Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Minna Hemmilä / Sitra

Julkaistu 07.12.2018

Ilmastonmuutos ahdistaa, mutta nuoret eivät ole vaipuneet toimettomuuteen

Nuoret ovat edelläkävijöitä etenkin ruokaan ja liikkumiseen liittyvissä kestävissä valinnoissa. Toisaalta ilmastomyönteisten asenteiden ja tekojen välillä on kuilu, ja osa nuorista suhtautuu ilmastonmuutokseen skeptisesti. Löytyisikö ratkaisu uudenlaisesta viestinnästä?
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Alexander Kohl
Projektikoordinaattori, Resurssiviisas kansalainen, Sitra
Alexander toimii projektikoordinaattorina Resurssiviisas Kansalainen-avainalueella. Työssään hän keskittyy erityisesti nuorten suomalaisten ilmastoasenteiden tutkimiseen, tavoitteenaan löytää keinoja joilla innostaa nuorisoa kohti kestävämpiä elämäntapoja.

Viime kesän helteet lisäsivät merkittävästi ilmastonmuutokseen ja ihmisten aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin liittyvää keskustelua ja toimintaa. Normaalisti hyvin vaikeasti hahmotettava käsite tuli hellekesän myötä läheisemmäksi osaksi myös suomalaisten arkea, ja kansainvälisen tiedeyhteisön mukaan viime kesän kaltaiset lämpöaallot tulevatkin olemaan jatkossa jopa kaksi kertaa aiempaa todennäköisempiä. 

Myös hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n lokakuun alussa julkaisema Global Warming of 1.5C-erikoisraportti on herättänyt laajaa keskustelua ilmastonmuutoksen haitoista sekä eri yhteiskunnan toimijoiden rooleista ja vastuista sen torjumisessa.  

Ilmastonmuutos pelottaa ja mietityttää erityisesti nuoria. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on selkeässä nousussa. Kun vuonna 2008 ilmastonmuutoksesta melko tai erittäin huolissaan olevia nuoria oli noin 40 prosenttia, on vastaava lukema vuonna 2018 jo 70 prosentin tuntumassa. 

Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, mutta suurin taakka ihmiskunnan aiheuttamista ympäristövaikutuksista jää nuorten ja tulevien sukupolvien kannettavaksi. Siksi on tärkeää kuulla nuorten ajatuksia, asenteita ja toiveita ilmastoasioihin liittyen. 

Perehdyin kesätyössäni Sitrassa alle 30-vuotiaiden suomalaisten ilmastoasenteisiin. Kävin läpi joukon tutkimuksia ja selvityksiä siitä, miten suomalainen nuoriso suhtautuu ilmastonmuutokseen, sen lieveilmiöihin ja omien elintapojensa ympäristövaikutusten minimoimiseen. 

Nuorten kestävät valinnat

Vaikka ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli ja ahdistus onkin kasvussa, eivät nuoret suomalaiset ole kuitenkaan lamaantuneet omien ympäristöpäästöjensä pienentämisen suhteen. Iso osa nuorista toimii jo aktiivisesti omien elintapojensa ilmastovaikutusten ehkäisemiseksi. Ympäristömyönteinen käyttäytyminen korostuu etenkin ruokaan, liikkumiseen ja ostamiseen liittyvissä valinnoissa. 

Erityisesti kestävämpien ruokailutottumusten saralla nuoret näyttävät esimerkkiä muille suomalaisille: Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksen mukaan lihan ostoskoristaan poisjättäneiden nuorten osuus on yli kaksi kertaa muiden vastaajien keskiarvoa suurempi, uutisoi Länsiväylä. Vuonna 2016 lähes 18 prosenttia 17-24-vuotiaista suomalaisista oli luopunut lihan ostamisesta kokonaan, kun kaikkien vastaajien keskiarvo oli kahdeksan prosenttia. 

Lukemat ovat selkeässä kasvussa, sillä vain neljässä vuodessa lihan ostamisen lopettaneiden nuorten osuus oli kaksinkertaistunut. Tätä trendiä on mielenkiintoista seurata jatkossakin, sillä nyhtökauran ja härkiksen kaltaiset kasviproteiinivalmisteet ovat tulleet markkinoille vasta vuoden 2016 selvityksen jälkeen. 

Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia puoltaa myös Sitran viime vuonna teetättämä Resurssiviisas kansalainen -kysely, jonka mukaan alle 30-vuotiaiden joukosta löytyy vastaajien keskiarvoon verrattuna tuplasti enemmän kasvissyöjiä, vegaaneja sekä niitä, jotka ovat jättäneet punaisen lihan ruokavaliostaan kokonaan pois.  

Myös nuorten liikkumiseen liittyvät kestävät valinnat nousivat esiin Sitran teettämän kyselyn tuloksissa. Alle 30-vuotiaat olivat selkeästi muita ikäryhmiä valmiimpia muuttamaan omia liikkumistapojaan ympäristölle suotuisammiksi muun muassa valitsemalla kävelyn tai pyöräilyn yksityisautoilun sijaan. Lisäksi nuoret käyttävät todennäköisemmin julkista liikennettä ja kokevat muita ikäryhmiä voimakkaammin, että ympäristösyyt tulevat vaikuttamaan heidän päätökseensä hankkia auto tulevaisuudessa tai luopua jo omistamastaan autosta.  

Nuoret suomalaiset vaikuttaisivat myös olevan muita ikäryhmiä valmiimpia tekemään kestäviä ostopäätöksiä. Nordnetin, Aalto New Globalin ja FIBS:in kesällä valmistuneen tutkimuksen mukaan yli 30 prosenttia 23–35-vuotiaista suomalaisista on valmis maksamaan ylimääräistä kestäviä arvoja edustavasta tuotteesta tai palvelusta, ja 18–22-vuotiaiden ikäryhmässä samaa mieltä oli yli 40 prosenttia vastaajista. Tulosten merkittävyys korostuu, kun niitä vertaillaan muiden ikäryhmien vastauksiin: 35–55-vuotiaiden keskuudessa vain 21 prosenttia ilmoitti olevansa valmis maksamaan enemmän ympäristöystävällisemmistä tuotteista, ja 56–65-vuotiaiden ikäryhmässä lukema laski 14 prosenttiin. 

Green gap – ristiriita asenteiden ja toiminnan välillä

Nuorten suomalaisten ilmastonmuutokseen ja sen ehkäisemiseen liittyvät asenteet ovat yleisesti ottaen positiivisia. Noin neljä viidestä vuoden 2016 Nuorisobarometrin vastaajasta oli sitä mieltä, että ympäristön puolesta toimiminen on järkevää, vaikka muut eivät niin tekisikään. Lähes 90 prosenttia Nuorisobarometrin vastaajista uskoo, että tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään, jos ympäristön tuhoamista ei saada kuriin, ja melkein 80 prosenttia nuorista kokee saastuttamisen epäeettisenä. Lisäksi jopa kaksi kolmasosaa alle 30-vuotiaista suomalaisista on sitä mieltä, että kulutuksen määrää tulisi vähentää ympäristösyitä silmällä pitäen. 

Huomionarvoista on kuitenkin se, että vaikka suurin osa suomalaisista nuorista kokee, että omilla kulutusvalinnoilla on mahdollista ja suotavaa vaikuttaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen, on omaa kulutustaan oikeasti vähentäneitä huomattavasti pienempi määrä, noin 42 prosenttia vastaajista. 

Mistä ero ilmastoasenteiden ja toteutuneen ympäristöystävällisen käyttäytymisen välillä – niin kutsuttu green gap – johtuu, ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa? Useiden nuorten kohdalla arjen realiteetit ja esimerkiksi taloudellinen tilanne vaikeuttavat oman arvomaailman mukaisen elämäntavan toteuttamista – vaikka ilmastonmuutos aiheuttaakin suurta huolta ja asenteet ovat ympäristön puolella, saattaa moni nuori olla pakotettu elämään omia arvojaan epäekologisemmin. Hintakysymykset tuskin selittävät ilmiötä kokonaan, joten on tärkeää miettiä keinoja, joilla asenteiden ja toiminnan välistä kuilua voitaisiin kaventaa. 

Fatalismi ja denialismi – reaktioita ilmastoahdistukseen?

