Siirry suoraan sisältöön

kuvaaja: Patrik Rastenberger

Julkaistu 28.10.2016

Paljon sanomatta jää – myös valinnanvapaudesta

Valinnanvapaus näyttää nousevan keskeiseksi teemaksi kuntavaalien lähestyessä. Samalla aiheen käsittely uhkaa jäädä liian pintapuoliseksi.

Ylen torstai-iltainen puoluepuheenjohtajien keskustelu osoitti, että sote ja siihen liittyvä valinnanvapaus on yksi keskeisimmistä ja kiihkeimmistä teemoista lähestyvissä kuntavaaleissa. Samalla aiheen käsittely jää helposti pintapuoliseksi.

Keskustelun vilkkaudesta huolimatta soten kohdalla tunnutaan pysyvän tiukasti tutuilla urilla ja pitkälti järjestelmätasolla, vaikka asiaa voitaisiin tarkastella myös ruohonjuuritasosta ja esimerkiksi asiakkaiden, palvelujen ja alan ammattilaisten silmin. Ja kyllä, myös alan ammattilaiset ovat esittäneet epäilyksiä tekeillä olevaa uudistusta kohtaan. Niitäkin on syytä kuunnella herkällä korvalla.

Sitra on ollut mukana tukemassa sosiaali- ja terveysministeriötä vuoden 2017 alussa käynnistyvän palvelusetelikokeilun valmistelussa. Kokeilulla haetaan oppeja ja kokemuksia soten valinnanvapaudesta ennen sen astumista voimaan kansallisella tasolla vuonna 2019. Valinnanvapaus voi olla hyvä väline muun muassa asiakaslähtöisyyden parantamiseen, mutta vasta kokeilemalla ja keräämällä tietoa tiedämme, miten se kannattaisi toteuttaa.

Tässä tekstissä käsittelemme muutamia valmistelun aikana esiin nousseita näkökulmia, joita vain harvoin huomioidaan, kun valinnanvapaudesta puhutaan.

Vauhtia palvelujen kehittämiseen ja uudenlaisiin kumppanuuksiin

Olemme valinnanvapauskokeilun valmistelun aikana tavanneet satoja henkilöitä ja kymmeniä eri organisaatioita, sisältäen kuntia, järjestöjä sekä pieniä ja suuria yrityksiä. Uhkakuvia tai pelkoja löytyy kaikilta osapuolilta yksityisestä julkiseen tai pienestä suureen, mikä on toki luonnollista kun liikutaan kohti uutta ja tuntematonta.

Yllättävää on kuitenkin ollut se, miten laajalla rintamalla suhtautuminen valinnanvapauden laajentumiseen on ollut myös uteliaan positiivinen. Mahdollisuuksia erityisesti palveluiden laadun ja ihmislähtöisyyden näkökulmasta nähdään paljon enemmän kuin mitä mediassa käydyistä keskusteluista ehkä voisi kuvitellakaan.

Olemme saaneet yhteydenottoja kentän toimijoilta ja kuulleet myös muista lähteistä, kuinka monet lääkärit tai hoitajat pohtivat parhaillaan oman, pienen yrityksen perustamista kotikuntaansa. Raha eli valinnanvapauteen hahmoteltu kiinteä, käyntimääristä riippumaton asiakaskohtainen korvaus, joka ei nykymallissaan ole montaakaan sataa euroa per asiakas vuodessa, ei ole ollut tähän sytykkeenä.

Pikemminkin he ovat huomanneet aukon palvelukentässä, jossa he omalla erityisosaamisellaan ja vuosien saatossa rakentuneilla asiakassuhteillaan voisivat luoda uudenlaisia hyvinvointia ylläpitäviä sekä sairauksia ennaltaehkäiseviä palvelumalleja.

Nykyinen osaaminen tulee tunnistaa ja hyödyntää

Järjestöjen yhtenä yleisenä huolena valinnanvapauteen ja palveluiden tuottamiseen liittyen taas on ollut liiketoiminnallisen osaamisen puute. Esimerkiksi järjestöjen yhteiskunnallinen työ on jäänyt toimijoilta lähes kokonaan yleisölle viestimättä, vaikka siitä olisi merkittävää mainehyötyä markkinoinnin ja maineen näkökulmasta.

