Jakson tekstilitterointi

[äänite alkaa]

Jukka Vahti [00:00:08]: Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä, joten sitäkin tärkeämpää on pohtia ja puhua parempien tulevaisuuksien mahdollisuuksista. Ja siksipä tässä sitä taas ollaan, tämä on Sitran tuottama Hyvää huomista -tulevaisuuspodcast. Tervetuloa taas kuulolle. Minä olen Jukka Vahti, Sitrasta.

Johanna Kippo [00:00:25]: Ja minä olen Johanna Kippo, niin ikään Sitrasta, ja me yhdessä vedämme tätä keskustelua. Tänään puhutaan digitaalisesta vallasta, datasta ja digidemokratian tulevaisuuden näkymistä ja mahdollisuuksista. Näistä kanssamme ovat keskustelemassa äärimmäisen kiinnostavat vieraat, joista nyt ensialkuun ääneen pääsee Sitran yliesimies Jyrki Katainen, tervetuloa tulevaisuuspodcastiin Jyrki.

Jyrki Katainen [00:00:47]: Kiitos, kiitos.

Johanna Kippo [00:00:49]: Ja tuossa hetken päästä jatkamme juttua myös MyData Global -yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan, Viivi Lähteenojan kanssa.

Jukka Vahti [00:00:57]: Ennen kuin hypätään jakson aihepiiriin syvemmin, niin otetaan Jyrkin ja Johannan kanssa tähän alkuun perinteinen tällainen pyöreän pöydän kierros itse kunkin viime aikoina havaitsemista heikoista signaaleista. Eli havaintoja jostain oudosta, yllättävästä, häiritsevästä tai muuten vaan kiinnostavasta ilmiöstä, joka voi olla jonkunlaisen muutoksen ensioire. Ja nyt kun me siis nauhoitamme tätä elokuun alussa vuonna -22, heti kuumimman kesälomakauden päätyttyä, niin on ihan hyvä kysyä, että millaisia heikkoja signaaleja teille on tässä kesän aikana tullut vastaan, joko omassa arjessa tai vaikka median välityksellä maailman menoa seuratessa? Jos Jyrki vaikka aloittaa?

Jyrki Katainen [00:01:38]: Kiitos. Minä en ole ihan varma onko tämä heikko signaali, mutta mielenkiintoinen kehityspolku joka tapauksessa minusta tästä avautuu. Kesällä törmäsin siihen, että luonnon monimuotoisuus vilisi mediassa useammin, kuin ehkä aikaisemmin. Viimeisin oli metsäalan ammattilaiset valittelivat sitä, että Suomen metsät kuusittuvat, ja tulevat näin ollen uhriksi kirjanpainajille, eli hyönteisille, jotka sitten tuhoavat metsiä. Johtopäätös oli se, että metsistä pitäisi tehdä monimuotoisempia sekametsiä, jolloin luonto itsessään korjaa näitä ongelmia. Oma tulkintani on, että tämä monimuotoisuus tulee olemaan massiivisesti isompi kysymys kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, kuin mitä se on takavuosina ollut. Toinen aivan eri ympäristöstä tuleva heikko signaali on se, että sosiaalinen media mielestäni ruokkii ihmisen narsismia. On paljon ihmisiä, jotka elävät klikkauksista tai tykkäyksistä tai retweeteistä. Sitä minä tuossa kesän aikana pohdin, että vaikuttaako se jollakin aikajänteellä ihmisten aivoihin tai käyttäytymiskoodistoon? Tuleeko meistä tylympiä kanssaihmisiä kohtaan, koska iso osa elämästä menee sen narsismin ruokkimiseen sosiaalisessa mediassa?

Jukka Vahti [00:03:11]: Mielenkiintoisia bongauksia. Mitenkäs Johanna?

Johanna Kippo [00:03:14]: No minun huomioni kiinnitti kesän aikana jutut mediassa tällaisesta aivodoping -ilmiöstä, eli niin kutsutusta älylääkkeiden käytöstä, jossa ihmiset siis käytännössä pyrkivät parantamaan vireystilansa tai keskittymiskykyään lääkitsemällä. Osa näistä aineista on esimerkiksi amfetamiinin johdannaisia ja on myös ristiriitaisia tuloksia siitä, mitä niiden vaikutukset todella ovat. Tätä ilmiötä on Suomessa tutkittu, ja tiedetään, että esimerkiksi opiskelijoiden ja työelämässä esimerkiksi asiantuntijatyössä tai suorittavassa työssä olevien keskuudessa näitä lääkkeitä jonkin verran käytetään. Luin, että esimerkiksi shakkiturnauksissa niihin suhtaudutaan hyvin vakavasti, että niitä saatetaan seuloa eräänlaisilla dopingtesteillä. Näissä jutuissa esitettiin erilaisia eettisiä pohdintoja, ja eräskin tutkija totesi, että tämä aihepiiri on hänen mielestään Suomessa aika vaiettu aihe, ja se sai minut pohtimaan, että millä tavalla me katsomme yhteiskunnassa tämän tyyppistä itsensä lääkitsemistä ja itsensä parantelua? Tulkitaanko se sellasena, vai nähdäänkö se reseptilääkkeiden väärinkäyttönä? Samaan aikaan kuitenkin olemme huolissamme myös opiskelijoiden jaksamisesta ja suorituspaineista, mielenterveydestä tai toisaalta sitten hyvinvoinnista työelämässä. Tällasia ajatuksia heräsi itsellä. Mites sulla Jukka?

