Arvioitu lukuaika 3 min

Timo Hämäläinen: Nalle ja rakennemuutos

Kirjoittaja

Timo Hämäläinen

Johtava asiantuntija, Ennakointi, Sitra

Julkaistu

Nyt kun on julkaistu kirja Nallesta, on hyvä aika kirjoittaa vielä kerran Nallen kirjasta. En ole lukenut uutta Björn Wahlroosista kirjoitettua kirjaa, mutta käytin huomattavan osan kesälomastani perehtyäkseni hänen Markkinat ja demokratia -kirjaansa. Minua oli pitkään kiinnostanut, minkälaista ajattelua Nallen poleemisten kannanottojen taustalla oikein on? Enää ei tarvitse arvuutella. Miehen koko talousajattelu on kirjattu yksiin kansiin. On poikkeuksellista, että keskeinen talousvaikuttaja avaa omaa talousajatteluaan näin paljon.

Markkinat ja demokratia -kirja käsittelee talouden organisointia, teemaa jota olen pohtinut kahdeksan vuotta väitöskirjaa tehdessäni. Tietääkseni Nallen kirjaa ei vielä ole arvioitu relevantin taloustieteellisen tutkimuksen valossa. Useimmat kirja-arviot on tehty journalistien toimesta. Niinpä arvioin Nallen kirjaa institutionaalisen taloustieteen näkökulmasta, mikä on erikoistunut niihin kysymyksiin, joita hän kirjassaan pohtii.

Kirjan parasta antia on sen vertaileva organisatorinen analyysi, mikä on suomalaisessa talouskeskustelussa erittäin harvinaista. Suomessahan keskitytään yleensä makrotalouspoliittisiin kysymyksiin, kuten julkisen talouden vajeisiin, korkoihin, veroihin ja tulopolitiikkaan. Nalle pohtii kirjassaan analyyttisesti yhteiskunnan vaihtoehtoisten organisointitapojen vahvuuksia ja heikkouksia. Tällainen analyysi on nykyisen rakennemuutoksen onnistumisen kannalta aivan keskeistä, mutta Suomessa valitettavan harvinaista ellei peräti olematonta. Vai oletteko havainneet sitä esimerkiksi kunta- tai sote-uudistuksista puhuttaessa?

Nallen fokuksessa ovat erityisesti markkinamekanismi, yrityshierarkiat ja julkinen sektori (demokratia). Kansalaissektori ja erilaiset yhteistyöverkostot ovat häneltä unohtuneet. Tämä on valitettavaa, sillä nämä ovat kuitenkin usein organisatorisesti lähin vaihtoehto sekä yritysten hierarkioille että julkiselle sektorille. Kolmannen sektorin ratkaisut ovat usein tehokas tapa tuottaa julkishyödykkeitä ja -palveluita pitkälle erikoistuneessa nyky-yhteiskunnassa.

Kirjassa todetaan, että parhaat organisatoriset ratkaisut ovat yleensä edellä mainittujen organisatoristen vaihtoehtojen yhdistelmiä. Siitä huolimatta Nalle lipsuu useammassakin kohdassa korostamaan markkinoiden ylivertaisuutta ilman sen tarkempia perusteluita. Analyysin ja ideologian välinen jännite näkyy myös siinä, että hän näkee julkisen sektorin sotien jälkeisen kasvun syyksi lähinnä demokratiaa vaivaavan ”enemmistön tyrannian” ja kasvaneet tulonsiirrot. Nalle ei ota huomioon, että samaan aikaan myös markkinoiden toimintaan liittyvät tehokkuusongelmat ovat lisääntyneet, kun talous on monimutkaistunut ja sen tietointensiivisyys kasvanut. Julkista sektoria on tarvittu aiempaa enemmän myös markkinoiden toimintaongelmien paikkaamiseen, esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen, terveydenhuoltoon ja ympäristöongelmien hoitamiseen.

Nallen kirja korostaa osakkeenomistajan edun ensisijaisuutta suhteessa yrityksen muihin sidosryhmiin. Tätä perustellaan mm. osakkeenomistajan suuremmalla riskillä. Tämä argumentti ei enää elinkeinoelämän nopean rakennemuutoksen ja massairtisanomisten aikana kuullosta kovin vakuuttavalta. Kumpihan esimerkiksi kantoi suuremman riskin metsäsektorin viime vuosien vaikeuksista: nopealiikkeiset kansainväliset osakesijoittajat vai pienten suomalaispaikkakuntien suljettujen paperitehtaiden työläiset, alihankkijat ja lähiyhteisöt?

