Suomalaisten luontojalanjälki

Luonnonvaraisen elämän hiipuminen eli luontokato uhkaa hyvän elämän edellytyksiä maapallolla. Vaarassa on myös ihmisten hyvinvointi, sillä olemme erottamaton osa luontoa.

Luonnon monimuotoisuutta on pyritty turvaamaan kansainvälisten sopimusten avulla, mutta monia niiden tavoitteista ei ole saavutettu. Yksi merkittävä haaste luontokadon pysäyttämisessä on ollut luontohaittojen mittaaminen. Koska mittaaminen on ollut vaikeaa, konkreettiset toimenpiteet ongelman ratkaisemiseksi ovat jääneet puuttumaan.

Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomin tutkijoiden kehittämän menetelmän avulla luontojalanjälkeä voidaan nyt mitata hiilijalanjäljen tapaan vertailukelpoisella mittarilla, luontoekvivalentilla (biodiversity equivalent, BDe).

Tässä selvityksessä esitetään laskelma suomalaisten vuotuisen kulutuksen keskimääräisestä luontojalanjäljestä. Laskenta sisältää ruoan, asumisen energian, liikenteen ja muun kulutuksen, kuten palveluiden ja laitteiden hankinnat. Lisäksi selvityksessä esitetään, millaisilla teoilla luontojalanjälkeä voidaan pienentää.

Menetelmät

Jotta luontojalanjälki voidaan laskea, tarvitaan tieto kulutuksen tyypistä ja määrästä, kulutuksen aiheuttamista luontohaitan ajureista, luontohaitan ajureiden maantieteellisestä sijainnista sekä luontohaitan ajurien aiheuttamasta luontohaitasta eri sijainneissa.

Suomalaisten vuotuisen kulutuksen määrät eri kategorioille (ruoka, asumisen energia, liikenne ja muu kulutus) kerättiin kansallisista tilastoista. Kulutuksen aiheuttamat luontohaitan ajurien määrät laskettiin laajoja kansainvälisiä tietokantoja ja tutkimuksia hyödyntäen (mm. EXIOBASE, Ecoinvent ja Poore & Nemecek 2018). Ajurien maantieteellinen sijainti mallinnettiin pääasiassa EXIOBASE-tietokannan avulla. Lisäksi ruoan osalta käytettiin Tullin tietoja eri elintarvikkeiden tuontimaista. Ajurien aiheuttama haitta luonnon monimuotoisuudelle eri sijainneissa laskettiin hyödyntäen LC-IMPACT-tietokantaa.

Kansalliset aineistot eri kategorioiden vuotuisesta kulutuksesta ovat varsin kattavat. Eri kategorioiden välillä on eroja siinä, kuinka ison osan kategorian elinkaaren aikana syntyvästä luontohaitasta laskenta huomioi. Ruoan kulutuksen osalta laskenta huomioi pääasiassa ruoan alkutuotannossa syntyvän luontohaitan eikä koko ruoankulutuksen elinkaarta, kuten esimerkiksi pakkauksista aiheutuvaa maankäyttöä. Asumisen laskennassa huomioitiin vain energiankulutus, eikä esimerkiksi rakennusten ja infrastruktuurin rakentamiseen vaadittavia materiaaleja, kuten betonia, puuta, terästä ja muita rakennusmateriaaleja. Liikenteen osalta laskennassa on mukana liikennevälineen valmistus, käyttövoiman kulutus sekä infrastruktuuri, kuten tieverkosto. Muun kulutuksen osalta laskennassa on huomioitu kulutetun tuotteen tai palvelun elinkaarihaitat alkutuotannon, valmistuksen, pakkaamisen ja kuljetuksen osalta.