Jukka Vahti [00:04:39]: No minä olen tässä viettänyt kesän hyvin vahvasti tuolla aika pienillä paikkakunnilla ja maaseudulla, ja siellä on tullut asioitua tietysti paitsi ruokakaupassa, mutta hoidettua kaiken näköisiä muitakin asioita ja uusittua omaa ja läheisten passia ja nähnyt kaikenlaisia asiakaspalvelutilanteita. Olen huomannut, että hyvin paljon hämmennystä edelleen, vaikka Suomi on digitalisaation kärkimaita, niin olen huomannut, että varsinkin iäkkäämmillä ihmisillä, mutta vähän muillakin, aika paljon tuskaa, hämmennystä ja epävarmuutta herättävät aika yksinkertaisetkin kauppaostosten maksamiset, saati sitten passin hakemiseen liittyvät kommervenkit. Sen myötä olen paljon miettinyt tällaista digitaalista valtaa siitä näkökulmasta, että jos ihmisellä on sellainen olo, että on teknologian armoilla tai sen kautta täysin muiden ihmisten armoilla, niin mitä se tekee sille tunteelle siitä, että onko täysivaltainen yhteiskunnan jäsen? Jotenkin sekin on digitaalista valtaa, että kuinka saavutettavia juttuja erilaiset arkiset asiat ovat. Tällaisia nyt päällimmäisenä mielessä. Tänään me siis puhumme tässä jaksossa digitaalisesta vallasta ja datan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Aloitetaan kuitenkin Jyrkin kanssa sillä lailla alusta ja niin sanotusta isosta kuvasta, että puhutaan ihan lyhyesti demokratian tilasta ylipäätään. Viime aikoina ja vuosina on paljon puhuttu siitä, että erilaiset demokratian elinvoimaa mittaavat indikaattorit ovat olleet laskusuunnassa globaalisti. On arvioitu, että nämä koronavuodet tässä ovat vielä kiihdyttäneet tätä kehitystä, tai ainakin sellaista polarisaatiota, että korona on tuonut autoritäärisille hallinnoille uusia keinoja valvoa ja kontrolloida ihmisiä. Toisaalta demokraattisissa valtioissa on tehty myös demokratiainnovaatioita ja otettu kaiken näköisiä digiloikkia, etä-äänestyksiä on toteutettu ja näin pois päin. Sinulla Jyrki kun on paljon kokemusta aiheesta ja päätöksenteosta, niin kunnalliselta- kansalliselta, kuin EU-tasolta, niin tämmöinen helppo lämmittelykysymys tähän alkuun: Ollaanko me nyt jonkunlaisella vedenjakajalla, jos mietimme demokratian tulevaisuutta? Tällaisen liberaalidemokratian, kuin olemme tottuneet sitä maailmansotien jälkeen hahmottamaan.

Jyrki Katainen [00:06:56]: Lyhyt vastaus: Ollaan. Pidän hyvin selvänä, että kansainvälisesti ajateltuna olemme kulkemassa kohti sellaista kehitystä, jossa liberaalit demokratiat ja autoritääriset maat ja hallinnot ottavat yhteen. Se ei välttämättä ole sota, mutta välineet voivat olla taloudellisia, sääntöihin perustuvia. Jos vertaa takavuosia kylmän sodan aikana oli rautaesirippu demokraattisen, läntisen maailman, ja sitten sosialistisen diktatuurin välillä. Silloin oli kaksi erilaista ideologista tapaa hahmottaa maailmaa ja silloin puhuttiin demokratiasta, ihmisoikeuksista ja markkinataloudesta. Nämä olivat ne kysymykset, jotka jakavat. Tällä hetkellä oikeastaan tämä rautaesirippu on pelkästään Venäjän ja lännen välillä, mutta lännen ja Kiinan välillä ei ole. Markkinatalous ei ole jakava tekijä, vaan lähinnä sitten ihmisoikeudet ja demokratia. Tähän me emme ole hirveän hyvin varautuneet. Peräänkuulutan sitä, että myös lännessä täytyisi varautua siihen, että tämä kilpailu tai taistelu erilaisten maailmankatsomusten välillä kiihtyy. Sitten ihan toinen näkökulma. Kun katsomme vaikkapa Suomessa hyvinvointialueita. Hyvinvointialueiden demokraattinen ulottuvuus on sama, kuin suomalaisissa kunnissa. Kuntiin demokratia keksittiin 100 vuotta sitten. Eli voitaisiin sanoa, että kun koko maailma on muuttunut ja uudistunut, niin demokratian kohdalla ei ole tapahtunut samanlaista tuotekehitystä. Eli käytämme edelleen 100 vuotta sitten keksittyä demokraattista mallia. Tämä herättää sen kysymyksen, että olemmeko me unohtaneet demokratian kehityksen, tai demokraattisten käyttöliittymien kehittämisen? Vastaus on, että kyllä. Nyt meidän pitäisi pystyä keskittymään siihen, että millä tavalla edistämme kiinnostavia osallistumisen mahdollisuuksia, jossa digitaaliset välineet voivat olla olennaisia välineitä.

Jukka Vahti [00:09:18]: En malta olla tuohon vielä kommentoimatta sen verran, että sitten kun tuohon lisätään vielä tämä media- ja informaatioympäristön muutos, mihin jo viittasitkin äskön tuosta, että miten sosiaalisen median alustat ovat iso osa meidän monien arkea ja vaikuttavat siihen, miten olemme keskenämme tekemisissä, niin siinä on aika monta murrosta päällekkäin. Ei ihan helppo homma, mutta eiköhän se tässä tämän jakson aikana selvitellä.

Jyrki Katainen [00:09:41]: Juuri näin. Vaikka aika moni meistä kipuilee varmasti tämän median murroksen kanssa ja sosiaalisen median agressiivisuuden kanssa, niin täytyy tunnustaa se, että uusi teknologia tarjoaa myös erittäin paljon hyvää. Nyt on kysymys vain siitä, että osaammeko me ihmiset valjastaa sen hyvään käyttöön.

Johanna Kippo [00:10:01]: Juuri näin ja kun tänään puhutaan tästä digitaalisesta vallasta ja isosta kokonaisuudesta, johon sitten linkittyvät data ja demokratia, ja kuten Jukka totesi, tässä arjessa se on ykköset ja nollat ovat hyvin läsnä siellä ja hyvin iso osa sitä, meidän elämämme on siirtynyt hyvin vahvasti sinne digitaalisiin ympäristöihin. Digitaalista valtaahan voi ajatella esimerkiksi jonkun kykynä saada haltuunsa suuria määriä dataa ja hyödyntää sitä sitten omiin tarkoitusperiinsä. Tällaisessa nykyisessä datataloudessa, jota mekin tarkastelemme, digitaalista valtaa on kasautunut etenkin erilaisille data-alustoille, kuten juuri näille somejäteille, joiden voi sanoa toimivan ehkä erilaisten digitaalisten verkostojen solmukohtina. Yksi esimerkki tähän liittyvistä Sitran hankkeista oli viime keväänä julkistettu digivaltaselvitys, joka valoitti tätä nykymallista datataloutta ja sen näkymättömiä mekanismeja. Käytännössä siinä pyrittiin tekemään näkyväksi miten meistä ihmisistä kerätään meidän arjessa dataa, kun toimimme verkkopalveluissa, miten dataa levitetään verkostoissa, ja miten sen avulla saatetaan pyrkiä edelleen vaikuttamaan meihin. Sinä olit itse yksi tämän selvityksen 15 testihenkilöstä. Mikä oli sinulle yllättävin havainto tai uusi tieto itseäsi koskevaan dataan liittyen, jonka sait selvityksen yhteydessä toteutetusta datavalmennuksesta?

