Haastattelu
Arvioitu lukuaika 6 min

6 kysymystä vaalien supervuodesta: Pärjääkö demokratia myös tekoälyn aikakaudella?

Merkittävä osa maailman väestöstä äänestää vaaleissa vuoden 2024 aikana. Demokratian kestävyys joutuu ennennäkemättömään testiin, kun viestintäteknologian kehitys ja tekoäly kiihdyttävät informaatiovaikuttamista, väittävät Veera Heinonen ja Jukka Vahti.

Kirjoittaja

Ilari Lovio

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet

Julkaistu

Sitrassa työskennellään demokratian puolustamiseksi ja uudistamiseksi. Vaalien supervuoden 2024 aikana sitralaiset asiantuntijat seuraavat demokratiakehitystä eri puolilla maailmaa erityisesti demokratian kestävyyden ja informaatiovaikuttamisen näkökulmista.    

Minkälaisessa tilanteessa vaalien vuosi 2024 alkaa? 

Veera Heinonen: Vaalien supervuonna geopoliittinen jännite autoritääristen ja demokraattisten valtioiden välillä on viritetty äärimmilleen. Tästä osuva esimerkki oli Taiwanin presidentinvaalit 13. tammikuuta. Taiwanissa kohtasivat autoritäärisen suurvalta Kiinan pyrkimys pelotella taiwanilaiset äänestäjät tukemaan yhden Kiinan politiikkaa ja vastaavasti Taiwanin pyrkimys ylläpitää demokraatista autonomiaansa. Taiwanilaiset eivät taipuneet pelkokampanjaan ja äänestivät uhmakkaasti itsenäisyysmielisen William Lain presidentiksi. 

Maailma pidättelee hengitystään, miten tilanne tulee kehittymään, sillä Kiinan ja Taiwanin jännite symboloi tämänhetkistä kamppailua autoritäärisen ja demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän välillä. Kumpi saa yliotteen? 

Miksi 2024 on niin poikkeuksellinen vaalivuosi? 

Veera Heinonen: Lähes puolet maailman äänestysikäisestä väestöstä suuntaa vaaliuurnille tänä vuonna ja tämä määrittelee seuraavien neljän vuoden suunnan. Ei ole liioiteltua todeta, että vuosi on ratkaiseva sekä demokratian tulevaisuuden kannalta että sen suhteen, mihin suuntaan koko maailma kulkee lähivuosina ja -vuosikymmeninä.  

Taiwanin vaalien jälkeen seuraa väestörikkaiden demokratioiden kuten Pakistanin, Indonesian ja Intian vaalit. Keväällä vuorossa on europarlamenttivaalit ja syksyllä Yhdysvaltojen presidentinvaalit.  

Tekoälyllä luoduilla deepfake-ääniklipeillä on arvioitu olleen vaikutusta Slovakian presidentinvaalien lopputulokseen.

 

Jukka Vahti: Vaalit käydään mullistuvassa tieto-, media- ja informaatioympäristössä, jossa digitalisaatio, datan määrän ja käytön lisääntyminen sekä tekoäly tarjoavat poikkeuksellisen paljon uudenlaisia keinoja vaikuttaa käsityksiimme maailmanmenosta ja siitä, mikä on totta. Tätä kautta voidaan vaikuttaa myös äänestyspäätöksiimme.  

Uudessa mediaympäristössä vahvojen vaikuttajien, kuten autoritääristen valtioiden, on erityisen helppo luoda itse omat pelisääntönsä, kun somealustoja ja tekoälyä koskeva sääntely ei ole pysynyt teknologisen kehityksen vauhdissa läntisissä demokratioissakaan.

Vaaleja on järjestetty ennenkin, miksi juuri tänä vuonna niihin kohdistuu niin paljon huolta ja huomiota? 

Veera Heinonen: Vaalien supervuosi osuu historialliseen hetkeen, jossa elämme kahden maailmaa voimakkaasti muokkaavan megatrendin risteyskohdassa: samaan aikaan kun liberaalidemokratia taistelee elintilastaan globaalisti, kamppailu digitaalisesta vallasta on kiihtynyt. Digitaalisella vallalla tarkoitamme esimerkiksi kykyä hyödyntää dataa ihmisten toimintaan vaikuttamiseen tai valtaa määritellä vaikkapa tekoälyn kehittämisen pelisääntöjä.  
 
Näiden kehityskulkujen ohella myös geopoliittiset jännitteet ovat voimistuneet ja kansainvälisen sopimusjärjestelmän toimivuutta ja uskottavuutta koetellaan kovemmin kuin ehkä kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Vaalit osuvat siis aikaan, jossa olemme hyvin monilla tavoilla vedenjakajalla tulevaisuuden suhteen.       

Kuinka suuri uhka informaatiovaikuttaminen on? 

Jukka Vahti: Informaatiovaikuttamisen määrä ja sen uhka on kasvanut globaalisti vain vajaassa kymmenessä vuodessa. Ilmiöön havahduttiin laajemmin, kun Venäjä todistettavasti vaikutti Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Tällöin altavastaajana pidetty republikaanien ehdokas Donald Trump voitti yllättäen ennakkosuosikin demokraattien Hilary Clintonin.  