Luontohaitan ajureiden tyypin ja määrän mallinnuksen tarkkuus vaihtelee kategorioittain. Ruoan osalta huomioitiin ainoastaan maankäyttö ja ilmastonmuutos. Ajurien määrät eri elintarvikkeille perustuivat kansainvälisiin keskiarvoihin. Asumisen energian ja liikkumisen osalta eri ajureita pystyttiin mallintamaan kattavammin. Ajureiden määrät perustuivat osittain kansallisiin arvoihin ja osittain kansainvälisiin keskiarvoihin. Muun kulutuksen osalta ajureiden määrä oli kattava ja arvot perustuivat pääosin kansallisiin arvoihin. Laskennassa ei ole pystytty vielä huomioimaan tarkemmin esimerkiksi erityyppisten viljelymenetelmien tai metsänkäsittelymenetelmien vaikutuksia luontojalanjälkeen. Myös esimerkiksi suomalaisen maanviljelyn tai metsätalouden mahdollisia erityispiirteitä ei ole toistaiseksi huomioitu.

Ruoan ja muun kulutuksen osalta ajureiden maantieteellinen sijainti pystyttiin mallintamaan Suomen keskimääräisten tuontitilastojen ja kansainvälisen talouden rakenteen näkökulmasta. Asumisen energian ja liikkumisen osalta ajurien maantieteellisen sijainnin mallintaminen oli epätarkempaa. Lähteestä riippuen ajurien määrän ja sijainnin aineistot ovat pääosin 2010- ja 2020-luvuilta. Laskennassa ei ole siis pystytty huomioimaan esimerkiksi viimeaikaisinta kehitystä erilaisissa tuotantomuodoissa tai geopoliittisen tilanteen vaikutuksia globaaleihin tuotantoketjuihin.

Tulokset: Suomalaisten keskimääräinen luontojalanjälki

Tässä selvityksessä on laskettu ensimmäistä kertaa suomalaisten kulutuksen keskimääräinen luontojalanjälki kattavasti eri kulutuskategoriat huomioiden. Vastaavaa analyysiä ei ole toteutettu aiemmin minkään maan kansalaisten kulutukselle. On selvää, että luontojalanjäljen laskenta tulee tarkentumaan tulevaisuudessa. Eri kulutuskategorioiden luontojalanjäljen laskentamenetelmät kehittyvät. Käytettävät aineistot tarkentuvat ja päivittyvät, mikä mahdollistaa jatkossa yhä tarkemman laskennan. Tämän selvityksen tuloksia tuleekin tarkastella suuntaa-antavina.

Suomalaisen keskimääräinen luontojalanjälki on 24 pikoluontoekvivalenttia (pBDe). Tämä tarkoittaa, että yhden keskimääräisen suomalaisen kulutus altistaa 24 biljoonasosaa maailman lajeista sukupuutolle. Mittakaavaa antaa laskelma, jonka mukaan todennäköisesti noin 19 prosenttia kaikista maailman lajeista häviäisi pitkällä aikavälillä, mikäli jokainen maapallon ihminen kuluttaisi kuten suomalaiset keskimäärin.

Ruoan kulutus aiheuttaa 42 prosenttia suomalaisen keskimääräisestä kokonaisluontojalanjäljestä. Toiseksi suurimman osuuden luontojalanjäljestä muodostaa liikenne (23 %) ja kolmanneksi suurimman muu kulutus (21 %), joka sisältää muun muassa harrastamisen ja muun vapaa-ajan kulutuksen, terveydenhoidon ja kotitaloustavarat. Neljänneksi suurimman osuuden luontojalanjäljestä muodostaa asumisen energia (14 %).

Ruoan kulutuksen luontojalanjäljestä suurin osa aiheutuu liha- ja maitotuotteista (61 %). Suomalaisen keskimääräisestä kokonaisluontojalanjäljestä liha- ja maitotuotteiden kulutus muodostaa 27 prosenttia.

Ruoan ja muun kulutuksen osalta laskennassa pystyttiin selvittämään myös, mihin suomalaisten luontojalanjälki maantieteellisesti kohdistuu. Ajureista ilmastonmuutoksen aiheuttama luontojalanjälki ei ollut tässä tarkastelussa mukana, joten ruoan osalta maantieteellinen tarkastelu kattaa vain maankäytön. Laskennassa kävi ilmi, että suomalaisten kulutuksen aiheuttama luontohaitta syntyy lähes kokonaan Suomen rajojen ulkopuolella: ruoan ja muun kulutuksen luontojalanjäljestä vain 2 % kohdistuu Suomeen ja 98 % Suomen ulkopuolelle. Liikenteen ja asumisen energian osalta aineistot ajureiden kohdistumisesta eri maihin olivat epätarkkoja ja vastaavaa tarkastelua ei sen vuoksi voitu tehdä.