Jyrki Katainen [00:11:27]: No ehkä kaikkein yllättävintä oli se, kuinka laajaa datan kerääminen on. Oletin, että minusta tiedetään paljon, mutta sitten kun se näytetään, että miten se datan kerääminen tapahtuu ja missä laajuudessa, niin kyllä se hämmästytti. Minut ja muut kansalaiset voidaan profiloida hyvinkin tarkasti. Profilointiahan tehdään sen takia, että profilointitieto on rahan arvoista tietoa. Uutena asiana minulle tuli se, että on syntynyt uusi liiketoiminta, joka on puhtaasti vain datan keräämisen liiketoimintaa. Eli joku taho kerää dataa ja myy sitä sitten dataa tarvitseville. Sitä en tiennyt, että tällainen business on olemassa. Tässä yhteydessä on pakko sanoa, että tämähän ei ole laitonta, ja pääsääntöisesti se data mitä minustakin kerätään, on vaikkapa se, että ostan joka viikko Oltermanni 17% -juustoa. Sitä ei käytetä minua vastaan. Mutta hyviä kysymyksiä on se, että voiko tämä data valua sellaisille tahoille, joilla on jotakin täysin päinvastaista mielessään, kuin mitä itse ajattelen? Voiko sitä käyttää vakoiluun, voiko sitä käyttää manipulaatioon, voiko sitä käyttää mielipidevaikuttamiseen? Ja vastaus on, että kyllä. Eli ehkä minulle kaikkinensa tästä kokeilusta vahvistui se käsitys, että on mahtavaa, että meillä datatalous nousee ja dataa voidaan hyödyntää, mutta se vaatii pelisäännöt. Ihan samalla tavalla, kuin mikä hyvänsä liiketoiminta. Data on raaka aina siinä missä puu tai mineraalit. Puun käyttöä tai mineraaleja säädellään, markkinoilla on säännöt, jotka perustuvat demokraattiseen päätökseen. Samanlainen markkinasääntelemä tarvitaan datalle.

Jukka Vahti [00:13:27]: Tuosta tulee mieleen se, että mehän olemme todella nopean muutoksen keskellä. Tämä datan määrän kasvu digitalisaation myötä on tapahtunut loppujen lopuksi muutaman vuosikymmenen aikana. Ei ole ihme, jos pelisäännöt ja meidän toimintatapamme eivät ole ihan pysyneet välttämättä siinä mukana. Aika nopeasti olemme tulleet sellaiseen tilanteeseen, jossa nämä perinteiset ATK-asiat, jotka ovat olleet aikaisemmin pienten insinööripiirien touhua, liittyvätkin sellaisiin voimiin, jotka järisyttävät yhteiskuntia ja ehkä mullistavat meidän taloutemme. Kuten alussa puhuimme, niin sitten vielä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tehnyt tällaisesta teknologioiden välisestä kilpailusta aidon taistelutantereen, puhuttiinpa sitten datasta tai mikrosirujen valmistamisesta tai tekoälyn kehittämisestä. Miten itse näet, kun tunnet hyvin myös EU-tason politiikan kentän ja olet tarkastellut myös siitä näkökulmasta maailmaa, niin eikö tässä nyt olisi EU:lla tällainen iso profiilinnoston paikka, tai jopa pakko, koska muuten olemme ihan muiden tahojen vietävissä, puhutiinpa sitten Yhdysvalloista tai Kiinasta tai mistä tahansa?

Jyrki Katainen [00:14:42]: Kyllä on. Olen 100% varma, enkä ole tässä uskossani yksin, että dataa tullaan globaalisti säätelemään. Sen takia, että se on raaka aine siinä missä puu tai mineraali tai öljy. Se on kasvava tuotannontekijä. Eli kerätyn datan arvo ja sen hyödynnettävyys tulevat massiivisesti lisääntymään tulevina vuosina. Jos mietimme, että kenen pitäisi säädellä, niin suomalaisittain ajateltuna EU on pienin mielekäs kokonaisuus, jossa markkinasääntelyä, yksityisyydensuojan sääntelyä voidaan tehdä. Kiina sääntelee nyt jo suuresti datan hyödyntämistä, mutta he sääntelevät sitä toisien periaatteiden mukaisesti, kuin mitä keskimäärin eurooppalaiset valtiot tai kansalaiset haluavat. Eli Kiinassa sääntelyn lähtökohda on säädellä asioita niin, että valtio saa itselleen kaiken hyödyn ja tiedon ja datan. Euroopassa taas lähdetään enemmänkin yksilöiden oikeuksista ja ihmisoikeuksista. Näin ollen EU on aivan keskeinen sääntelijä, ja hyvä niin, koska siihen voimme vaikuttaa. Nyt on viimeisen kevään aikana tullut useita isoja datan sääntelyyn liittyviä lainsäädäntöehdotuksia, ja uskon, että EU:lla on myös siinä mielessä hieno mahdollisuus tulla globaaliksi standardin asettajaksi, koska olemme edellä vaikkapa Yhdysvaltoja tässä säätelykysymyksessä. Eli Yhdysvallatkin tulevat parhaimmassa tapauksessa noudattamaan eurooppalaista lainsäädäntöä.

Jukka Vahti [00:16:21]: Ja tämä varmaan vielä korostaa sitä, että siinä missä tuossa meidän digivaltaselvityksessä tarkasteltiin aika vahvasti yksilön näkökulmasta sitä digitaalista valtaa, ja toisaalta näiden datajättien näkökulmasta, niin tällainen globaali geopoliittinen kulma on tähän tullut nyt vieläkin voimakkaammin, kuin aikaisemmin. EU, Yhdysvallat, Kiina, Venäjä taistelevat tavallaan myös siitä globaalista digitaalisesta vallasta, eikö näin voi nähdä?

Jyrki Katainen [00:16:44]: Se on juuri näin. Arvot ovat tässä aivan olennaiset. Toimivatko amerikkalaiset ja eurooppalaiset yritykset Kiinan luomien standardien varassa, vai toimivatko yritykset demokraattisten hallintojen luomien standardien varassa. Tässä on massiivinen ero. Tämä on iso regulaatiokilpailu, joka on käynnissä, ja Euroopalla on tässä oikein hyvä mahdollisuus pärjätä, jos teemme sellaista lainsäädäntöä, joka lisää kuluttajien, kansalaisten luottamusta ja luo ihmisoikeuksia, demokratiaa, markkinataloutta, kovaa kilpailua edistävää standardointia ja lainsäädäntöä, niin se nyt lähtökohtaisesti on hyvä juttu.

