”Facebook-ilmoituksessa mainittiin osallistumispalkkio. Sanotaanko suoraan, että kyllä se vaikutti päätökseen osallistua”, lukiolainen Alex Kristian Oksanen sanoo.

Oksanen näki Facebookissa keväällä 2019 viestin, jossa haettiin nuoria mukaan Sitra Labin nuorten ohjausryhmään. Ensimmäisessä Sitra Labissa ratkottaisiin nuorten eriarvoistumista. 18-vuotias lukiolainen tarttui tilaisuuteen ja lähetti Sitran yhteyshenkilölle sähköpostin.

”Mua on aina kiinnostanut nuorten mahdollisuus vaikuttaa ja saada ääni kuuluviin. Ohjausryhmä kuulosti kiinnostavalta ja aikansa arvoiselta kokeilulta, joten ajattelin, että menen messiin”, Oksanen sanoo.

Ohjausryhmä oli yksi niistä kokeiluista, joilla haluttiin saada nuorten ääni esiin osaksi Sitra Labin työskentelyä. Ohjausryhmästä tuli kahdeksan nuoren joukko, jolle muotoutui varsin iso rooli Sitra Labin suunnittelussa ja toteutuksessa.

Tässä oppimispäiväkirjassa kerrotaan, mitä me Sitra Labin tekijät opimme nuorten osallisuudesta Sitra Labin työpajoissa ja toiminnan suunnittelussa.

Sitra Lab on Sitran koulutusohjelma, johon kutsuttiin mukaan aikuisia näkijöitä ja tekijöitä eriarvoistumista ratkaisemaan. Halusimme myös, että lapset ja nuoret olisivat mukana itseään koskevien kysymysten käsittelyssä.

Mitä oikeastaan halusimme tietää nuorilta? Kuinka paljon valtaa he saisivat? Mitä tekisimme nuorten kanssa? Ja niin – mistä löytäisimme nuoria, ja miksi he tulisivat meidän järjestämiimme tilaisuuksiin?

Labin alussa Sitralla oli jonkin verran kokemusta nuorten osallisuudesta yhteiskunnallisiin asioihin. Sitra on ollut mukana esimerkiksi perustamassa ympäristöviestintään keskittyvää nuorten ajatushautomo Tankkia ja järjestänyt nuorten tulevaisuusleirin. Olemme auttaneet lasten ja nuorten osallistamisessa kansallisen lapsistrategian valmisteluun.

Mutta lasten ja nuorten osallisuuden asiantuntijoita emme ole. Hyppäsimme virtaan nuorten kanssa. Opimme paljon. Haluamme jakaa kokemuksiamme. Tämä oppimispäiväkirja on yhteenveto oppimastamme Sitra Labissa: siitä, miten nuoret voi ottaa mukaan nuorten eriarvoistumisen ratkaisemiseen.

Tämä oppimispäiväkirja on tarkoitettu päättäjille ja asiantuntijoille ja kaikille muille, jotka etsivät tapoja lisätä nuorten osallisuutta ja vahvistaa nuorten ääntä heitä koskevissa asioissa.

Seitsemän oppituntia

1. oppitunti: Ai niin, mitä haluammekaan kysyä nuorilta?

Mitä teimme:

Vaikein kysymys aluksi oli päättää, mitä halusimme kysyä nuorilta. Kannattaisiko nuorilta esimerkiksi kysyä näkemyksiä ongelman määrittelyyn vai konkreettisia ratkaisuehdotuksia ongelmaan? Ymmärsimme, että meillä oli erilaisia kysymyksiä erilaisille nuorille.

Päädyimme jakamaan nuoret karkeasti kahdenlaisiin asiantuntijoihin: niihin, joiden kanssa suunnittelimme, miten nuoret saataisiin mukaan ratkomaan eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä, ja niihin, joiden kanssa konkreettisesti työstimme eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Sitra Labin suunnittelua ohjaamaan perustimme nuorten ohjausryhmän. Ohjausryhmän nuorilta kysyisimme esimerkiksi, millainen työskentely olisi nuorille mieluista, miten saisimmenuoria mukaan ja mitä meidän pitäisi ymmärtää nuorten elämästä ja eriarvoisuuden kokemuksista työskentelyn pohjaksi.

