Julkaistu 23.07.2018

Pelasta maailma lomallasi – ja tule hulluksi pelastuslaskelmia tehdessäsi

Sitran asiantuntija pähkäilee, mennäkö Helsingistä Tukholmaan laivalla vai lentokoneella.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi ja Strategia, Sitra
Vesa-Matti Lahti (VTT) on johtava asiantuntija strategia ja ennakointi -yksikössä Sitrassa. Hän on aiemmin työskennellyt Euroopan komission tutkimuspääosastossa, Suomen Akatemiassa ja toimittajana esimerkiksi Helsingin Sanomissa sekä kirjoittanut tai toimittanut useita tietokirjoja. Hän oli mukana kirjoittamassa Maailman tila ja Suomi -kirjaa, joka voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2000. Vuonna 2013 julkaistiin hänen ja Jenni Selosmaan yhdessä kirjoittama kirja Kaikki jakoon! Kohti uutta yhteisöllistä taloutta.

No niin, aika tehdä lomasuunnitelmia. Kun työkseen viisastelee hyvinvoinnin seuraavasta erästä, kestävästä arjesta, kiertotaloudesta ja ilmastoratkaisuista, niin on kai sitä lomallaankin ajateltava, kuinka ilmastokriisi saadaan ratkaistuksi ja maailma pelastuu.

Oma ensisijainen lomasuunnitelmani on tehdä uudessa kodissani remonttia, mutta lattialautojen maalin kuivumista odotellessa on aikaa myös pieneen Tukholman matkaan tapaamaan sikäläisiä ystäviäni. Kysymys kuitenkin kuuluu: kuinka teen matkani ympäristöystävällisesti?

Ensimmäiseksi tietysti googlaan ”lentäen vai laivalla Tukholmaan”. Ja kas, helsinkiläinen vihreä Leo Stranius, joka on kuuluisa vähähiilisestä elämäntavastaan, näyttää bloganneen aiheesta jo vuonna 2008. Hän kirjoittaa tuolloin useisiin lähteisiin vedoten, että lentomatka Tukholmaan tuottaa vähemmän päästöjä kuin matkustaminen sinne autolautalla.

Straniuksen kirjoitus herätti 10 vuotta sitten paljon keskustelua. Kirjoituksen lukijat olivat yllättyneitä siitä, että lentäminen näytti tuottavan vähemmän päästöjä kuin laivalla matkustus. Lentomatkustuksen vastustajien mielestä asia ei ollut niin yksinkertainen. Tuloksena oli siis kiistaa. Leo Stranius lopetti kiistat kuitenkin omalta osaltaan toteamalla: ”Ilmastolle ja ympäristölle paras tapa olisi tietysti ottaa polkupyörä ja kiertää Tornion/Haaparannan kautta.”

Koska laiva vai lentokone -ongelmaan ei tuolloin lopulta saatu aivan selvää ratkaisua ja kymmenessä vuodessa on myös tapahtunut paljon muutoksia, niin minä päätän selvittää, pitävätkö Straniuksen vanhat tiedot enää paikkansa. Google saa kyytiä.

Seuraava yllätys onkin se, että asiaa on ihan äsken pohtinut myös Sitran käyttämä ympäristökonsultointiyritys D-mat. Se on tehnyt päästölaskelmia Maaseudun tulevaisuus -lehden – hieno nimi muuten tuolla lehdellä, vaikka tässä asiassa on kyllä kyse myös kaupunkien tai itse asiassa koko maailman tulevaisuudesta! – pyynnöstä. Nuo laskelmat perustuvat VTT:n nykyiseen Lipasto-tietokantaan ja ottavat huomioon myös kulkuvälineiden tarvitseman infrastuktuurin. Laskelmien mukaan päästöt Tukholman matkan pituisella yhdensuuntaisella reissulla menevät niin, että eniten hiilidioksidipäästöjä, 207 kiloa, tuottaisi suihkukoneella lentäminen, kun koneen täyttöasteeksi on oletettu 60 prosenttia. Seuraavaksi eniten päästöjä tulisi autolautalla kulkemisesta, 136 kiloa. Kolmanneksi eniten, 97 kiloa, tulisi potkurikoneella lentämisestä.