Johanna Kippo [00:17:38]: Mainitsit tuossa aikaisemmin viittasit jo tähän hyvin monimutkaiseen järjestelmään, joka globaali datatalous on, ja kuten Sitrassakin on tunnistettu, että datatalous todellakin on yksi meidän aikamme suurimmista muutoskysymyksistä ja kehityslinjoista, jota tarkasti seuraamme ja haluamme työskennellä sen eteen ja Sitran projekteissa tavoitellaan näissä asioissa niin sanottua systeemisiä muutoksia niin demokratian, kuin sitten datatalouden uudistamisen suhteen, ja tietysti sitten myös ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyen. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät keinot, miten tällainen yksittäinen organisaatio täältä Euroopan itäreunalta voisi saada näin isoja muutoksia aikaan?

Jyrki Katainen [00:18:26]: No siinä on kaksi tapaa edistää asioita. Yksi on olla aktiivinen esimerkiksi EU-komission ja Euroopan parlamentin suuntaan. Sitra on itseasiassa luonut erittäin likeiset suhteet komissioon datasääntelyn alalla. Meitä arvostetaan komissiossa, koska olemme riippumaton organisaatio emmekä edusta mitään hallitusta eikä yhtä yritystä, vaan yritämme ratkaista yhteisiä ongelmia. Toinen on se, että haluamme aktiivisesti edesauttaa suomalaisten yritysten ja vaikkapa hyvinvointialueiden datan jakamista ja hyödyntämistä. Eli tässä alkukeskustelussa on saattanut tulla vähän dystooppinen kuva datataloudesta, niin meidän mielessämme datatalous on positiivinen mahdollisuus. Jotta siitä sellainen tulee, niin nämä hankaluudet tai ongelmat täytyy ratkaista. Me siis yhtäältä ratkomme niitä EU-tasolla, mutta toisaalta haluamme edistää vaikkapa hyvinvointidatan turvallista jakamista, jotta siitä voisi tulla uusia hoitomuotoja tai palveluita. Se voisi vahvistaa julkisen sektorin tuottavuutta terveydenhuollon alalla, ja samallla voisi syntyä uusia elinkeinoja, uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja, jotka perustuvat datan hyödynnettävyyteen.

Johanna Kippo [00:19:48]: Eli tällä tiellä ollaan, että näiden uusien mahdollisuuksien näyttämisessä myös ja uusien polkujen avaamisessa. Työ jatkuu näissä asioissa yhä eteenpäin. Kiitos Jyrki vierailustasi tulevaisuuspodcastissa ja tästä keskustelusta.

Jyrki Katainen [00:20:01]: Kiitoksia.

Johanna Kippo [00:20:03]: Siirrytään eteenpäin ja otetaan tähän väliin yleishyödyllinen tulevaisuustietoisku, jossa esittelemme yhden muutoksentekijälle hyödyllisen menetelmän, ja tällä kertaa se on tulevaisuustaulukkomenetelmä.

Jukka Vahti [00:20:17]: Tuntuuko tässä epävarmuuden ajassa, että tarjolla on aika vaihtoehdottomia tulevaisuuden näkymiä? Ei hätää, koska tulevaisuustaulukkomenetelmän avulla voit pohtia lukuisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, ja voit tehdä sen yhdessä muiden kanssa, vaikkapa työ- tai ystäväporukalla. Tulevaisuustaulukon avulla voi jäsennellä tiettyyn asiaan tai ilmiöön liittyviä keskeisiä epävarmuustekijöitä, joissa voidaan tunnistaa kussakin erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja, erilaisia mahdollisia kehityssuuntia. Näitä vaihtoehtoisia kehityksiä voi pohtia esimerkiksi vallan, ympäristön, ihmisten, talouden ja teknologian näkökulmista. Yhdessä muiden kanssa tehtynä tämä auttaa rajaamaan näkökulmia ja oppimaan yhdessä keskustellen. Taulukon pohjalta voi edetä edelleen vaihtoehtoisten skenaarioiden muotoiluun. Ne taas auttavat tunnistamaan toimia, joita kannattaa tehdä juuri nyt, jotta toivottuun tulevaisuuteen voitaisiin päästä. Lisää aiheesta ja tarkemmat ohjeet löytyvät verkkosivuiltamme sitra.fi:stä. Siellä olemme muun muassa julkaisseet tulevaisuustaulukon Ukrainan kriisin vaikutuksista ja mukana on ohjeet taulukon hyödyntämiseen.

Johanna Kippo [00:21:27]: Jatketaan seuraavaksi keskustelua MyData Global -järjestön puheenjohtajan, Viivi Lähteenojan kanssa, tervetuloa tulevaisuuspodcastiin Viivi.

Viivi Lähteenoja [00:21:35]: Kiitos.

Johanna Kippo [00:21:36]: Kansainvälinen MyData Global -järjestö pyrkii vahvistamaan ihmisten oikeuksia omiin henkilötietoihinsa ja rakentamaan reilua ja eettistä henkilötietojen käyttöä tietoyhteiskunnassa. Yhtenä perusperiaatteena silloin on, että henkilötiedon jakamisen tulisi perustua luottamukseen ja reiluihin pelisääntöihin, joista tänäänkin on ollut tässä puhetta. Ennen kuin mennään pidemmälle, niin kerro vähän omista taustoistasi ja nykyisistä monista eri hatuistasi, eri rooleistasi? Eli mistä kaikista näkökulmista dataa ja sen hyödyntämistä sinä tarkastelet?

Viivi Lähteenoja [00:22:08]: No päivätyökseni olen johtava datastrategi yrityksessä 1001Lakes, jonka lisäksi sitten kuten mainittu, MyData Globalin hallituksen puheenjohtajana toimin. Olen ollut MyDatassa mukana jo jonkun vuoden aktiivisesti erilaisissa rooleissa. Olen sen lisäksi väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla ja vieraileva tutkija myös Aalto-yliopistossa. Tutkimukseni keskittyy filosofiseen etiikkaan, nimenomaan henkilötiedon käytön ympärillä. Olen ollut myös julkisella puolella aikoinaan duunissa ja heittänyt yhden projektikeikan myös tuonne Maailman talousfoorumiin, WEF:lle, heidän data policy tiimissä. Eli minulla on tämmöinen vahvasti yhteiskunnallinen lähestymistapa dataan. Tutkin sitä strategisesta ja eettisestä ja poliittisesta policy -kulmista. Eli en ole teknologisti, olen filosofi.

Jukka Vahti [00:23:06]: Tällä MyData -liikkeellä, tai voisko sanoa jopa aatteella jossain mielessä, on Suomessa suhteellisen pitkä historia. Ainakin näin itselleni ulkopuolisen silmin näyttää vähän siltä, että viime vuosina on nähty sellainen muutos, että se, mikä on aikaisemmin ollut ehkä aika pientenkin datanörttipiirien juttu, niin siitä on noussut sellainen globaali puheenaihe ja ilmiö, kuten tuossa alussa Jyrkinkin kanssa puhuimme. Data on nykyään se, mikä järisyttää yhteiskuntia, mutta mihin pannaan myös valtavasti taloudellisia odotuksia. Siinä voi nähdä näkökulmasta riippuen uhkia tai mahdollisuuksia. Miten itse näet tämän datan taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen?

