata hankkia: byrokratialoukku takaa, että oma-aloitteisesti töitä tekemään erehtyvä työtön joutuu täyttämään eri lomakkeita useaan eri suuntaan ja usein myös maksamaan jo saatuja tukia takaisin. Täytyykin olla täysipäiväisesti työtön, että ehtii pyörittämään tukirumbaa.

Prekariaatti – epätavallisissa töissä olevat, useista eri lähteistä tulonsa muodostavat ihmiset – on kasvussa Suomessa, mistä kertoo esimerkiksi freelancereiden lukumäärän lisääntyminen. Yhteiskunnan järjestelmistä kuitenkin paistaa läpi perusasenne, että vaihtoehtoina on tarjolla vain kokopäivätyö tai kokopäivätyöttömyys. Verkko on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka yritteliäätkään eivät pääse pois kannustinloukuista. Viesti on, että ainoa vaihtoehto työttömyydelle on kokopäivätyö.

Keinoja sääntöjen kiertämiseen tietysti on. Työosuuskunnat ja laskutuspalvelut mahdollistavat lyhytaikaisen työskentelyn työttömyyden aikana. Työttömyyskassat suhtautuvat niihin kuitenkin nuivasti ja nämä palvelut mahdollistavat lähinnä oman työpanoksen myymisen, eivät esimerkiksi yritystoimintaa, joka vaatisi sijoituksia laitteisiin tai toimitiloihin. Yrittäjyyden suhteen työttömälle on tarjolla ainoastaan kokopäiväiseen yrittäjyyteen hyppääminen. Yritysideaa ei voi käytännössä kokeilla vaikka  sivutoimisena yrittäjänä, osa-aikatuella. Kasvuyritysten kohdalla läpi on lyönyt lean startup -malli, jossa yritysideaa testataan ja kehitetään asiakkaiden kanssa. Työttömien kohdalla osa-aikayrittäjyys on kuitenkin erityisessä pannassa.

Järjestelmän selkeyttämiselle ja muuttamiselle kannustavaksi on tarvetta. Väliaikainenkin työnteko lisää osallistumista yhteiskuntaan ja tuottaa samalla yhteiskunnalle lisäarvoa. Järjestelmää hyväkseen käyttäviä ihmisiä varmasti on, mutta he ovat vähemmistö, eikä 95 prosenttia työttömistä kannata tuomita kannustinloukkuun muutaman sossu-Tatun takia. Työvoimatoimiston tehtäväkin olisi sekä paljon hyödyllisempi että mielekkäämpi, jos se vahtaamisen ja uhkailuviestien sijaan keskittyisi kannustamaan, tukemaan ja ratkaisemaan työn kohtaanto-ongelmia.

Kun osatoimeentulon hankkiminen saadaan mahdollistettua työttömille, seuraavaksi voitaisiin avata mahdollisuuksia kokopäivätöissä oleville kokeilla yritysideoitaan ja eläkeläisille olla aktiivisia myös liiketoimintakentällä.

————————————————————————————————-

Kirjoitus on samalla viides osa Sitran Kohti kestävää hyvinvointia -blogisarjaa. Aiemmin sarjassa on julkaistu:

Mikko Kosonen: Vision voima

Timo Hämäläinen: Nalle ja rakennemuutos

Vesa-Matti Lahti: Ilmastonmuutos vetää mattoa nykyisten rakenteiden alta

Timo Hämäläinen: Makrotalouspolitiikka ei nosta Suomea jaloilleen

Sitra julkaisi huhtikuun lopussa raportin ”Towards Sustainable Well-being”,  jonka suomennos ilmestyi lokakuussa: Kohti kestävää hyvinvointia – Uuden sosioekonomisen mallin rakennuspuita,  jossa hahmotetaan kestävän hyvinvoinnin yhteiskunnan rakennuspuita. Näitä ovat mm. nykyistä laajempi ja syvällisempi ymmärrys hyvinvoinnin tekijöistä, yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttaminen, ikäihmisten osaamisen ja voimavarojen hyödyntäminen, hyvinvointia edistävien ja ympäristöystävällisten elinympäristöjen luominen, uusien liiketoimintaekosysteemien kehittäminen, talouden resurssitehokkuuden ja aineettomuuden edistäminen, kaikkien sidosryhmien etujen tasapuolisempi huomioiminen yritystoiminnassa, sekä yhteiskunnan resilienssin tai ”iskunkestävyyden” parantaminen.

Nämä periaatteet vahvistavat samalla kertaa useampaa kestävyyden ulottuvuutta. Yhdessä ne antavat suuntaa suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä käytävälle keskustelulle. Tätä tulevaisuudenkuvaa tullaan jatkossa kehittämään ja tarkentamaan uuden tutkimustiedon, kokeiluhankkeiden sekä julkisen keskustelun perusteella. Blogisarja Kohti kestävää hyvinvointia käsittelee raportin aiheita eri näkökulmista.