Julkaistu 21.12.2018

#4 Kohti elinikäisen oppimisen tulevaisuuden politiikkaa

Elinikäisen oppimisen rahoituskannusteita käsittelevän blogisarjan neljäs ja viimeinen osa suuntaa ajatukset nykytilasta kohti tulevaisuutta.

Kirjoitusten punaiseksi langaksi punoutuu ajatus siitä, että osaamisen uudistamisen kannusteita koskevat päätökset ovat kauaskantoisia. Siksi on tärkeää pysähtyä miettimään, minkälaiseen tulevaisuuskuvaan elinikäisen oppimisen tahtotilaamme rakennamme.

Yrittäjyyteen ja yrityksiin ihmisten työllistäjänä kohdistuu paljon odotuksia. Korkeakoulujen odotetaan paitsi kouluttavan yhä suuremman osan nuorista ikäluokista myös olevan aiempaa tiiviimpiä kumppaneita työelämän osaamisen kehittämisessä. Moniulotteisen toimintaympäristön muutoksen keskellä kuntien odotetaan jatkossakin luovan vahvaa pohjaa sivistykselle.  Mihin suuntaan kannusteita olisi syytä kehittää, jotta odotukset täyttyisivät?

Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtaja Jussi Riikonen muistuttaa kirjoituksessaan, että moni yritys on käynnistynyt ihmisen intohimosta pikemmin kuin tietoisesta yrittäjäksi kouluttautumisesta. Siksi yrittäjällä usein on tarvetta oman osaamisen vahvistamiseen. Tärkeä kannustin olisi jonkinlainen korvaus opiskeluun liittyvästä ansionmenetyksestä, sillä se mahdollistaisi ajankäytön opintoihin. Yrittäjyyden lisäämiseksi hyviä kannustimia olisivat oppisopimuskoulutuksen mahdollistaminen kevytyrittäjille ja sivutoimisille yrittäjille sekä se, että työtön voisi tukien puitteissa siirtyä mahdollisimman joustavasti yrittäjäksi.

Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Väisänen-Haapanen kirjoittaa, että osaaminen ja hyvinvointi ovat pärjäämisen elinehto sekä ihmiselle itselleen, kunnille että koko Suomelle. Jatkuvan oppimisen palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden takaaminen erilaisille oppijaryhmille edellyttää niin toiminnan kuin talouden uudelleentarkastelua kunnissa ja koulutusjärjestelmässä. Rahoituksen kannustavuus ei kuitenkaan ole yksin kuntien käsissä, vaan sitä tulee pohtia myös valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun johtaja, vararehtori Minna Hiillos nimeää tekstissään tutkintokoulutuksen yhdeksi ammattikorkeakoulujen ydinosaamiseksi: nykyinen rahoitusmalli ohjaa vahvasti tuottamaan perustutkintoja määräajassa. Kehittämistavoitteeksi nousee kyky nykyistä joustavammin nivoa yritysten nopeatahtiset tarpeet tutkintokoulutuksen rakenteeseen. Parhaimmillaan osaaminen uudistuu kolmella rintamalla: opiskelijalla, opettajalla ja työelämän edustajalla.

Blogisarjan viimeisessä kirjoituksessa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkijat Marko Ahvenainen, Leena Jokinen, Sari Miettinen ja Johanna Ollila pysäyttävät sen äärelle, mitä ainakin pitäisi pohtia, kun tehdään linjauksia elinikäisen oppimisen rahoittamisesta. Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä tulisi tarkkaan puntaroida sitä, miten vastuu työelämässä tarvittavan osaamisen uudistamisesta jakautuu yksilön ja työnantajan kesken. Jos uskomme, että ammatti-identiteetti muuttuu osaamisidentiteetiksi, se voi olla ihmiselle uuden oppimisen ja kasvun lähde – mutta edellyttää ensin kykyä hahmottaa omat osaamiset, valmiudet ja osaamistarpeet.

Kolme faktaa

työpaikoista, osaamisesta ja koulutuksesta

  • Tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että teollisuusmaissa häviää vuosittain noin 15 prosenttia työpaikoista, mutta saman verran syntyy myös uusia työpaikkoja. Suomessa työpaikkojen syntymis- ja päättymisasteen pitkän aikavälin keskiarvoksi on arvioitu noin 12 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 220 000 työpaikan syntymistä ja häviämistä vuosittain. Tätä luovaksi tuhoksi kutsuttua uusien työpaikkojen syntyä ja vanhojen kuolemista tapahtuu erityisesti pienissä toimipaikoissa ja nuorissa yrityksissä.
  • Maailman väestön ikääntyessä ja työelämän osaamisvaatimusten kasvaessa jo 15 vuoden kuluttua 15 maailman suurinta kansantaloutta voi kärsiä vakavasta osaajapulasta. Kansainvälisessä keskustelussa pohditaan, miten korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten, suurten kaupallisten oppimispalveluiden tarjoajien ja yritysten omien koulutusorganisaatioiden keskinäinen asemointi tällaisessa kehityskulussa muuttuu.
  • Kunnat huolehtivat varhaiskasvatuksen ja yleissivistävän koulutuksen järjestämisestä ja saatavuudesta. Vuonna 2017 kolme neljästä oppilaasta tai opiskelijasta osallistui näihin kuntien järjestämiin opetuspalveluihin.

Lähteet:

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80609/Ty%C3%B6voiman%20hankinta%20toimipaikoissa%20vuonna%202016.pdf

https://www.bcg.com/publications/2017/people-organization-strategy-twelve-forces-radically-change-organizations-work.aspx

Tilastokeskus/Koulutus/Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot

Millä rahalla?

Blogisarja oppimisen kannusteista

Sitran Millä rahalla? -selvitys luo kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

Tämä blogisarja pohjaa Millä rahalla? -selvitykseen ja tuo esiin erilaisia näkökulmia siihen, miten nykyinen järjestelmä kannustaa elinikäiseen oppimiseen.

  • Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin elinikäisen oppimisen kannusteita ahkeran oppijan näkökulmasta. Tutustu blogeihin täällä.
  • Toinen osa luotasi kannusteiden toimivuutta matalammin koulutetun työntekijän näkökulmasta. Tutustu blogeihin täällä.
  • Kolmas osa tarkasteli mahdollisuuksia osaamisen uudistamiseen silloin, kun työura on katkennut tai uhkaa katketa. Tutustu blogeihin täällä.

Ota yhteyttä
Johtava asiantuntija, Osaamisen aika, Sitra

+358 (294) 618 467

sinimaaria.ranki@sitra.fi

Mistä on kyse?