Julkaistu 09.03.2018

Tulevaisuus ansaitsee paremman käsikirjoituksen

Tulevaisuutta kuvaavat myytit, tarinat ja taideteokset rakentavat näkymää mahdollisesta maailmasta, kirjoittaa taiteilija Antti Majava. Eikä näkymän tarvitse aina olla dystooppisen masentava.
Kirjoittaja
taiteilija ja tutkija, BIOS-tutkimusyksikkö. Mustarinda-seura
Antti Majava on valmistunut taitelijaksi Kuvataideakatemiasta ja on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Hän on BIOS -tutkimusyksikön ja Mustarinda-seuran perustajajäsen.

Taiteen ja tieteen ihanteet ohjaavat yllättävän tehokkaasti jo tapahtuneiden asioiden tarkasteluun. Aikalaistaide pyrkii kohti tätä hetkeä, mutta tulevaisuustaide on vielä satunnaisten teosten ja tekijöiden varassa.

Meillä on tietoa lähitulevaisuuden haasteista, mutta meiltä puuttuu visio ihmiskunnasta, joka pystyy vastaamaan haasteisiin.

Ihmiskunnan ympäristöjalanjälki on pudotettava seuraavan 20 vuoden aikana murto-osaan nykyisestä. Uusimman tutkimuksen mukaan tämä edellyttää radikaalia energian ja resurssien käytön laskua ja lopulta ennenäkemättömän nopeaa murrosta yhteiskuntien toimintatavoissa ja niitä ohjaavissa perusperiaatteissa. Jos emme itse muuta toimintatapojamme, ekosysteemien romahdus tekee sen puolestamme.

Meillä on tietoa lähitulevaisuuden haasteista, mutta meiltä puuttuu visio ihmiskunnasta, joka pystyy vastaamaan haasteisiin. Terminaattorit, Matrixit, Mad Maxit ja Blade Runnerit rakentavat tulevaisuudesta synkän kuvan. Näemme ihmiskunnan kammottavien keinoälyjen ahdistamina, ravintoliuoksessa kelluvina aivomassoina tai monsteriautojen loputtomissa takaa-ajoissa ydintuhoaavikoilla. Lopulta ihminen, tai se mikä siitä on jäljellä, tuupertuu teknologisen ylituotannon romuläjiin.

Dystopioissa ihminen tuupertuu teknologisen ylituotannon romuläjiin.

Dystopioiden vastapainoksi nykypäivän päättäjäfoorumit ennakoivat kaiken kehittyvän Business as usual -mallin mukaan. Tärkeintä nyt ja tulevaisuudessa on kilpailukyvyn, tuottavuuden ja talouskasvun vaaliminen. Päästöjä ei tarvitse vähentää, koska nykyisellään tuntematon teknologinen ihme pelastaa viime hetkellä meidät romahdukselta.

Talvivaaran perustajan Pekka Perän keskeinen oivallus oli, että jättimäisen kaivoksen perustamisessa ja sijoittajien houkuttelussa faktoja oleellisempaa on hyvän tarinan kertominen. Rikkaalla mielikuvituksella voidaan luoda kollektiivista todellisuutta, mutta kupla puhkeaa törmäyksessä luonnonjärjestelmien reunaehtoihin.

Hedoniasta eudaimoniaan

Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa kulutuksesta suurin osa tyydyttää perustarpeiden sijasta tarvehierarkian yläpään toimintoja, kuten kuluttajaidentiteetin vaalimista. Vallitsevassa taloustarinassa onnistumisen mittariksi on valittu bruttokansantuotteen kasvu, joka käytännössä on johtanut myös resurssien ja energian kulutuksen jatkuvaan kasvattamiseen.

Hedonistisille periaatteille rakentuvan yhteiskunnan on pystyttävä lisäämään yksilöiden nautintoa ja kulutusmahdollisuuksia samalla kun ilmastopäästöt tiputetaan nollaan ja jopa negatiivisiksi. Insinööriparka on mahdottoman edessä. Valitun elämänideaalin toteuttaminen vaatisi fysiikan lakien ja ekosysteemien toimintaperiaatteiden mullistamista.