Sen lisäksi kutsuimme työpajoihin nuoria, jotka ovat nuoruuden kokemusasiantuntijoita, Heidän kanssaan työstimme eriarvoistumiseen liittyviä kysymyksiä ja sanoitusta sekä testasimme ratkaisuja.

Mitä opimme:

• Niiden, joita asia koskee, on oltava mukana sen käsittelyssä. Tämä on hyvä lähtökohta, joka avaa monta tärkeää lisäkysymystä.
• Tärkeintä on ratkaista, mitä haluat nuorilta kysyä. Oletko esimerkiksi etsimässä hyviä kysymyksiä vai ongelman määrittelyä? Etsitkö ratkaisuideoita itse määrittelemääsi ongelmaan. Haluatko testata jo keksimiesi ratkaisujen toimivuutta? Oikea kysymys voi liittyä myös prosessiin ja työtapoihin nuorten kanssa.
• Pohdi, onko nuorten kuuleminen pelkkä velvollisuus, vai oletko tosissasi. Uskotko, että nuorilla on työhösi tärkeää annettavaa?
• Vastausten perusteella voit etsiä sopivia nuoria, valita työskentelytavat ja varmistaa, että nuorten mielipiteille ja näkemyksille on varmasti tilaa ja nuoret halutaan aidosti ottaa mukaan.

“Osallistumiseen pitäisi olla tosi matala kynnys.”

-Nuorten ohjausryhmän jäsen

2. oppitunti: Nuoret löytyvät kumppanien kautta

Mitä teimme:

Huomasimme Sitra Labin alussa, että emme tunne kovin paljon nuoria – eivätkä nuoret tunne Sitraa. Vaikka olemme tulevaisuustalo, työskentele-mme paljon aikuisten kanssa. Kutsu Sitrasta ei sanonut nuorille mitään.

Sen lisäksi, että etsimme nuoria sosiaalisen median kautta, tarvitsimme hyviä kumppaneita. Otimme yhteyttä nuorisotaloihin ja nuorten kanssa töitä tekeviin järjestöihin. Pyysimme apua myös nuorten osallisuuden parissa työskenteleviltä ammattilaisilta. Lähes kaikki, joihin otimme yhteyttä, olivat valmiita auttamaan.

Mitä opimme:

• Nuoria liikkuu paljon esimerkiksi nuorisotaloissa, kouluissa, harrastusryhmissä, oppilaitoksissa ja uskonnollisissa yhteisöissä. Ota yhteyttä niihin ja pyydä apua: “Voisimmeko tulla tapaamaan teidän nuorianne ja juttelemaan…”
• Nuoret luottavat ohjaajiinsa ja ohjaajat tuntevat nuoret. Suunnittele tapaaminen ohjaajien kanssa yhdessä.
• Ole joustava. Nuoret eivät välttämättä täytä kalentereita kuukausia etukäteen. Heidät voi kutsua mukaan esimerkiksiviikon tai pari etukäteen.
• Myös erityisnuorilla on sanottavaa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt auttavat mielellään tapaamisten järjestämisessä.

3. oppitunti: Anna nuorille valtaa ja taistele sen puolesta

Mitä teimme:

Tuli hetki, jolloin jouduimme päättämään, annammeko nuorille oikeasti valtaa ja kuinka paljon. Huomasimme, että ohjausryhmän nuorten osallistuminen jäi laimeaksi, koska meidän oli vaikea hahmottaa, mihin heidän valtansa ulottuu. Emme myöskään tienneet, mihin nuoret haluavat ja osaavat osallistua. Asiasta oli Sitra Labia tekevässä tiimissä eri näkemyksiä, ja kävimme asiasta perusteellisen sisäisen keskustelun.

Lopulta päädyimme rajaamaan selkeitä kokonaisuuksia. Nuorten ohjausryhmä saisi suunnitella yhden nuorille suunnatun tilaisuuden toimintaperiaatteet ja juontaa tilaisuuden. He saivat myös vaikuttaa Sitra Labista ulos annettaviin viesteihin. Kun päätös vaikuttamisen rajoista oli tehty, ohjausryhmän nuoret sitoutuivat työskentelyyn ja halusivat antaa aikaansa ja osaamistaan.