Kirjassa esitetään, että kotimaahansa tyytymättömät ihmiset voivat ”äänestää jaloillaan” ja muuttaa ulkomaille. Nallen logiikkaa soveltaen myös yritysten kannalta keskeiset sidosryhmät voivat pettyessään hylätä sen. Osaavan työvoiman, sijoittajien, kuluttajien ja alihankkijoiden liikkuvuus on myös kasvanut. Tällaisessa toimintaympäristössä yhden sidosryhmän, osakkeenomistajien, edun ylikorostaminen ei enää vaikuta järkevältä. Menestyvän yrityksen pitää huolehtia kaikkien keskeisten sidosryhmien eduista, jotta se säilyttäisi houkuttelevuutensa yhteistyökumppanina. Yrityksen menestys ja osakkeenomistajan voitto syntyvät hyvästä yhteistyöstä. Yhden avainsidosryhmän tuen menettäminen voi olla kohtalokasta.

Nallen kirjan vertaileva organisatorinen analyysi on tärkeä avaus. Myös Sitra on pohtinut aiempaa monimutkaisempaan ja epävarmempaan maailmaan liittyviä hallinnan haasteita tuoreessa julkaisussaan Towards a sustainable well-being society. Tällaista analyysiä tarvitaan Suomessa nopeasti lisää, kun hallitus alkaa tehdä lupaamiaan rakenteellisia uudistuksia.

Nalle muistuttaa aivan oikein, että poliittisten päättäjien olisi yritysten tavoin koko ajan mietittävä, mitkä yhteiskunnalliset tehtävät kuuluvat parhaiten julkisen sektorin hoidettavaksi ja mitkä muille toimijoille. Tällaista arviota ei tule tehdä poliittisissa kabineteissa vaan reaalimaailman järjestelmissä hyvään paikallistuntemukseen perustuen. Institutionaalisen taloustieteen tärkein johtopäätös onkin se, ettei talouden organisointiin ole olemassa yksinkertaisia peukalosääntöjä. Yhteiskunnan organisointitapojen tulisi uudistua toimintaympäristön ja organisatoristen vaihtoehtojen mukana.

—————————————————————–

Kirjoitus on toinen osa Sitran Kohti kestävää hyvinvointia -blogisarjaa. Aiemmin sarjassa on julkaistu:

Mikko Kosonen: Vision voima

Sitra julkaisi huhtikuun lopussa raportin ”Towards Sustainable Well-being”,  jonka suomennos ilmestyi lokakuussa: Kohti kestävää hyvinvointia – Uuden sosioekonomisen mallin rakennuspuita,  jossa hahmotetaan kestävän hyvinvoinnin yhteiskunnan rakennuspuita. Näitä ovat mm. nykyistä laajempi ja syvällisempi ymmärrys hyvinvoinnin tekijöistä, yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttaminen, ikäihmisten osaamisen ja voimavarojen hyödyntäminen, hyvinvointia edistävien ja ympäristöystävällisten elinympäristöjen luominen, uusien liiketoimintaekosysteemien kehittäminen, talouden resurssitehokkuuden ja aineettomuuden edistäminen, kaikkien sidosryhmien etujen tasapuolisempi huomioiminen yritystoiminnassa, sekä yhteiskunnan resilienssin tai ”iskunkestävyyden” parantaminen.

Nämä periaatteet vahvistavat samalla kertaa useampaa kestävyyden ulottuvuutta. Yhdessä ne antavat suuntaa suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä käytävälle keskustelulle. Tätä tulevaisuudenkuvaa tullaan jatkossa kehittämään ja tarkentamaan uuden tutkimustiedon, kokeiluhankkeiden sekä julkisen keskustelun perusteella. Blogisarja Kohti kestävää hyvinvointia käsittelee raportin aiheita eri näkökulmista.

 

Teema

Koulutus

Sitra pyrkii vahvistamaan päättäjien ja muutoksentekijöiden kykyä tarttua yhdessä tulevaisuuden kannalta tärkeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Koulutustoimintamme tavoite on saada aikaan uutta ajattelua ja uusia ratkaisuja. Toiminnassamme pyrimme luomaan oppimisympäristöjä, jotka mahdollistavat yhdessä ajattelun ja kehittämisen.

Kirjoittaja

Timo Hämäläinen

Johtava asiantuntija, Ennakointi, Sitra

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?