Euroopassa tuorein esimerkki on viime syksynä pidetyt Slovakian presidentinvaalit, joissa tekoälyllä luoduilla syväväärennetyillä (deepfake) ääniklipeillä on arvioitu olleen vaikutusta tiukkojen vaalien lopputulokseen – Venäjän kannalta suosiolliseen suuntaan.  
 
Jo aiemmin Venäjän on arvioitu käyttävän vuosittain jopa puolitoista miljardia euroa disinformaation ja propagandan levittämiseen globaalisti. Kiina käyttää Yhdysvaltain hallinnon tuoreen arvion mukaan miljardeja dollareita vuosittain informaatiovaikuttamisen kampanjoihin. Maailman talousfoorumi WEF taas arvioi vastikään julkistetussa vuoden 2024 riskiraportissaan tekoälyllä luodun mis- ja disinformaation ja yhteiskunnallisen polarisaation viiden suurimman globaaliin riskin joukkoon lyhyellä aikavälillä. 
 
Samaan aikaan kun pyrkimykset informaatiovaikuttamiseen kiihtyvät, suurimmat sosiaalisen median alustat ovat mediatietojen mukaan ennemmin vähentäneet resurssejaan väärän tiedon ja verkkohäirinnän torjumiseen kuin lisänneet niitä. Entistä enemmän siis jää yksittäisten kansalaisten informaatio- ja medialukutaitojen varaan. Lisäksi somealustojen EU-sääntelyn toimeenpano jää pitkälti valtioiden kansallisten toimien harteille.      

Mitä informaatiovaikuttaminen tarkoittaa käytännössä? 

Veera Heinonen: Kyse ei ole vain yksittäisten valheiden tahattomasta tai tahallisesta levittämisestä, vaan kamppailua käydään myös tarinoiden sekä totuus- ja ihmiskäsitysten välillä. Kuten monissa muissakin asioissa, myös informaatiovaikuttamisessa hajottaminen on helpompaa kuin rakentaminen: erilaisille verkon hämmentäjille ja trolleille riittää epäilyksen siemenen kylväminen asiantuntijatietoa tai vaikkapa demokraattisia instituutioita kohtaan.  

Kun tätä vääristämistä tehdään riittävän systemaattisesti, muodostuu kertomuksia, joista yksi esimerkki oli koronapandemian aikana tehokkaasti levinnyt rokotekriittisyys ja siihen liittyneet salaliittoteoriat. On havaittu, että tällaiset kertomukset voivat vaikuttaa tehokkaastikin ihmisten tai kokonaisten väestöryhmien näkemyksiin maailmasta. 

Miten me Suomessa voisimme parantaa ”vastustuskykyämme” informaatiovaikuttamista vastaan?

Jukka Vahti: Suomen lähtökohdat ja valmius informaatiovaikuttamista vastaan ovat maailman mittakaavassa hyvät. Suomi on edelleen luottamusyhteiskunta, jossa ihmiset luottavat pääasiassa sekä toisiinsa että erilaisiin yhteiskunnan instituutioihin. Ammattimaiseen journalismiin luotetaan enemmän kuin monissa verrokkimaissa. 
 
Hyviin lähtökohtiin ei kuitenkaan tule tuudittautua, sillä media- ja informaatioympäristömme muuttuu vauhdilla. Toistaiseksi pieni kielialue on tuonut meille jonkinasteisen suojan ulkomailta tulevaa vaikuttamista vastaan, mutta tekoälyn kehitysharppaukset poistavat tämän todennäköisesti jo lähiaikoina.   

Disinformaation torjumisessa parantamisen varaa voisi olla esimerkiksi mediatoimijoiden yhteistyössä. Oleellista olisi myös kehittää jatkuvasti uusia keinoja ja toimintamalleja digitaalisen informaatiolukutaidon kehittämiseksi niin ihmisten, organisaatioiden kuin koko yhteiskunnan tasolla. Viranomaisten ohella tämän suhteen avainasemassa on esimerkiksi Yle. Kansalaisyhteiskunnan puolella yksi ajankohtainen, erityisesti alkukesän europarlamenttivaaleihin kytkeytyvä hanke on Faktabaarin Vaalivahti
 
On myös hyvä huomata, että kaikki informaatioympäristöömme ja esimerkiksi julkiseen keskusteluun kohdistuvat uhat eivät tule Suomen ulkopuolelta. Ylen Hyvin sanottua -kampanjan kyselytutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista kokee keskusteluilmapiirin menneen huonompaan suuntaan, ja tutkimuksen mukaan tämä saa monet välttelemään keskusteluun osallistumista. Sitran teettämä analyysi kansanedustajien Twitter-viestinnästä puolestaan löysi merkkejä politiikasta käytävän some-keskustelun kärjistymisestä. 

Mistä on kyse?