Mitä opimme:

• Päätä, mistä konkreettisista asioista nuoret saavat päättää ja miten ja kerro se myös heille.
• Kerro, miten nuorten näkemykset tulevat vaikuttamaan asioihin käytännössä.
• Pidä lupauksesta kiinni ja taistele nuorten vaikuttamismahdollisuuksien puolesta omassa organisaatiossasi, jos tarpeen.
• Lasten ja nuorten kuulemiseen täytyy sitoutua. Siihen pitää olla resursseja. Varmista, että nuorten osallisuudelle on oman organisaatiosi johdon tuki ja riittävät resurssit.
• Nuorten kanssa työskentely on oppimisprosessi. Varaudu siihen, että suunnitelma muuttuu sitä mukaa, kun opit lisää.

4. oppitunti: Fyysinen kohtaaminen jättää jäljen

Mitä teimme:

Usein nuorten kuuleminen ja osallistaminen tehdään erillään aikuisten työskentelystä. Sekin voi toimia. Me kokeilimme kohtaamista fyysisesti samassa tilassa. Kävimme nuorisotaloilla ja harrastusryhmissä tapaamassa nuoria. Kokemus oli niin hyvä, että päätimme pyytää nuoria seuraavaankin Sitra Labin päivään.

Ohjausryhmän työskentelyssä tapasimme nuorten kanssa työpajoissa ja kahdestaan nuorten kanssa. Sitra Labin aikuiset muistelivat pitkään nuorten kohtaamisia tyyliin “Silloin kun juttelimme nuorten kanssa siellä nuorisotalolla…”. Nuorille puolestaan kuunteleva kohtaaminen jätti tunteen siitä, että heistä välitetään.

Mitä opimme:

• Voit toki käyttää seminaaribudjetistanne 2 000 euroa huippuasiantuntijapuheenvuoroon nuorten asioista. Mutta mieleen painuvampaa voi olla käyttää resurssit nuorten kanssa keskusteluun.
• Menkää sinne, missä nuoret ovat. Se on kiinnostavampi paikka kuin oma palaverihuoneenne.
• Osallisuuden rakentamisella on hyvä olla pysyvät vetäjät, joihin nuoret tutustuvat ja joita nuoret kiinnostavat. Luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä on mahdollista kysyä ja ihmetellä.
• Kertakäynti nuorten luona on hyvä, useita tapaamisia sisältävä prosessi on parempi.

5. oppitunti: Pitsaa ja riihikuivaa rahaa pöytään

Mitä teimme:

Kävi ilmi, että nuoret ovat varsin kiireisiä. Vierailut kouluissa nuorten luona pitää sovittaa tiukkaan lukujärjestykseen. Illat eivät välttämättä ole nuorille sen vapaampia. Lukiolaisilla voi olla yksi ilta viikossa vapaata. Jotta saisimme nuoria mukaan ohjausryhmään ja osoittaisimme arvostavamme nuorten aikaa, päätimme maksaa nuorille palkkion.

Työpajoihin puolestaan houkuttelimme nuoria paikalle ja palkitsimme vaivannäöstä esimerkiksi ruoalla ja leffalipuilla. Jotta nuoret viihtyisivät koko illan, pyrimme suunnittelemaan työpajojen ohjelmat korkealaatuisiksi.

Mitä opimme:

• Ruoka on nuorille aina hyvä syy tulla paikalle. Nuorisotyöntekijöiltä opimme tilaamaan pitsaa nuorisotaloihin!
• Työnhaussa hyödyllinen todistus ei välttämättä ole juuri se, mikä nuorta kiinnostaa, jos työelämä vaikuttaa olevan ikuisuuden päässä.
• Jos nuoria pyydetään käyttämään vapaa-aikaansa tilaisuuksiin, joissa aikuiset käyvät työaikana tai saavat vielä kokouspalkkioita, on reilua, että myös nuoret saavat osallistumisestaan rahallisen palkkion. Arvostammeko nuoria niin paljon, että laitamme kohtaamiseen myös rahaa? Jos rahaa ei ole käytettävissä, millä muulla konkreettisella tavalla voimme osoittaa arvostusta?

“Raha ei ole palkinto, vaan luo mahdollisuudet osallistua.”

-Nuorten ohjausryhmän jäsen

6. oppitunti: Toimintaa ja dialogia ilman rooliasuja

Mitä teimme:

Kun istuimme nuorten kanssa alas piiriin nuorisotaloilla, joidenkin kanssa keskustelu lensi heti ja tuotti ideoita. Moniin aikuisiin Labin osallistujiin nämä kokemukset jättivät syvimmän jäljen. Joissain ryhmissä taas oli vaikeaa päästä juttelun alkuun. Silloin toiminnallisista menetelmistä oli apua.

