Kuva: Minna Hemmilä

Julkaistu 15.10.2018

#1 Miten elinikäisen oppimisen kannustimet toimivat? Ahkeran oppijan näkökulma

Tutkintokoulutuksen jälkeen työuraa voi olla edessä nelisenkymmentä vuotta. Eteen ehtii tulla monenlaisia tilanteita, joissa tarvitaan osaamisen uudistamista.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Osaamisen aika, Sitra
Sinimaaria Ranki toimii johtavana asiantuntijana Osaamisen aika -avainalueella vastuualueenaan elinikäisen oppimisen rahoituksen kokonaisuuden analyysi sekä yhteistyössä sidosryhmien kanssa tuotettava tulevaisuuden rahoituksen periaatteiden muotoilun tukeminen.

Työn murros edellyttää meiltä kaikilta uudistumista läpi elämän. Pyysimme neljää asiantuntijaa pohtimaan elinikäisen oppimisen rahoituksen nykyisiä kannustimia työurallaan ahkerasti opiskelevan oppijan näkökulmasta. Heidän kirjoituksistaan syntyi kannusteita luotaavan blogisarjan ensimmäinen osio.

Asiantuntijoiden yhteinen viesti on, että kannusteiden kehittämiseksi tarvitaan hallintorajat ylittävää yhteistyötä ja yhteistä näkemystä. Lisäksi kannustimia tulisi kehittää yhtenä kokonaisuutena siten, että ne palvelisivat oppijoita joustavasti heidän erilaisissa elämäntilanteissaan elinikäisen oppimisen kaarella.

Kirjoitussarjan avausosassa suunnittelupäällikkö Kirsi Kangaspunta opetus- ja kulttuuriministeriöstä tarkastelee työuran aikaista oppimista monipuolisesti sekä koulutuksen tarjoajien että oppijan näkökulmasta. Hänen mukaansa ihanteellisin on tilanne, jossa työuran aikainen osaamisen uudistaminen kytkeytyy työtehtäviin ja tapahtuu joustavasti työn ohessa. Keskeiset kysymykset liittyvät siihen, miten pienten organisaatioiden tai yrittäjien elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia parannetaan ja miten koulutusorganisaatioita kannustetaan lisäämään tarjontaa, joka palvelee kattavammin työelämässä jo olevia.

Vaikka elinikäiseen oppimiseen olisi innostusta ja tahtoa, rahoitusjärjestelmässä voi olla toimintaa ohjaavia elementtejä, joilla on ei-niin-toivottuja oheisvaikutuksia. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston johtaja Jukka Lerkkanen nostaa omassa blogissaan esiin, miten liiallinen keskinäinen kilpailu saattaa jarruttaa koulutusorganisaatioiden yhteistyötä.

Valtakunnallisen kokonaisrahoituksen leikkaukset  ovat johtaneet avoimen yliopiston toiminnan tehokkuuden korostumiseen. Hyvä seuraus tästä on se, että digitaalisuus ja verkko-opinnot ovat lisääntyneet, mikä mahdollistaa oppimisen yhdistämisen joustavasti hektiseen työelämään. Ei-toivottu vaikutus taas on se, että tarjonta on keskittynyt tiettyjen alojen perus- ja aineopintokokonaisuuksiin. Tämä on tapahtunut räätälöidyn työelämälähtöisyyden kustannuksella. Lerkkanen toivoo, että kannusteita kehitettäisiin yhteistyötä ja monipuolisia oppimisen muotoja vahvistavaan suuntaan.

Työuran aikaisen oppimisen polulla voi tulla tilanteita, jolloin osaamisen kehittämistä palvelee parhaiten maksullinen täydennyskoulutus. Johtaja Hanna-Riikka Myllymäki Aalto University Executive Educationista toteaa kirjoituksessaan, että koulutuksen maksajana on yhä useammin oppija itse. Hän kertoo esimerkin toimivasta rahoitusmuodosta, jossa kustannuksia jaetaan oppijan, yhteiskunnan ja työnantajan kesken siten, että järjestelmä kannustaa koulutuksen järjestäjiä kehittämään koulutustarjontaansa työelämän välittömiin osaamistarpeisiin paremmin vastaavaksi.

Blogisarjan ensimmäisen osion päättää erikoistutkija Tuomo Suhonen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta. Hän kuvaa  tekstissään koulutuksen taloustieteen lähestymistapaa, joka mittaa koulutuksen hyötyjä ja kustannuksia toisaalta yksilön ja toisaalta yhteiskunnan tasolla. Ahkeran opiskelijan koulutukselleen saama yksityinen tuotto on usein positiivinen, mutta koulutusinvestoinnin yhteiskunnallinen tuotto saattaa jäädä pienemmäksi. Joustavat täydennyskouluttautumisen mahdollisuudet ovat kuitenkin tärkeitä, kun väestömme ikääntyy ja teknologinen kehitys ravistelee työelämää. Tutkimustiedon avulla elinikäisen oppimisen rahoitusjärjestelmän kannusteita voidaan kohdistaa nykyistä paremmin niitä eniten tarvitseville.

Blogisarjan seuraavassa osassa paneudumme siihen, millaisia kannustimia nykyinen rahoitusjärjestelmä tarjoaa koulutuksen järjestäjälle, oppijalle ja työnantajalle silloin, kun koulutustason nosto auttaisi ihmistä teknologisen kehityksen murroksessa, vaikka vanha tehtävä katoaisi.

Havaintoja meiltä ja muualta

6 x fakta

Tutkimuskirjallisuus ja kansainväliset tilastoaineistot kertovat työuran aikaiseen kouluttautumiseen liittyvistä havainnoista teollisuusmaissa, Suomi mukaan lukien:

  • Työuran aikainen kouluttautuminen kasaantuu jo ennestään hyvin kouluttautuneille ihmisille. Erityisesti korkeasti koulutetut naiset osallistuvat sekä työnantajansa tarjoamaan henkilöstökoulutukseen että muuhun koulutukseen selkeästi enemmän kuin matalammin koulutetut aikuiset, erityisesti miehet.
  • Työelämässä olevat nuoret aikuiset osallistuvat koulutukseen enemmän kuin keski-iän ohittaneet kollegansa.
  • Työelämässä olevat kouluttautuvat aikuisina enemmän kuin työttömät. Työttömät taas kouluttautuvat enemmän kuin työvoiman ulkopuolella olevat.
  • Työhön liittyvät oppimisen tyypillisin muoto on työnantajan kustantama henkilöstökoulutus.
  • Maissa, joissa väestön koulutustaso on korkea, aikuiset kouluttautuvat työuransa aikana kaiken kaikkiaan enemmän kuin maissa, joissa väestön koulutustaso on matalampi.
  • Työuran aikainen kouluttautuminen parantaa ihmisen työllistymistä ja työkykyä.

Sitran Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

Ota yhteyttä
Johtava asiantuntija, Osaamisen aika, Sitra

+358 (294) 618 467

sinimaaria.ranki@sitra.fi

Mistä on kyse?