sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitran kutsumassa foorumissa vuosina 2012–2013 pohdimme Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksen sisältöjä. Kiihkeintä väittelyä käytiin suhtautumisesta talouskasvuun ja mahdollisuuteen kytkeä se irti ympäristöhaitoista. Väittely aiheesta jatkuu yhteiskunnassamme edelleen, koska talouskasvun tavoittelu on kietoutunut niin vahvasti talouspolitiikkaan.
Hyvinvointijärjestelmämme on pitkään perustunut jatkuvan talouskasvun varaan. Siksi ei vielä oikein ymmärretä, miltä talouskasvusta riippumaton hyvinvointivaltio voisi näyttää. Viestit talouskasvua mittaavan bruttokansantuotteen (BKT) heikkouksista tulevat kuitenkin päivä päivältä painavammiksi. Ilmastokriisin lisäksi käsillä on luonnon monimuotoisuuden kriisi, johon tuore Dasguptan raportti pyrkii päättäjiä havahduttamaan.
Irtikytkennästä jälleenkytkentään
Talous tulevaisuuden palveluksessa -työpaperi ehdottaa painopisteen siirtämistä irtikytkennästä jälleenkytkentään. Ehdotus on tervetullut, koska irtikytkentäkeskustelu on usein vain koventanut eri tahojen juupas-eipäs-väittelyä. Sen myötä pyrkimys uudistaa taloutta on helposti ajautunut sivuraiteille. Lisäksi irtikytkentä tuottaa mielikuvaa taloudesta, joka elää omaa elämäänsä irti muusta todellisuudesta. Tämä ei ole toivottavaa tilanteessa, jossa pitäisi oppia ajattelemaan päinvastoin: luonto, ihminen ja talous eivät ole toisistaan irrallisia vaan tiiviisti yhteen kietoutuneita. Kun luonto voi hyvin, ihmisellä ja taloudella on mahdollisuus kukoistaa.
Systeemisen todellisuuden tulkinnan mukaan tavoiteltuja asioita ei kukaan voi hallita eikä aina edes mitata.
Ekologiset kriisit ja muut keskeiset hyvinvointiongelmat ovat isoja viheliäisiä haasteita, joita ei voi ratkaista toisistaan erillään. On ymmärrettävä paremmin talouden kytköksiä sekä luontoperustaan että ihmisen hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin. Tehtävä edellyttää paitsi systeemisiä lähestymistapoja myös johtamisen ja yhteistoiminnan uudistamista. Haasteena on etsiä taloudelle uutta suuntaa ja roolia systeemisenä muutosvoimana.
Miten sitten siirrymme talouskasvun tavoittelusta kokonaisvaltaiseen uutta luovaan ajatteluun?
Systeemisen todellisuuden tulkinnan mukaan tavoiteltuja asioita ei voi kukaan hallita eikä aina edes mitata. On tarkkailtava ihmisten ja asioiden keskinäisriippuvaisia suhteita, jotka ovat jatkuvassa liikkeessä ja siksi ajassa ja paikassa muuttuvia.
Kun eri tahojen erilaiset tulkinnat tuodaan näkyviin ja yhdessä koetuksi, ymmärrys ihmisen suhteesta luontoon ja talouden kietoutumisesta ekologiaan eli luonnontalouteen paranee. Alamme havaita kuinka kestävän elämäntavan ja talouden eri osa-alueet kietoutuvat toisiinsa. Käsitykset taloudellisiksi miellettävistä asioista ja arvonluonnista voivat avartua.
Transformatiivinen oppiminen osaksi johtamiskoulutusta
Vallalla oleva johtamiskulttuuri pyrkii optimoimaan eri osien tehokkuutta ja maksimoimaan suoritteita. Yhteiskuntamme normisto ylipäätään tukee monia sellaisia ajattelu- ja toimintamalleja, joista pitäisi oppia pois, kun opetellaan toimimaan kokonaisuudesta käsin osaoptimoimisen sijaan. Systeemisten ratkaisujen idut sijaitsevat tyypillisesti virallisen ja normaaliksi katsotun toiminnan laidoilla tai ulkopuolella.
Johtajilla on muutoksessa keskeinen rooli. Johtamistaitojen päivitys kutsuu luokseen transformatiivista oppimista, jonka avulla mahdollistetaan muodonmuutos ihmisten ajattelussa ja toimijuudessa. Muutos syntyy eri tavoin ajattelevien ihmisten vuorovaikutuksessa. Ihmisten erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia kuuntelemalla pyritään luomaan holistinen ymmärrys asioista.
Systeeminen ymmärrys edellyttää, että opimme rationaalisen tiedon rinnalla hyödyntämään myös kokemuksellista ja intuitiivista tietoa.
Erilaisuuden kultivointi, vuorovaikutuksen laadun maksimointi ja vallalla olevan tietokäsityksen laajentaminen ovat keskeisiä aineksia. Niiden avulla saadaan kosketus tekijöihin, jotka eivät helposti käänny mitattavaan muotoon. Tarkkarajaisuutta ja mitattavuutta olennaisempaa on mahdollisuus tarkistaa omassa asennossa ja asenteessa olevia ristiriitaisuuksia. Tähän tarvitaan riittävästi ’ei-tietämisen’ tilassa viipyilyä. Monet voivat kokea tällaisen tilan ahdistavana tai uuvuttavana, koska johtamiskulttuurimme on palkinnut oman tietämyksen ja pätevyyden osoittamista.
Olemme pitkään eläneet järjen aikakautta ja olettaneet parhaan ymmärryksen syntyvän rationaalisella päättelyllä ja varmalla tiedolla. Systeeminen ymmärrys edellyttää, että opimme rationaalisen tiedon rinnalla hyödyntämään myös kokemuksellista ja intuitiivista tietoa. Silloin avautuu kanavia toisin näkemiselle ja kokemiselle, jotka vallalla olevassa kulttuurissa jumittuvat lineaariseen, siilomaiseen ja hallintaa korostavaan ajattelutapaan.
Transformatiivinen oppiminen kehittää kykyämme tunnistaa ja yhdistää toisiinsa erilaisista lähteistä nousevia, vasta hahmoaan hakevia – eli emergoituvia – mahdollisuuksia. Empatiataidoista ja kyvystä lukea kehollis-kokemuksellisia merkitystuntemuksia onkin kovaa vauhtia tulossa keskeisiä metataitoja, joilla irrottaudutaan vanhasta ja ajattelu pääsee uusiutumaan.
Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Maria Joutsenvirta on Sitran Kestävä talous -foorumin alumni. Hän on myös pitänyt alustuksia Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksessa.
Aiheeseen liittyvää lukemistoa
Bateson, N. (2018). Nora Bateson on Warm Data. https://batesoninstitute.org/2018/09/12/nora-bateson-on-warm-data/ Haettu 14.2.2021.
Scharmer, C. O. (2018). The Essentials of Theory U: Core Principles and Applications. Oakland, CA: Berrett-Koehler Publishers. https://www.presencing.org/resource/books Haettu 14.2.2021.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.