Kuvaaja: Joanna Moorhouse

Julkaistu 03.03.2017

Huhuu sote-uudistuksen kriitikot, äiti täällä hei!

”Mistä sote-uudistuksen kriitikot oikein puhuvat? Mikä voisi mennä enemmän siiloihin kun nykyjärjestelmä?”
Kirjoittaja
Asiantuntija, Viestintä, Sitra
Jukka Vahti vastaa uudistumiskyky-teemaan liittyvien Sitran hankkeiden viestinnästä.

Tapahtui tosielämässä: Pieni Ville on sairas ja hyvässä hoidossa erikoissairaanhoidossa. Nyt kuitenkin pojan tutkimustulokset viittaavat uuteen sairauteen, jonka hoito pitää aloittaa omalta terveysasemalta. Omalla terveysasemalla harmitellaan tilanteen mahdottomuutta. Lapsella kun on jo niin järeät lääkkeet käytössä, että terveysaseman lääkäreiden on vaikea ottaa kantaa lapsen hoitoon.

Terveysasemallakin seniorilääkäri voisi sen ehkä tehdä, mutta perjantaisin töissä on vain nuoria lääkäreitä ja lapsen (uusi) hoidontarve on akuutti.

”Vaikea tilanne”, toistelivat kaikki ammattilaiset perheelle kuluneen viikon aikana.

Laboratoriokokeita ei määrätä ennen kuin potilas on nähty, mutta osaavia näkijöitä ei nyt ole. Lääkärin kanssakaan ei voi puhua suoraan koska puheluaikoja on vähennetty.

”Vaikea tilanne”, toistelivat kaikki ammattilaiset perheelle kuluneen viikon aikana.

Mitä oikeastaan ollaan uudistamassa ja miksi?

Samaan aikaan toisaalla: Pitkin viikkoa sote-uudistuksen ja siihen kytketyn valinnanvapauden on arvioitu johtavan asiakkaan kannalta sekavaan palveluntuottajien viidakkoon, sirpaloituviin hoitoketjuihin ja hajanaiseen palveluverkkoon. Samalla ihmisten yhdenvertaisuuden on arvioitu olevan vaarassa.

Huolet ovat perusteltuja, mutta erityisesti viime aikojen keskustelussa uudistukseen liittyvistä uhkakuvista on hämärtynyt se, mitä oikeastaan ollaan uudistamassa ja miksi.

Villen äiti on seurannut vellovaa keskustelua ristiriitaisin tuntein ja pohtinut, mistä sote-uudistuksen kärkkäimmät kriitikot oikein puhuvat? Mikä nykyinen integraatio tai mitkä toimivat hoitoketjut ovat vaarassa mennä pilalle? Mikä voisi mennä enemmän siiloihin kun nykyjärjestelmä?

Muutoksen mittakaava tekee uudistumisesta välttämätöntä

Soten uudistamisen riskejä arvioitaessa jätetään usein sanomatta, että juuri kyseiset epäkohdat ovat olemassa jo nykyisin ja kärjistyvät nopeasti, jos mitään ei tehdä. Siksi uudistuksen tekemättä jättämisen riskit ovat vähintään yhtä suuret kuin uudistukseen liitetyt uhat. Tämä tulisi ottaa huomioon uudistuksen kipukohtia arvioitaessa.

On totta, että esimerkiksi erikoissairaanhoito toimii tällä hetkellä Suomessa varsin hyvin. Potilaan tai asiakkaan eli ihmisen tarve saada apua ei kuitenkaan läheskään aina pääty siihen, kun hän pääsee ulos keskussairaalasta. Tällöin tiedon kulun ongelmat ja hajanaiset hoitoketjut huomaa omassa arjessa eri palvelupisteissä asioitaessa hyvin konkreettisesti. Asia on myös todettu muun muassa Tampereella sydämen vajaatoimintapotilaita koskeneessa tutkimushankkeessa.

Tämä jää nykymallisen soten puolustajilta useimmiten huomaamatta, joko tahattomasti tai tahallisesti.

Sotelta vaaditaan vastedes enemmän, ei vähemmän ketteryyttä

Lähitulevaisuuden kansallisen tason haasteet johtuvat ennen kaikkea edessä olevasta nopeasta väestökehityksestä (ikääntyminen ja muuttoliike), jonka vuoksi nykymallilla jatkaminen ei ole kestävä vaihtoehto. Tästä ei oikeastaan ole edes suuremmin erimielisyyttä.

Väestökehityksen mittakaavaa ja nykyisen palveluverkon hajanaisuutta on kuvattu ainutlaatuisessa selvityksessämme nykyisestä palveluverkosta.

Nykymallilla jatkaminen ei ole kestävä vaihtoehto.

Selvitys osoittaa, että jo aivan lähitulevaisuudessa ihmisten ikääntyessä ja väestön muuttaessa kiihtyvällä tahdilla kasvukeskuksiin sote-järjestelmältämme vaaditaan aivan uudenlaista uudistumiskykyä, ketteryyttä ja kykyä sopeutua asiakkaiden, siis meidän kaikkien, muuttuviin ja yksilöllisiin tarpeisiin.