On syytä huomioida, että selvityksessä käytetty luontojalanjäljen laskentamenetelmä voi tuottaa erilaisia luontojalanjäljen arvioita verrattuna toisiin käytettyihin menetelmiin. Esimerkiksi ruoan osalta Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa (Kyttä ym. 2023) luontohaitan ajureiden määrät vaikuttavat pienemmiltä tähän tutkimukseen verrattuna, kun taas ajurin aiheuttamaa luontohaittaa kuvaavat kertoimet vaikuttavat suuremmilta. Lisäksi asumisen osalta pystyttiin toistaiseksi laskemaan vain asumisen energian kulutus, minkä vuoksi asumisen luontojalanjälki on todennäköisesti suurempi kuin tämän laskennan tuloksissa. Kun laskentamenetelmät kehittyvät, pääkategorioiden tulokset voivat siis muuttua.

Miten luontojalanjälkeä voi pienentää?

Koska ruoan kulutuksen luontojalanjälki on suuri, voi keskimääräinen kansalainen pienentää luontojalanjälkeään eniten ruokavaliomuutoksilla ja muilla ruokaan liittyvillä elämäntapamuutoksilla. Luontojalanjälkeään voi pienentää merkittävästi siirtymällä erilaisiin kasvispainotteisiin ruokavalioihin. Luontojalanjälki pienenee kohtuullisen paljon myös vaihtamalla puolet tai neljäsosan aterioista kasvispainotteisiksi tai vegaanisiksi. Selvityksessä tarkastelluista elämäntapamuutoksista luontojalanjälkeä pienensi eniten siirtyminen suomalaisen keskimääräisestä ruokavaliosta täysin vegaaniseen ruokavalioon (-22 %).

Luontojalanjälkeä merkittävästi pienentäviä elämäntapamuutoksia muissa kulutuksen pääryhmissä ovat esimerkiksi tavaroiden hankkiminen käytettynä (-9 %), muun kuluttamisen vähentäminen puoleen (-9 %), autosta luopuminen (-9 %), lentämisen lopettaminen (-7 %) ja lämmitysmuodon vaihtaminen lämpöpumppuun (-5 %) tai maalämpöön (-5 %).

Selvityksestä käy ilmi, että luonto- ja hiilijalanjälkiä voi ja kannattaa tarkastella rinnakkain niin elämäntapojen muutoksen kuin päätöksenteonkin näkökulmasta. Monet elämäntapamuutokset pienentävät sekä hiili- että luontojalanjälkeä. Kansalaiset pystyvät vaikuttamaan omaan luontojalanjälkeensä hyvin merkittävästi kulutusmuutoksilla ja kulutuksen kohtuullistamisella.
Tieto eri tuotteiden ja palvelujen ilmastovaikutuksista on auttanut monia elämään kestävämmin ja pienentämään hiilijalanjälkeään. Nyt sama on mahdollista myös luontojalanjäljen osalta. Tieto auttaa kansalaisia myös vaatimaan yrityksiltä ja päättäjiltä lisää konkreettisia toimia luontokadon ehkäisemiseksi.

Vastuu luontokadon torjunnasta ei voi jäädä kuitenkaan kansalaisten harteille. On poliittisten päättäjien, yritysten ja laajemmin yhteiskunnan tehtävä mahdollistaa kansalaisille saavutettavat ja sosiaalisesti oikeudenmukaiset keinot oman luontojalanjälkensä pienentämiseksi. Yhteiskunnan ja yritysten päättäjät voivatkin hyödyntää luontojalanjälkilaskennan tuloksia suunnitellessaan tehokkaita toimenpiteitä kulutuksen luontojalanjäljen pienentämiseksi.