Viivi Lähteenoja [00:23:52]: Onhan se aivan valtava, kuten tuli tuossa alkupäässä jo puhuttuakin. Eli juurikaan mikään esimerkiksi tekoälyistä ei toimi, ellei sillä ole dataa käytettävissään. Se on tärkeää ymmärtää, koska tekoälyt ovat juuri se, mistä povataan ja jotka ovat jo ihan valtavia rahasampoja. Ne ovat myös valtavia datasampoja. Eli analysoidessaan dataa, ne luovat ja jalostavat jatkuvasti lisää dataa. Eli se taloudellinen merkitys on aivan valtava. Sen lisäksi yhteiskunnalliselta puolelta yksi esimerkki datan merkityksestä ja roolista voisi nostaa esimerkiksi tuolta lainvalvonnan puolelta. Juuri viime viikolla luin, että Isossa-Britanniassa on suunniteltu tämmöinen pakollinen kasvojentunnistus maahanmuuttoviranomaisten määrittämälle porukalle ihmisiä. Eli he saavat semmoisen älykellon, jolla pitää ottaa kuva omasta naamastaan jopa viisi kertaa päivässä. Se seuraa sijaintiasi 24 tuntia vuorokaudessa, ja sen lisäksi täytyy tunnistautua vielä sen kasvokuvan kautta. Jokainen meistä, joka on käyttänyt kasvojentunnistusta puhelimessaan, tietää sen, että se ei aina toimi. Tämä ei ole läheskään ainoa ongelma tässä potentiaalisessa tapauksessa. Mutta pointtina se, että nyky-yhteiskunnassa data ja teknologia tulee kirjaimellisesti iholle. Ne tulevat kirjaimellisesti kasvoja vasten. Tämän merkitystä ei voi yliarvioida tulevaisuudessa.

Johanna Kippo [00:25:42]: Aika dystooppisia, mutta toisaalta sitten niitä mahdollisuuksia avaavia väyliä sitten, jos asioita saadaan ratkottua oikeudenmukaisesti ja yksilöitä kunnioittaen, ja pahimimpia ylilyöntejä ehkä minimoiden, niinkun viestitit. Tämä MyData -liike on tosiaan pohtinut näitä yksilön oikeuksia ja oman datan hallinnan vahvistamista meidän digitalisoituvassa yhteiskunnassamme. Sen liikkeen piirissä on nostettu esiin esimerkiksi tällaista ehdotusta oman datan monetisoinnista. Mistä siinä oikein on kyse, tai minkälainen ratkaisuvaihtoehto se olisi?

Viivi Lähteenoja [00:26:20]: Datan monetisointi on todella mielenkiintoinen tapaus tästä taloudellisen ja yhteiskunnallisen datan merkityksen risteämispaikasta. Se herättää todella vahvoja tunteita ja mielipiteitä moneenkin suuntaan, ja ne suunnat usein riippuvat siitä, mitä tällä datan monetisoinnilla ylipäänsä ymmärretään. Eli ihan yksinkertaisimmillaan datan monetisointi on sitä, että minä, yksilö, annan sinulle yritys, minun dataani ja minä saan sinulta rahaa. Monimutkaisimmillaan sitten taas voidaan puhua tästä valvontakapitalismin mekanismeista, Surveillance capitalism niminen kirja, jonka Shoshana Zuboff julkaisi tuossa -19 vuonna. Varmasti monillekkin tuttu. Jos palataan tähän yksinkertaiseen tapaukseen, jossa minä annan dataa ja saan rahaa, niin tämän puolesta argumentoidaan sillä, että näin ihmiset saavat mahdollisuuden osallistua datatalouteen. Ihmiset saavat hyötyä siitä, että heistä kerättyä dataa hyödynnetään. Tällä tavalla saadaan osallistettua ja voimaannutetaan ihmisiä. Tälle on olemassa myös vasta-argumentti, että tällaista datan monetisointia ei pitäisi harrastaa, tai edes sallia. Läpinäkyvyyden vuoksi tämä on oma mielipiteeni myös. Vasta-argumentti on se, että kyllä, datan monetisoinnilla saadaan ihmiset osallistettua datatalouteen, ja se tehdään yhteiskunnallisen osallisuuden kustannuksella. Toisin sanoen tällaisessa datatalousosallistujuusajattelussa redusoidaan se ihminen markkinatoimijaksi, eli kuluttajaksi tai ansaitsijaksi. Me kaikki tiedämme, että olemme myös paljon muuta, kuin vain tämmöinen. Eli meillä on monta muuta tärkeää roolia, kuten esimerkiksi olla kansalainen tai olla läheinen jollekulle muulle ihmiselle. Meidän hyvinvointimme näissä rooleissa saattaa kärsiä siitä, jos me alamme tällaiseen systeemiin, että myydään rahasta henkilötietoa. Eli esimerkki on vaikka äänestyshistoriadatani, joka saattaisi olla hyvinkin arvokasta monillekkin toimijoille, mutta on helppo nähdä, kuinka sen myyminen johtaisi siihen, että minuun kohdistuu manipulatiivista nettivaikuttamista, tai jopa fyysisen maailman vainoamista. Nämä vaarat lisäksi moninkertaistuvat, kun puhutaan vähemmistöistä tai muuten haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä, joilla ei ole varaa laittaa ruokaa pöydälleen esimerkiksi, tai muista vähemmistökansanosista. Kaikki tämä on vain yhden ihmisen näkökulmasta ajateltuna. Yhteiskuntia, niissä nämä vaikutukset kasaantuvat ja pääsemme juuri tähän kompleksiseen valvontakapitalismin maailmaan.

Jukka Vahti [00:30:07]: Tietysti tämä on, kuten tuossa äsken todettiin, että muutos on ollut aika nopea ja tämä digitalisaatiodatan määrän nopea kasvu on vienyt meidät sellaisen muutoksen keskelle, että kaikki ratkaisut ja pelisäännöt eivät ole valmiina, mutta onhan meillä ennenkin ollut näitä rinnakkaisia rooleja. Olemme kuluttaja, olemme markkinatoimija, olemme äänestäjä, kansalainen, läheinen. Että eikö niin, että tässä kuitenkin jollain tapaa voi olla mahdollista löytää ratkaisuja, että miten nämä eri roolit elävät reilulla tavalla rinnakkain, eikä niin, että meidän tarvitsee olla vain yhtä asiaa?

