Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 01.03.2019

Korkeakouluilla edessään mittava jatkuvan oppimisen koulutustehtävä

Millaiset mahdollisuudet yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on edistää työuran aikaista oppimista? Tutustu Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tekemään selvitykseen.
Kirjoittajat
Kirjoittajan profiilisivu: Jonna Kosonen
korkeakoulututkija, Itä-Suomen yliopisto
Jonna Kosonen (HTM, FM) on hallinto-oikeuden yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella. Kosonen laatii oikeudellista väitöskirjaa koulutuksen järjestämisestä korkeakouluissa ja oli mukana kirjoittamassa teosta Ammattikorkea-koululaki (2015). Kosonen työskentelee lisäksi oikeudellisena asiantuntijana Itä-Suomen yliopiston lakipalveluissa, opettaa korkeakoulujuridiikkaa sekä osallistuu jatkuvaa oppimista tukeviin hankkeisiin.
hallinto-oikeuden professori, emeritus, Itä-Suomen yliopisto
Tarmo Miettinen (HTT) on hallinto-oikeuden professori (emeritus) Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella ja Tampereen yliopiston dosentti. Miettinen on tutkinut korkeakoululaitosta muun ohella teoksissa Tieteen vapaus, julkisoikeudellinen tutkimus tieteenharjoittajan itsemääräämisoikeudesta, tieteen itsekontrollista ja yliopiston itsehallinnosta, 2001 (väitöskirja); Uusi yliopistolainsäädäntö, 2009 (useita kirjoittajia) sekä Ammattikorkeakoululaki, 2015 (useita kirjoittajia). Hän on luennoinut korkeakouluhallinnosta useissa yhteyksissä sekä toiminut eduskunnan perustuslakivaliokunnassa asiantuntijana korkeakoululainsäädäntöä kokevissa asioissa.

Korkeakoulutuksen kehittämissuuntaa ensi vuosikymmenellä on linjattu opetus- ja kulttuuriministeriön Visio 2030 (Suomi 100+) -suunnitelmassa. Yksi keskeisistä linjauksista liittyy elinikäiseen eli jatkuvaan oppimiseen. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy, entiset työtehtävät muuttavat muotoaan. Ministeriön mukaan työelämän nopea muutos edellyttää, että oppiminen jatkuu läpi koko työuran.

Korkeakoulujen täydennyskoulutuksen nykyistä tarjontaa ja osallistujamääriä pidetään vähäisinä suhteessa työelämässä olevien osaamisen täydennystarpeisiin. Siksi tutkintokoulutuksen rinnalle on luotava uusia jatko- ja täydennyskoulutuksen malleja, jotka mahdollistavat tutkintojen täydentämisen ja kokonaan uuden osaamisen hankkimisen.

Selvitimme Sitran toimeksiannosta sitä, miten vuoden 2009 yliopistolain muutokset ovat vaikuttaneet yliopistojen mahdollisuuksiin edistää työuran aikaista oppimista? (Lataa muistio täältä.)

Korkeakoulutukseen hakeutumisessa on korostettu viime vuosina tutkintoa vailla olevien nuorten asemaa. Jatkuvan oppimisen tarve on nyt suuntaamassa huomiota myös muihin ryhmiin. Opiskelijavalinnassa tarkastelun kohteeksi on noussut niin sanottu avoin väylä. Se tarkoittaa sitä, että korkeakoulut voivat halutessaan valita tutkinto-opiskelijoiksi sellaisia opiskelijoita, jotka ovat jo suorittaneet tutkinnon osia avoimessa korkeakoulussa.

Jouston mahdollisuuksia on myös koulutuksen sisällöissä. Tutkintokoulutusta voidaan toteuttaa tilauskoulutuksena, jolloin koulutus pystytään räätälöimään tilaajan sisällöllisiin sekä opetusmenetelmällisiin ja -järjestelyllisiin tarpeisiin. Tällaiselle tilattavalle tutkintokoulutukselle lainsäädäntö asettaa kuitenkin rajoituksia esimerkiksi tutkintojen kokonaislaajuuteen liittyen. Täydennyskoulutuksessa räätälöitävyys on tilaustutkintokoulutusta laajempaa, sillä sitä voidaan järjestää halutussa laajuudessa lähes mistä tahansa aiheesta.

Korkeakoulutukseen osallistumista mahdollista laajentaa jo nyt

Käytännössä korkeakoulut voivat erilaisin opetusjärjestelyratkaisuin vaikuttaa jo nyt olennaisesti siihen, miten eri elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat osallistua koulutukseen. Esimerkiksi verkko-opetus ja erilaiset ajasta ja paikasta riippumattomat ratkaisut mahdollistavat eri elämäntilanteissa olevien osallistumisen koulutukseen.

