Julkaistu 27.11.2017

Yhteiskuntamme huutaa dialogin puutteessa

Kirjoittaja
Asiantuntija, Erätauko, Sitra
Janne Kareinen vastaa Sitran Erätauko-hankkeesta. Hänen käsissään on kokonaisuus, jolla muokataan suomalaista keskustelukulttuuria rakentavammaksi.

Tämä kirjoitus on julkaistu oikeusministeriön Suomi100-blogissa sekä  pidennettynä versiona pamfletissa Demokratiassa kuplii. Dialogin mahdollisuus suomalaisessa digiyhteiskunnassa, joka julkistettiin Tulevaisuuden kyselytunnilla 27.11.

Yhteiskunnallinen keskustelu on Suomessa kärjistynyttä, eivätkä ihmiset laajasti osallistu siihen. Useat myös kertovat kyllästyneensä keskusteluilmapiirin vastakkainasetteluun jopa niin, että ovat valmiita jättäytymään yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle (lähde: ajatuspaja e2). Yhä useampi myös kokee, että heidän omat vaikutusmahdollisuutensa yhteiskuntaan ovat riittämättömiä.

Tätä taustaa vasten ei ole liioiteltua puhua demokratian kriisistä ja uusien osallistumistapojen tarpeesta. Kun yhtä helpoimmista tavoista osallistua yhteiskuntaan – keskustelua – ei koeta enää mielekkääksi, on tilanteen korjaamisella hälyttävä kiire.

Keskusteluilmapiirin korjaaminen pitää aloittaa välittömästi. Monet toimijat ovatkin kehittämässä ratkaisuja. Esimerkit tähän kirjoitukseen on poimittu Sitran Erätauko-konseptin kokeiluista eri puolilla Suomea. Dialoginen keskustelu, sen lisäksi että parantaa keskusteluilmapiiriä, luo myös uusia tapoja saada ihmiset osalliseksi yhteiskunnasta ja tulemme keskittymään tässä kirjoituksessa dialogiin.

Dialogi auttaa meitä ymmärtämään paremmin toisiamme ja itseämme

Dialogi poikkeaa suurimmasta osasta osallistuvista menetelmistä, kuten kuulemisista, kansalaisraadeista tai yhteiskehittelystä. Lähtökohtaisesti dialogissa ei ole tarkoitus päätyä konsensukseen, vaan saada eri näkökulmat esiin, mennä kohti eroavaisuuksia ja rakentaa yhdessä yhteistä ymmärrystä. Tämä muuttaa ihmisten kohtaamisen ja yhdessä olemisen tapaa.

Dialogissa keskeistä on tasavertainen kohtaaminen ja kuulluksi sekä arvostetuksi tuleminen. Parhaimmillaan dialogi on yhdessä ajattelua, jossa osallistujat muodostavat yhteisen ja syvemmän ymmärryksen käsittelemästään aiheesta.

Keväällä ja kesällä järjestetyissä Erätauko-tapahtumissa osallistujia, kuten kuntalaisia ja paikallishallinnon edustajia, on ohjeistettu noudattamaan rakentavan keskustelun pelisääntöjä. Pelisäännöt mahdollistavat tasavertaisen ja arvostavan kohtaamisen. Kukaan ei joudu tentatuksi tai syytetyksi. Pelisäännöissä on keskitytty esimerkiksi toisten kuunteluun, siihen kuinka liittää omat kommentit muiden puheenvuoroihin, erilaisten näkökulmien hyväksymiseen ja omasta kokemusmaailmasta lähtevään puheeseen.

Yhteiseen keskusteluun yhteiskunnallisista aiheista on mahdollista ja kannattaa tuoda erilaisin kutsutavoin hyvin monimuotoinen joukko osallistujia, niin päättäjiä kuin heitäkin, jotka eivät normaalisti osallistu julkiseen keskusteluun tai yhteiskunnallisiin tilaisuuksiin. Monimuotoinen ryhmä mahdollistaa sen, että päättäjät saavat normaalia laajemman kokemuksen päätöksentekoa hyödyttävästä ja ratkaisuihin pyrkivästä yhteistoiminnasta. Asukkaat puolestaan pääsevät keskusteluihin tasavertaisina kumppaneina. Suurelle osalle tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kohdata tasavertaisena täysin eri kokemusmaailmasta tulevia ihmisiä.

Tarvetta ja halua on – silti jostain kiikastaa

Valtion ja kuntien hallinnossa tunnutaan hyvin käsittävän, että kansalaiset pitää saada mukaan yhteiskuntaan. Kuitenkaan toimivia ja laajasti käytettyjä, osallisuutta synnyttäviä menetelmiä ei ole käytössä. Esimerkiksi kaavoituksen yhteydessä käytetyissä kuulemisissa on hyvä lähtökohta, mutta käytäntönä ne eivät synnytä osallisuutta.

Tähän varmasti osaltaan vaikuttavat eri toimijoiden epäonnistuneet osallisuuskokeilut ja -käytännöt, jotka ovat pahimmillaan näennäisosallisuutta. Ei ole mietitty tai osattu avata osallistujille sitä, mitä yhdessä työstetylle asialle tehdään tai mihin se vaikuttaa. Voi olla, ettei hallinnossa ole myöskään käsitystä siitä, mitä osallistuvalla demokratialla käytännössä tarkoitetaan. Ei pystytä näkemään, mitä osallisuuden kautta voidaan saavuttaa, eikä välttämättä nähdä, milloin osallistuva toiminta on mielekästä.

Toisin kuin konsensukseen pyrkivissä lähestymistavoissa, dialogissa ei tarvita edustavaa osallistujajoukkoa. Tarkoitus ei ole saada aikaan edustuksellista aiheen käsittelyä, vaan aihetta avaava syvempi ymmärrys, jonka pohjalta voidaan tehdä esimerkiksi parempaa valmistelua tai parempia päätöksiä. Dialogi toimii ymmärryksen syventäjänä kaikille siihen osallistuneille ja tuloksia käyttäville.

Onnistuneessa dialogissa osallistuneiden käsitys itsestään ja muista ihmisistä syvenee, ja syntyy ainutlaatuinen kokemus siitä, kuinka rakentavaa yhdessä ajattelu on. Mikäli paikkoja ja tilanteita tällaisille kokemuksille yhteisajattelusta ei ole, itsetuntemuksen syvenemisen lisäksi myös käsitys kanssaihmisten kyvykkyyksistä jää vajaaksi.

Meidän ei siis pidä jäädä kuuntelemaan huutoa, joksi julkinen keskustelu on päässyt luisumaan. Hyviä käytäntöjä dialogin hyödyntämisestä on jo olemassa ja osaamista pitää kasvattaa. On liian laiskaa vain voivotella yhteiskunnan kärjistynyttä keskusteluilmapiiriä. Tähän tarvitaan meitä kaikkia – kuntia, ministeriöitä, eduskuntaa, yrityksiä, järjestöjä ja aktivisteja, kouluja ja sinua.

Parempi huominen rakennetaan yhdessä tämän päivän teoilla ja keskusteluilla. Dialogitaitojen kehittämiseen kirjoituskykyyn verrattavaksi kansalaistaidoksi kannattaa nähdä vaivaa ja tämä työ pitää aloittaa nyt.

Lue lisää:

Mistä on kyse?