Kuva: Minna Hemmilä

Julkaistu 26.11.2018

Kohti dialogista Suomea: Dialogin hyötyjä päätöksenteolle

1900-luvun Suomi oli insinööritaidon ja yhteiskuntasuunnittelun menestystarina. Voisiko 2000-luvun Suomi tulla tunnetuksi dialogisten vuorovaikutustaitojen kärkimaana? Haastattelemamme asiantuntijat tunnistivat lukuisia dialogin hyötyjä myös yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta.
Kirjoittajat
FT, Deduktia
Ruurik Holm, FT, on filosofi ja tietokirjailija, joka toimii liikkeenjohdon konsulttina Deduktia-yrityksessään.
VTT, Aalto-yliopisto
Petro Poutanen, VTT, toimii viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkijana ja yrittäjänä. Tällä hetkellä hän on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa vierailevana tutkijana ja auttaa organisaatioita viestinnän ja vaikuttamisen kysymyksissä.
Professori, aineeton pääoma ja innovaatiojohtaminen, Aalto-yliopisto
Pirjo Ståhle toimii innovaatiojohtamisen professorina Aalto-yliopistossa. Hänen erityisalojaan ovat tietojohtaminen, itseorganisoituvat systeemit ja aineeton pääoma. Lisää tietoa: www.stahle.fi

Yhteiskunnallista päätöksentekoa ravistelevat yhtäaikaisesti monet murrokset. Teknologisen kehityksen myötä maailma toimii yhä nopeammassa rytmissä, mistä johtuen muutokset ovat vaikeammin ennakoitavia ja hallittavia. Lisäksi yhä useammat ratkaistavat ongelmat ovat monitahoisia ja monimutkaisia. Näihin pirullisiksi tai viheliäisiksi kutsuttuihin ongelmiin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, koska vain yhteen osatekijään kohdistuvat ratkaisut tuottavat monimutkaisten kytkentöjen kautta ennakoimattomia vaikutuksia myös muualle. On tasapainoiltava eri vaihtoehtojen välillä: yhtäällä ongelmaa helpottavat toimet saattavat johtaa toisaalla ongelmien pahenemiseen.

Kompleksisten ongelmien ratkaisemista helpottaa, jos eri tahojen näkökulmat ja osaaminen saadaan kattavasti mukaan heti päätöksentekoprosessin alkuvaiheessa. Se edellyttää uudenlaisia toimintatapoja tiedon tuottamiseksi ja asiantuntijuuden hyödyntämiseksi – ehkäpä kokonaan uudenlaista näkemystä siitä, millä tavoin hyvä päätöksenteko nykymaailmassa tapahtuu.

Suomalainen päätöksenteko ei ole pystynyt vastaamaan kompleksisten ilmiöiden asettamaan haasteeseen, ja sitä onkin usein kritisoitu nykyajan vaatimuksiin nähden tehottomaksi ja vanhentuneeksi (Hyssälä & Backman 2018). Tuoreet selvitykset antavat varsin huolestuttavan kuvan tiedon käytöstä suomalaisessa päätöksenteossa (esim. Hellström & Ikäheimo 2017; Hyssälä & Backman 2018).

Dialogisessa vuorovaikutuksessa on nähty lupaus kehittää päätöksentekoprosesseja läpinäkyvimmiksi, osallistavimmiksi ja hyväksyttävämmiksi.

Viimeaikaisessa keskustelussa ratkaisua päätöksenteon ongelmiin on etsitty muun muassa dialogista (esim. Alhanen 2017, VNK 2017). On nähty, että dialogin avulla yhteiskuntaa voitaisiin kehittää sekä tiedollisesti että vuorovaikutuksellisesti. Dialogisessa vuorovaikutuksessa on myös nähty lupaus kehittää päätöksentekoprosesseja läpinäkyvimmiksi, osallistavimmiksi ja hyväksyttävämmiksi.

Visio: Dialogista Suomen menestysvaltti

Jos 1900-luvun Suomi oli insinööritaidon ja yhteiskuntasuunnittelun menestystarina, 2000-luvun Suomi voisi tulla tunnetuksi dialogisena ja oppivana yhteisönä. Oppivan Suomen päätöksenteko on kaikkia kuuntelevaa, tiedollisesti tuotteliasta, luovaa ja tasa-arvoista. Dialoginen yhteiskunta ei syrjäytä suuria ihmisryhmiä pelkiksi päätösten vastaanottajiksi, vaan kytkee ne mukaan päätösten muotoiluun ja päätöksentekoa tukevan tiedon tuotantoon.

