Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Julkaistu 24.05.2017

Mitä tehdä, kun tieto ei mene jakeluun?

Tiedon ja yhteiskunnallisen päätöksenteon vuoropuhelu on rikki. Missä ovat tiedon ja yhteiskunnallisen päätöksenteon pahimmat pullonkaulat?
Kirjoittaja
Asiantuntija, Ennakointi, Sitra
Hannu-Pekka työskentelee asiantuntijana Sitran ennakointitiimissä. Tällä hetkellä hän on mukana Tulevaisuuden uudistajat -hankkeessa, jonka lisäksi hän tekee selvitystyötä yhteiskunnallisen vaikuttamisen murroksesta Kansanvallan peruskorjaus -avainalueelle.

Eri alojen tutkijat ovat useaan otteeseen kritisoineet istuvaa hallitusta tutkimustiedon sivuuttamisesta. Näin on ollut muun muassa sote-uudistuksen ja energia- ja ilmastostrategian yhteydessä. Viimeisimpänä kriitikoiden joukkoon liittyi Ruotsiin palaava taloustieteen professori Markus Jäntti, joka kommentoi Helsingin Sanomille, että tutkimustiedolla ei ole Suomessa juuri mitään merkitystä.

Usein kuulee todettavan, ettei päätöksentekijöillä ole aikaa lukea mitään sivua pitempää. Monimutkaisiakin asioita käsittelevä tieto on oltava pureskeltavissa matkalla yhdestä kokouksesta toiseen. Asiantuntijoita kyllä kuullaan, mutta useimmiten yksittäisten ennalta määriteltyjen kysymysten osalta ilman minkäänlaista systemaattisuutta tai jatkuvuutta.

Usein kuulee todettavan, ettei päätöksentekijöillä ole aikaa lukea mitään sivua pitempää.

Poliittisten päätöksentekijöiden näkökulmasta taas tiedon tuottajien ymmärrys tietopohjaisesta päätöksenteosta on usein turhan kapea. Usein törmää käsitykseen, että uusien uraauurtavien tutkimustulosten tulisi kuin itsestään siirtyä osaksi päätöksentekoa niiden julkaisemisen jälkeen. Tutkittu tieto on kuitenkin vain yksi työkalu muiden joukossa poliittisten päätöksentekijöiden työkalupakissa. Demokratioissa on kuultava muitakin kuin huippuasiantuntijoita.

Toisaalta myös vallitsevien rakenteiden on todettu ohjaavan tiedontuotantoa sivuraiteille. Tutkimusta tehdään yhä tieteenalojen siiloissa. Yksittäisten tutkijoiden tavoitteena on saada mahdollisimman paljon julkaisuja oman alan erikoisjulkaisuissa, vaikka aikamme yhteen kytkeytyneet ongelmat edellyttäisivät nimenomaan tieteenalat ja sektorit ylittävää yhteistyötä.  Tietoa yhteen kokoavia synteesejä tehdään kuitenkin vähän, koska todellisia kannusteita tähän ei ole.

Muodikkaasti ilmaistuna tiedon ja yhteiskunnallisen päätöksenteon vuoropuhelu on rikki. Syyttelyn ja voivottelun sijaan katseet olisi syytä kääntää kohti ratkaisuja. Kaikki hyötyvät, jos olemassa oleva tieto ja asiantuntijuus saadaan valjastettua yhteiskunnan käyttöön nykyistä paremmin.

Missä siis ovat tiedon ja yhteiskunnallisen päätöksenteon välisen vuorovaikutuksen pahimmat pullonkaulat ja keskeisimmät kehittämismahdollisuudet? Mistä pitäisi aloittaa? Kenen ensisijaisesti pitäisi olla aloitteellinen?

Olemme Sitrassa käynnistämässä Tieto päätöksenteossa -projektia, jossa tunnistamme tiedon ja päätöksenteon muuttuvaan suhteeseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia.  Ihan aluksi haluamme selvittää, minkälainen tiedon ja päätöksenteon suhde on Suomessa tänä päivänä. Osallistu siis keskusteluun täyttämällä kyselymme tästä linkistä 22.6. mennessä. Kyselyn tuloksia käytetään Tieto päätöksenteossa -projektin valmistelussa jatulokset julkistetaan 12.9. järjestettävässä sidosryhmätilaisuudessa. Tervetuloa mukaan.

Mistä on kyse?