Asia kuitenkin monimutkaistuu

Asia ei kuitenkaan ole niin yksikertainen. Lentomatkustuksen osalta Lipasto-tietokanta on nimittäin vanhentunut. Lentojen osalta laskelmat perustuvat kymmenen vuotta vanhoihin lukuihin. Nykyiset lentokoneet ovat vähäpäästöisempiä. Lipasto-tietokannan nettisivuilla kehotetaankin etsimään tuoreet luvut kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn sivuilta, ja siellä Helsinki-Tukholma -matkan hiilidioksidipäästöt olivatkin vain 64 kiloa matkustajaa kohden (ja konetyyppinä suihkukone).

Olen hämmentynyt, kunnes netistä opin, että noiden sivujen ilmoittamat päästömäärät ovat yleensä ne kaikkein alhaisimmat (jonkinlaiset minimiarviot), kun eri päästölaskureita on verrattu toisiinsa. Opin nopeasti myös sen, että eri päästölaskureita on vaikka kuinka monta ja niiden antamat luvut samoille matkoille heittävät rajusti! Vertailu ei siis ole helppoa ja alkaa aiheuttaa pienimuotoista hulluksi tulemisen tunnetta. Erilaisten lukujen taustalla ovat erilaiset laskentatavat ja myös esimerkiksi arviot koneiden täyttöasteista. Kaikkien lukujen suuruusluokka on siis joka tapauksessa tärkeämpi kuin niiden tarkka lukuarvo.

Eräät asiaa tuntevat ystäväni kuitenkin neuvovat minua saksalaisen Atmosfairin sivuille. Siellä on monen mielestä luotettavimmat luvut. No, sinne siis! Tulos: Helsingistä Tukholmaan -lento tuottaa keskimäärin 125 kilon hiilidioksidipäästöt, mutta tulos vaihtelee riippuen siitä, millä konetyypillä lennetään. Suihkukoneet tuottavat enemmän päästöjä kuin potkurikoneet.

Tarkistan millä konetyypeillä reittiä todellisuudessa lennetään. Heinäkuussa, jolloin minulle sopisi matkustaa, ei tunnu olevan Helsingistä Tukholman Arlandan kentälle muita kuin suihkukonelentoja. Mutta tarkastanpa vielä Bromman kentänkin – ja voilà, sinne lennetään potkurikoneella! Vieläpä konetyypillä, jonka päästöt ovat Atmosfairin mukaan vain 43 kiloa. Tosin eräiden muiden laskureiden mukaan tämän ATR72-konetyypin päästöt ovat lähempänä 60 kiloa. Ja jos myös infran osuus lasketaan mukaan, päädytään vieläkin isompaan lukuun. Haitari on siis tuollaiset 43–80 kg.

Joka tapauksessa potkurikoneella lentäminen alkaa vaikuttaa minun mahdolliselta valinnaltani! Helsingin ja Tukholman välinen matka on myös niin lyhyt, ettei potkurikoneen vähän hiljaisempi lentovauhti vaikuta matka-aikaan ratkaisevasti.

Sitten juna koukkaa kärkeen!

Koska kuitenkin muiden kulkuvälineiden kuin lentokoneiden osalta Lipasto-tietokanta ja täten oletettavasti myös Maaseudun tulevaisuus -lehden D-matilta tilaamat tiedot ovat päteviä ja perustuvat tuoreisiin lukuihin, on muistettava, että junan päästöt ovat mitättömät verrattuna sekä lentokoneisiin että laivaan. Juna hakkaa myös kaikki autot päästöttömyydessä.

Jos junalla pääsisi viivasuoraan Tukholmaan, hiilidioksidipäästöjä tulisi vain 1 kilo. Harmillisesti ei kuitenkaan pääse. Kemin ja Tornion kautta kiertämällä matkaa kertyy yli 1 750 kilometriä. Eikä nykyään ihan koko matkaa edes pääse matkustajajunalla – Kemistä on mentävä bussilla noin 150 kilometrin matka Ruotsin Luulajaan, josta voi jatkaa junalla Tukholmaan.

Lasken kuitenkin karkeasti, että juna-bussi-juna -vaihtoehto Kemin ja Tornion kautta tuottaisi noin 14 kilon hiilidioksidipäästöt. Näistä päästöistä suurin osa tulisi tuosta bussimatkaosuudesta. Kaikkiaan tämä vaikuttaa siis kirkkaasti ympäristöystävällisimmältä vaihtoehdolta.