Jää suli, kun pyysimme esimerkiksi nuoria liikkumaan tilassa sen mukaan, miten heidän mielipiteensä jakautuvat. Yhdessä nuorille järjestämässämme tilaisuudessa käytimme tarinateatteria, joka työsti improvisaatioissa nuorten antamia ideoita. Kun nuorten ohjausryhmän jäsenet toivottivat nuoret tervetulleeksi itse juontamaansa ja suunnittelemaansa tilaisuuteen, nuoret rentoutuivat ja keskittyivät.

Mitä opimme:

• Jos haluat, että nuori on avoin oma itsensä, ole itse avoin oma itsesi.
• Ei ole yhdenlaista tapaa järjestää nuorten osallisuutta. Yhteistyökumppaneiden kanssa pitää käydä läpi vaihtoehtoja siitä mitä voisitte tehdä. Teettekö taidetta, istutte kahville vai järjestättekö ideointityöpajan?
• Aikuiset tarvitsevat usein erityisiä menetelmiä, jotta ideointi sujuu – esimerkiksi työpajatyöskentelyä, luottamuksen rakentamista ja epämuodollista yhdessäoloa. Sama pätee nuoriin.
• Muista antaa nuorille palaute siitä, mitä heidän osallistumisestaan seurasi.
• Selvitä etukäteen, kenellä aikuisista on vastuu ratkoa mahdollisia vaikeita tilanteita (esim. tunteenpurkaukset, yksityisyyden rajoista päättäminen).

“Nuorten pitää saada olla osallisina ja asiantuntijoina omilla tavoillaan.”

-Nuorten ohjausryhmän jäsen

7. oppitunti: Tulevaisuuden ääni esiin kaikkialla

Mitä teimme: 

Olemme tyytyväisiä, että päätimme ottaa nuoret isosti mukaan Sitra Labiin! Ohjausryhmä auttoi meitä nuorten osallistamisessa.  Kokemusasiantuntijoiden kanssa työskentely paransi aikuisten ratkaisuideoita eriarvoistumiseen.

Sitrassa pohdimme nyt, voisiko nuorten ohjausryhmällä olla Sitrassa jatkossakin rooli tulevaisuuden äänenä. Tulevaisuustalossa nuorten osallisuus kaikessa toiminnassa olisi luontevaa. Olemmeko valmiita astumaan virtaan nuorten kanssa?

Mitä opimme:

• Mieti, muuttaako nuorten kanssa työskentely organisaatiosi toimintaa pysyvästi. Voisiko nuorten osallisuus olla osa kaikkea mitä teette?
• Voivatko nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset olla osa pysyvää yhteistyöverkostoanne?
• Missä kaikessa toiminnassanne voisi olla mukana nuorten ohjausryhmä?

Nuorten kokemuksia

Alex: ”Sain ottaa suurempaa roolia”

Noin 25 nuorta osallistui yhdessä aikuisten Labin osallistujien kanssa Tampereella työpajoihin, joissa kehitettiin Labin ratkaisuja nuorten eriarvoistumisen vähentämiseen.

”Se workshop oli tosi onnistunut. Olimme ohjausryhmäläisinä mukana workshopeissa, ikään kuin soluttautuneina aktiivisina osallistujina aikuisten ja nuorten välillä”, lukiolainen Alex Oksanen sanoo.

Nuorten ohjausryhmä suunnitteli sitä, millaisilla periaatteilla Sitra Labiin osallistuneet aikuiset kohtasivat nuoria kokemusasiantuntijoita. Ohjausryhmän avulla luotiin hyviä käytäntöjä, kuten henkilökohtainen vastaanottaja, joka toivottaa tervetulleeksi osallisuustyöpajaan ja kertoo miten toimia.

Ohjausryhmän alku ei kuitenkaan ollut ihan helppo.

”Alussa ohjausryhmän työ tuntui epämääräiseltä. Ei ollut ihan selvää mitä meiltä haluttiin. Toisaalta se on osa Sitra Labin viehätystä. Siinä on tosi paljon auki, mitä tehdään ja miten”, Oksanen sanoo.