Järjestöjen ydinkyvykkyys onkin ymmärtää oman jäsenistönsä arkea ja sen kautta kyky ennakoida ja ymmärtää tarpeita muita paremmin. Järjestöissä on myös nouseva kiinnostus muun muassa kumppanuuksien luomiseen, jossa he voisivat yhdessä muiden toimijoiden kanssa rakentaa uudenlaisia ja yksilöllisemmin kohdennettuja sote-palveluita.

Myös esimerkiksi monet innovatiiviset ja ketterät startupit odottavat innolla mahdollisuuksia päästä asiakasrajapintaan kehittämään hoitoteknologiaa yhdessä monimuotoistuvan tuottajakentän kanssa.

Kunnat ovat kokemassa merkittävintä muutosta, kun esimerkiksi valinnanvapauskokeilun aikana ne toimivat niin järjestäjän kuin tuottajan roolissa. Moni kunnan työntekijä kokee murroksen ja käynnistyvän kokeilun olevan esimerkiksi mahdollisuus keskittyä tuotannon uudistamiseen ja kehittämiseen yhdessä muiden tuottajien kansa – työ tarjoaa myös oppeja maakunnan tulevalle palvelutuotannolle. Tähän asti organisaation järjestäjä-tuottaja -kaksoisrooli on voinut hidastaa uudistumistyötä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa – ja Suomessa – erikoistuminen omaan ydinkyvykkyyteen on entistä keskeisempää.

Vastedes valtaa siirtyy sote-palvelujen käyttäjille

Uutisotsikoihin sote-asiat pääsevät yleensä vain negatiivisessa merkityksessä ja liian harva tietää, miten hyvin esimerkiksi julkiset terveyspalvelut ovat pärjänneet asiakkaiden tyytyväisyyskyselyissä. Siitä Sitrallakin on lisää kerrottavaa lähitulevaisuudessa, kun julkaisemme aiheesta tekemämme kansalaiskyselyn tuloksia.

Jatkossa me kaikki sote-palvelujen käyttäjät edustamme merkittävää valtaa. Aivan kuten luomu-tuotanto on kysynnän lisääntyessä vallannut markettien hyllyjä, voi meistä jokainen vapaasti pohtia omia valintojaan myös sote-palveluissa. Valintoja voi ohjata koetun laadun ja saatavuuden lisäksi myös esimerkiksi Suomalaisen Työn Liiton nostamia näkökulmia, kuten yhteiskunnallinen vastuullisuus tai työpaikkojen luonti. Oy ei myöskään välttämättä ole ainoa muoto tuotantoon, eivätkä toisaalta kaikki oy:t ole keskenään samanlaisia. Ennestään hyvällä tasolla olevan suomalaisten luottamuksen ylläpitämiseksi järjestäjän tuleekin nyt kuunnella asiakkaitaan ja luoda edellytyksiä yhä ihmislähtöisemmälle sote-tuotannolle. Tätä tukevat osaltaan myös edessä olevat palvelusetelikokeilut.

Yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitämiseksi tarvitsemme kuitenkin myös rakentavaa ja asiantuntevaa julkista keskustelua siitä, mitä oikeastaan haluamme tehdä. Siksi loppuun vielä kaino toive median tulevien sote-keskustelujen suunnittelijoille ja niihin osallistuville poliitikoille: sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on aiheena niin tärkeä ja samalla niin monimutkainen, että sen käsittely vaatii aikaa, asiantuntemusta ja aiheen tiukkaa rajaamista. Tähänastiset eipäs-juupas -väittelyt antavat katsojille ja kuulijoille huonosti eväitä oman näkemyksensä muodostamiseen.   

Jukka Kuoppamäen vanha kappale taitaa päteä myös puoluejohtajien paneelikeskusteluihin:

”Paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan, mitä kaikkea mä yksin mietinkään.
Kiire on, me tuskin katsein toista kosketaan, voi jos ajan saisi kerran riittämään!”

Mistä on kyse?