Lisäksi korkeakoulu voi lukea hyväksi opiskelijan aiempia opintoja ja tunnustaa myös muulla tavoin osoitetuttua osaamista. Lainsäädäntö ei siten aseta esteitä työelämässä hankitun osaamisen tunnustamiselle. Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa myös henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman teon, jossa osa oppimisesta tapahtuisi työpaikalla.

Avointen korkeakoulujen opintoihin verrattuna liiketoiminnallinen koulutus – täydennyskoulutus ja tutkintojen tilauskoulutus – on sen maksajalle kallista. Esimerkiksi täydennyskoulutuksena tarjottava, päivän tai parin pituisen koulutuksen hinta näyttää olevan tuhannen euron tietämillä.

Korkeakoulut eivät saa järjestää tilauskoulutusta, jos on ilmeistä, että sen kautta pyritään välttämään opiskelijavalintaan osallistuminen. On myös mahdollista, että tutkintokoulutusta tai sen osia tilattaisiin suomalaiseen korkeakoulutusjärjestelmään soveltumattomin koulutustavoittein. Esimerkiksi vero-oikeuden opiskelijoille tai verojuristeille suunnattua koulutusta agressiivisen verosuunnittelun keinoista ei voitane pitää asianmukaisena koulutustavoitteena.

Korkeakoulutuksen perusarvoja tulee noudattaa myös liiketoiminnallisessa koulutuksessa. Näitä ovat muun muassa opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen vapaus.

Työuran aikaisen koulutukseen löytyy erilaisia polkuja

Työuran aikainen koulutus voi toteutua monin eri tavoin. Työnantajan ja työntekijän näkökulmasta katsoen tilanteet vaihtelevat: milloin tarvitaan työntekijän omaehtoisen opiskelumahdollisuuden turvaamista esimerkiksi opintovapaan avulla, milloin korkeakoulujen suunnittelemaa ja toteuttamaa yritysten henkilöstökoulutusta tai työnantajan ja työntekijän sopimusta (tutkintotavoitteiseen) koulutukseen osallistumisesta ja palvelussitoumuksesta.

Jatkuvan oppimisen malli edellyttää myös sitä, että avoimen korkeakoulutuksen organisaatiot, kuten kesäyliopistot, pystyvät tarjoamaan omilla paikkakunnillaan työelämän tarpeiden eikä pelkästään korkeakoulujen opetusohjelmien mukaista koulutusta. Kesäyliopistojen rooli paikkakunnan julkisyhteisöjen ja yritysten henkilöstökoulutuksessa voi hyvinkin vahvistua.

Visio 2030 merkitsee massiivista jatkuvan oppimisen koulutustehtävää korkeakouluille. Opiskelijamäärät lisääntyvät, opiskelijoiden taustojen heterogeenisyyden vuoksi ohjaustehtävät korostuvat ja henkilöstön osaamiseen ja työmäärään kohdistuvat paineet kasvavat. Korkeakoulujen tutkintotavoitteet eivät laske uuden tehtävän myötä, vaan pikemminkin nousevat.

Kaiken kaikkiaan uusi tehtävä edellyttää mittavia opintojen ja osaamisen arvioinnin uudelleenjärjestelyjä sekä uudenlaista asennetta koulutuksen kysyntälähtöisyyden lisäämiseksi. Tarvitaan uudenlaisia opintopolkuja, uudenlaista koulutustarjontaa ja uusia, yhteistyöhön perustuvia oppimateriaaleja ja ehkäpä uutta roolia korkeakouluille työelämän koulutustarpeiden ennakoinnissa.  Kyse on usean vuoden kehittämistehtävästä.

Sitran vierailijakirjoitukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa näkemyksiä ajankohtaisista asioista. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet korkeakoulututkija Jonna Kosonen ja emeritusprofessori Tarmo Miettinen Itä-Suomen yliopistosta.

Lue lisää!

Sitra muistio
Korkeakoulut työuran aikaisen oppimisen edistäjinä
Selvitys lainsäädännön, rahoitusperusteiden ja hallinnollisen ohjauksen vaikutuksista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksiin edistää työuran aikaista oppimista
Jonna Kosonen ja Tarmo Miettinen
Helmikuu 2019

Korkeakoululut työuran aikaisen oppimisen edistäjinä -muistio liittyy Sitran Osaamisen aika -avainalueen työhön. Kolmivuotisen projektin tavoitteena on vauhdittaa Suomen siirtymistä elinikäisen oppimisen politiikkaan, jossa osaamista tarkastellaan hyvinvoinnin rakennusaineina ja siihen käytetyt resurssit nähdään investointina kilpailukykyyn.

Mistä on kyse?