Arvioitu lukuaika 3 min

#4 Kohti elinikäisen oppimisen tulevaisuuden politiikkaa

Elinikäisen oppimisen rahoituskannusteita käsittelevän blogisarjan neljäs ja viimeinen osa suuntaa ajatukset nykytilasta kohti tulevaisuutta.

Julkaistu

Kirjoitusten punaiseksi langaksi punoutuu ajatus siitä, että osaamisen uudistamisen kannusteita koskevat päätökset ovat kauaskantoisia. Siksi on tärkeää pysähtyä miettimään, minkälaiseen tulevaisuuskuvaan elinikäisen oppimisen tahtotilaamme rakennamme.

Yrittäjyyteen ja yrityksiin ihmisten työllistäjänä kohdistuu paljon odotuksia. Korkeakoulujen odotetaan paitsi kouluttavan yhä suuremman osan nuorista ikäluokista myös olevan aiempaa tiiviimpiä kumppaneita työelämän osaamisen kehittämisessä. Moniulotteisen toimintaympäristön muutoksen keskellä kuntien odotetaan jatkossakin luovan vahvaa pohjaa sivistykselle.  Mihin suuntaan kannusteita olisi syytä kehittää, jotta odotukset täyttyisivät?

Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtaja Jussi Riikonen muistuttaa kirjoituksessaan, että moni yritys on käynnistynyt ihmisen intohimosta pikemmin kuin tietoisesta yrittäjäksi kouluttautumisesta. Siksi yrittäjällä usein on tarvetta oman osaamisen vahvistamiseen. Tärkeä kannustin olisi jonkinlainen korvaus opiskeluun liittyvästä ansionmenetyksestä, sillä se mahdollistaisi ajankäytön opintoihin. Yrittäjyyden lisäämiseksi hyviä kannustimia olisivat oppisopimuskoulutuksen mahdollistaminen kevytyrittäjille ja sivutoimisille yrittäjille sekä se, että työtön voisi tukien puitteissa siirtyä mahdollisimman joustavasti yrittäjäksi.

Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Väisänen-Haapanen kirjoittaa, että osaaminen ja hyvinvointi ovat pärjäämisen elinehto sekä ihmiselle itselleen, kunnille että koko Suomelle. Jatkuvan oppimisen palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden takaaminen erilaisille oppijaryhmille edellyttää niin toiminnan kuin talouden uudelleentarkastelua kunnissa ja koulutusjärjestelmässä. Rahoituksen kannustavuus ei kuitenkaan ole yksin kuntien käsissä, vaan sitä tulee pohtia myös valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun johtaja, vararehtori Minna Hiillos nimeää tekstissään tutkintokoulutuksen yhdeksi ammattikorkeakoulujen ydinosaamiseksi: nykyinen rahoitusmalli ohjaa vahvasti tuottamaan perustutkintoja määräajassa. Kehittämistavoitteeksi nousee kyky nykyistä joustavammin nivoa yritysten nopeatahtiset tarpeet tutkintokoulutuksen rakenteeseen. Parhaimmillaan osaaminen uudistuu kolmella rintamalla: opiskelijalla, opettajalla ja työelämän edustajalla.

Blogisarjan viimeisessä kirjoituksessa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkijat Marko Ahvenainen, Leena Jokinen, Sari Miettinen ja Johanna Ollila pysäyttävät sen äärelle, mitä ainakin pitäisi pohtia, kun tehdään linjauksia elinikäisen oppimisen rahoittamisesta. Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä tulisi tarkkaan puntaroida sitä, miten vastuu työelämässä tarvittavan osaamisen uudistamisesta jakautuu yksilön ja työnantajan kesken. Jos uskomme, että ammatti-identiteetti muuttuu osaamisidentiteetiksi, se voi olla ihmiselle uuden oppimisen ja kasvun lähde – mutta edellyttää ensin kykyä hahmottaa omat osaamiset, valmiudet ja osaamistarpeet.

AIHE

Osaamisen aika

Tuemme yhteiskunnallisia toimijoita elinikäisen oppimisen politiikan synnyttämisessä Suomeen. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittää osaamistaan.

Julkaistu

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?