Julkaistu 15.02.2019

Vanhukset ja meri

Tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan uusia rahoitus- ja toimintamalleja. Samalla täytyy varmistaa palveluntuottajien halu ja kyky tuottaa laadukasta ja vaikuttavaa palvelua, kirjoittaa ARVO-liiton toimitusjohtaja Kimmo J. Lipponen.
Kirjoittaja
toimitusjohtaja, ARVO
Kimmo J. Lipponen on yhteiskunnallisten yritysten liiton ARVO:n toimitusjohtaja.

Kun olen seurannut viimeaikaista keskustelua vanhusten hoidosta, en ole voinut välttyä ajattelemasta kirjallisuuden klassikkoa Vanhus ja meri. Ernest Hemingwayn upea pienoisromaani kuvaa vanhan kalastajan yksinäistä taistelua merellä. Merellä, jossa elämä ja kuolema, moraali ja itsekunnioitus, unelmat ja arvot, ovat koko ajan vahvasti läsnä eikä ketään sen suuremmin osoitella tai syytellä.

Omassa vanhustenhoitokeskustelussamme on käyty kiivaitakin moraalisia väittelyitä, eikä ylilyönneiltä ja osoittelultakaan ole vältytty. Kaksi teemaa on noussut ylitse muiden: Ensinnäkin, tulisiko valvontaa ja sanktioita lisätä, jos palvelu on huonoa tai jopa lainvastaista? Omasta mielestäni tulisi ja mahdollisimman pikaisesti. Ja toiseksi, onko julkisin varoin tuotetuissa heikompiosaisten palveluissa ylipäätään oikeutettua tehdä kohtuuttomia taloudellisia voittoja? Taloudellisten voittojen kohtuullisuus on tärkeä kysymys, mutta sitäkin enemmän soisi keskusteltavan palvelun laadusta ja siitä kenen hyödyksi yritysten taloudellinen tulos käytetään.

Mitä sitten voisimme tehdä kiristyvän valvonnan lisäksi? Yhtälö ei ole helppo, varsinkin kun julkisen sektorin resurssit ovat yhä niukemmat, pätevän henkilöstön riittävyys on iso ongelma koko sosiaalialalla, yksityisen sektorin rahoitus- ja kannustinrakenteet voivat pahimmillaan ohjata inhimillisesti katsoen kestämättömiin toimintatapoihin eikä järjestöjen palvelutuotannon volyymikaan pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään.

Näin monitahoisiin ongelmiin tarvitaan kipeästi ratkaisuja yli perinteisten sektorirajojen ja kykyä arvioida mistä vanhusten hyvä elämä koostuu, mitkä ovat heidän toiveensa ja tarpeensa ja millaisella taloudellisesti kestävällä toimintamallilla näihin parhaiten vastataan.

Vaikuttavuusinvestoiminen yksi mahdollisuus ongelmien ehkäisyyn

Yksi tällainen yli sektorirajojen toimiva ratkaisu on Suomeenkin ryminällä rantautunut vaikuttavuusinvestoiminen. Vaikuttavuusinvestointien tuloksekas käyttö edellyttää kolmea tekijää: julkisen sektorin määrittelemää selkeää yhteiskunnallista tarvetta ja valmiutta maksaa tulevaisuuden säästöistä, yksityisten sijoittajien riskinottokykyä ja etupainotteista rahoitusta sekä innovatiivisia, tulossuuntautuneita ja kohderyhmänsä tarpeet tuntevia palveluntuottajia. Näitä kolmea yhdistää sitoutuminen ennaltaehkäisevään toimintaan, yhteisten tavoitteiden määrittely sekä toivottujen tulosten/vaikuttavuuden mallintaminen ja mittaaminen.

Erilaiset yritykset ja palveluntuottajat suhtautuvat omaan rooliinsa ja vastuullisuuteen eri tavoin. Kansainvälisesti arvostettu Impact Management Project on luokitellut yritykset karkeasti kolmeen luokkaan ABC-mallin mukaan; haittoja minimoiviin (A – Avoid harm), sidosryhmiä hyödyttäviin (B – Benefit stakeholders) sekä aktiivisesti yhteiskunnallisia haasteita ratkoviin organisaatioihin (C – Contribute to solutions).

Yrityksen omistajien tahto, arvopohja ja strategia määrittelevät millä tavoin vastuullisuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen suhtaudutaan. Haittojaan minimoiville tai sidosryhmien tarpeista yritysvastuutaan toteuttaville organisaatioille (A- ja B -tyypit) yhteiskunnallinen vaikuttavuus on liiketoiminnan sivuvaikutus – toivottu tai sattumalta syntynyt. Näiden yritysten liiketoiminnan päätavoitteet ovat ymmärrettävästi muualla kuin yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa.