Dialogisen päätöksenteon joustavuus auttaa kompleksisten haasteiden ratkomisessa. Dialogiprosessien myötä erilaisten asiantuntijaryhmien ja sidosryhmien kuuleminen paranee. Päätöksenteko ja asiantuntijatieto muuttuvat lineaarisesta kuulemisesta vuorovaikutteiseksi toiminnaksi, jossa ongelmia muotoillaan ja ratkotaan yhdessä. Tieteellinen tutkimus ja asiantuntemus sekä yhteiskunnallinen päätöksenteko ovat toisiaan kunnioittavia ja toisiaan tukevia yhteiskunnan osa-alueita.

Tämän vision toteutuminen ei ole mahdotonta. Dialogin mahdollisuudet ovat lupaavat. Dialogi on omaleimainen verrattuna muihin vuorovaikutusmuotoihin. Se on menetelmä, joka vaatii harjoittelua ja suunnittelua. (Lue lisää artikkelista Dialogin vahvistaminen yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena)

Dialogin lukuisat hyödyt nousivat esiin myös Sitralle tekemämme selvitystyön asiantuntijahaastatteluissa. Haastattelujen löydökset voi kiteyttää neljään avainviestiin:

1. Dialogi auttaa ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia

Yksi dialogin lupauksista liittyy monimutkaisten ongelmien ymmärtämiseen. Monimutkaiset ongelmat ovat usein luonteeltaan systeemisiä, mikä tarkoittaa osapuilleen samaa kuin syiden ja seurauksien yhtyeen kietoutuminen.

Systeemisille ongelmille on tyypillistä, että keskittyminen systeemin yhden osa-alueen toimintaan ei ratkaise koko systeemin ongelmia. Vaikka systeemin yksi osa-alue toimisi hyvin, toimenpiteet joilla tämä varmistetaan, voivat johtaa ongelmiin toisaalla systeemissä. Kokonaisuutta ei voi johtaa virittämällä sen osia yksi kerrallaan toimiviksi, koska osat ovat monin ja usein ennustamattomin tavoin kytkeytyneitä toisiinsa.

Dialogi ei poista ongelmien systeemistä luonnetta, mutta se voi olla hyödyllinen menetelmä niistä keskustelemiseen ja kokonaiskuvan muodostamiseen. Jos dialogin osallistujien joukko on koottu huolella, dialogissa kyetään valottamaan käsiteltävää ongelmaa monesta eri näkökulmasta.

Dialogin perusperiaatteet – osallistujat eivät pyri ajamaan omia tai jonkin ryhmän intressejä, osoittamaan toisten näkemyksiä vääräksi tai edistämään jotakin ideologiaa – mahdollistavat systeemisten ongelmien käsittelyn moniarvoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Aidossa dialogissa osallistujat tuovat esiin asiakokonaisuuteen liittyviä näkökohtia riippumatta omista intresseistä ja eduista. Tällä tavalla osallistujien ”systeemiäly” eli tietoisuus kokonaisuudesta kehittyy. (Lue lisää artikkelista Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset)

2. Dialogi paljastaa ennakko-oletuksia ja ajattelun vinoumia

Daniel Kahnemanin (2011) tutkimukset ovat tuoneet suuren yleisön tietoisuuteen erilaiset ajattelun vinoumat. Esimerkiksi vahvistusvinouma tarkoittaa sitä, että ihminen etsii aktiivisesti omia ennakkokäsityksiään tukevaa tietoa. Hän jättää samalla ristiriitaisen tiedon huomiotta tai hyökkää suhteettomalla kritiikillä tällaisen tiedon kimppuun.

Kuunteleminen on kykyä hallita omaa sisäistä ”hälinää” ja auttaa omien ajatusvinoutumien tunnistamisessa.

Dialogin tutkijoista erityisesti William Isaacs (1999) on painottanut kuuntelun merkitystä dialogissa. Kuunteleminen on myös kykyä hallita omaa sisäistä ”hälinää” ja auttaa omien ajatusvinoutumien tunnistamisessa. Kuunteleminen ei kohdistu vain muihin dialogin jäseniin, vaan myös itseen ja omiin reaktioihin. Kuuntelemisen harjoittelu alkaa itsetutkiskelusta, jossa voi esittää itselleen kysymyksiä, kuten esimerkiksi: Millaisia reaktioita tämä herättää minussa? Millaisia ajatuksia, vastaväitteitä tai tunteita mieleeni nousee? Vinoutumien tunnistaminen nousi myös haastatteluissa voimakkaasti esiin.

”Dialogi on ihmiselle lajityypillinen tapa korjata yksilölle tyypillisiä valuvikoja. Yksittäisen ihmisen tietoisuus on puutteellinen, mutta yhdessä pystytään synnyttämään viisautta. ” (Mikael Jungner)

3. Dialogi kehittää kommunikaatiokulttuuria

Dialogi sopii hyvin vaikkapa asiakokonaisuuksien hahmotteluun tai päätettäväksi valmisteltavien asioiden priorisointiin. Mitä useammin dialogisuutta sovelletaan erilaisissa päätöksentekoprosesseissa, sitä paremmin sitä opitaan käyttämään ja sitä useammat ihmiset saavat siitä kokemuksen.

