Miten syntyy tapahtuma, joka jättää jäljen?

Törmäsin kiinnostavaan tapahtumaan. Klikkasin ilmoittautumislinkkiä, järjestelmä lähetti automaattisesti kalenterimerkinnän Outlookiini ja pääsin jatkamaan töitäni. Kätevää.

Päiviä kului ja viikonloppuna kurkistin tulevan työviikon kalenteria. Kas – huomennahan tuo tapahtuma olikin. En ollut paneutunut tilaisuuteen juuri otsikkoa enempää, mutta ratikassa matkalla tapahtumapaikallehan minulla on aikaa tutustua ohjelmasisältöön ja virittää vastaanottimet oikeille taajuuksille.

Tapahtuma alkoi ja loppui, ja ensimmäinen fiilis ovesta ulosastumisen jälkeen oli: ”Vau!”. Tilaisuuden alustajat olivat valovoimaisia. Aivoni kiehuivat uusista opeista ja janosin päästä jakamaan kuullusta muille.

Sitten kului viikko, toinenkin. En ollut ehtinyt jakaa tuoreita ajatuksiani kenellekään. Itseasiassa minun piti oikein lihasvoimin pohtia, mitä olinkaan tuona inspiroivana iltapäivänä oppinut. En kerrassaan muistanut muuta kuin sen ”Vau!”

Kuulostaako tutulta?

Tapahtumassa, josta et opi etkä tunne mitään, tuhlaat aikaasi. Geoff Mulgan, Nestan juuri sivuun siirtynyt toimitusjohtaja, pureutuu blogissaan Mindsets and methods oppimiseen ja syihin, miksi kurssit ja tapahtumat eivät usein ole niin vaikuttavia kuin ne voisivat täydessä potentiaalissaan olla.

Mulgan nostaa esiin teemoja kuten kertaus, käytännön tekeminen, tunteiden huomioiminen loogisuuden rinnalla, poisoppiminen sekä tiedon sulatus (digestion). Kertaus on opintojen äiti, mutta kiireessä ja sähköpostitulvassa oppien kertaaminen jää helposti muiden töiden tallaamaksi.

Aloitimme syyskuussa 2019 yhteiskunnallisille muutoksentekijöille suunnatun HERÄÄMÖ-tapahtumasarjan järjestämisen. Tapahtumien tavoitteena on tuoda systeemistä muutosta, viheliäisten ongelmien taklaamista ja yleisesti positiivista yhteiskunnallista muutosajattelua käsinkosketeltavaksi konkreettisten esimerkkien ja teoreettisen taustan avulla.

Lähdimme kokeillen liikkeelle, ja olemme oppineet paljon. Tapahtumat ovat olleet täyteen buukattuja ja sisältöpuheenvuorot saaneet palautekyselyissä kiitettävän keskiarvon. Tilausta selvästi on, mutta silti jäin pohtimaan, lunastavatko ne paikkansa muutoksentekijöiden yhteisön tärkeänä yhteisen oppimisen paikkana, vai jäävätkö ne taas yhdeksi tapahtumien sarjaksi.

Entä miten tilaisuudet voisivat olla vielä vaikuttavampia ja oppimista tukevia? Lähdimme pohtimaan asiaa Sitra Labin ympärille kerääntyneen muutoksentekijöiden yhteisön kanssa yhdessä. Tarkoituksena oli selvittää laajemminkin yhteisön olemassaolon edellytyksiä sekä millaista arvoa se voisi parhaassa tapauksessa jäsenilleen luoda. Tapahtumista saimme palautetta, jonka mukaan ihan olennaisimmat asiat ovat tapahtumiin sisällytetty riittävä aika yhteiselle keskustelulle ja fasilitoidulle verkostoitumiselle – toki laadukkaan ja kuratoidun sisällön lisäksi.

Olemme itsekin alusta saakka pitäneet tapahtumiemme yhtenä keskeisenä arvona verkostoitumista. Eräs osallistuja kommentoi:

“

”En ole sellainen verkostoitujatyyppi, mutta näissä Heräämöissä ihmisiin tutustuminen on jostain syystä ollut tosi helppoa ja mukavaa. En osaa tarkkaan sanoa mistä se johtuu, ehkä tunnelmasta tai että tänne saapuu tietyn tyyppisiä ihmisiä.”

Jotta voisimme varmistaa saman tunnelman rakentumisen myös vuonna 2020, olemme tehneet sitä tukevia linjauksia. Päätimme esimerkiksi, että ensi vuoden HERÄÄMÖihin kutsutaan vain yksi puhuja kerrallaan, jotta vuorovaikutukselle jää riittävästi aikaa. Luottamus on verkostotyön ja sitä kautta myös yhteisön rakennuksen edellytys. Joulukuun tilaisuudessa esiintynyt Timo Järvensivu kuvasi hyvin, kuinka ihmisten keskinäinen tunteminen mahdollistaa sitoutumisen ja sitoutuminen puolestaan luottamuksen synnyn. Virtuaalitodellisuuteen siirtymisestä huolimatta fyysisten kohtaamisten arvo on painettu ainakin vielä toistaiseksi DNA:hamme, joten pyrimme panostamaan siihen jatkossa vielä enemmän.

Jäin pureskelemaan myös Mulganin ajattelua tiedon sulattelusta, ja pidän sitä yhtenä potentiaalisena elementtinä vaikuttavuuden lisäämiselle. Ehkä osallistujat, jotka haluaisivat lisätä voltteja oppimiseensa, voisivat osallistua tapahtumien jälkeen virtuaalisesti järjestettävään jälkireflektioon, oppien sulattamiseen? Niinpä kysyimme joulukuun HERÄÄMÖÖN ilmoittautuneilta tarvetta ja tahtoa jälkitilaisuuksien järjestämiseen. Tilaisuuksien, joissa he voisivat nostaa esiin keskusteluista tai esityksestä jääneitä huomioita, kritiikkiä tai oivalluksia. Saimme 15 vastausta, joissa kaikissa näytettiin idealle peukkua.

Näin syntyi HERÄÄMÖ After talk.

Ensimmäinen After Talk on tiedossa tämän kuun lopussa järjestettävän HERÄÄMÖN jälkeen.

Kuulostaako työläältä? Ehkä, mutta säästääkö tässä sitten kuitenkin enemmän aikaa, kun opit painuvat paremmin syvämuistiin lisäreflektion myötä, kuin että ne tapahtumaan satsatut tunnit valuvat hukkaan kuin hulevesi viemäriin? Mulganin sanoin, oppimisen kriittisin hetki on reflektointi ja se on usein se aliarvioiduin osa.  Kokeillaan siis nyt tätä, ja tehdään toistekin, jos se toimii!

Tervetuloa mukaan!