Viivi Lähteenoja [00:30:44]: Ilman muuta. Se, että olemme markkinatoimijoita, on osa sitä ketä me olemme. Myös markkinatoimijan hyvinvointi, eli taloudellinen hyvinvointi on tärkeä asia. Pitää muistaa ottaa se holistinen kuva ihmisestä, että me olemme näitä asioita samaan aikaan. Se, että suunnittelemme politiikkaa esimerkiksi sen mukaan, että vain se markkinatoimija voi hyvin, eikä oteta huomioon sitä, miten se kansalainen ja se läheinen toimii, niin se on huonoa politiikkaa.

Jukka Vahti [00:31:14]: Eli kokonaisvaltaista näkemystä tarvitaan ehkä enemmän kun ikinä ennen. Olet perehtynyt tuohon aiemmin mainittuun ja viime keväänä julkaistuun digivaltaselvitykseen, jonka tarkka otsikko oli Digivallan jäljillä; miten datan avulla voidaan vaikuttaa päättäjiin ja ohjata maailmaa. Kuten mainittu, tuossa selvityksessä pyrittiin tekemään näitä datan keräämisen ja käyttämisen mekanismeja näkyviksi. Minkälaisia päällimmäisiä ajatuksia tämä Sitran selvitys sinussa herätti?

Viivi Lähteenoja [00:31:51]: Oli todella kiinnostava ja arvokas työ, jonka teitte, ja jonka tulos tämä selvitys oli. Pidin nimenomaan siitä, että valoitettiin näitä nykyisiä mekanismeja, jonka lisäksi annettiin näitä aihioita siihen, että minkä pitää muuttua tulevaisuudessa. Koska digivalta ei ole mitenkään staattista eikä toimi mitenkään vääjäämättä, se ei ole mikään luonnonvoima. Se ei kulje vain yhteen suuntaan. Tämä ilmiö itseasiassa koostuu kahdesta asiasta. On digi ja on valta. Ne yhdessä molemmat vaikuttavat toisiinsa. Se, kenellä on valtaa, muokkaa sitä mihin suuntaan digi kehittyy. Toisaalta digi luo jatkuvasti uudenlaisia vallan ja vallankäytön muotoja.

Johanna Kippo [00:32:48]: Mainitsit tuossa jo, että selvityksessä tehtiin ehdotuksia ja annettiin suosituksia tämän nykytilanteen parantamiseksi ja näihin ongelmiin puuttumiseksi, ja näitä ehdotuksia ja suosituksia olivat muun muassa se, että EU:ssa tulisi kieltää ihmisten manipulointi ja profilointi dataa keräämällä, ja että dataa hyödyntäminen olisi yrityksissä tuotava osaksi yritysvastuu ajattelua. Siinä ehdotettiin lisäksi, että datajäteille, jotka syyllistyvät väärinkäytöksiin, olisi luotava tuntuvampia seuraamuksia, kuin mitä ne ovat nyt. Toisaalta kilpailulainsäädäntöä olisi myös ajanmukaistettava. Lisäksi ehdotetaan, että informaatiolukutaitoa olisi kehitettävä ja datataloustaitojen opetusta lisättävä. Lopuksi siellä nostetaan vielä esiin erilaisia tällaisia datakollektiiveja, jotka voisivat vahvistaa yksilöiden neuvotteluvoimaa yrityksiin päin yhtenä ratkaisuna. Oliko näissä jotain, mihin mielestäsi olisi ripeimmin tartuttava, tai haluaisitko ehkä täydentää niitä kenties muilla ratkaisuilla, joita pidät keskeisinä yksilön oikeuksien vahvistamiseksi tällaisessa toimivassa datataloudessa?

Viivi Lähteenoja [00:34:00]: Minun täytyy alustaa vastaukseni niin, että jos pitää nostaa yksi kritiikki tästä loistavasta selvityksestä, niin ehkä nostaisin sen yksilön korostamisen tässä, mikä on hirveän yleistä ympäriinsä. Mutta kuten jo John Donne sanoi: ”Kukaan ihminen ei ole saari”. Toisin sanoen, olemme sosiaalisia olentoja, ja meidän elämäämme liittyy elimellisesti muut ihmiset, heidän käytöksensä ja hyvinvointinsa. Myös esimerkiksi yksityisviestien yksityisyys ei toimi yksin, jos vastaanottaja ei sitä kunnioita, tai viestin välittäjä ei sitä kunnioita. Lisäksi vain yhteen yksilöön liittyvää henkilötietoa on yllättävän vähän. Tykkään kertoa esimerkkiä siitä, että minun syntymäaikani esimerkiksi kertoo aika paljon myös äidistäni. Lisäksi yleistä tietosuoja-asetusta on kritisoitu aika vahvasti yksilön korostamisesta, ja jopa yksilön ylenmääräisestä taakoittamisesta tämmöisenä yksityisyytensä vartijana ja valvojana. Eli tämä oli tavallaan pitkä alustus vastaukseen kysymykseesi, eli minä pidin nimenomaan tästä selvityksen suosituksesta, joka liittyy näihin datakollektiiveihin. Ne mahdollistavat, kuten mainitsit, sekä tämän neuvotteluvoiman yrityksiin päin, mutta myös muualla yhteiskunnassa. Esimerkkinä tällaiset harvinaisia tauteja sairastavat ihmiset, jotka voivat yhdistää omaa esimerksi genomidataansa biopankkeihin, joka mahdollistaa aivan uudenlaisen tutkimuksen tekemisen. Joten tämä kollektiivinen aspekti datasta on sellainen, minkä näen varsinkin länsimaissa todella tärkeänä.

Jukka Vahti [00:36:01]: Tuo on kiinnostava pointti, ja se on totta, että kun erilaisia kaavioita piirretään vaikka PowerPointille, niin usein puhuttiimpa sotesta tai datajärjestelmistä tai muista, niin siellä se yksilö muistetaan usein läntätä siihen keskelle, mutta se on ihan yksin siellä kaiken kaavion keskellä. Mehän toimimme koko ajan yhdessä eri asioissa, niin tuo on tärkeä pointti. Ehkä liittyy tuohon, mitä mainitsit tuossa myös haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset tai ihmisryhmät. Monta kertaa on jo todettu, että teknologia tavallaan järisyttää yhteiskuntiamme, ehkä mullistaa taloutemme. Tämä on ollut teknologian kehitys-, data-, ATK-asiat perinteisesti aika miehinen aihe ja toimiala, ja esimerkiksi toimittaja Anna Wiener on kirjassaan Uncanny valley kuvannut hyvin Piilaakson työskentelykulttuuria ja sitä, miten näitä meidän arkeemme monella tavalla vaikuttavia alustapalveluita on tähän asti kehitetty pitkälti keskenään hyvin samankaltaisten, nuorehkojen miesten kesken. No nyt kun tämä teknologian datan merkitys on ihan uudella tasolla aiempaan verrattuna, niin eikö niin, että tähän myös näiden palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen, ja sen minkälaisia näkökulmia siinä huomioidaan, niin pitäisi kiinnittää ihan eri malliin huomiota kuin aikaisemmin?