”Dialogissa ei tarvitse olla suoraan sidoksissa mihinkään yksittäiseen päätöksentekotilanteeseen, vaan voidaan etsiä sellaisia asioita, jotka ovat osapuolten agendalla suhteessa päätöksentekoon. Tietyn ratkaisun tuijottaminen ei välttämättä ole sinänsä kiinnostavaa, vaan ihmisiä kiinnostaa myös mistä päätetään ja mitä vaihtoehtoja on. Heitä kiinnostaa myös vaikutusten arviointi. Miten voidaan yhdessä tunnistaa ja rakentaa erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja sille ratkaisulle ja mitä vaikutuksia näillä on.” (Lasse Peltonen)

Akateemisen maailman ja päätöksentekijöiden heikentynyt suhde on viime aikoina puhututtanut paljon. Esimerkiksi hallituksen menoleikkaukset ovat osuneet myös yliopistoihin, poliittinen johto on parjannut tutkijoita julkisesti ja yliopistot ovat rakenteellisten ja hallinnollisten muutosten kourissa. Toisaalta myöskään tutkimusmaailma ei ole aina suhtautunut avoimesti moniin järkeviinkään tavoitteisiin tehostaa ja fokusoida yliopistolaitoksen toimintaa. Jos tutkijat ja päättäjät eivät luota toisiinsa, peli on menetetty, ennen kuin se on edes alkanut. Luottamuksen puutteen taustalla on usein ymmärtämättömyys toisen motiiveista.

”Pitäisi ymmärtää se, että tieteen logiikka ja tieteellisen prosessin logiikka on ihan erilainen kuin demokraattisen päätöksenteon prosessin logiikka. Kuitenkin molemmat ovat arvokkaita, vaikka ovat erilaisia. Ainoastaan sen kautta, että hyväksytään toisenlaisen toimintaympäristön peruslogiikka, syntyy mahdollisuus dialogiin.” (Olli-Pekka Heinonen)

4. Päätösten toteutus helpottuu

Tunteet vaikuttavat päätöksentekoon – ehkä eniten silloin, kun niiden vaikutusta ei tunnisteta. Tunteiden merkitys on hyvä tiedostaa dialogissa ja niitä on myös mahdollista käsitellä.

Yleensä ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jos näin käy, luottamus ryhmässä vahvistuu – ja päinvastoin: kun ihminen ja hänen näkemyksensä sivuutetaan, epäluottamus lisääntyy. Negatiiviset tunteet saattavat muuttaa koko dynamiikan valtataisteluksi, jossa ei todellisuudessa enää keskustella pelkästään asioista, vaan taistellaan elintilasta.

Dialogi rakentaa luovaa tilaa, josta valtataistelut pyritään pitämään poissa ja rauhoittamaan tila ihmisille ja itse käsiteltävälle asialle.

Kun tässä onnistutaan ja ihmiset pääsevät vaikuttamaan tasavertaisesti, he sitoutuvat dialogissa luotuihin merkityksiin prosessin edetessä yhä enemmän – ovathan he olleet itse niitä aktiivisesti luomassa.

Näistä syistä dialogisesti valmisteltujen päätösten toteuttaminen on usein helpompaa kuin päätösten, jotka on saavutettu kompromissien tuloksena.

”Dialogissa syntyy tavallaan uudenalainen yhteistoimija, joka on eri tasolla, moninainen toimija, joka tuo koko ajan esiin niitä asioita, jotka on muuta kuin koko ajan lisääntyvää tietoa.” (Jonna Kangasoja)

 

Lähteet

Alhanen, K. 2017. Dialogilla parempia päätöksiä. Oikeusministeriön blogi 9.11.2017.

Hellström, E. &. Ikäheimo, H-P. 2017. Tieto päätöksenteossa. Kohti dialogiloikkaa. Sitran Työpaperi 12.9.2017.

Hyssälä, L. & J. Backman (2018). Kansanvallan peruskorjaus: Kaikki voimavarat käyttöön. Sitran työpaperi 23.2.20128.

Isaacs, W. 1999. Dialogue: The art of thinking together. New York: A Currency Book.

Kahneman, D. 2011. Thinking Fast and Slow. New York: Farrar, Straus and Giroux.

VNK 2017. Rakentava dialogi, julkaiseminen ja julkisuus. Uutinen Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan sivuilla 26.9.2017

Mistä on kyse?

Kirjoitus on osa Sitran Tieto päätöksenteossa -projektissa valmistettua Dialogi tietoon perehtyvässä päätöksenteossa -artikkelisarjaa.

Artikkeli pohjautuu selvitykseen, jossa kartoitettiin dialogin mahdollisuuksia tukea yhteiskunnallista päätöksentekoa. Selvitystä varten haastateltiin 21 suomalaista asiantuntijaa.

Mistä on kyse?