Sitra Labissa aikuiset osallistujat etsivät ratkaisuja lasten ja nuorten eriarvoistumiseen kokeilujen kautta. Työskentelyssä käytettiin aluksi paljon aikaa eriarvoistumisen syiden ymmärtämiseen ja oikeuden kysymysten löytämiseen. Se oli haastavaa sekä nuorille että aikuisille osallistujille.

”Alussa oli vaikea hiffata mikä mun rooli on. Mutta lopulta kaikki löysivät oman roolinsa. Joku tykkäsi työstää tekstejä, jotkut vain osallistuivat keskusteluun. Paras kokemus oli nuorille Tampereella järjestetty tapahtuma, jonka juonsin (toisen ohjausryhmä jäsenen) Siirin kanssa. Se oli mahdollisuus ottaa isompaa roolia”, Oksanen sanoo.

Nuorten ohjausryhmälle annettiin Sitra Labin aikana yhä enemmän vastuuta ja vaikutusvaltaa Labin suunnittelussa. Seitsemän kertaa kokoustaneen ohjausryhmän työstä tuli 400 euron palkkio.

”Olin tosi tyytyväinen kokemukseen. Ilmapiiri oli tosi hyvä. Olen jo vähän melankolinen, että tää ohry loppui”, Oksanen sanoo.

Vilma: ”Tarinateatteri antoi vastauksia, joita ei googlettamalla löydä”

Vilma Isokoski, 15, osallistui työpajoihin, joissa nuoret pohtivat eriarvoistumista yhdessä aikuisten Sitra Labin asiantuntijoiden kanssa. Niitä järjestettiin kesä- ja elokuussa Tampereella.”Se oli todella sujuva ja hyvin selitetty juttu. Kaikille kerrottiin, mitä ollaan tekemässä. Varsinkin ensimmäinen tapaaminen oli syventävä, ei mikään pintaraapaisu”, Isokoski sanoo.

Ensimmäisessä työpajassa Sitran asiantuntijat kävivät nuorten luona nuorisotaloilla. Tilaisuuksiin osallistui nuoria Tampereen nuorisovaltuustosta sekä nuorisotilassa aikaa viettäviä nuoria. Niissä istuttiin kaikessa rauhassa keskustelemaan ja kuuntelemaan. Sitra Labin tavoite oli oppia ymmärtämään nuorten kokemuksia eriarvoisuudesta.

”Me nuoret olimme enemmänkin äänessä kuin aikuiset. Tuntui, että meidän mielipiteillä oli merkitystä”, hän sanoo.

Isokoski on edustajana Tampereen nuorisovaltuustossa. Hänen mielestään vaikuttaminen työpajoissa on monilta osin samanlaista kuin valtuustossa, mutta erojakin on.

”Työpajoissa oli spontaanimpaa. Opin että pienissä ryhmissä voi saada aikaan paljon enemmän kuin isoissa. Saa kuunnella kaikkia muita”, hän sanoo.

Toisessa työpajassa käytettiin keskustelun vauhdittamiseen tarinateatteria. Ammattinäyttelijät pyysivät nuorilta eriarvoistumiseen liittyviä kokemuksia, jotka sitten näyteltiin muutaman minuutin mittaiseksi kohtaukseksi.

”Parasta oli, että teatterin kautta pääsi konkreettisesti näkemään, miltä sun tilanne näyttää muille. Ja pääsi näkemään muiden näkökulmia. Siitä sai vastauksia kysymyksiin, joita ei googlettamalla löytäisi”, hän sanoo

Isokoski on saanut palautetta Sitra Labin etenemisestä työpajojen jälkeenkin.

”Nuoriso-ohjaaja aina välillä kertoo, missä mennään”, hän sanoo.

Isokoski tuli mukaan Sitra Labiin nuorisovaltuustossa toimivan nuoriso-ohjaajan pyytämänä. Hänen mielestään hyvä tapa saada nuoria mukaan vaikuttamaan on kutsua kavereiden välityksellä.

”Nuoret lähtevät mukaan, jos toinen nuori lähtee mukaan. Monille nuorille vaikuttaminen kuulostaa vakavalta ja viralliselta, se on voi olla enemmänkin uhka. Vaikuttamisesta pitäisi tehdä nuorille enemmän ”ilmaise oma mielipiteesi” -tyyppinen juttu”, Isokoski sanoo.