Viivi Lähteenoja [00:37:24]: Kyllä. Tuohon on helppo yhtyä, että tämä on ihan perusasia, että teknologia-alan monimuotoisuus ja kysymykset siitä, että ketkä ovat edustettuna niissä pöydissä, jossa päätöksiä tehdään, mukaanlukien se koodarin pöytä, missä myös päätöksiä tehdään, niin tämä on ihan fundamentti asia, että tämä otetaan vakavasti, että ketkä päästetään ääneen ja kenen kokemukset otetaan huomioon, kun teknologioita tai mitä tahansa kehitetään. Näistä sukupuoli- ja ihonvärikysymykset tulevat yleensä heti mieleen. Yksi kiva esimerkki tästä design:sta ja sukupuolittuneisuudesta on tämmöisestä kirjasta kuin Invisible women, jossa puhutaan WC-tilojen suunnittelusta toimistorakennuksissa. Oletetaan, että toimistorakennuksessa on noin saman verran miehiä ja naisia, joten rakennetaan saman kokoiset WC-tilat molemmille. Tämä on nyt oikein, tasavertaista, tasa-arvoista, hyvää. Mutta kun rupeaa miettimään sitä, että naisilla menee enemmän aikaa vessassa keskimäärin kuin miehillä, naiset tarvitsevat enemmän tilaa, koska eivät voi käyttää urinaaleja. Ja nämä ovat siis naisista ja yleistäen puhuttuna. Joten se, miten nämä WC:t on suunniteltu, eli 50/50, itseasiassa onkin syrjivää naisille, koska he tarvitsevat enemmän tilaa ja käyttävät enemmän aikaa siellä. Joten se, että joku suunnitellaan 50/50 on jättänyt huomioimatta naisten kokemukset. Ja tämä on tapahtunut todella usein eri puolilla, sekä teknologiasuunnittelussa, että muualla. Sitten taas ihonvärikysymyksissä kasvojentunnistusohjelmat ovat kuuluisan surkeita tunnistamaan muita kuin valkoisia kasvoja. Siinäkin näkyy selkeästi se, että se suunnittelutiimi ei ole tullut ajatelleeksi tällaisia asioita, joka usein kertoo edustuksellisuuden puutteellisuudesta. Sitten tietysti tämä Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden päätös  Roe v. Wade, eli liittovaltiotasoinen aborttisuoja kumottiin, on herättänyt hurjasti keskustelua siitä, että kuka kerää tietoa mahdollisesti raskaana olevista ja kuka päättää siitä mitä sille tapahtuu. Mutta haluaisin myös nostaa esiin esimerkiksi semmoisen asian, kuin indigenous epistemologies, eli alkuperäiskansojen tieto esimerkiksi oman alueensa ja maansa ominaisuuksista. Se täytyy ottaa huomioon, kun esimerkiksi tehdään konservaatiotoimia semmoisissa paikoissa, jotka tulevat usein valtaväestön suunnalta.

Jukka Vahti [00:40:40]: Meillä oli tässä vähän niinkun työotsikkona tälle jaksolle, että kuka käyttää vastedes digitaalista valtaa, niin toi sinun äskeinen vastauksesi oikeastaan varmaan aika hyvin kuvastaa sitä, että oikeastaan sitä digitaalista valtaa on todella hankala erottaa kaikesta muusta vallankäytöstä ja valta-asemista.

Viivi Lähteenoja [00:40:55]: Juurikin näin.

Johanna Kippo [00:40:57]: Olisin tuonut vielä tähän Euroopan keskusteluun takaisin sen verran, että kun puhuimme Euroopan datataloutta koskevasta sääntelystä myös tuossa aiemmin, ja kuinka se on ottanut isoja harppauksia viimeaikoina, että siinähän pyritään luomaan pelisääntöjä muun muassa datan keräämiselle ja sen hyödyntämiselle. Kuinka vaikuttavana uudistusväylänä sitä pidät, ja miten toiveikas olet, että tämä uusi sääntely kykenee muuttamaan globaalia datataloutta?

Viivi Lähteenoja [00:41:25]: No kuten tuli tuossa aikaisemminkin esille, niin GDPR on ollut epätäydellisyydessäänkin ihan valtava globaali menestys. Sääntely on olennainen ja tarpeellinen osa sitä palapelia, jolla pääsemme reilumpaan ja ihmislähtöisempään, eettisesti kestävään tapaan hyödyntää dataa, mutta se on vain osa sitä. Eli MyDatassa puhumme paljon tästä BLT-sandwich:stä, eli Business, Legal, Tech ja Society, liiketoiminta, lainsäädäntö, teknologia ja yhteiskunta. Nämä pitää kaikki saada orientoiduttua siihen suuntaan, että tämä systeemi lähtökohtaisesti palvelee ihmisiä, yksilöitä, ryhmiä, yhteiskuntia. Olen luottavainen siihen, että tämä EU-sääntely on hyvä asia, tekee sitä mitä sen on tarkoituskin varmastikkin suurimmaksi osin. Jonkun verran käyn keskusteluja lainsäätäjän kanssa näistä erilaisista aloitteista, ja uskon, että esimerkiksi EU-tasolla motivaatio on aivan täsmälleen oikea. Tarvitsemme myös uudenlaisia liiketoimintamalleja, uudenlaisia teknologioita, tarvitsemme myös ihmisten aktiivisuutta, ymmärrystä, ja näiden kaikkien palasten pitäisi loksahtaa vähitellen kohdalleen.

Jukka Vahti [00:43:01]: Aika rientää, kun on paljon kiinnostavaa puhuttavaa, eli nyt on jo tullut viimeisen kysymyksen aika. Voisi sanoa, että kaikki tai ainakin todella moni, hypettää nyt niin sanotun Web3.0 ja lohkoketjun puolesta. Mikä sinun mielestäsi on nyt juuri se kiinnostavin näkyvissä oleva datankäytön tulevaisuuteen liittyvä ilmiö tai muutosvoima? Onko se Web3.0 vai joku ihan muu?