Toinen huomiota herättävä havainto liittyy niin kutsuttuihin fatalistisiin ja denialistisiin ilmastoasenteisiin, joita esiintyy nuorison keskuudessa muita ikäryhmiä enemmän. Fatalistisilla asenteilla viitataan siihen, että henkilö kokee ilmastonmuutoksen pysäyttämisen olevan jo liian myöhäistä, kun taas denialistit kieltävät ilmastonmuutoksen tai vähintäänkin ihmisten toiminnan vaikutuksen ilmastonmuutokseen täysin. Luvut eivät ole nuortenkaan keskuudessa erityisen suuria, mutta on silti hälyttävää huomata, että ilmastonmuutokseen liittyvät lohduttomat, skeptiset ja jopa kieltävät asenteet korostuvat alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä. 

Ylen Taloustutkimuksella vuonna 2017 teetättämän kyselytutkimuksen tulosten mukaan 18–24-vuotiaiden ikäryhmästä löytyi eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksia vähätteleviä: 9 prosenttia pitää ilmastonmuutosta pienenä ongelmana, ja 4 prosenttia ei näe ilmastonmuutosta ongelmana lainkaan. 

Kyseinen ilmiö ei vaikuttaisi koskettavan yksinomaan suomalaista nuorisoa, sillä myös The Climate Group ja Futerra-kansalaisjärjestöjen tilaaman kansainvälisen Climate Optimist-kyselytutkimuksen mukaan fatalistiset asenteet ilmastonmuutosta kohtaan ovat vahvimmin esillä juuri nuorten, tässä tapauksessa 16–34-vuotiaiden ikäryhmässä, joista 22 prosenttia lukeutui fatalisteihin. Vain 14 prosenttia kaikista kyselyyn osallistuneista oli vastannut samoin. 

Ovatko nuorten keskuudessa korostuvat kieltävät ja lannistuneet asenteet suoria reaktioita kasvavaan ilmastoahdistukseen? Vaikeita ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvia asioita pyritään usein välttelemään etäännyttämällä itsensä ongelmasta sekä sen aiheuttamista ahdistavista tuntemuksista. Jotta nuorten asenteita saataisiin muutettua, tulisi miettiä keinoja, joilla tämänkaltaisten negatiivisten tuntemusten syntyyn voitaisiin vaikuttaa. 

Ratkaisukeskeisempää ympäristöviestintää kaivataan

Syitä sekä green gapin että fatalististen ja denialististen asenteiden syntyyn on varmasti monia, ja niiden tarkempi tutkiminen antaisikin aihetta jo kokonaan uudelle selvitystyölle. Yksi näitä ilmiöitä selittävä tekijä voi löytyä ympäristöviestinnän suunnalta – erityisesti siitä, miten ilmastonmuutoksesta, sen lieveilmiöistä ja sen vaikutusten ehkäisemisestä puhutaan niin mediassa kuin esimerkiksi oppilaitoksissakin. 

Ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin keskittyvä viestintä nojaa usein uhkakuvilla mässäilyyn, kauhuskenaarioiden maalailuun ja ilmastonmuutoksen negatiivisten ympäristövaikutusten korostamiseen, jotka tuskin ainakaan helpottavat suomalaisten kokemaa ilmastoahdistusta. 

Ilmastonmuutoksesta – kuten mistä tahansa muustakin aiheesta – on toki syytä puhua rehellisesti, eikä kielteisiä tosiasioita pidä lakaista maton alle. Mutta jatkuva negatiivisuuden kautta tapahtuva viestintä voi ruokkia fatalistisia asenteita ja osaltaan passivoida ihmisiä toimettomuuteen: ”miksi vaivautua, kun mitään ei ole enää kuitenkaan tehtävissä”. 

Esimerkiksi Climate Optimist-kyselytutkimuksen vastaajista 61 prosenttia ilmoitti, että he kohtaavat huomattavasti enemmän ilmastonmuutoksen negatiivisiin vaikutuksiin liittyvää uutisointia kuin tarinoita positiivisista ja toivoa herättävistä kehitysaskeleista ilmastonmuutoksen torjumisen saralla. Ehkäpä rakentavampi lähestymistapa ympäristöviestintään korostaisikin nimenomaan ihmiskunnan onnistumisia kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan – mitä on tehty oikein jo nyt, ja missä voisimme onnistua tulevaisuudessa? 