Sitten kuitenkin ystäväni huomauttaa, että myös matkustaminen junalla Turkuun ja sieltä joko potkurikoneella lentämällä tai aivan uudella vähäpäästöisellä Viking Grace -laivalla matkustaminen saattaisivat nekin olla järkeviä vaihtoehtoja. Mutta vaikka nesteytetyllä maakaasulla liikkuvan Gracen hiilidioksidipäästöt ovat noin 20–30 prosenttia alhaisemmat kuin vastaavalla tavallisella autolautalla, ei se silti taida pärjätä potkurikoneelle. Ja potkurikoneella tehtävien Turku–Tukholma -lentojen päästöt ovat suurin piirtein yhtä suuret, elleivät matkustajamäärien takia jopa isommat, kuin Helsinki–Tukholma -potkurilennoilla. Ystäväni tarjoamat vaihtoehdot eivät siis siksi pärjää.

Mutta, mutta

Junailu Pohjanlahden ympäri on siis noin 14 kilollaan tämän vertailun voittaja. Mutta, mutta, kun lomapäiviä on vain rajatusti. Onko niitä varaa käyttää tuollaiseen matkaan? Niskaa alkaa kiristää.

Sukellan aikataulujen ihmeelliseen maailmaan. Jollen halua pysähtyä matkalla yöpymään esimerkiksi Kemiin tai Luulajaan, niin sitten on pakko ottaa 9.14-juna Helsingistä Kemiin. Se on perillä aikataulun mukaan klo 16.01 ja sitten edessä on parinkymmenen kilometrin bussimatka Tornioon/Haaparantaan.

Torniosta/Haaparannasta pääsee sitten Luulajaan toisella bussilla, joka lähtee klo 17.20 (Ruotsin aikaa) ja saapuu Luulajaan klo 19.55. Sieltä lähtee yöjuna Tukholmaan klo 21.17. Se saapuu Tukholmaan seuraavana aamuna klo 9.48 eli kokonaisuudessaan matkaan kuluu noin vuorokausi.

Matkan keston lisäksi toinenkin epäilys hiipii mieleeni. Mitä tämä kaikki maksaisi? Takaisin nettiin tarkistamaan!

Helsinki-Kemi -junalippu maksaa noin 59 euroa. Kemistä pääsee Tornioon/Haaparantaan bussilla 3–6 eurolla. Bussi sieltä Luulajaan maksaa 192 kruunua eli noin 19 euroa. Juna Luulajasta Tukholmaan kustantaa makuusijan kanssa (ilman makuusijaa en kyllä jaksaisi matkustaa) sitten halvimmillaan vielä 695 kruunua eli noin 68 euroa.

Yhteensä juna-vaihtoehdon yhdensuuntaisiin matkalippuihin kuluisi siis karkeasti noin 150 ja meno-paluu -lippuihin 300 euroa. Lentojen hinnat ovat samat sekä pelkälle menolle että meno-paluulle. Suihkukoneella pääsee valitettavasti ainakin valitsemallani matkapäivänä (2.7.) halvemmalla kuin potkurikoneella, noin 230 eurolla. Potkurikoneella matkustamisesta joutuu pulittamaan noin 270 euroa. Laivalla pääsisi tuolloin noin satasella suuntaansa.

Yhteen suuntaan sitä ehkä jaksaisikin matkustaa ympäristöystävällisimmällä ja kertakokemuksena myös aika mielenkiintoisella vaihtoehdolla eli junalla, mutta kahteen suuntaan ei taitaisi maailmanparannusinnostukseni enää riittää. Mutta jos aikaa on paljon, niin edes yksisuuntainen matka Pohjanlahden ympäri junalla on kyllä ympäristösyistä suositeltavin. Sata vuotta sitten reitti oli erinomaisen suosittu, joten miksi se ei voisi olla nytkin?

Parhaiksi nopeammaksi vaihtoehdoksi nousee potkurilentokoneella lentäminen – ja toki senkin aiheuttamia päästöjä on hyvä kompensoida esimerkiksi Maan ystävien lentomaksulla. Suihkukoneella lentäminen on ainakin poissuljettu vaihtoehto, jos tosissani haluan ottaa huomioon myös tulevat sukupolvet.

Lisää kestävästä matkailusta:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005674218.html

https://www.hs.fi/matka/art-2000005711375.html

http://ilmastokestavaamatkailua.fi/

Mikä kestää? -blogisarja on ihmisille, jotka tuskailevat kestävien arjen valintojen kanssa. Sitran asiantuntijat puntaroivat lomakauden valintoja ympäristön ystävän näkökulmasta ja kaivavat faktat, jotta sinun ei tarvitse.

Mistä on kyse?