Viivi Lähteenoja [00:43:30]: No Web3.0 liittyen olen skeptinen, vaikka sen taustalla onkin todella hyviä ajatuksia nimenomaan hajautettuihin hallintamalleihin liittyen, ja siihen liittyy nämä hajautetut, autonomiset organisaatiot, eli DAO:t, jotka ovat todella mielenkiintoinen esimerkiksi tällaisena datakollektiivina, mistä puhuimme aikaisemminkin. Mutta semmoisena, kuin se nyt minulle näyttäytyy, minä en oikeastaan näe kestävää tulevaisuutta Web3.0:lla. Se mikä minua itseasiassa kiinostaa tällä hetkellä kaikkein eniten, on nämä EU:ssa visioidut data-avaruudet. Miten ne alkavat rakentua ja toimia? Erityisesti tämmöiset henkilödata-avaruudet, tai muut ihmistä lähelle tulevat sovellukset.

Johanna Kippo [00:44:26]: Kerro vielä lyhyesti mitä tarkoitat data-avaruuksilla, ja mitä hyötyä niistä on?

Viivi Lähteenoja [00:44:31]: Tohon ei osaa kukaan vastata. Data-avaruudet ovat sellainen kehikko, jonka puitteissa voidaan saada dataa paremmin käytettäväksi. Tämä on ehkä se perusmotivaatio sille. Niitä on puuhattu jo vuosikausia, mutta ne saivat todella kovaa vauhtia nyt 2020 vuonna julkaistusta EU:n datastrategiasta. Niitä rakennetaan vertikaaleille, kuten terveysdata, tai energiadata, tai julkishallinnon data, ja tarkoituksena on nimenomaan, että tällainen vertikaali kuten esimerkiksi terveydenhuolto saisi paremmin käyttöönsä yli organisaatio- ja maarajojen Euroopan sisällä dataa, jotta voidaan tehdä parempaa tutkimusta tai liiketoimintaa tai palvelua, tai mikä se nyt onkaan, mitä varten se data-avaruus sitten on.

Johanna Kippo [00:45:28]: Ihan superkiinnostavia kehityslinjoja ja uudistuksia käynnissä. En malta olla kysymättä vielä yhtä bonuskysymystä, ja haluaisin, että jos pystyt vielä hetkeksi heittäytymään sellaiseen tulevaisuuskuvitteluun, niin minkälaisia mahdollisuuksia näet datavetoiselle yhteiskunnalle ja taloudelle, vaikkapa vuonna 2030?

Viivi Lähteenoja [00:45:47]: Jos saan venyttää aikajanaa vähän pidemmälle, niin näen datan hyödyntämisen potentiaalin siinä, että meille jää enemmän sitä ihan oikeasti kaikkein tärkeintä resurssia ja voimavaraa, eli aikaa. Aikaa itsellemme, aikaa toisillemme, aikaa sille, mikä on merkityksellistä. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, että mitä data tai tekoäly tekee, vaan kun meillä on ne pelisäännöt ja ne toimivat liiketoimintamallit, jotka kunnioittavat sitä, mitä me ihmiset itse ja yhdessä haluamme, niin me voimme luottaa siihen, että asiat menevät hyvin. Meidän ei tarvitse manageroida sitä dataa mitenkään. Meille jää enemmän sitä aikaa.

Jukka Vahti [00:46:40]: Selvä juttu. Mielenkiintoinen, tärkeä näkökulma. Kiitoksia paljon vierailusta.

Viivi Lähteenoja [00:46:46]: Kiitos.

Johanna Kippo [00:46:47]: Kiitos, että kuuntelit Hyvää huomista -tulevaisuuspodcastia. Aiemmissa jaksoissa on pohdittu muun muassa sitä, miltä tuntuu ratkaista viheliäisiä ongelmia, olemmeko hukkaamassa keskustelemisen taidon, ja sitäkin, miten kirjailija rakentaa tulevaisuuksia. Kaikki jaksot löydät apple podcasteista ja Spotifystä, esimerkiksi hakusanoilla hyvää huomista. Laitathan podcastin tilaukseen, niin saat kaikki uudet jaksot tuoreeltaan kuuneltavaksesi. Niin ikään kaikki jaksot löytyvät toki myös Sitran verkkosivuilta osoitteesta www.sitra.fi/tulevaisuuspodcast. Liity keskusteluun hashtagilla tulevaisuuspodcast. Toiveita tulevien jaksojen aiheista tai palautetta voit lähettää meille myös sähköpostitse osoitteeseen tulevaisuuspodcast@sitra.fi. Kiitos ja kuulemisiin.

[äänite päättyy]

Poiminnat

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Tutkimus: Korona-ajan rajoituspolitiikka horjutti oikeusvaltiota

Puheenvuoro

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sivistyksen merkitys kasvaa, kun yhteiskuntamme digitalisoituu 

artikkelit

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Julkinen hallinto hyötyisi osallisuuden tarkemmasta määrittelystä

artikkelit

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

4 havaintoa kansalaisaloitteista – Nämä asiat Suomi voisi oppia Virolta

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Virossa kansalaisaloitteet käsitellään jopa kolme kertaa nopeammin kuin Suomessa – Sitra vertaili Suomen ja Viron kansalaisaloitejärjestelmiä

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Kansalaisten ääni ei kuulu päätöksenteossa – sovellus toisi demokratian käden ulottuville

julkaisut

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Miten päätöksenteosta tehdään kansalaislähtöistä?

julkaisut

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Konsepti kansalaisten Lakivahti-palvelusta

Lausunnot

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitran lausunto Suomen avaintavoitteista EU-vaalikaudelle 2024-2029

Kommentti

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Kaipaatko muutosta someesi? Nämä 4 asiaa muuttuvat

artikkelit

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Terveisiä presidentille – nuorten uskoa parempaan tulevaisuuteen täytyy vahvistaa

Haastattelu

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Hehän ovat kuin kaksi marjaa – Voisiko vaalikone auttaa?

Poiminnat

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitra ja Postimuseo kannustavat kansalaisia keskustelemaan digiarjesta

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Tavalliset kansalaiset ratkomaan Turun, Jyväskylän, Salon ja Rautalammin taloutta

Lausunnot

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitran lausunto valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman luonnokseen

Haastattelu

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

6 kysymystä vaalien supervuodesta: Pärjääkö demokratia myös tekoälyn aikakaudella?

Kutsuvierastilaisuus

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitran kutsuvierastilaisuus: Yhden luukun tulevaisuus

Helsinki, torstai, 25.4.

Kutsuvierastilaisuus

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Työpaja: Informaatiohyvinvointia etsimässä – Demokratia, osallisuus ja hyvinvointi informaatioyhteiskunnassa

Helsinki, torstai, 30.5.

Näytä kaikki