Vaikuttavuus nousee liiketoiminnan ytimeen

Vastuullisuuden vaatimusten kasvaessa kuluttajien, henkilöstön ja sijoittajien keskuudessa, yhä useampi yritys pyrkii proaktiivisesti kehittämään liiketoimintansa vastuullisuutta ja integroimaan vastuullisuuden osaksi ydinbisnestään. Jo nyt on olemassa liiketoimintamalleja, joille yhteiskunnallinen päämäärä on kaikkein tärkein. Nämä yhteiskunnalliset yritykset ja muut vaikuttavuustoimijat pyrkivät ensisijaisesti ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita (C-tyyppi) kannattavan liiketoiminnan keinoin ja ovat siksi kiinnostava palanen tulevaisuuden kestävän hyvinvoinnin luomisessa. Tällaisia hybridejä kutsutaan myös uudeksi neljänneksi sektoriksi, sillä niiden toimintamallissa on elementtejä niin perinteisestä yritysmaailmasta (markkinaehtoisuus), julkisesta sektorista (yhteiskunnallinen vaikuttavuus) kuin kolmannesta sektorista (missiovetoisuus).

Kun yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei ole pelkkä sivutuote vaan olennainen osa yrityksen liiketoimintaa, vaikuttavuuden johtamisen ja todentamisen merkitys korostuu. Hoivapalveluille, esimerkiksi vanhusten tai kehitysvammaisten palveluasumiselle, voidaan asettaa tavoitteita, jotka kuvaavat elämänlaatua, koettua terveyttä, itsenäistä pärjäämistä tai omaisten jaksamisen tukemista.

Julkisissa kilpailutuksissa kunnat ja valtio voivat edellyttää palveluiden tuottajilta uskottavaa vaikuttavuuden mittaamisen ja seurannan järjestelmää sekä jatkuvaa kehittämistä, vaikuttavuuteen perustuvien tulosten saavuttamista sekä tulosten ja niiden taustalla hyödynnettyjen menetelmien avointa raportointia. Tällainen vaikuttavuuden systemaattinen mallinnus on olennainen osa kaikkia tulosperusteisia rahoitussopimuksia (SIB) ja työkaluja mallinnukseen kehitetään esimerkiksi osana Hyvän Mitta -hanketta.

Kurssi kohti vaikuttavuutta!

Kun eri toimialoilla tapahtuu esimerkiksi kilpailun vapautumisen myötä suuria muutoksia, aiemmin suljetuista tai vähemmän kiinnostavista liiketoiminnan alueista voi tulla yrityksille ’sinisiä meriä’, alueita, joilta haetaan uutta kasvua ja kannattavuutta. Niiden vastakohta, punainen meri, on verisen kilpailun värjäämä ja sen tärkein ase on hinta. (W.Chan Kim & Renée Mauborgne: Sinisen meren strategia, 2005.)

Valtiovallan ja lainsäätäjien haastavana tehtävänä on määritellä ne alueet, joilla taloudellisen voiton tavoittelijoiden annetaan seilata ja millä ehdoilla. Ja millä alueilla inhimillisiä arvoja ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta painotetaan taloudellisia arvoja enemmän.

Julkisia palveluita heikompiosaisille tuotettaessa reunaehtojen ja pelisääntöjen tulisi olla varsin erilaiset kuin täydellisesti kilpailluilla markkinoilla. Palveluita yksityistettäessäkään meillä ei voi olla varaa ajaa markkinoilta pois sellaisia toimijoita, jotka hallitsevat näiden kahden asian eli taloudellisen kannattavuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden yhdistämisen eettisesti kestävällä tavalla.

Vuonna 2014 toimintansa aloittanut yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO pyrkii auttamaan vaikuttavuutta tavoittelevia palveluntuottajia tekemään työnsä mahdollisimman hyvin: liiketoimintana kannattavasti, vastuullisesti ja eettisesti oikein sekä toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus todentaen.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä osallistetaan sekä työntekijöitä että asiakkaita ja heidän lähiomaisiaan kehittämään palvelua vastaamaan elämäntilanteen mukaan muuttuviin tarpeisiin. Monet yhteiskunnalliset yritykset ovatkin kiistatta maan parhaita erityisryhmien arjen, palvelutarpeen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntijoita.

Uusien, perinteiset sektorirajat ylittävien, rahoitus- ja toimintamallien luominen on välttämätöntä kestävän palvelurakenteemme turvaamiseksi. Samalla meidän täytyy varmistaa palveluntuottajien halu ja kyky tuottaa riittävän laadukasta ja vaikuttavaa palvelua.

Jokainen vanhuksemme on ansainnut ihmisarvoisen loppuelämän eikä hukkumista saalistushinnoittelun värjäämään punaiseen mereen.

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Tämän blogauksen kirjoittanut Kimmo J. Lipponen on ARVO-liiton toimitusjohtaja ja Sitran fasilitoiman Vaikuttavuusinvestoimisen kansallisen ohjausryhmän jäsen.

Lue lisää Vaikuttavuusinvestoimisen kansallisesta ohjausryhmästä.

 

Mistä on kyse?