Alussa kerrotun Villen tapauksessa tällainen ketteryys tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että ensimmäinen äidin puheluun vastaava taho arvioisi tilanteen ja ottaisi Villen tapauksen koordinoitavakseen ja ilmoittaisi perheelle, millaiseen tulokseen on päätynyt.

Tällöin ammattilaiset kehittäisivät tilanteeseen ratkaisun, eikä Villen äidin tarvitsisi käydä näitä keskusteluja yksitellen eri tahojen kanssa.

Parempi, asiakaslähtöinen koordinaatio olisi niin palvelun tuottajien, palvelun käyttäjien kuin koko kansakunnan etu.

*=Villen nimi muutettu

Esimerkkejä

Uudistuksen uhkakuvat tulevaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna

Uhkakuva: Maakunnat ovat kovin erilaisia keskenään, samoin niiden edellytykset toteuttaa uudistuksen tavoitteita. Yksi kysymys on, riittääkö kaikkiin maakuntiin tarvittavaa osaamista palvelujen järjestämiseen yhdenvertaisesti ja tehokkaasti.
Nykytila ja tulevaisuus: Myös nykyinen tilanne on yhdenvertaisuuden kannalta vaikea, sillä palveluista vastaavissa yli 300 kunnassa on sote-osaamista laidasta laitaan. Nyt tietotaito on tarkoitus koota 18 maakunnan alueelle. Viisi tai 12 aluetta olisi Sitran aiemman arvion mukaan tosin ollut vieläkin parempi vaihtoehto. Jo nykyisellään ihmisten yhdenvertaisuudessa on merkittäviä eroja, esimerkiksi työterveyshuollon käyttäjien ja muiden ryhmien välillä tai erilaisissa kunnissa asuvien ihmisten välillä.

Uhkakuva: Palveluntarjonta kasvaa kasvukeskuksissa mutta harvaan asutuille alueille lisätarjontaa ei synny.
Nykytila ja tulevaisuus: Väestöennusteiden mukaan, eli esimerkiksi sen perusteella, missä ihmiset Suomessa asuvat vuonna 2025 tai 2040, eniten palveluita tarvitaan nimenomaan kasvukeskuksissa. Tekemämme palveluverkkoselvitys kuvaa muutosten mittakaavaa. Samaan aikaan digitalisaatio tuo ennennäkemättömiä mahdollisuuksien uudenlaisten, ajasta ja paikasta riippumattomien palvelujen kehittämiseen harvemmin asutuille alueille. Tähän tarvitsemme kuitenkin nykyistä ketterämmän ja palvelujen kehittämiseen kannustavan soten. On epärealistista olettaa, että palvelut voitaisiin – tai että niitä kannattaisi – tuottaa kaikkialla tismalleen samalla tavalla. Oikein toteutettuna uudistus voi parantaa hoitoon pääsyä huomattavasti nykyiseen verrattuna.

Uhkakuva: Jos yksityiset sosiaali- ja terveyskeskukset onnistuvat valikoimaan asiakkaikseen terveempiä ja paremmin toimeentulevia, paljon palveluja tarvitsevat voivat jäädä maakunnan hoidettavaksi. Tällöin syntyy hyvin ja huonosti pärjäävien palvelut.
Nykytila ja tulevaisuus: Koko rahoitusratkaisu ja siihen rakennettavat kannustimet on keskeistä onnistumisen kannalta. Suomessa on kuitenkin jo pitkään pystytty tekemään taloudellisesti kannattavia ostopalvelusopimuksia joissa terveyshyödyn tuottaminen on toteutunut. Osaamista siis on olemassa.

Uhkakuva: Maakunta on (liian) paljon vartijana eikä pysty varmistamaan, että palvelut muodostavat toimivia kokonaisuuksia, että esimerkiksi palveluohjaus toimii ja että ihmiset oikeasti saavat tarvitsemansa palvelut.
Nykytila ja tulevaisuus: Nyt vastuu palveluista on yli 300 kunnalla, joten käytännöt ovat hyvin kirjavat. Uudistuksessa ratkaisevassa asemassa ovat tietojärjestelmät ja niitä tukeva lainsäädäntö. Palvelujen integraation kannalta keskeistä on tiedon avoimuus ja läpinäkyvyys – ei se, ovatko palvelun tuottajat julkisia vai yksityisiä toimijoita. Yksi keino tiedon läpinäkyvyyden parantamiseksi on uusi raportointijärjestelmä, palvelupaketit, jotka toimivat valtakunnallisen sote-raportoinnin mallina.

Uhkakuva: Uudistuksen toimeenpanoa varten tarvitaan suuri määrä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jotka vaikuttavat organisaatioihin, henkilöstöön ja infrastruktuuriin sekä kaikkeen toimintaan. Uuden ohjaus- ja seurantajärjestelmän sekä maksatusjärjestelmän muodostaminen vaati resursseja ja aikaa.
Nykytila ja tulevaisuus: Tämä on todellinen ongelma, mutta ei liity pelkkään sote-uudistukseen. Paljon riippuu koko valtionhallinnon uudistumiskyvystä ja uudistumisen johtamisesta.


 

 

Ota yhteyttä

 
Eveliina Huurre
Johtava asiantuntija, Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus, Sitra

+358 (294) 618 298

lea.konttinen@sitra.fi

Mistä on kyse?