Hedonistisen kulutusyhteiskuntavaiheen voi nähdä harha-askeleena, jota vain harva jää kaipaamaan.

Hedonisimille on kuitenkin vaihtoehtoja. Naftaliinista voidaan nostaa vaikkapa alkujaan Aristotelinen hyvän elämän käsite eudaimonia, eli pyrkimys hyvään elämään, onnellisuuteen ja oman kyvykkyyden täysimittaiseen hyödyntämiseen yhteisön osana. Bruttokansantuotteen rinnalla käytetäänkin jo YK:n kehitysohjelman luomaa eudaimonisiin periaatteisiin kytkeytyvää Inhimillisen kehityksen indeksiä. Se mittaa elinikää, terveyttä ja ostovoimaan perustuvaa elintasoa.

Uuden tutkimuksen (mm. Brand-Correa, Steinberg 2017) mukaan Eudaimoninen hyvinvointi voisi olla saavutettavissa hedoniaa pienemmällä energian kulutuksella. Se voikin olla harvoja keinoja pitää yllä kokemusta hyvinvoinnin säilymisestä samalla, kun päästöjä lasketaan radikaalisti.

Suomalaisen yhteiskunnan perustavimpia arvoja voi pitää hyvinkin eudaimonisina. Päästövähennysten edellyttämä siirtymä ei välttämättä tarkoita hyppyä tuntemattomaan, vaan kehityksen sitomista tuttuun ja turvallisen pohjoismaiseen hyvinvointimalliin.

Vaikka kulutustamme on karsittava jopa 1980-luvun tasosta, voi yhteisen hyvinvoinnin eetos tarjota kilpailu- ja kulutusyhteiskuntaa vakaamman pohjan vaativan ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiselle. Hedonistisen kulutusyhteiskuntavaiheen voi nähdä harha-askeleena, jota vain harva jää kaipaamaan.

Keskitytään oleelliseen

Tulevaisuutta rakentavat myytit, tarinat, taideteokset ja teoriat voi periaatteessa jakaa kahteen ryhmään. Niihin, joita seuraamalla meillä on edellytykset hidastaa ilmastonmuutosta ja elinympäristöjen heikkenemistä ja niihin, joita seuraamalla se ei tule onnistumaan.

Käytännössä edessämme on kuitenkin sekava vyyhti ristiriitaisia ajattelutapoja ja käytänteitä, joilla on samaan aikaan potentiaalia sekä kriisin helpottamiseen, että sen syventämiseen.

Ketkä sitten lopulta erottavat hyvän tai edes kehityskelpoisen tarinan, puolueohjelman tai liiketoimintasuunnitelman kelvottomasta? Ainoastaan sivistyneet ja empaattiset ihmiset, jotka kykenevät kriittiseen ajatteluun sekä tunnistavat ihmisyyden ja luonnonjärjestelmän oleelliset reunaehdot. Tällaisen kyvykkyyden ja monimuotoisuuden vahvistaminen on ihmiskunnan ja Suomen keskeisin tehtävä.

Mitä kulttuuri merkitsee yhteiskunnalle?

Osana KulttuuriVOS-lainsäädäntötyön fasilitointia olemme tunnistaneet tarpeen koota yhteen näkökulmia taiteen ja kulttuurin vaikutuksista sekä herättäneet keskustelua taiteen ja kulttuurin merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Julkaisemme kevään aikana vielä katsaukset taiteen ja kulttuurin tutkituista vaikutuksesta talouteen, ympäristöön ja kulttuuriseen kestävyyteen jo julkaistujen ja paljon luettujen katsaustemme lisäksi.

Jatkamme myös kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä käsittelevää blogisarjaamme mm. Sitran megatrendeihin kytkeytyvillä puheenvuoroilla. Tämä teksti on näistä megatrendejä käsittelevistä blogeista ensimmäinen. Myöhemmissä teksteissä käsitellään kulttuurin merkitystä työn ja toimeentulon tulevaisuuden näkökulmasta ja sukelletaan demokratian ja osallisuuden toteutumiseen.

Mistä on kyse?