Arvioitu lukuaika 4 min

#2 Aikuisten kouluttautumista tuetaan, mutta kannusteet eivät tavoita kaikkia

Elinikäisen oppimisen kannusteita luotaavan blogisarjan toisessa osassa pyysimme asiantuntijoita tarkastelemaan kannusteiden toimivuutta matalammin koulutetun työntekijän näkökulmasta.

Kuva: Minna Hemmilä

Kirjoittaja

Sinimaaria Ranki

Johtava asiantuntija, Osaamisen aika, Sitra

Julkaistu

Kun tavat tehdä työtä muuttuvat yhä nopeampaan tahtiin, aikanaan hyvän työpaikan mahdollistanut osaaminen saattaa jäädä vaille käyttöä. Osaamista kannattaa siis kehittää myös työuran aikana.

Osion ensimmäisessä kirjoituksessa tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta tarkastelee Suomen panostuksia työuran aikaiseen kouluttautumiseen kansainvälisestä näkökulmasta. Suomi tukee aikuiskoulutusta huomattavan paljon ja monin eri tavoin, joten muihin maihin verrattuna meillä pitäisi olla hyvät edellytykset kohdata työelämän murros. Jarruttava tekijä on kirjoittajan mukaan se, että yhteiskunnan tukien osumatarkkuudessa olisi parannettavaa: jos matalammin koulutetut hyödyntäisivät tarjolla olevia tukia enemmän, kouluttautuminen auttaisi heitä siirtymään uusiin tehtäviin ja näin hyötymään teknologisen kehityksen ajamasta työn murroksesta.

HR-johtaja Kaisa Ventelä-Nilsson UPM:stä katsoo elinikäisen oppimisen rahoitusta yrityksen näkökulmasta. Hän kuvaa osaamisen kehittämistä parhaimmillaan yhteiskunnan, yrityksen ja yksilön itsensä panostusten summana. Kun yhteiskunta vastaa vahvan osaamispohjan antavasta koulutuksesta, yritys voi erilaisia oppimisen muotoja hyödyntäen laajentaa ja syventää yksilön erityisosaamista. Molemmat osapuolet hyötyvät: yritys pysyy kilpailukykyisenä ja yksilö suoriutuu hyvin työstään myös muuttuvissa olosuhteissa. Yrityksen näkökulmasta jatkuva osaamisen uudistaminen on pitkäjänteinen, taloudellisesta tilanteesta riippumaton investointi, jonka tuottoa voi kasvattaa kehittymiseen kannustavalla kulttuurilla. Kirjoitus tuo esiin, että yritys voi tarjota oppimisen mahdollisuuksia, mutta viime kädessä halu oppia uutta ja näin huolehtia omista työllistymisen edellytyksistään lähtee kuitenkin ihmisestä itsestään.

Työmarkkinaneuvos Teija Felt työ- ja elinkeinoministeriöstä näkee kirjoituksessaan työn murroksen haastavan myös julkisen sektorin miettimään, miten osaamisen uudistamista pitäisi tulevaisuudessa tukea niin, että ihmisellä on edellytykset työllistyä ja yrityksillä pysyä kilpailukykyisinä. Työuran aikaisen osaamisen kehittämisen kannalta olisi tärkeää, että työssä oppiminen saisi nykyistä enemmän painoarvoa. Jatkuvan oppimisen tukemiseksi koulutusta tulisi olla tarjolla nykyistä joustavammin ja monipuolisemmin erilaisille kohderyhmille. Kirjoittajan näkemyksen mukaan osaamisen uudistamisen haaste koskettaa niin julkista sektoria, työnantajia, koulutuksen järjestäjiä kuin kansalaisiakin. Hän päättää kirjoituksensa pohdintaan, riittävätkö muutoksessa menestymiseen pelkät uudet kannustinelementit, vai tarvitaanko kokonaan uudenlaista asennetta osaamisen kehittämiseen.

Blogisarjan toisen osion päättävässä kirjoituksessa liiketoimintajohtaja Riikka-Maria Yli-Suomu Omniasta tuo esiin nykyisten koulutuksen tarjoajille laadittujen rahoituselementtien epätoivottujen vaikutusten mahdollisuuden. Osaamisen kehittämiseen panostetaan Suomessa paljon, mutta rahoitus ei tahdo tavoittaa koulutusta eniten tarvitsevia, toteaa kirjoittaja, ja esittää tähän kolme selitystä: 1) Hankemainen rahoitus ei tuota pitkäjänteistä toimintaa. 2) Hallinnonalakohtainen rahoitus pitää koulutuksen järjestäjien katseen tiukasti kunkin omalla lohkollaan, eikä rajat ylittävää yhteistyötä synny. 3) Rahoituksen tulosperusteisuuden vaarana on jo valmiiksi heikossa asemassa olevien opiskelijoiden ajautuminen koulutuksen marginaaliin.

Suomessa panostetaan paljon elinikäisen oppimisen mahdollistamiseen myös työuran aikana. Näkemys siitä, että yksilöiden osaamisen kehittyminen ja yritysten osaamiseen perustuva kilpailukyky ovat yhteiskuntamme perusta, vaikuttaa olevan yhteiskunnassa vahva. Julkisen rahoituksen kannusteissa on kuitenkin parantamisen varaa, jotta rahoituksella saavutettaisiin myös ne oppijat, joiden tuen ja ohjauksen tarve on suurin. Kirjoittajien yhteinen viesti onkin, että mitä laajemmaksi innostuneiden aikuisten oppijoiden joukko saadaan, sitä vahvemmaksi muodostuvat Suomen kilpailukyky ja ihmisten hyvinvoinnin edellytykset.

Blogisarjan ensimmäisessä osassa tarkasteltiin elinikäisen oppimisen kannusteita ahkeran oppijan näkökulmasta. Tutustu koosteeseen ja blogeihin täällä.  

Sitran Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

AIHE

Osaamisen aika

Tuemme yhteiskunnallisia toimijoita elinikäisen oppimisen politiikan synnyttämisessä Suomeen. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittää osaamistaan.

Kirjoittaja

Sinimaaria Ranki

Johtava asiantuntija, Osaamisen aika, Sitra

Julkaistu

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?