Mitä tulee yksilön rooliin ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä, keskittyy siihen liittyvä keskustelu usein liiankin vahvasti erilaisiin kieltoihin ja rajoituksiin. Lihansyöntiä on vähennettävä, yksityisautoilu täytyy lopettaa eikä tavaroitakaan saisi enää ostella. Ihmiset reagoivat kieltoihin usein negatiivisesti ja vastahakoisesti, eikä niihin nojaava viestintä välttämättä ole  tehokas keino vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen. 

Sen sijaan, että muutosta yritetään saada aikaan kieltojen ja rajoitusten kautta, voisi viestin yrittää kääntää päälaelleen – ei kielletä, vaan suositellaan uusia toimintatapoja. ”Älä syö lihaa” voisikin kääntyä muotoon: ”Oletko huomannut kasvisruoan vaikutuksen hyvään oloon?” Tavaroiden ostamisen sijaan voitaisiin tukea palveluiden käyttöä, ja niin edelleen.

Sitran ja Suomen luonnonsuojeluliiton toteuttama nuorten kestävän elämäntavan ajatushautomo Tankki pureutui syksyn kampanjoinnissaan juuri tähän: rakentavaan ja rehelliseen ilmastoviestintään sekä nuorten vaikutusmahdollisuuksien esiin tuomiseen.

Äänestäminenkin on iso ilmastoteko 

Yksilön vaikutusmahdollisuuksista puhuttaessa keskitytään usein jokapäiväisiin, arkisiin valintoihin: mitä syömme, millaista energiaa käytämme, millaisia tavaroita ostamme. 

Mitä useampi kansalainen päättää muuttaa elämäntapojaan kestävämmiksi, sitä suurempaan rooliin nämä pienet arjen teot kasvavat ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Ne eivät kuitenkaan konkretisoidu ilman poliittista ohjausta, ja siksi muutoksen täytyy tapahtua myös päättäjien keskuudessa. 

Äänioikeuden hyödyntäminen kestävämpien arvojen ja toimintatapojen edistämiseksi on tärkeä vaikuttamiskeino. Kevään eduskuntavaalien lähestyessä politiikan kautta vaikuttaminen korostuu, ja jokaisen ilmastonmuutoksesta huolestuneen suomalaisen olisikin syytä selvittää, mitä heidän ehdokkaansa on lupautunut tekemään ympäristöasioiden edistämiseksi. 

Viesti toimii myös toiseen suuntaan: päättäjien ja eduskuntavaaliehdokkaiden tulisi miettiä, kuinka he voivat osaltaan tavoittaa ilmastoahdistuksen kanssa kamppailevat suomalaiset. 

Nuorison keskuudesta kiinnostusta politiikan kautta vaikuttamiseen ainakin löytyy, sillä Sitran Resurssiviisas kansalainen -kyselyn tulosten perusteella alle 30-vuotiaat suomalaiset ovat vastaajien keskiarvoa innokkaampia äänestämään ilmaston puolesta toimivaa ehdokasta. 

Lisäksi valtionhallinnon ilmastoviestinnän ohjausryhmän vuoden 2015 Ilmastobarometri-kyselytutkimuksen mukaan nuorten halukkuus nähdä ilmastonmuutoksen hillitseminen seuraavan hallitusohjelman kärkiteemoissa oli vastaajien keskiarvoa korkeampi. 60 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että Suomen hallituksen tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. 

Enemmistön asenteet ovat jo nyt ympäristön ja ilmastonmuutoksen ehkäisemisen puolella, mutta tarvitaan vielä keinoja, joilla kaventaa asenteiden ja toteutuneen käyttäytymisen välistä kuilua ja aktivoida loputkin nuorista kohti kestävämpiä elämäntapoja.

Näkevätkö päättäjät nuorison keskuudessa kytevät muutossignaalit tarpeeksi selkeästi? Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaiset nuoret ovat jo hyvää vauhtia siirtymässä kohti uudenlaista, kestävämpää elämää. Seuraavaksi on päättäjien vuoro.

Mistä on kyse?